Ratsastin aikoinaan muutaman vuoden ala-asteen lopussa ja yläasteen alussa ja tästä on nyt lähes 20 vuotta aikaa. Olen käynyt parilla issikkavaelluksella ja kerran suokkivaelluksella tämän 20 vuoden aikana, ja nyt kiinnostaisi kovasti aloittaa ratsastustunnit uudelleen. Toivoisinkin siis kokemuksia mukavista talleista pk-seudulla erityisesti aikuisratsastajien näkökulmasta. Autoa minulla ei ole, joten julkisilla pitäisi olla mahdollista kulkea.
Ymmärrän toki, että tämäkin harrastus on muuttunut melkoisesti 20 vuoden aikana, mutta mainitsen silti muutaman asian, joista pidin kun aikoinaan kävin tunneilla. Meillä oli tapana mennä vuorokertoina esteitä ja koulua. Kesällä käytiin melkeinpä joka toinen kerta maastossa. Oli mukavaa vaihtelua tunneilla. Näin mentiin varmaan 3-4 vuotta, ja sen jälkeen jatkettiin valmennus-tunneille; osa valmennusryhmistä oli koulu- tai esteryhmiä, osa sekaryhmiä. Olen jo kovasti googletellut eri talleja ja käynyt nettisivuilla. Monikaan ei ollut laittanut viikko-ohjelmaa nettiin, mutta niissä joissa oli, huomasin että hyvin paljon oli joko este- tai kouluryhmiä (jo niillä vähän ratsastaneillakin...?). Itse haluaisin siis mennä molempia. Tiedän myös että tuo maastoratsastus ei onnistu helposti täällä pk-seudun talleilla, mutta jos olisi edes pienikin maasto niin olisi kiva.
Opettajilta toivoisin ennen kaikkea asiallista suhtautumista ratsastajiin ja tasapuolisuutta mm. hevosten jaossa. Nämä eivät aina ihan toteutuneet sillä tallilla, jossa ratsastin. Osa opettajista oli aivan mahdottomia huutajia, ja itselleni jäi ihan kammo tähän. Kaverin isä kuvasi joskus videokameralla meidän ratsastustuntia, ja videolla lähes tulkoon itken ponin selässä, kun opettaja huutaa ja haukkuu pää punaisena, kun en saa millään hevosta menemään haluttua kuviota. Ja olen siis videolla 11 v ja vajaa vuoden ratsastanut. Sama opettaja laittoi minut yhden kesän ajan joka toinen viikko maastoon sellasella ponilla, joka laukatessa innostui ja pukitti minut aina alas. Sitten aina naurettiin ja haukuttiin että onpa sulla huono tasapaino. Putoaminenkin on tietysti osa ratsastusta sekin (tiettyyn rajaan asti), mutta ei ollut kyllä kiva olla vähän väliä mustelmilla ja raapaleilla ja keräillä itseään jostain pusikosta. Nämä vaan muutamana esimerkkinä, siellä tallilla kyllä sattui paljon kaikenlaista niiden vuosien aikana, ja aika moni lopetti siellä käymisen.
Eli siis hakusessa talli, jossa olisi mukavat hevoset, mukava tunnelma ja mahd. monipuoliset tunnit. Myös issikkatalleja olen miettinyt (esim. Fagur), koska ratsastaisin mielelläni vähän pienemmillä hevosilla tai isoilla poneilla (painan 58 kg). Onnistuukohan issikoilla muuten miten tuo esteiden hyppääminen?
Ymmärrän toki, että tämäkin harrastus on muuttunut melkoisesti 20 vuoden aikana, mutta mainitsen silti muutaman asian, joista pidin kun aikoinaan kävin tunneilla. Meillä oli tapana mennä vuorokertoina esteitä ja koulua. Kesällä käytiin melkeinpä joka toinen kerta maastossa. Oli mukavaa vaihtelua tunneilla. Näin mentiin varmaan 3-4 vuotta, ja sen jälkeen jatkettiin valmennus-tunneille; osa valmennusryhmistä oli koulu- tai esteryhmiä, osa sekaryhmiä. Olen jo kovasti googletellut eri talleja ja käynyt nettisivuilla. Monikaan ei ollut laittanut viikko-ohjelmaa nettiin, mutta niissä joissa oli, huomasin että hyvin paljon oli joko este- tai kouluryhmiä (jo niillä vähän ratsastaneillakin...?). Itse haluaisin siis mennä molempia. Tiedän myös että tuo maastoratsastus ei onnistu helposti täällä pk-seudun talleilla, mutta jos olisi edes pienikin maasto niin olisi kiva.
Opettajilta toivoisin ennen kaikkea asiallista suhtautumista ratsastajiin ja tasapuolisuutta mm. hevosten jaossa. Nämä eivät aina ihan toteutuneet sillä tallilla, jossa ratsastin. Osa opettajista oli aivan mahdottomia huutajia, ja itselleni jäi ihan kammo tähän. Kaverin isä kuvasi joskus videokameralla meidän ratsastustuntia, ja videolla lähes tulkoon itken ponin selässä, kun opettaja huutaa ja haukkuu pää punaisena, kun en saa millään hevosta menemään haluttua kuviota. Ja olen siis videolla 11 v ja vajaa vuoden ratsastanut. Sama opettaja laittoi minut yhden kesän ajan joka toinen viikko maastoon sellasella ponilla, joka laukatessa innostui ja pukitti minut aina alas. Sitten aina naurettiin ja haukuttiin että onpa sulla huono tasapaino. Putoaminenkin on tietysti osa ratsastusta sekin (tiettyyn rajaan asti), mutta ei ollut kyllä kiva olla vähän väliä mustelmilla ja raapaleilla ja keräillä itseään jostain pusikosta. Nämä vaan muutamana esimerkkinä, siellä tallilla kyllä sattui paljon kaikenlaista niiden vuosien aikana, ja aika moni lopetti siellä käymisen.
Eli siis hakusessa talli, jossa olisi mukavat hevoset, mukava tunnelma ja mahd. monipuoliset tunnit. Myös issikkatalleja olen miettinyt (esim. Fagur), koska ratsastaisin mielelläni vähän pienemmillä hevosilla tai isoilla poneilla (painan 58 kg). Onnistuukohan issikoilla muuten miten tuo esteiden hyppääminen?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itse voin suositella sinulle Sipoossa sijaitsevaa Knaperbackan ratsastuskoulua, jonne Helsingistä pääsee helposti julkisilla. Tallilla on lasten ja junnujen lisäksi paljon aikuisratsastajia, ja paljon aikuisille suunnattuja tuntivaihtoehtoja. Alkeiskursseja, takaisin satulaan tunteja, sekä kehittyessäsi, tunteja löytyy Helppo A-Vaikea B-tasolle saakka. Maastoilumahdollisuudet eivät ole parhaimpia mahdollisia, mutta menemme usein alku-tai loppukäyntejä metsässä kiipeillen. Tallilla on hyvä tunnelma, kaikki auttavat toisiaan ja henkilökunta on osaavaa ja rentoa. :)
Hevosia ja poneja on laidasta laitaan, ja olen varma että löydät niistä sopivan ratsun itsellesi.Käy ihmeessä tutustumassa nettisivuihin ja kysele mahdollisesti lisää tallin omistajalta! :)
Toivottavasti löydät sopivan tallin!
tekis mieli ittekki Palata