Lupasin jo aiemmin esittää oheisen ajatteluketjun, missä pohdisn hieman energialakien ja BB:n (tai useampien) yhteyttä.
Ensin kuitenkin maininta aiemmasta keskustelusta:
"Maailmankaikkeutemme energioiden summa on nolla, jos materian ja gravitaation summa on nolla. Tämä pitää paikkansa, mutta ongelma fyysikiden mielestä onkin siinä, että onko gravitaatio siis "antienergiaa"? Näin ei voi olla, joten jossakin pitää muuttaa jotakin-mutta mitä?"
ja nyt itse ajatukseen, mutta muistakaa että kyseessä on ajatuksen lento, eikä mitään muuta..:
"Aloitetaanpa energiasta, sillä energia on sopiva "kirjanpitomenetelmä" tarkistaa ettemme joudu ns. hakoteille:
Energian muuttuessa lajista toiseen kokonaismäärä ei muutu, vaan säilyy samana. Energiain kokonaismäärä jonakin hetkenä a on yhtäsuuri, kuin energiainmäärä hetkenä b. Määrä ei siis muutu.
Energiaa ei voi tuhota, eikä sitä myöskään voi luoda tyhjästä. Tämä kun yhdistetään edelliseen sääntöön: Energiaa ei voi syntyä, joten energiain määrä on aina ollut ja tulee aina olemaan =0.
Tästä saadaan ajasta riippumaton sääntö: "kaiken" sisältämien energiain kokonaismäärä on = 0. JOS meidän maailmankaikkeutemme kaikkien energiain summa ei ole 0, niin siitä seuraa että meidän maailmankaikkeutemme ei ole = "kaikki".
Ts. "kaiken" rakenne koostuisi ainakin yhdestä meidän maailmankaikkeutemme kaltaisesta maailmankaikkeudesta, sekä vielä jostakin muusta, mutta kuitenkin siten että lopulliseksi summaksi saadaan kaunis luku: 0.
Millainen "kaiken" rakennekaava sitten olisi?
On olemassa ainakin yksi maailmankaikkeus, nimittäin meidän maailmankaikkeutemme. Jos sen kaikkien energioiden summaksi saadaan nolla, voimme olla tyytyväisiä. Mutta jos näin ei ole, on meidän lisättävä yhtälöön jotakin.
Voimme myös olettaa, että on olemassa lisää meidän maailmankaikkeutemme kaltaisia maailmankaikkeuksia -ja ehkä jopa meidän maailmankaikkeudestamme syntyneitä vauvamaailmankaikkeuksia. Jos näiden kaikkien maailmankaikkeuksien (n1 kpl) yhteenlasketuksi energiamääräksi tulee 0, on yhtälömme täydellinen. Jos näin ei ole, on yhtälöön taas lisättävä jotakin.
On otettava huomioon mahdollisuus, että on olemassa maailmankaikkeuksia, joiden ominaisuudet ovat täysin päinvastaisia kuin meille suhteellisuusteoriasta tuttujen maailmankaikkeuksien. Näissä energia voisi olla jopa negatiivista? Tällöin yhtälöön lisätään n2 kpl:tta näitä "negatiivisia" maailmankaikkeuksia. Jos lopulliseksi summaksi vihdoin saadaan nolla, on "kaiken" kuva vihdoin selvillä, mutta näin ei välttämättä kuitenkaan ole.
Näitä positiivisia ja negatiivisia maailmankaikkeuksia pohdittaessa tulee väkisinkin pohtineeksi ns. "alkuavaruuden", ns. kaareutumattoman avaruuden olemassaoloa. Tämän avaruus saattaisi jopa mahdollisesti synnyttää näitä positiivisia ja negatiivisia maailmankaikkeuksia, mutta kuitenkin siten että koko ajan säilyy energiain määrä vakiona, siis yhtä suurena kuin nolla.
Lisäksi voi olla, että energiaa on sitoutunut myös johonkin tuntemattomaan, esim. ulottuvuuksien rakenteisiin, ja annamme tälle tunnuksen D. Samalla tavalla annamme nimet myös edellisille "palikoille": Olkoon "kaiken" sisältämien energiain määrä = U(tot), Positiivisen, meidän maailmankaikkeutemme kaltaisen maailmankaikkeuden energiain määrä U( ) ja negatiivisen maailmankaikkeuden sisältämien energiain määrä U(-) ja alkuavaruuteen sitoutuneiden energiain määrä U(0), siten "kaiken" rakennekaava saisi (nykytieteen tuntemien mahdollisuuksien rajoissa) muodon: U(tot)= n1*U( ) n2*U(-) U(0) D = 0.
