Iso idiootti

Ihmisillä on taipumus uskoa, kuten suomalaisessa kansanuskossa, "lykyn" rajalliseen määrään, joten sen vähentäminen toiselta, lisää omaa osuutta. Uskomus on ilmeisen geneettinen, sillä se esiintyy kaikkialla.

Kun suomalainen trulli kulki naapurin navetassa tekemässä ilkeyksiään ja taikojaan, motivaatio syntyi uskomuksesta, että vähentämällä naapurin karjaonnea oma onni runsastui.

Ilmiantamalla menestynyt ihminen noituudesta, lisättiin omaa onnea eli lykkyä, päästiin siis eroon henkilöstä, jolla lykkyä oli runsaasti ja saatiin taas itse lisää. Noituussyytteet sekä meillä että muualla syntyivät pääasiassa kateellisen naapurin ilmiannosta, ei kirkon, kuten usein luullaan.

Stalinin ajan vainoissa suurin osa runsaista ilmiannoista oli kateellisten naapurien tai puoluetoverien tekemiä. Ne johtivat näytösoikeudenkäynteihin, joita oli niin paljon, että itse Stalin ei voinut kaikista edes tietää. Hän oli omilla esimerkeillään aukaissut portit menettelylle, jota useat sitten käyttivät hyväkseen toteuttaakseen kateuttaan ja saadakseen itselleen etua.

Kateus on biologisesti evoluution mukana syntynyt ilmiö, jonka funktiona ollut viime kädessä toisen eliminoiminen. Että lykky on ymmärtynyt ihmisillä rajalliseksi, on melko selkeää. Rajallisiin resursseihn, esimerkiksi valtaan tai ruokavaroihin, on päässyt helpommin käsiksi, kun kilpailija tai potentiaalinen kilpailija on raivattu pois.

Tätä taustaa vasten sotienkin syyt ovat helpommin ymmärrettävissä.

Ketjun aloittaja antaa ymmärtää, että työpaikallaan vaikuttanut henkilö olisi toiminut silkasta pahansuopuudestaan ja pyrkinyt toisten kärsimyksiä lisäämällä parantamaan omaa elintasoaan. Näin ollen karma tai jokin muu elämää suurempi oikeudenmukaisuus olisi kohdannut pahansuopaa riistäjää ja tämä sai itse annoksen pahaa lääkettä jota oli niin auliisti muille annostelemassa.

Toisen henkilön perimmäisistä motiiveista on vaikea saada selkoa pelkästään hänen toimiaan seuraamalla. Hän saattaa tosiasiallisesti olla tuottamassa tuskaa, vaikeuksia ja puutetta monille, mutta hän saattaa samalla olla korjaamassa jotain muuta vääristynyttä todellisuuden tilaa. Ulkopuoliset tarkkailijat eivät aina näe tapahtumien ja seuraamusten kirjoa koko laajuudessaan. Harvan ihmisen toiminta on ikinä ollut niin lävitse pahaa, ettei siitä voitaisi johtaa jotain hyvää ja hyödyllistäkin seuraamusta.

Onnettomuuden kohdannutta pahansuopaa ihmistä voi katsella vahingoniloisena ja kiitellä maailmankaikkeutta oikeudenmukaisesta tapahtumainkulusta. Tosin tällöin henkilö osoittautuu itsekin pahansuovaksi vaikkakin näennäisen oikeudenmukaisuuden varjolla.