Metsässä asuva hiiriperhe
------------------------------
Suomen syrjäisessä kolkassa ison kuusen juurella hiiriperhe juo iltateetä. Lapsihiiri, jonka nimi on Suvi, sanoo vanhemmille: Koulussa opettaja oli sanonut, että vielä jonkin aikaa sitten hiiret pystyivät olemaan ulkona myös iltaisin ja öisin, mutta sitten tapahtui jotain, jonka jälkeen hiirien on oltava kotona lukkojen takana heti iltahämärän saapuessa. Opettaja sanoin myös osan hiirten aikaisemmin asuneet suurissa kaupungeissa, joissa oli sisällä vessat ja kuumaa vettä tuli hanasta.
Lapsihiiri Suvi sanoo ihmetelleensä, mitä oikein tapahtui ja muistaako isähiiri, Sauli, niitä aikoja. Isähiiri Sauli alkaa kertoa Suville ja muille lapsihiirille. Kun isähiiri oli vielä lapsi, asuttiin kaupungissa suuressa talossa, jossa oli aina lämmintä ja muutenkin hyvä olla. Lämpiminä kesäöinä kierreltiin lähimetsiköissä, syötiin eväänä ollutta näkkileipää, jonka päällä oli juustoa ja meetvurstia. Jälkiruuaksi suklaata. Isähiiren poskelle vierähtää kyynel, muistellessa aikoja, jolloin ei tarvinnut pelätä ja kotiin tullessa isöäitihiiri oli tehnyt pullaa, jota syötiin maidon kera.
Lapsihiiret kysyivät, mitä sitten tapahtui. Jos se oli noin ihanaa, miksi tuo ihanuus loppui? Äitihiiri, Tarja, jatkoi vastaamalla, että suuressa maailmassa oli paljon hiiriä onnettomina, sillä heidän maassaan ei ollut kaikkia hyviä asioita, joita täällä meidän maassa oli. Heidän maassaan hiiret eivät tehneet työtä, jotta kaikilla olisi ollut hyvä olla. Sen sijaan he sotivat keskenään ja vaativat toisia hiiriä orjien lailla työskentelemään heidän hyväkseen. Kaikki siellä tahtoivat olla johtajia, joita muut palvovat. Nämä hiiret, jotka eivät olleet samanlaisia hiiriä kuin me valkoiset kotihiiret täällä Suomessa, vaan he olivat mustia, mustarottia, jotka olivat suuria ja vahvoja, mutta eivät kovin älykkäitä. Täten he eivät osanneet järjestää asioita niin, että yhteistoimin olisivat saaneet asiat sujumaan. Kun ketään ei suostunut siellä tekemään työtä ja kun puusta banaanit loppuivat, he ajattelivat, että heidän pitäisi tehdä yhdessä työtä, jotta ruokaa riittää kaikille.
Sitten yksi sanoi, että on toinenkin tapa. Hän sanoi, että tuolla pohjoisessa on toinen maa, jossa on valkoisia kilttejä kotihiiriä, jotka tekevät paljon työtä ja mielellään antavat ruuan ja asunnon mustarotalle. Tämä mustarotta sanoi, että kiltit kotihiiret eivät vaadi mitään, joten mustarottien ei tarvitse siellä tehdä työtä, vaan valkoiset kotihiiret palvelevat heitä palkatta. Muut mustarotat eivät millään olisi uskoneet sitä, mutta sitten toinen mustarotta sanoi tuon pitävän paikkansa. Tämä mustarotta jatkoi: Itse olen siellä asunut monta vuotta ja nyt olen vain täällä kotona käymässä. Tämän matkanikin he maksoivat, eikä siellä kaukaisessa Suomen maassa tarvitse todellakaan tehdä mitään. Kaikki on paremmin. Kun rottakuume iskee, menee vain valkoiseen taloon, jossa on valkoisia hiirihoitajia, jotka pitävät hyvänä. Ja kun paranee, nämä valkoiset hiirihoitajat tulevat kotiinkin hoitamaan ja pitämään hyvänä. Nyt tulin tänne hakemaan mustarottasukuni myös sinne, koska sukuni täällä ei pärjää työtä tekemättä, mutta siellä Suomessa ei mustarotan tarvitse työtä tehdä, vaan kotihiiret työn tekevät ja mustarotat voivat tanssia ja laulaa tahtonsa mukaan.