Näin saisimme energialakeja noudattavan maailmankuvan, joka sallii kuitenkin maailmankaikkeuden olemassaolon, mutta noudattaa vanhaa tuttua "tyhjästä ei nyhjäistä" -periaatetta.
Miksi inflaatio tapahtui? Oma arvaukseni: alkumaailmankaikkeutemme oli yhteydessä emoonsa Einsteinin-Rosenin sillan välityksellä. Tämän sillan katkeaminen antoi nuorelle maailmankaikkeudelle impulssin, jonka ansiosta laajeneminen kiihtyi. Tämä voisi olla ainakin helppo selitys, joskaan ei vedä edeltäjilleen vertaa.."
Tässä tämä miete, mutta pelkäänpä että olen osittain luopunut tavanomaisesta tyylistä määritellä ns. "positiivinen energia". Mielipiteitä saa ja pitää esittää -alkuräjähdysteorian vastustajatkin voivat esittää perusteltuja ja asiallisia mielipiteitä alkuräjähdysteorian epäkohdista.
Ensin kuitenkin maininta aiemmasta keskustelusta:
"Maailmankaikkeutemme energioiden summa on nolla, jos materian ja gravitaation summa on nolla. Tämä pitää paikkansa, mutta ongelma fyysikiden mielestä onkin siinä, että onko gravitaatio siis "antienergiaa"? Näin ei voi olla, joten jossakin pitää muuttaa jotakin-mutta mitä?"
ja nyt itse ajatukseen, mutta muistakaa että kyseessä on ajatuksen lento, eikä mitään muuta..:
"Aloitetaanpa energiasta, sillä energia on sopiva "kirjanpitomenetelmä" tarkistaa ettemme joudu ns. hakoteille:
Energian muuttuessa lajista toiseen kokonaismäärä ei muutu, vaan säilyy samana. Energiain kokonaismäärä jonakin hetkenä a on yhtäsuuri, kuin energiainmäärä hetkenä b. Määrä ei siis muutu.
Energiaa ei voi tuhota, eikä sitä myöskään voi luoda tyhjästä. Tämä kun yhdistetään edelliseen sääntöön: Energiaa ei voi syntyä, joten energiain määrä on aina ollut ja tulee aina olemaan =0.
Tästä saadaan ajasta riippumaton sääntö: "kaiken" sisältämien energiain kokonaismäärä on = 0. JOS meidän maailmankaikkeutemme kaikkien energiain summa ei ole 0, niin siitä seuraa että meidän maailmankaikkeutemme ei ole = "kaikki".
Ts. "kaiken" rakenne koostuisi ainakin yhdestä meidän maailmankaikkeutemme kaltaisesta maailmankaikkeudesta, sekä vielä jostakin muusta, mutta kuitenkin siten että lopulliseksi summaksi saadaan kaunis luku: 0.
Millainen "kaiken" rakennekaava sitten olisi?
On olemassa ainakin yksi maailmankaikkeus, nimittäin meidän maailmankaikkeutemme. Jos sen kaikkien energioiden summaksi saadaan nolla, voimme olla tyytyväisiä. Mutta jos näin ei ole, on meidän lisättävä yhtälöön jotakin.
Voimme myös olettaa, että on olemassa lisää meidän maailmankaikkeutemme kaltaisia maailmankaikkeuksia -ja ehkä jopa meidän maailmankaikkeudestamme syntyneitä vauvamaailmankaikkeuksia. Jos näiden kaikkien maailmankaikkeuksien (n1 kpl) yhteenlasketuksi energiamääräksi tulee 0, on yhtälömme täydellinen. Jos näin ei ole, on yhtälöön taas lisättävä jotakin.
On otettava huomioon mahdollisuus, että on olemassa maailmankaikkeuksia, joiden ominaisuudet ovat täysin päinvastaisia kuin meille suhteellisuusteoriasta tuttujen maailmankaikkeuksien. Näissä energia voisi olla jopa negatiivista? Tällöin yhtälöön lisätään n2 kpl:tta näitä "negatiivisia" maailmankaikkeuksia. Jos lopulliseksi summaksi vihdoin saadaan nolla, on "kaiken" kuva vihdoin selvillä, mutta näin ei välttämättä kuitenkaan ole.
