Olin hyvä kaveri yhden tytön kanssa, kunnes se jäi kiinni siitä että se oli valehdellut mulle. Ne valheet liitty meidän yhteiseen kaveriin ja vähän muihinkin asioihin. Meidän yhteiset kaverit sai tietää niistä valheista ja ne alko välittömästi syrjiä ja haukkua sitä tyttöä. Olin itsekin siinä mukana ja puhuin siitä aika rajusti pahaa selän takana. Kaduin joka kerta kun olin puhunut jotain, mutta puhuin silti vaan lisää. Meidän kaikkien mielestä tää juttu ois pitäny selvittää sen tytön kanssa, mutta niiden muiden mielestä ois pitäny tyyliin hakata se ja haukkua ihan pystyyn, mutta mun mielestä tää ois pitäny selvittää asiallisesti ketään erityisemmin syyllistämättä.
Se tyttö halus nyt itse selvittää asiat meidän kaikkien kanssa, mutta olin ainut joka halus asiallisesti selvittää ilman turhia syyttelyitä ja riitoja. Ne muut ei ollutkaan tyytyväisiä siihen, etten haukkunu sitä tyttöä päin naamaa tai katkaissut siihen välejä, vaan myönsin myös omat virheet ja pyysin anteeksi, joten mun puolesta tän koko jutun olis voinut unohtaa. Mutta nyt nää toiset onkin hyökänny mua vastaan, koska halusin jatkaa kaveruutta sen tytön kanssa, enkä katkaissutkaan välejä, eli nyt mulla ei olekaan enää ketään muita kavereita sen takia.
En tiedä olenko kaksinaamainen tai teinkö oikein, mutta kyllä mun mielestä tää rauhanomainen ratkaisu tuntu oikealta. Ja mua nolottaa meidän muiden käytös, kun syrjittiin ja välteltiin sitä eikä edes sanottu sille suoraan syytä. Ihan kuin ala-asteikäisten touhua, ja ollaan nyt menossa lukion kakkoselle.
Miten mun kannattaa nyt toimia näiden muiden ihmisten suhteen? Haluaisin ehkä lopettaa niiden kanssa olemisen kokonaan koska ne käyttäytyy muutenkin eri tavalla kuin minä, esim. ne ryyppää joka viikonloppu ja on tosi pinnallisia. En vaan tiedä miten voisin silleen hiljalleen häippästä niiden porukasta. Ymmärrän jos ette tajunneet mitään tai ette jaksaneet lukea.
Se tyttö halus nyt itse selvittää asiat meidän kaikkien kanssa, mutta olin ainut joka halus asiallisesti selvittää ilman turhia syyttelyitä ja riitoja. Ne muut ei ollutkaan tyytyväisiä siihen, etten haukkunu sitä tyttöä päin naamaa tai katkaissut siihen välejä, vaan myönsin myös omat virheet ja pyysin anteeksi, joten mun puolesta tän koko jutun olis voinut unohtaa. Mutta nyt nää toiset onkin hyökänny mua vastaan, koska halusin jatkaa kaveruutta sen tytön kanssa, enkä katkaissutkaan välejä, eli nyt mulla ei olekaan enää ketään muita kavereita sen takia.
En tiedä olenko kaksinaamainen tai teinkö oikein, mutta kyllä mun mielestä tää rauhanomainen ratkaisu tuntu oikealta. Ja mua nolottaa meidän muiden käytös, kun syrjittiin ja välteltiin sitä eikä edes sanottu sille suoraan syytä. Ihan kuin ala-asteikäisten touhua, ja ollaan nyt menossa lukion kakkoselle.
Miten mun kannattaa nyt toimia näiden muiden ihmisten suhteen? Haluaisin ehkä lopettaa niiden kanssa olemisen kokonaan koska ne käyttäytyy muutenkin eri tavalla kuin minä, esim. ne ryyppää joka viikonloppu ja on tosi pinnallisia. En vaan tiedä miten voisin silleen hiljalleen häippästä niiden porukasta. Ymmärrän jos ette tajunneet mitään tai ette jaksaneet lukea.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Vastaus kysymykseesi: Täysin normaalia ja tulee olemaan tollasta aikuisiälläkin. Esim äitini työpaikassa on lähes sama tarina työkavereiden kesken. Tietty ilman mitään hakkaamisjuttuja ja tota ryyppäämistä. Kyseessä on noin 50 -vuotiaat naiset. Vaiha seuraa kokonaan tai ystävysty miesten kanssa, heillä ei oo tollasia ongelmia.