Palstan uusi nimi: Ulostekalervon monologi.

Pitkään työttömänä ollut Tero oli 28-vuotias, valmistunut aikaisemmin tradenomiksi 24-vuotiaana, mutta ei ollut saanut koskaan koulutusta vastaavia töitä. Tero oli tehnyt muutaman lyhyen työpätkän raksalla, kaupan kassalla, ja sitten apupoikana varustamolla. Taas tuli pitkä työttömyysjakso ja jostakin syystä mitään työtä ei oikein tahtonut löytyä. Työkkärissä huomattiin pian Teron olevan ns. ”vaikeasti työllistettävä tapaus” ja Tero siirrettiinkin pian työvoiman palvelukeskukseen, jossa hänellä oli mahdollisuus saada pitkäaikaistyöttömien ongelmiin perehtyneiden erikoisasiantuntijoiden apua.

TYP:issä Tero tapasi työvoimaneuvojia, joiden kanssa päätettiin, että Tero ohjattaisiin kuntouttavaan työtoimintaan. Se olisi ollut työkoneiden pesua painepesurilla ynnä muuta työtä, jossa Tero olisi oppinut ahkeruutta ja työelämän perusteita.

Mutta Terolla oli kiero loispummityöttömän luonne. Hän halusi mielummin pelata kotona pleikkaria ja runkata sen sijaan, että olisi mennyt kuntouttavaan työtoimintaan ja tehnyt töitä. Kun tuli aika pistää nimikirjoitus työnhakusuunnitelmaan, Tero sähähti työvoimaneuvojalle: ”minähän en mihinkään orjatyöhön mene”. Tero lähti virastolta ovet paukkuen.

Päättäväinen virkailija näki, että kyseessä oli ns. ”työtön lusmu”, ja hän pistikin e-mailin KELA:an, jotta nämä lähestyisivät Teroa omilla kirjeillään. KELA lähetti Terolle kirjeen, jossa ilmoitettiin, että työttömyyskorvauksen maksu loppuu.

Vasta nyt Tero tajusi, että tuli tehtyä virhe. Tero meni paniikkiin. Terolla oli velkoja. Asunto menisi. Hän soitti hätääntyneenä TYP:piin ja pyysi saada tavata työvoimaneuvojaa. Virkailija ilmoitti, että yleensä hän ei tällaisiin pyyntöihin suostu, mutta jos Tero osoittaa nöyryyttä, niin ehkäpä tämän kerran.

Sovittuna ajankohtana Tero meni taas TYP:piin, ja sanoi työvoimavirkailijalle:

”antakaa anteeksi, haluan sittenkin osallistua kuntouttavaan työtoimintaan”

Virkailija mietti pitkään ja sanoi sitten vakaasti:

”olen päättänyt antaa sinulle karenssin lisäksi muutaman muun mahdollisuuden.”

”Minkä mahdollisuuden?”, kysyi Tero.

Virkailija asetti verkkaisesti pöydälle kolme esinettä:

1) saunakauha (jossa puinen kahva),

2) puinen hillosurvin, ja

3) puinen viestikapula.

Hän sanoi ”Karenssin lisäksi sinä voit valita näistä kolmesta pöydällä olevasta esineestä yhden. Tai sitten valitse karenssi, jos mikään näistä vaihtoehdoista ei miellytä.”

Virkailija käski myös Teron vetää housut kinttuun ja mennä polvilleen lattialle ja kumartua eteenpäin. Tällä kertaa Teron ei parannut kiukutella. Tero teki työtä käskettyä, sillä nyt ei ollut varaa ottaa rangaistuskarenssia. Tero ajatteli, ettei voinut mitenkään ottaa karenssia, joten hän totteli.

Virkailija kysyi: ”Minkä esineen valitset?”

Tero oli housut kintuissa kontallaan lattialla. Hän alkoi miettimään, minkä esineen valitsisi.

Tero valitsi puisen saunakauhan. Työvoimavirkailija kuvasi videolle, kun Tero työnsi saunakauhan persereikäänsä. Myöhemmin virkailija lähetti videon kaikille työkavereilleen sähköpostin liitteenä.

PS.

Samassa virastossa on töissä erittäin hyvä tuttavani, Sirpa. Hänkin on työvoimavirkailija. Hän kertoi minulle, että oli kuullut Teron vierailun aikana viereisestä huoneesta litinää, rutinaa, huutoja ja parahduksia. Parahduksista ilmeni sekä tuskaa että nautintoa. Hän oli myös kuullut, kuinka virkailija komensi asiakasta: ”ponnista!, ponnista!”. Hän oli silloin vaan ajatellut jotain hörhöä siellä opastetaan ja että outoa meininkiä, mutta ei ollut mennyt katsomaan, eikä ollut reagoinut sen enempää.

Vasta kun kaksi viikkoa myöhemmin muut työvoimavirkailijat saivat videon, jossa Tero työnsi saunakauhan persereikäänsä, kaikki tajusivat, mitä oli tapahtunut. Työvoimavirkailijat saivat todella makeat naurut TYP: in kahvipöydässä, kun alkoivat puhua Teron tapauksesta. Kun Sirpa näytti minulle ja yhteisille ystävillemme tuon Terosta kuvatun videon, saimme kaikki todella makeat naurut.

Tai iloisia uutisia työttömille paskakalevilta.