Näitä positiivisia ja negatiivisia maailmankaikkeuksia pohdittaessa tulee väkisinkin pohtineeksi ns. "alkuavaruuden", ns. kaareutumattoman avaruuden olemassaoloa. Tämän avaruus saattaisi jopa mahdollisesti synnyttää näitä positiivisia ja negatiivisia maailmankaikkeuksia, mutta kuitenkin siten että koko ajan säilyy energiain määrä vakiona, siis yhtä suurena kuin nolla.
Lisäksi voi olla, että energiaa on sitoutunut myös johonkin tuntemattomaan, esim. ulottuvuuksien rakenteisiin, ja annamme tälle tunnuksen D. Samalla tavalla annamme nimet myös edellisille "palikoille": Olkoon "kaiken" sisältämien energiain määrä = U(tot), Positiivisen, meidän maailmankaikkeutemme kaltaisen maailmankaikkeuden energiain määrä U( ) ja negatiivisen maailmankaikkeuden sisältämien energiain määrä U(-) ja alkuavaruuteen sitoutuneiden energiain määrä U(0), siten "kaiken" rakennekaava saisi (nykytieteen tuntemien mahdollisuuksien rajoissa) muodon: U(tot)= n1*U( ) n2*U(-) U(0) D = 0.
Näin saisimme energialakeja noudattavan maailmankuvan, joka sallii kuitenkin maailmankaikkeuden olemassaolon, mutta noudattaa vanhaa tuttua "tyhjästä ei nyhjäistä" -periaatetta.
Miksi inflaatio tapahtui? Oma arvaukseni: alkumaailmankaikkeutemme oli yhteydessä emoonsa Einsteinin-Rosenin sillan välityksellä. Tämän sillan katkeaminen antoi nuorelle maailmankaikkeudelle impulssin, jonka ansiosta laajeneminen kiihtyi. Tämä voisi olla ainakin helppo selitys, joskaan ei vedä edeltäjilleen vertaa.."
Tässä tämä miete, mutta pelkäänpä että olen osittain luopunut tavanomaisesta tyylistä määritellä ns. "positiivinen energia". Mielipiteitä saa ja pitää esittää -alkuräjähdysteorian vastustajatkin voivat esittää perusteltuja ja asiallisia mielipiteitä alkuräjähdysteorian epäkohdista.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Tuolla inflaatiomallilla voidaan ainakin päätellä mitä tapahtui (meidän maailmankaikkeutemme ajanlaskun mukaan) Planckin ajan ja nollahetken välillä, onnistutaan pääsemään yli äärettömyyksistä.
(ja samalla löytyy ainakin arvaus siihen, mitä "pimeä energia"/"tyhjiöenergia" voisi olla. Ulottuvuusjännitys on mielenkiintoinen keksintö!
("Kaiken" kuvasi on looginen, mitä muuta sitä näin äkkiseltään voisi sanoa..)
Tuntuu ehkä vieläkin hullummalta, kun esitän seuraavan väitteeni (matemaatikolle tyypillinen?): Väitän, että mahdollisesti myös aikakin voidaan kuvata geometrisena ilmiönä. Supersäieteoriassa moniulotteisen säikeen värähtelyllä voidaan selittää kaikki luonnon perushiukkaset, selittää niiden välisiä vuorovaikutuksia jne. Yksi ongelma teorian kannalta on siinä, että matematiikkamme on kuitenkin vielä liian "alkeellista".
(Supersäieteoria syntyi, kun Eulerin Beta- funktio löydettiin uudelleen..ja näin teoria lähti kehittymään ikään kuin takaperin -tämä on yksi syy siihen, miksi monien mielestä teoria on niin vaikea hyväksyä.)
Kysymyksiä on herännyt myös siitä, mikä säikeen pisti alunperin värähtelemään. Liike vaatii myös aikaa, joten tullaan väkisinkin vielä siihen tulokseen, että aikakin on vain geometriaa.
(Kaikki kiitos Riemannille suhteellisuusteoriasta ja avaruuden kaareutumisesta -vaikkakin pieni kiitos myös Einsteinille ja muillekin fyysikoille -Riemann kuitenkin oivalsi ensin, mistä todella saattaa olla kysymys.)