Mustarotta jatkoi: Pian tulemme vanhoiksi, joten parempi meidän kaikkien on mennä sinne pohjoiseen, jossa kotihiiret pitävän hyvää huolta meistä. Ja vaikka jotkut kotihiiret siellä vastustivatkin meitä, heitä ei ollut montaa ja muut valkoiset kotihiiret poistivat heidät syrjäseuduille. Nyt olemme saaneet sinne muodostettua hyvän pesän ja enää ei kilteistä kotihiiristä ole meille haittaa, vaan he kaikki kiltisti palvelevat meitä.
Tämän kertoi äitihiiri, Tarja, joka myös silloin oli ystävällinen mustarotille. Toinen lapsihiiri, Paavo, kysyi, miksi äiti oli ollut ystävällinen mustarotilla ja vihainen heitä vastustaville valkoisille kotihiirille. Tähän äitihiiri Tarja vastasi, että se oli silloin tapana. Ajattelimme, että kun mustarotat olivat kauhean leppoisia ja hymyileviä, heistä olisi ollut paljon apua maamme rakentamiseksi ja parantamisessa. Kun ymmärsimme, että he halusivat vain valtaa ja meidät tekemään työtä, oli myöhäistä muuttaa suuntaa, sillä he olivat pesiytyneet tänne kaikkialle, eikä kotihiirillä enää ollut paljon sanaa. He olivat valinneet johtajakseen kauhean mustarotan, joka käveli valkoisten kotihiirien ylitse ja teki mitä halusi. Jotta kotihiiret olisivat saaneet omassa maassaan jotain oikeuksia, heidän täytyi anella mustarottien johtajilta ja heidän lakeijoiltaan almuja.
Nyt oltiin tilanteessa, että ne kotihiiret, jotka aluksi vastustivat mustarottia, olivat saaneet lähes kaikki valkoiset kotihiiret puolellensa. Mutta nyt oli jo myöhäistä ja valkoiset kotihiiret ajettiin kaupungeista metsiin kaupunkien reunoille. Metsissä kotihiiret joutuivat tekemään tällaiset samanlaiset majat, kuin meidänkin perheellä on. Ja elää vailla sairaanhoitoa, palveluja ja turvallista tulevaisuutta.
Mutta olemme huomanneet, että nyt mustarotat kaupungeissa sotivat keskenään ja haluavat kaikki toisten mustarottien orjien lailla työskentelevän heidän hyväkseen. Kaikki siellä tahtoivat olla johtajia, joita muut palvovat. Täten he eivät ole osanneet järjestää asioita niin, että yhteistoimin olisivat saaneet asiat sujumaan. Kun ketään ei suostunut siellä tekemään työtä ja kun kaupoista ruuat loppuivat, he alkoivat kuolla ja etsiä valkoisia kotihiiriä metsistä ruokaa tekemään ja heitä palvelemaan. Mutta nyt valkoiset kotihiiret olivat ymmärtäneet, että mustarottien kanssa ei voinut elää, eivätkä suostuneet enää palvelemaan mustarottia.
Tästä suuttuneina mustarotat taistelevat keskenään ja osa on hyökännyt tänne meidänkin metsään, mutta nyt olemme valmiina ja olemme tehneet mustarotille ansoja. Mustarotta kävelee ansakuoppamme, kompostiin, putoaa sinne eikä pääse sieltä pois. Kun se on ollut siellä monta vuotta, se on muuttunut mustaksi mullaksi, eli ainoaksi asiaksi, jossa mustarotasta on hyötyä.
Tätä kertoessa myös äitirotalle, Tarjalle, tulee kyynel silmään. Mutta luottavaisesti tulevaisuuteen uskoen hän hymyilee lapsihiirille ja sanoo, että toivottavasti enää ei kestä kauan, jotta voimme taas muuttaa taloon, jossa on lämmintä. Ja kaupungit olisivat taas meidän. Ja voisimme kauniina kesäöinä pehmeän tuulen puhaltaessa olla ylpeitä rakkaasta Suomen maastamme ja kaikista siinä asuvista valkoisista kotihiiristä.
---
Copyright: Petri_Petri. Satua saa levittää ja julkaista vapaasti, mutta muuttaminen on kielletty. Tekijänoikeus on mainittava levitettäessä. Sadun ideana on opettaa lapsille, että vaikka maailmassa on erilaisia eläimiä, kaikki eläimet eivät tänne sovi. Satu opettaa lapsia pitämään oman pesänsä puhtaana ja estämään sen likaantumisen ja mustumisen.
