Kirjoitan nyt vielä kerran aiheesta, kun näytti siltä että suurenmoisen nerokkaita ajatuksiani ei viimeeksi oikein ymmärretty :D
En halua kritisoida koko Descartesin päättelyketjua vaan sitä, että Descartes näytti olevan täysin varma siitä, että hän kykenee tekemään täysin oikean päätelmän. Se, että kaikkien mielestä hänen päättelynsä vaikuttaa täysin järkevältä, ei vielä takaa, että se olisi sitä. Siis emme voi olla täysin varmoja siitä, että voimme päätyä oikeaan johtopäätökseen; entäpä jos mielemme vain huijaa meitä.
Yksinkertaisimmassakin päättelyssä voimme joutua harhaan, esim "eläimet ovat vihreitä - koira on eläin - koira on vihreä". Tämä koira on vihreä -päättely tietysti vaikuttaa täysin oikealta ja virheettömältä, mutta onko se todella sitä? Se, että se meidän mielestämme on, ei vielä tarkoita sitä että se todella olisi virheetön (kuinka voimme tietää jonkun olevan loogisesti virheetön? - Oma mielemme kertoo sen meille). Entä jos Descartesin demoni vain huijaa meitä uskomaan kykenevämme tekemään virheettömiä päätelmiä?
Tämä tietysti johtaa äärimmäiseen skeptismiin. Voimme tietää olevamme olemassa, JOS oletamme, että kykenemme tekemään virheettömän päätelmän. Ongelma onkin, että miten sen voimme tietää.
En halua kritisoida koko Descartesin päättelyketjua vaan sitä, että Descartes näytti olevan täysin varma siitä, että hän kykenee tekemään täysin oikean päätelmän. Se, että kaikkien mielestä hänen päättelynsä vaikuttaa täysin järkevältä, ei vielä takaa, että se olisi sitä. Siis emme voi olla täysin varmoja siitä, että voimme päätyä oikeaan johtopäätökseen; entäpä jos mielemme vain huijaa meitä.
Yksinkertaisimmassakin päättelyssä voimme joutua harhaan, esim "eläimet ovat vihreitä - koira on eläin - koira on vihreä". Tämä koira on vihreä -päättely tietysti vaikuttaa täysin oikealta ja virheettömältä, mutta onko se todella sitä? Se, että se meidän mielestämme on, ei vielä tarkoita sitä että se todella olisi virheetön (kuinka voimme tietää jonkun olevan loogisesti virheetön? - Oma mielemme kertoo sen meille). Entä jos Descartesin demoni vain huijaa meitä uskomaan kykenevämme tekemään virheettömiä päätelmiä?
Tämä tietysti johtaa äärimmäiseen skeptismiin. Voimme tietää olevamme olemassa, JOS oletamme, että kykenemme tekemään virheettömän päätelmän. Ongelma onkin, että miten sen voimme tietää.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kun tiedät, mikä on totta, kerro meillekin.
Se ei ehkä ole kovinkaan järisyttävä tieto.
Voi nimittäin olla että "... the truth is not the answer".
Tämän viisauden opimme päivän jaksosta Kauniita ja rohkeita.
Pitää se telkkari sittenkin varmaan hommata.
>>>
Kun tiedät, mikä on totta, kerro meillekin.
Se ei ehkä ole kovinkaan järisyttävä tieto.
Voi nimittäin olla että "... the truth is not the answer".
Tämän viisauden opimme päivän jaksosta Kauniita ja rohkeita.
>>>
Vaikuttaa siltä, että kolme ensimmäistä lausettasi oli pohjustusta viimeiselle lauseellesi, joten kohtelen sitä pääväittämänäsi, ja aion kumota sen.
Koska käytät verbistä 'oppia' imperfektiä monikon ensimmäisessä persoonassa, niin luet siten mukaan myös minut. Tässä kohtaa armoton logiikkasi onkin väärässä! Minä nimittäin en katsonut sen päivän jaksoa Kauniita ja rohkeita. Tämä kylmä fakta pudottaa pohjan koko ajatusrakennelmaltasi, ja osoittaa sen, että väitteesi on väärä.MOT
Mutta sanan oppia monikon 1. persoonan preesensmuoto on tietääkseni opimme, eli sama kuin imperfekti. Lisäksi se voi mielestäni tarkoittaa futuuria esim. lauseessa "Huomenna opimme lisää.". Toisekseen, tarkoittaako "päivän jakso" juuri tämän päivän jaksoa vai voiko se tarkoittaa minkä tahansa päivän jaksoa?
Aion silti hommata sen telkkarin.
--
köyhis
Siskontytöllä oli kissa, joka kynsiään teroittaakseen raapi sellaista narusta kierrettyä pylvästä. Mietin usein miten kauan johtolangat kestävät, ennen kuin rispaantuvat rikki. Mutta vanhetessaan kissakin laiskistui.
Voi, voi kun olet vielä tuolla tasolla että pitää yrittää toisille julkisesti jotain todistaa - vaikka tapahtuisi huumorimielessä.
O tempora, o mures!
Mikki-hiiri
filosofisesti ylivertainen jyrsijä
"Voi, voi kun olet vielä tuolla tasolla että pitää yrittää toisille julkisesti jotain todistaa - vaikka tapahtuisi huumorimielessä."
Potkittu koira siirtyy suunnitelma B:hen: mollaa vastustajasi, jos et voi voittaa häntä muuten.
-Kungfutse
No, mutta eikös Descartesin Cogito-lause ole jokseenkin kiertämätön totuus?
Tässä on listani asioista joita käsittääkseni ei voi kiertää. Kehittäkää niihin kritiikkiä mikäli voitte, olisin siitä kiitollinen.
1. Minä olen (ajatus on, on siis oltava ajattelija)
2. Minä ajattelen
3. Minä aistin (ainakin jotain)
4. Minä tiedän (ainakin tällä listalla olevat asiat)
5. Minä en tiedä (asioita, joita tälle listalle en ole kirjoittanut)
6. Minä toimin
On olemassa havainnon, tiedon, tietämättömyyden kohde ja kokija. On olemassa objekti ja subjekti jotka ovat vuorovaikutuksessa.
Vaikka aivomme olisivatkin demonin riivaamia, on oltava ainakin demoni. Vaikka aivomme olisivatkin vain hullun tiedemiehen maljassa, on oltava ainakin malja.
Soveltakaa näitä itseenne, ja kokeilkaa kritisoida parhaimpaan skeptistiseen sävyyn. Voiko mieleni huijata minua "tietämään" nämä asiat
Ainiin... Päättelyketjun "eläimet ovat vihreitä - koira on eläin - koira on vihreä" ensimmäinen premissi on omien subjektiivisten havaintojen perusteella epätosi.