Toisaalta täytyy myös muistaa, että teoriat ovat vain teorioita -ja ainoastaan malleja toimivasta luonnosta. Kuten Einstein totesi tyyliin: Ihmeellisintä luonnossa on se, että se yleensäkin on ymmärrettävissä.
Miten tuo pitää ymmärtää.
A) Jos "yleensäkin" viittaa siihen että siitä on edes jonkun verran ymmärrettävissä niin ok. Mutta mitä mieltä tuossa on - jonkin asteinen selviäminen edellyttää jo jonkinlaista ymmärtämistä .. ainakin vaiston varaista. Eikä tämä ihmisen ymmärrys niin pitkällä pelkästä vaistoamisesta ole.
B) Jos taas siihen että "yleensäkin" jokin elämänmuoto (tai ymmärtämään kykenevä objekti) kykenee ymmärtämään luonnon, jolloin "ymmärtämisellä" tarkoiteaan kokonaisuuden hallintaa (ymmärtämismielessä). Tämä on jo aivan liikaa sanottu. Ei ainakaan ihminen tule tekemään sitä koskaan. Se on mahdotonta.
Minusta Einstein on glamurisoinut hommaansa ja paukutellut henkseleitään tuossa.
Viestissä sanottiinkin jo että "tyyliin"..alkuperäisessä ei muistaakseni ollut tuota "yleensäkin" sanaa..?
Tottahan energia säilyy suhteellisesti ainakin ajatukseni mukaan,koska luovuttaessaan lämpöään hiukkaset supistuvat ja tihenevät samassa tahdissa ja niin myös niitä ympäröivät tiheämmät ja kylmemmät maailmankaikkeus-solut.
Myös nolla on lopputuloksena ilmeinen.
:) ;) :)
Hiukkaset ovat kuitenkin energiaa itsessään,miten selität aineen olemassaolon?
Eikö teoriasi kuulunut suurinpiirtein näin:
Linnunradat syntyivät mustiksiaukoiksi tiivistyneiden energiatiheyksien syöksyessä mustaan/mustiin aukkoon/aukkoihin ja humahtaen siellä auki?
Uusin oivallus pistääkin galaksin reunoilla olevat tähdet räjähtämään supernovina, luhistumaan mustiksi aukoiksi ja samalla joko pysäyttää tai ainakin hidastaa liikettä tähden entisellä radalla, jolloin syntynyt musta aukkokin pysähtyy tai hidastaa sen verran vauhtiaan, että aloittaa liikkeen vähemmän tiheälle alueelle eli kohti keskustaa, jossa tähtiä on tiheämmässä ja näin lämpimämpää ja vähemmän theää tyhjyyttä.
Kuitenkin yllätys yllätys ydinkeskustassa onkin viimeisten tähiten jälkeen kylmempää ja tiheämpää tyhjyyttä, koska keskustoihin syöksyvät energiakeskittymät pyöriessään villisti akselinsa ympäri, jolloin kuumin ja vähiten tiheä onkin keskittymän laidalla ja kylmin keskellä.
Näin keskittymän humahtaessa astetta isomman aineen kokoluokan galaksin keskustaan, myös siellä on kylmempää ja tiheämpää, ja näin kuuma ja vähän tiheä humahtaa tiheiden, pienten ja kylmien maaimankaikkeus-solujen keskelle ja alkuhumaus, jonka seurauksena asttetta pienemmän aineen kokoluokan galaksi.
:) ;) :)
Miten määrität tyhjän tiheyden? Mitä hiukkaset ovat?
Sulla on kuule käyny pääkopassa melkoinen humaus.
Voisit pistää matematiikankin uusiksi kun humauttaisit nollan äärettömäksi ja toisinpäin.
Hiukkaset ovat siitä erittäin kuumasta ja vähän tiheästä syntyneitä sisäisesti kuumia ja vähän tiheitä energiakeskittymän osia, jotka syntyivät sen kuuman ja vähän tiheän energiakeskittymän syöksyttyä kylmien ja tiheiden maailmankaikkeus-solujen väliin.
Kuitenkin näin syntyneet hiukkaset joutuivat lämmittämään ympäröivää tyhjyyttä ja muuttamaan sitä vähemmän tiheäksi niin paljon, että syntyi vain meille kevyimmät aineen osat.
