Ätmihän minä nyt olen tietysti ollut syntymästäni saakka mutta toden teolla se tuli ilmi alkaen 16.8.2005 kun menin seiskaluokalle ja minua alettiin kiusaamaan siellä heti toisena koulupäivänä. Eipä mennyt myöskään kauaa että aloin huomata myös oman luokkani tyttöjen nuivat asenteet ja 12-13-vuotiaasta saakka olenkin ollut yhtäjaksoisesti naisvihaaja. Parempaan suuntaan ei ollakaan sitten 10 vuoden aikana menty ja niinhän se on että joko pillu on hyppysissä silloin yläasteelle mennessä tai se ei ole sitä koskaan. Naisten suhteen olen luovuttanut lopullisesti jo n. 5 vuotta sitten.
Eilen oli muuten ätmiyteni 10-vuotispäivä
hmmmmmmmmmm
14<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Paljon onnea vaan
paljon onnea vaan
paljon onnea vaan, hmmmmmmmmmm
paljon onnea vaan!
Siis 17-vuotiaana annoit jo periksi? No huh, ratkaisuhan on ilmiselvä, kun olet vielä nuori. Panosta itseesi, opiskeluun ja uraan, kuhan se alkaa onnistumaan niin johan naisonni kääntyy. Tietysti pitkälänteisyyttä vaatii.
Onnea merkkipäivälle kuitenkin.
Ps. Ei sit mitään humanistista lässynlässyä mitä ei työmarkkinoilla kaivata, ellet ole hyvä verkostoitumaan, eli komea ja/tai suosittu.
Minä tajusin olevani ätmi ehkä joskus 16-vuotiaana kun olin todella ujo nössöpoika enkä uskaltanut mennä juttelemaan tytöille. Jo silloin tajusin että en varmaan tule koskaan elämässäni seurustelemaan ja pillun saantikin tulee olemaan todella vaikeaa. Vietin siis oman ätmiyteni 10-vuotispäiviä tässä kesän aikana. Minuakin alettiin kiusaamaan jo joskus seiskaluokan aikana mutta en vielä siltikään tajunnut olevani mikään ätmi joka ei naista tule saamaan. En edes kuullut mistään käsitteestä ätmi kuin vasta 22-vuotiaana.
Aloin tosin runkkaamaan jo joskus 12-13-vuotiaana joten voikin sanoa että tässä on mennyt jo reilu 13 vuotta runkatessa. Enää tosin en jaksa runkata kuin 1-3 kertaa viikossa kun ennen saatoin runkata jopa 3 kertaa päivässä.
Minun ainakin on ihan turha enää yrittää panostaa mihinkään opintoihin/työuran luomiseen sillä olen ollut jo 7 vuotta täysin syrjäytynyt myös opiskeluelämästä ja työpaikkaa en ole koskaan edes ukaltanut hakea ja nyt se olis jo myöhäistäkin kun ei ole kunnon cv:tä enkä edelleenkään uskalla. Sitäpaitsi tällä luonteella se mitään auttaisi että kävisin jossain paskaduunissa mitä naiset ei arvosta pätkääkään. Voinkin hyvällä syyllä sanoa että ei tässä enää oikein muuta kannata suunnitella kuin ajavansa rekkaa päin, viiltävänsä ranteet auki tai ampuvansa aivot seinille.
Sulla on kyllä aivan turhaan noin negatiivinen elämänasenne, kun ajattelet vaan kaikesta tolla tavalla, että mitään ei muka kannattaisi tehdä ja etkä edes halua hakea työtä. Sun kannattaisi kyllä aivan ehdottomasti lähteä opiskelemaan tai ainakin tehdä jotain työtä, että saisit edes sitä rahaa kartutettua säästötilille ja sitä kautta pääsisit parempaan elämään käsiksi.
Kyllä sä vielä ehdit oikein hyvin seurustelemaan, kun oot vielä noin nuorikin, joten turha siis murehtia tollaisia asioita noin nuorena. Varmasti säkin vielä joku päivä löydät sen naisen, niin ei kannata turhaan masentua ja miettiä mitään itsemurhan tekemistä.
Miten olette juhlistaneet ätmiyden merkkipää?
Runkkaamalla, ryyppäämällä ja vihaamalla naisia (tällä paltalla).
