Tapasin mielenkiintoisen miehen, jolla on ollut mielialalääkitys edellisestä erosta lähtien 4 vuotta.
Mies on kovin kiinnostunut minusta. Soittelee ja haluaisi tavata, mutta kun en tiedä mitä tekisin! Auttakaa! Onko kokemusta!
Tulisiko minusta kuunteleva terapeutti? Tulisiko suhteesta mitään?
Jos puoliso sairastuu masennukseen, tottakai sitä silloin yrittää ja jaksaa auttaa, mutta kannattaako se tuntemattoman kanssa?
Mies on kovin kiinnostunut minusta. Soittelee ja haluaisi tavata, mutta kun en tiedä mitä tekisin! Auttakaa! Onko kokemusta!
Tulisiko minusta kuunteleva terapeutti? Tulisiko suhteesta mitään?
Jos puoliso sairastuu masennukseen, tottakai sitä silloin yrittää ja jaksaa auttaa, mutta kannattaako se tuntemattoman kanssa?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Monilla on mielialalääkitys eivätkä he silti tarvitse terapiaa. Omasta mielestäni mielialalääkitys määrätään nykyisin liian helposti, mutta se on vain maallikon mielipiteeni.
Tutustu mieheen, eihän se vielä tarkoita suhteeseen sitoutumista että tapailee häntä ja katsoo onko hän sellainen, jonka seurassa on hyvä olla.
Kuten helka jo sanoikin: Mielialalääkitys on nykyään todella yleistä ja niitä määrätään helposti, vaikka ei välttämättä tarvittaisikaan. Ei tuo sitä määritä, joudutko olemaan joku terapeutti vai et.
Monella on niitä vanhoja kaunoja ja traumoja, vaikka eivät lääkityksellä olisikaan. Olisiko se sitten parempi vaihtoehto että mies ei edes hae apua, vaan yrittää vain pitää kaiken sisällään tai purkaa sen läheisiinsä?
Tuskin mies sinusta on mitään terapeuttua etsimässä ja tuskin sinulla on siihen edes mitään pätevyyttä. Jos viihdytte yhdessä eikä mies liikaa elä menneisyydessä, niin miksi ette voisi yritää? Tuntuu että vielä nykyäänkin ihmisiin lyödään tosi helpolla se hullun leima jos uskaltaa apua hakea. On muka jotenkin kunniallisempaa vain murehtia ja kärsiä yksin.
Totta, näin juuri. Aion tutustua häneen ja katsoa sovimmeko yhteen.
Tiedän, että mielialalääkkeitä määrätään ihan liian kevyesti esim. unettomuuteen. Toisaalta mitä sitten, vaikka on määrätty aiheestakin!
Eihän ole ihmistä, jonka mielenterveys ei järkkyisi koskaan elämän aikana.
Arvostan sitä, että tämä mies on itse hakenut apua masentuneisuuteensa. Olisi ollut huononpi vaihtoehto tarttua pulloon.
Neurologian professori Mikko Sams puhui tänään radiossa uusista mielenkiintoisista tutkimustuloksista koskien masennusta. Ennen masennus määriteltiin ihmisen omaksi ongelmaksi joka on hänen päänsisällä aivojen tuottama mielenhäiriö. Nykytutkimuksen mukaan mieli muodostuu suhteissa ja mielen rakenteet vuorovaikutuksissa. Mieli viihtyy toisten mielten joukossa, mutta se alkaa hajota epäsuotuisissa olosuhteissa. Seurauksena voi olla masennusta, pelkotiloja, unettomuutta, hallusinaatioita, harha-aistimuksia, paniikkihäiriötä, lihaskipuja, ahdistuneisuutta ym. Masennus ohjaa itsen negatiiviseen tarkasteluun ja aiheuttaa riittämättömyyden tunteita ja itsetunnon heikkenemistä jopa itseinhoa.
Onneksemme aivot ja koko hermosto ovat koko elämän ajan hyvin muuttuvia ja riippuvaisia minkälaisissa vuorovaikutussuhteissa elämme.
Älä aloita jos et halua lisää huolia.
Ei ole niin yksikäsitteisesti varmaa edes että mielialalääkkeillä on todellisia vaikutuksia, pelkän plasebon sijaan.
Tiedän kokemuksesta, että ero voi olla äärimmäisen raskas ja laukaista mukanaan monia vanhoja ongelmia, ahdistusta, sosiaalisia pelkoja ja masennusta. Siinä ei ole edes mitään kovin epätavallista.
Merkittävää minusta tässä on, että mies on aktiivisesti etsinyt ratkaisua ongelmiinsa ja tekee asialle jotakin! Ei ole edes niin olennaista, mikä vaikutus ko. lääkkeillä on, vaan sillä että tuntee välittävänsä itsestään ja tuntee, että on tekemässä parhaansa.
Paljon huolestuttavampia ovat miehet, jotka eivät myönnä ongelmiaan.
Siis: uskallat.
Niin totta! Ongelmien karkuun juokseminen, niistä muiden syyttely, niiden kiertely on kovin pelottavaa ja tuhoavaa.
Avun hakeminen ja sen vastaanottaminen on merkki vahvasta ja terveestä ihmisestä.
Anna mennä! Ihastu, rakastu, ole tukena ja apuna, ota vastaan tukea ja apua! :)