Eli ei mitään romanttinen suhde miespuoliseen työkaveriin.
Aloitan, että työkaveri Herra C on OUTO! Herra C:llä voi olla yhtäkkiä jokin ongelma, että hän mitään varoittamatta on vetänyt herneet nenäänsä. Hänen kanssaan pitää olla varovainen sanojen valinnassa, sillä yksi väärä sana --> hän on kuin et olisi olemassakaan. Vaikka hän olisi se, joka aloitti mykkäkoulun, niin sinun tehtäväsi on olla se, joka hyppää ensimmäisenä liekehtivän renkaan läpi aloittaakseen keskustelun. Voin sanoa, että jalat tärisevät pelosta, alkaako hän puhumaan vai ynähtääkö hän jonkinlaisen vastauksen.
Olen kyllästynyt tähän, kuten tänäänkin huomasin, ettei hän puhu mulle tai vilkaisee kylmästi tai välinpitämättömästi ja pysyy kauempaa. Aina sanon työkaverilleni, joka on myös kokenut samaa useasti, että "Taidan olla taas tehnyt jotain Herra C:lle."
Tiedän, että töissä väsytään ja suututaan johonkin, mutta hänen toimintansa on rasittavaa. Enää en viitsi yrittää jutella, joten olen ollut mukana hänen mykkäkoulussa ja jostain kumman syystä myöhemmin syy olisi alunperin minussa, että olen se, joka aloitti tämän puhumattomuuden. Hän ei ole kovinkaan usein tullut aloittamaan keskustelua.
Olen kerran yhtenä aamuna vahingossa kysynyt häneltä "mitä olen taas tehnyt?" En vain kuullut hänen vastaavan moikkaukseen töihin tullessani ja koin silloin tunnelman kireäksi. En vain tiedä, miten pystyin sanomaan ne sanat ja olin koko päivän kauhuissani, olinko suututtanut hänet ja pysyttelin turvallisesti kauempaa.
Eräs ex-työntekijä vuosia sitten on antanut hänelle kutsumanimen, että hän on työpaikamme kultapoika.
Joten pitäisikö mun uskaltaa kysyä häneltä maanantaina, mitä olen taas tehnyt??
Aloitan, että työkaveri Herra C on OUTO! Herra C:llä voi olla yhtäkkiä jokin ongelma, että hän mitään varoittamatta on vetänyt herneet nenäänsä. Hänen kanssaan pitää olla varovainen sanojen valinnassa, sillä yksi väärä sana --> hän on kuin et olisi olemassakaan. Vaikka hän olisi se, joka aloitti mykkäkoulun, niin sinun tehtäväsi on olla se, joka hyppää ensimmäisenä liekehtivän renkaan läpi aloittaakseen keskustelun. Voin sanoa, että jalat tärisevät pelosta, alkaako hän puhumaan vai ynähtääkö hän jonkinlaisen vastauksen.
Olen kyllästynyt tähän, kuten tänäänkin huomasin, ettei hän puhu mulle tai vilkaisee kylmästi tai välinpitämättömästi ja pysyy kauempaa. Aina sanon työkaverilleni, joka on myös kokenut samaa useasti, että "Taidan olla taas tehnyt jotain Herra C:lle."
Tiedän, että töissä väsytään ja suututaan johonkin, mutta hänen toimintansa on rasittavaa. Enää en viitsi yrittää jutella, joten olen ollut mukana hänen mykkäkoulussa ja jostain kumman syystä myöhemmin syy olisi alunperin minussa, että olen se, joka aloitti tämän puhumattomuuden. Hän ei ole kovinkaan usein tullut aloittamaan keskustelua.
Olen kerran yhtenä aamuna vahingossa kysynyt häneltä "mitä olen taas tehnyt?" En vain kuullut hänen vastaavan moikkaukseen töihin tullessani ja koin silloin tunnelman kireäksi. En vain tiedä, miten pystyin sanomaan ne sanat ja olin koko päivän kauhuissani, olinko suututtanut hänet ja pysyttelin turvallisesti kauempaa.
Eräs ex-työntekijä vuosia sitten on antanut hänelle kutsumanimen, että hän on työpaikamme kultapoika.
Joten pitäisikö mun uskaltaa kysyä häneltä maanantaina, mitä olen taas tehnyt??
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.