---
------------------------------
Suomen syrjäisessä kolkassa ison kuusen juurella hiiriperhe juo iltateetä. Lapsihiiri, jonka nimi on Suvi, sanoo vanhemmille: Koulussa opettaja oli sanonut, että vielä jonkin aikaa sitten hiiret pystyivät olemaan ulkona myös iltaisin ja öisin, mutta sitten tapahtui jotain, jonka jälkeen hiirien on oltava kotona lukkojen takana heti iltahämärän saapuessa. Opettaja sanoin myös osan hiirten aikaisemmin asuneet suurissa kaupungeissa, joissa oli sisällä vessat ja kuumaa vettä tuli hanasta.
Lapsihiiri Suvi sanoo ihmetelleensä, mitä oikein tapahtui ja muistaako isähiiri, Sauli, niitä aikoja. Isähiiri Sauli alkaa kertoa Suville ja muille lapsihiirille. Kun isähiiri oli vielä lapsi, asuttiin kaupungissa suuressa talossa, jossa oli aina lämmintä ja muutenkin hyvä olla. Lämpiminä kesäöinä kierreltiin lähimetsiköissä, syötiin eväänä ollutta näkkileipää, jonka päällä oli juustoa ja meetvurstia. Jälkiruuaksi suklaata. Isähiiren poskelle vierähtää kyynel, muistellessa aikoja, jolloin ei tarvinnut pelätä ja kotiin tullessa isöäitihiiri oli tehnyt pullaa, jota syötiin maidon kera.
Lapsihiiret kysyivät, mitä sitten tapahtui. Jos se oli noin ihanaa, miksi tuo ihanuus loppui? Äitihiiri, Tarja, jatkoi vastaamalla, että suuressa maailmassa oli paljon hiiriä onnettomina, sillä heidän maassaan ei ollut kaikkia hyviä asioita, joita täällä meidän maassa oli. Heidän maassaan hiiret eivät tehneet työtä, jotta kaikilla olisi ollut hyvä olla. Sen sijaan he sotivat keskenään ja vaativat toisia hiiriä orjien lailla työskentelemään heidän hyväkseen. Kaikki siellä tahtoivat olla johtajia, joita muut palvovat. Nämä hiiret, jotka eivät olleet samanlaisia hiiriä kuin me valkoiset kotihiiret täällä Suomessa, vaan he olivat mustia, mustarottia, jotka olivat suuria ja vahvoja, mutta eivät kovin älykkäitä. Täten he eivät osanneet järjestää asioita niin, että yhteistoimin olisivat saaneet asiat sujumaan. Kun ketään ei suostunut siellä tekemään työtä ja kun puusta banaanit loppuivat, he ajattelivat, että heidän pitäisi tehdä yhdessä työtä, jotta ruokaa riittää kaikille.
Sitten yksi sanoi, että on toinenkin tapa. Hän sanoi, että tuolla pohjoisessa on toinen maa, jossa on valkoisia kilttejä kotihiiriä, jotka tekevät paljon työtä ja mielellään antavat ruuan ja asunnon mustarotalle. Tämä mustarotta sanoi, että kiltit kotihiiret eivät vaadi mitään, joten mustarottien ei tarvitse siellä tehdä työtä, vaan valkoiset kotihiiret palvelevat heitä palkatta. Muut mustarotat eivät millään olisi uskoneet sitä, mutta sitten toinen mustarotta sanoi tuon pitävän paikkansa. Tämä mustarotta jatkoi: Itse olen siellä asunut monta vuotta ja nyt olen vain täällä kotona käymässä. Tämän matkanikin he maksoivat, eikä siellä kaukaisessa Suomen maassa tarvitse todellakaan tehdä mitään. Kaikki on paremmin. Kun rottakuume iskee, menee vain valkoiseen taloon, jossa on valkoisia hiirihoitajia, jotka pitävät hyvänä. Ja kun paranee, nämä valkoiset hiirihoitajat tulevat kotiinkin hoitamaan ja pitämään hyvänä. Nyt tulin tänne hakemaan mustarottasukuni myös sinne, koska sukuni täällä ei pärjää työtä tekemättä, mutta siellä Suomessa ei mustarotan tarvitse työtä tehdä, vaan kotihiiret työn tekevät ja mustarotat voivat tanssia ja laulaa tahtonsa mukaan.
Mustarotta jatkoi: Pian tulemme vanhoiksi, joten parempi meidän kaikkien on mennä sinne pohjoiseen, jossa kotihiiret pitävän hyvää huolta meistä. Ja vaikka jotkut kotihiiret siellä vastustivatkin meitä, heitä ei ollut montaa ja muut valkoiset kotihiiret poistivat heidät syrjäseuduille. Nyt olemme saaneet sinne muodostettua hyvän pesän ja enää ei kilteistä kotihiiristä ole meille haittaa, vaan he kaikki kiltisti palvelevat meitä.