Vika ei siis ole sinua kiusanneissa miehissä, yhteiskunnassa, missään omassa tekemisessäsi, geeneissäsi tai tekemättä jättämisessäsi vaan naisissa?
No kyllä se vika vaan naisissakin on jollei kukaan heistä voi koskaan antaa atm:lle pillua. Se kun ei oikeastaan vaadi naiselta yhtään miltään - oikeastaan vähemmän kuin kädenpuristus - mieheltä siinä enemmän vaaditaan kun pitäisi kyetä saamaan ja ylläpitämään riittävän hyvälaatuista erektiotakin, mikä sekin vaatii riittävää terveyttä ja optimaalista ikää.
Vika on naisissa, jännämiehissä ja yhteiskunnassa.
Olishan se pitänyt tajuta jo silloin seiskaluokalla kun koulun kovikset alkoivat todenteolla rääkkäämään minua ettei minusta koskaan tule mitään.
Kyllä se niin on, että kiusatut ovat alemman tason miehiä ja kiusaajista tulee pääministereitä
naisten äänillä.
Itse asuin maalla ja ainoat kontaktit toisiin lapsiin sinne 6 -vuotiaaksi asti oli lähinnä sukulaiset... Sitten alkoi koulu ja 7 -vuotiaasta asti olin koulukiusattu ihan 9 -luokan loppuun asti. Kun peruskoulu loppui, minä jäin kotiin yksin istumaan, koska en uskaltanut edes kuvitella lähteväni opiskelemaan. Pelkäsin ihmisiä ihan liikaa ja lisäksi ajattelin olevani tyhmä, koska sitähän minulle oli huudettu viimeiset 9 -vuotta... Myöhemmin olen ollut sossun, työkkärin yms. tahojen pakottamana jonkinlaisissa tempputyöllistämis -jutuissa matkassa ja aikuisena jopa opiskelin ammatin itseäni huomattavasti nuorempien joukossa ja toki "coolit" tyypit pilkkasivat minua vanhaa ääliötä aikansa, kunnes huomasivat että olinkin parempi koulussa kuin he. Sen jälkeen antoivat olla rauhassa... Saan välillä oman alan matalasti palkattuja töitä muutamaksi kuukaudeksi kerrallaan, mutta siinäpä se... Minkäänlaista sosiaalista elämää minulla ei ole, eikä tule. En osaa tutustua ihmisiin, eikä minulla olisi edes mitään puhuttavaa heidän kanssaan, koska en tee koskaan mitään, en käy missään, ei ole harrastuksia, ei perhettä. Minä. Vain. Olen... En tiedä haluanko edes tutustua enää kenenkään, sillä olen melkolailla ihmisvihaaja kokemusteni myötä. Vihaan molempia sukupuolia tasapuolisesti, sillä sekä tytöt että pojat kiusasivat minua koko kouluaikani, ja vielä opettajatkin, niin mies- kuin naispuoliset. Tulevaisuutta minulla ei ole, ei mitään mitä tavoitella ja odottaa muuta kuin kuolema. Onneksi olen jo keski-ikäinen, niin ei ole enää ihan yhtä paljon vuosia jäljellä kuin nuorena. Jaksaisi elää enää hetkeäkään... Tein facebookiin väärällä nimellä profiilin päästäkseni katselemaan entisten kiduttajieni elämää, ja kaikki ovat vähintääkin ns. normaaleja, osa menestynyt todella hyvin. Jokainen tuntuu olevan omasta mielestään hyvä ihminen, eikä kenelläkään käy edes mielen vieressäkään, että tuhosivat yhden ihmisen itsetunnon ja sitä myötä koko elämän. Tekivät yhden ihmisen lapsuudesta ja nuoruudesta helvettiä, eikä se helvetti loppunut koulun päättymiseen. Toisinaan toivon, että heidän omat lapsensa joutuisivat koulukiusatuiksi, kuinka ironista se olisikaan... Mutta eihän se niin mene, ja syyttömiä kai ne penskat ovat vanhempiensa pahuuteen.
Olen hyvin pahoillani puolestasi. Itsekin vuosien ajan kiusattu joten ymmärrän millaista se on. Voimia ja jaksamista sinulle!