Monet muusikot ovat melko narsistisia ja osalle huomionkaipuu onkin se syy, miksi julkinen ura on ylipäätään valittu. Mutta mitä tapahtuu, kun suosio hiipuu? Mieleen tuli esim. Rhcp:ssä esiin noussut Frusciante, joka pääbändin vuoksi sai huomiota myös sooloakteilleen. Myynnin ja huomion laskemisen myötä miehen viimeaikaiset haastattelut ovat vähintäänkin tragikoomisia. Itsensä korostaminen ja jumaloiminen (vertaaminen Bachiin, maailma tarvii johtajia yms.) ja entisen bändin ja fanien haukkuminen on huvittavaa. Musiikillinen taso on ilmeisen alkoholisoituneella nelikymppisellä laskenut lähinnä pseudotaiteellisen paskan tasolle.
Mietin vaan miten käy näille tyypeille, joiden ohi juna ajoi ja jotka samanaikaisesti ovat hyvin itsekeskeisiä. Tarvitaan huomiota ja sitten kun ei saada sitä, syljetään kaikkia päin ikään kuin, hitta ehdittäisiin hylätä ja jättää muut ennen kuin nämä ehtivät hylätä ja jättää. Paraskin feikkiakti paljastuu viimeistään, kun katsomo tyhjenee ja alta paljastuu epätoivoinen narsisti. Miten puolistarat kestää tällaisen tilanteen? Tuleeko mieleen muita? Miten muille 2000-luvun "poikabändiläisille" kävi?
Mietin vaan miten käy näille tyypeille, joiden ohi juna ajoi ja jotka samanaikaisesti ovat hyvin itsekeskeisiä. Tarvitaan huomiota ja sitten kun ei saada sitä, syljetään kaikkia päin ikään kuin, hitta ehdittäisiin hylätä ja jättää muut ennen kuin nämä ehtivät hylätä ja jättää. Paraskin feikkiakti paljastuu viimeistään, kun katsomo tyhjenee ja alta paljastuu epätoivoinen narsisti. Miten puolistarat kestää tällaisen tilanteen? Tuleeko mieleen muita? Miten muille 2000-luvun "poikabändiläisille" kävi?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Luin jostain kirjasta, et Frusciante olisi periaatteessa tappanu River Phoenixin, laittanu jotai huumetta salaa sen juomaa. En tie pitääkö paikkans. Se oli sen Phoenixin tyttöystävän kirja.
Suomessa monet tähdet on alkanu ryyppää, ku ura hiipuu. Tai no monet on ryypännyt koko uransa.