Tämän kertoi äitihiiri, Tarja, joka myös silloin oli ystävällinen mustarotille. Toinen lapsihiiri, Paavo, kysyi, miksi äiti oli ollut ystävällinen mustarotilla ja vihainen heitä vastustaville valkoisille kotihiirille. Tähän äitihiiri Tarja vastasi, että se oli silloin tapana. Ajattelimme, että kun mustarotat olivat kauhean leppoisia ja hymyileviä, heistä olisi ollut paljon apua maamme rakentamiseksi ja parantamisessa. Kun ymmärsimme, että he halusivat vain valtaa ja meidät tekemään työtä, oli myöhäistä muuttaa suuntaa, sillä he olivat pesiytyneet tänne kaikkialle, eikä kotihiirillä enää ollut paljon sanaa. He olivat valinneet johtajakseen kauhean mustarotan, joka käveli valkoisten kotihiirien ylitse ja teki mitä halusi. Jotta kotihiiret olisivat saaneet omassa maassaan jotain oikeuksia, heidän täytyi anella mustarottien johtajilta ja heidän lakeijoiltaan almuja.
Nyt oltiin tilanteessa, että ne kotihiiret, jotka aluksi vastustivat mustarottia, olivat saaneet lähes kaikki valkoiset kotihiiret puolellensa. Mutta nyt oli jo myöhäistä ja valkoiset kotihiiret ajettiin kaupungeista metsiin kaupunkien reunoille. Metsissä kotihiiret joutuivat tekemään tällaiset samanlaiset majat, kuin meidänkin perheellä on. Ja elää vailla sairaanhoitoa, palveluja ja turvallista tulevaisuutta.
Mutta olemme huomanneet, että nyt mustarotat kaupungeissa sotivat keskenään ja haluavat kaikki toisten mustarottien orjien lailla työskentelevän heidän hyväkseen. Kaikki siellä tahtoivat olla johtajia, joita muut palvovat. Täten he eivät ole osanneet järjestää asioita niin, että yhteistoimin olisivat saaneet asiat sujumaan. Kun ketään ei suostunut siellä tekemään työtä ja kun kaupoista ruuat loppuivat, he alkoivat kuolla ja etsiä valkoisia kotihiiriä metsistä ruokaa tekemään ja heitä palvelemaan. Mutta nyt valkoiset kotihiiret olivat ymmärtäneet, että mustarottien kanssa ei voinut elää, eivätkä suostuneet enää palvelemaan mustarottia.
Tästä suuttuneina mustarotat taistelevat keskenään ja osa on hyökännyt tänne meidänkin metsään, mutta nyt olemme valmiina ja olemme tehneet mustarotille ansoja. Mustarotta kävelee ansakuoppamme, kompostiin, putoaa sinne eikä pääse sieltä pois. Kun se on ollut siellä monta vuotta, se on muuttunut mustaksi mullaksi, eli ainoaksi asiaksi, jossa mustarotasta on hyötyä.
Tätä kertoessa myös äitirotalle, Tarjalle, tulee kyynel silmään. Mutta luottavaisesti tulevaisuuteen uskoen hän hymyilee lapsihiirille ja sanoo, että toivottavasti enää ei kestä kauan, jotta voimme taas muuttaa taloon, jossa on lämmintä. Ja kaupungit olisivat taas meidän. Ja voisimme kauniina kesäöinä pehmeän tuulen puhaltaessa olla ylpeitä rakkaasta Suomen maastamme ja kaikista siinä asuvista valkoisista kotihiiristä.
---
Copyright: Petri_Petri. Satua saa levittää ja julkaista vapaasti, mutta muuttaminen on kielletty. Tekijänoikeus on mainittava levitettäessä. Sadun ideana on opettaa lapsille, että vaikka maailmassa on erilaisia eläimiä, kaikki eläimet eivät tänne sovi. Satu opettaa lapsia pitämään oman pesänsä puhtaana ja estämään sen likaantumisen ja mustumisen.
---
Vastaukset 6
Vanhimmat
Huh, eipä voi sanoa muuta kuin että tosi pelottava ja ikävä kyllä myös erittäin todennäköinen tulevaisuushahmotelma. Kuinka ihmeessä saisimme nämä aivopestyt suomalaiset tajuamaan mikä vaara vapauttamme uhkaa kontrolloimattoman siirtolaisuuden muodossa.
