Jos tietoisuutemme ei olisi fyysistä alkuperää, miksi silti tekisimme päätöksiä fyysisten tarpeiden ja mieltymysten mukaan. Tarvisi kuvitella syitä miksi henkemme edes olisi kehomme yhteydessä. Miksi, miten ja mistä tällaiseen yhteiseloon olisi päädytty. Miksi en muista aikaa ennen kehoani? Miksi juuri tuo keho olisi minun? Paljon kysymyksiä joiden vastaukset löytyy mielikuvituksen puolelta.
Jaarittelua "hengestä"
sairasloma
19<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
"Jos tietoisuutemme ei olisi fyysistä alkuperää, miksi silti tekisimme päätöksiä fyysisten tarpeiden ja mieltymysten mukaan. "
Ensinnäkin aineellisilla kappaleilla eli fyysisillä objekteilla ei ole minkäänlaisia tarpeita eikä mieltymyksiä eivätkä ne tee päätöksiä vaan ovat passiivisia.
"Paljon kysymyksiä joiden vastaukset löytyy mielikuvituksen puolelta."
Ensin sinä kuvittelet aineellisille objekteille jotain psyykkisiä ominaisuuksia ja sitten kuittaat mahdolliset vastaukset mielikuvitukseksi.
Ennen kuin aletaan päätellä aivoista ja tietoisuudesta yhtään mitään niin pitäisi selvittää miten ne tarpeet ja mieltymykset ylipäätänsä voivat syntyä aineessa eli ts. aivoissa.
Aineen olemus on vähintään yhtä hämärä kuin ns. "hengen" vaikka aineen säännönmukaisuuksia voidaankin kuvata matemaattisilla kaavoilla. Tietoisuuden synnyn ja toiminnan toimivaa ja selitysvoimaista kaavaa ei ole toistaiseksi näkynyt eikä tietoisuudessa ja sen toiminnassa ole sellaisia selkeitä säännönmukaisuuksia kuin aineessa on havaittu.
Ensimmäisen kysymyksen tulisi olla:
Miten ylipäätänsä voi olla olemassa tietoisuus johon kuuluvat tarpeet ja mieltymykset?
Etkö sinä ole fyysinen olento, jos et niin mikä?
En ole kyllä koskaan oikein pystynyt samaistumaan esim. tähän näppäimistöön tai kirjoituspöytääni joten ainakaan en koe itseäni mitenkään fyysisen esineen kaltaiseksi. Koetko sinä itsesi fyysisen esineen kaltaiseksi?
Fyysinen = aineellinen, ruumiilillinen
Itse pidän ajatuksesta, että keho ei ole aineellinen, mutta kehon atomit ja molekyylit kyllä ovat aineellisia.
Ei kuulosta oikealta nimittää aineetonta kehoksi, kun synonyymit on vartalo ja ruumis.
"Itse pidän ajatuksesta, että keho ei ole aineellinen, mutta kehon atomit ja molekyylit kyllä ovat aineellisia."
Yksi tapa hahmottaa asia:
No jos verrataan kehoa johonkin satunnnaiseen molekyylikasaan jossa on atomeita yhtä paljon niin se ero on lähinnä siinä kehon rakenteessa eli informaatiossa mikä tarvitaan jotta niistä molekyyleistä voisi rakentaa sen kehon. Informaatio ei ole pelkistettävissä aineeseen.
Atomeilla ja molekyyleillä ei ole tarpeita eikä mieltymyksiä vaan niitä on vain sillä informaatiokokonaisuudella jota nimitämme kehoksemme.
Voi myös ajatella, että atomit ja molekyylit eivät kuulu arkielämääni vaan ovat siellä jossain aineen maailmassa. Arkielämääni kuuluvat ennemminkin sellaiset asiat kuten miltä ruoka maistuu jne. Ja informaatioon ruoan makukin jollain lailla liittyy.
Mitähän kuvittelet sitten olevasi, jos et ainetta? Mitä vähemmän vastauksessa mielikuvitusta sen parempi.
Kissakin maistaa ruoan maun ilman, että kissan tarvitsee kuvitella atomeja tai molekyylejä. Keskittykäämme mekin tavalliseen arkielämään.
Kuka sitä nyt tuollaisia ajattelee kun elämäänsä elää.