Supernovissa syntyy kuuma ja vähän tiheä, joka humahtaa jo valmiiksi lämpimien maailmankaikkeus-solujen alueelle, jolloin syntyvien hiukkasten ei tarvitse lämmittää niitä ja näin meille raskaimpien aineitten hiukkaset, koska niistä näin syntyy kumimpia ja vähiten tiheitä aineen osia.
:) ;) :)
Väitätkö siis, että mitä harvempaa -sitäkin kuumempaa?
Vai voisiko kuuma ollakkin tiheää?
Kyllähän kuuma ja vähän tiheä huimalla vauhdilla kylmien, tiheiden ja pienten maailmankaikkeus-solujen alueelle humahtamalla pirstoutuu pieniksi kuumiksi ja vähän tiheiksi hiukkasikisi.
Humauksessa pieniä, tiheitä ja kylmiä ilmestyy energiakeskittymän sisään yks kaks, joka puolelle.
Kun kuumat ja vähän tiheät lämmittävät ympärillään olevia pieniä, kylmiä, ja tiheitä, ne alkavat lämmetä ja muuttua vähemmän tiheiksi, jolloin ne laajevat ja näin maailmankaikkeus laajenee joka kohdassa tasaisesti, nimittäin galaksien sisällä enemmän ja sitten galaksien ympärillä tasaisesti sitä vähemmän mitä kauemmaksi galaksista mennään, koska galöaksit syntyvät omista energiakeskittymistään ja humauksistaan.
Supernovissa taas syntyy kuumempia ja vähemmän tiheitä hiukkasia, koska niiden ei tarvitse luovuttaa niin paljon niitä ympäröiville maaiolmankaikkeus-soluille lämpöään, koska tähti oli jo ne lämmittänyt.
Eli supernovassa kuuma ja vähän tiheä humahtaa joka puolella olevien maailmankaikkeus-solujen väliin.
Ja näin meille raskaimmissa aineissa on tiheässä kuumia ja sisäisesti muuta kaikkeutta vähemmän tiheitä hiukkasia.
:) ;) :)
Tämä on Joulupukin lahja koko ihmiskunnalle.
Tule avaa se wwww.tiede.fi keskusteluissa, jossa lahjan nimi on solumainen maailmankaikkeus.
Hyvvee joulua.
:) ;) :)
:) ;) :)
www.tiede.fi
:) ;) :)
Mistä mainitsemasi solut ovat tulleet-tai paremminkin mitä nuo solut ovat?
Sinun on myös päätettävä mitä hiukkaset ovat, sillämuuten koko teoriasi on pulassa-ja pahasti.
Ideasi on helppo -mutta hätäillen esitetty. Esität koko ajatus kulkusi vain pääpiirteissään, etkä yritäkään selittää miten perusteletmaailmankatsomuksesi.
Jukterin mukaan kaikkeudessa on vain kylmempää ja kuumempaa, tiheää ja vähemmän tiheää, liikettä ja nopeampaa liikettä.
Hiukkaset ovat sisäisesti kuumia ja muuta kaikkeutta vähemmän tiheitä ja niillä on kyky lämmittää niitä ympäröivää tiheämpää kaikkeutta, muuttaa sitä vähemmän tiheäksi kuin mitä kauempana oleva kaikkeus on. Tiheämmällä ja kylmemmällä kaikkeudella on kyky poaineellaan ikäänkuin nostaa hiukkasiamme kohti taivaankappaleita, jotka kuljettavat mukanaan lämmittämänsä kaikkeuden, joka on koko ajan tiheämpää mitä kauemmaksi taivaankappaleesta mennään.
Myös hiukkaset kuljettavat oman kaikkeuden/tyhjän tilan mukanaan. Näin atomissa ei ole tyhjöä, vaan atomi on kokonaisuus, jonka uloin reuna koostuu tiheistä, erittäin pienistä soluista, joista ei irtoa mitään.
johan tässä tuli pohdittuakin mitä maailmankaikkeuden ulkopuolella olisi..
2 vuoden sisällä näytän miten energia lakekeja voidaan kiertää.paino sanalla kiertää
Maltan odottaa. :I
Niin minäkin, mutta en taida konjakkia varata tähän sinäsnä varmasti juhlavaan julkistamiseen.