Suomalaisia syytetään maailmalla huonosta itsetunnosta ja siitä, että he häpeävät kaikkea vähänkin omaan kulttuuriinsa ja suomalaisuuteensa kuuluvaa. Yksi syy siirtolaisten kumartamiseen (ja samalla omalle kulttuuritaustalle pyllistämiselle) on juuri tämä onnettoman olematon itsetunto. Suomalaiset päättäjistä alimpaan kastiin kuuluvaan pulituuriin saakka pelkäävät vain yhtä asiaa: "Mitähän nuo meistä ajattelevat? Jos sanomme heille, että heidän on noudatettava meidän lakejamme, luulevatkohan he meitä rasisteiksi? Entä jos koko maailma syyttää meitä rasisteiksi kun emme hyväksy naisten silpomisia, kunniamurhia, rituaaliteurastuksia? Entä jos meille nauretaan (tämä musertaa suomalaisen itsetunnon tehokkaasti) kun emme kiellä omaan yhteiskuntaamme kuuluvia tapoja ja apinoi maahanmuutajien vastaavia?"
Odotan kauhulla sitä aikaa, jolloin minunkin naisena on pukeuduttava kaapuun vain koska kaavuttomuus loukkaa maahanmuuttajia. Tai kun joka kylään ja asutuskeskukseen rakennetaan moskeija ja rituaaliteurastamo. Tai kun menetän intimiteettini ja koskemattomuuteni ja minusta tulee laillista riistaa jollekin muslimille joka raiskaa minut vain koska pukeutumiseni viestittää hänelle minun olevan saatavilla(?), ja koska poliisi ja oikeuslaitos ovat myös maahanmuuttajien mielipiteiden mukaan toimivia, en tule saamaan mitään oikeutta, omahan on syyni kun en tajunnut käyttää kaapua tai pysyä kotona.
Ja kaikki tämä ja paljon muuta on mahdollista koska suomalaiset eivät uskalla olla suomalaisia vaan musertuneen itsetuntonsa kourissa pelkäävät muiden tuomiota.
Siis auttakaamme mustarottia heidän omassa maassaan kykyjemme mukaan. Suomeen voisimme ottaa mustarottanaisia ja -lapsia turvaan riistolta ja sorrolta, kouluttaa heidät ja lähettää takaisin omaan maahansa rakentamaan sitä niinkuin meidän esiäitimme ja -isämme ovat rakentaneet tämän maan meille. Siis meille, suomalaisille.
Oi nimimerkki Petri_Petri/vapaa, toistaiseksi!! On toisaalta ilahduttavaa huomata miten sujuvasti joku osaa kirjoittaa satuja, MUTTA, miksi helvetissä kantokopassasi oli aikoinaan niin pitkät narut jotta kuuppasi kolisi joka kantoon ja kiveen jättäen luettavissa olevat jälkensä pikkuruiseen sieluusi?!
Ei riitä, ei. Ei riitä ennenkuin suomalaiset avaavat silmänsä jä oppivat näkemään todellisuuden juuri sellaisena kuin se on, raadollisena. Nyt olemme tuudittautuneet sinisilmäiseen utopiaan, leijumme jalat irti maasta euforinen ilme silmissämme sydän kylläisenä hyvyydestämme, olemmehan ottaneet siirtolaisia joita kohtelemme TASA-ARVOISINA kanssamme, joiden kulttuuria kunnioitamme ja joille suomme vapauden harjoittaa omaa uskontoaan ja omia tapojaan, jopa omiemme kustannuksella. Oi oi kuinka olemmekaan hyviä ja suvaitsevaisia.
No, jonain päivänä tulee karmea herääminen kun huomaammekin ruokkineemme kyytä povellamme. Silloin saamme maksaa silmittömästä hyväuskoisuudestamme ja suoranaisesta tyhmyydestämme. Ja se päivä tulee.
Ja lopuksi, en ole mikään Petri-Petri, olen ihan oma henkilöni.
Tää kalevala-taitaja on niin sokea omassa uskossaan , ettei välitä mistään mitä kirjoitat . Jätä omaan arvoonsa moinen ukko . Eläköön elämäänsä .
Miten ilahduttavan vähän sinulla on lukijoita ? Ei noin kapea-alaiselle ajatusmaailmalle ole kannattajia . Tietenkin luin myös tarinasi . Se sai ulvomaan naurusta . Ei ole hääviä kirjoituksesikaan , eivät yhtään runojasi parempia . Eiköhän sun nyt kannattaisi keskittyä opettamaan hiiriäsi käymään vessassa .
Ai tarinani sai sinut ulvomaan naurusta. Eikö se ole erinomaisen kirjoittajan merkki? Meinaan, että kunnollahan sitä nauraa harvoin, joten sikäli ainakin kirjoitukseni oli hyvä. Kiitos kehuistasi.