Yhdellä ainoalla kielen lipaisulla kissa osoittaa elävänsä maailmassa, joka on enemmän kuin pelkkä monimutkaisen atomi-maailman karkeistus.
Nimimerkille "sairasloma": Sinun kannattaa luopua uskonnollisesta ajattelutavasta, jossa maailmankuva on etukäteen kiinnitetty ja joka on siten jatkuvasti uhattuna järjen ja todisteiden edessä. Silloin ei tartte joutua sairaslomalle, kun maailmankuva on joko sortunut tai vakavassa sortumisvaarassa. Sen sijaan suosittelen dogmattomuutta, jossa kaikenlaiset aprioriset todistamattomat kielto- ja reduktio-oletukset ovat minimissä; todistamattomat lauseet ovat loogisia mahdollisuuksia suuntaan jos toiseenkin. Jos jonkin puolesta ei ole hyviä todisteita, niin sen puolesta ei sitten myöskään elätellä ja varsinkaan esitetä vahvoja mielipiteitä. Tämäntyylistä on TODELLINEN skeptisismi, päinvastoin kuin materialismin tieteeseen samaistava filosofiauskonto (skientismi) ja Skepsis ry:n tyylinen pseudoskeptisismi.
Voit toki tähän laittaa todisteen puolikkaita aineettomasta olemastaolosta, niin katsellaan siitä sitten eteenpäin. Sellaisiahan ei löydy, niin sinuna katsoisin peliin ja lukisin kirjoittamasi kommentin ajatuksella uudestaan läpi.
Todisteita vaativasta vastauksestasi päätellen (jotka todisteet eivät todistetusti kuitenkaan kelpaa, kuten maailamankuvansa kiinnittäneille uskonnollisile dogmaatikoille todellakaan mikään ei käy todisteesta) et ymmärtänyt. Kirjoitin: "suosittelen dogmattomuutta, jossa kaikenlaiset aprioriset todistamattomat kielto- ja reduktio-oletukset ovat minimissä; todistamattomat lauseet ovat loogisia mahdollisuuksia suuntaan jos toiseenkin."
Silloin ei tarvitse aina olla sydän sykkyrässä ja piikkipuolustuskannalla pysyvästi kiinnitetyn maailmankuvansa suhteen.
Väitit minulla olevan aloituksen perusteella etukäteen kiinnitetty maailmankuva – mikä ei pidä paikkaansa – joten oletin ja tiedän sinulla olevan vastakainen maailmankuva, jolle sattumoisin ei löydy todisteta tai suuntaisia viitteitä, mutta silti vaadit muita olemaan "avoimin mielin". Myönnän että todisteiden pyytäminen sinulta oli virhe, koska en halua nähdä sitä samaa rallia, mitä täällä kuukaudesta toiseen nähtävästi pyöritytät. Itseasiassa en juurikaan lue edes kommenttejasi, jos vilkaisulla näen sanat "dogmaattinen", "uskonnollinen", "materialistinen" ja muita tavaramerkkejäsi.
Niin, henkilö on todellakin tunnistettavissa vain tavaramerkeistään, sillä hän keksii loputtomasti uusia nikkejä.
En ole koskaan ymmärtänyt sitä, että mieli voi tulla materiasta, koska oman mittapuun mukaan aistin ensimmäiseksi mieleni – sen jälkeen kehoni (siihen kuuluu myös aivot). Se on minun kokemukseni ja rationalisti-materialistit voivat olla ihan suosiolla vaiti. Tämä ei ole kilpailu.
Me tekisimme päätöksiä fyysisten tarpeiden ja mieltymysten takia siksi, että mielen ja kehon kahtiajakoa ei ole olemassa. Se, mitä ymärrät kehoksi, ei ehkä olekaan kehoa, vaan mieli jatkuu sieläkin.
Isot ihmiset niiku luulee, et mollaan pelkkii henkii, mut ei molla sitäkää, ku meiteioo olemassakaan. Mollaan kansanperinnettä ja sillee ihan virtuaalisii. Käytetään lakanaa ja soon ihan oikee. Ollaan kyl kaikin puolin ihan tyytyväisii. Isot ihmiset taas on varkkii, mut ne käyttäytyy silleen, ku niillois henkiki, mut einiil oikeesti oo.