Oletteko ajatelleet tekniikan huimaa kehitystä ja sitä mitä tekniikka on tuonut mukanaan. Esimerkiksi yhteydenpito kaukaisiin sukulaisiin oli vaivanloista nykyiseen verrattuna 50v sitten. Nykyään on useita eri keinoja pitää yhtä kaukotuttaviin ja internetin kautta jopa tutustutaan uusiin ihmisiin.
Ymmärrämmeköhän vielläkään uusia mahdollisuuksiamme? Uusi tekniikka mahdollistaa uudenlaisia asiota. kuitenkaan emme ole kunnolla päässeet eroon vanhoista aikaa ennen tekniikkaa käsityksistämme, tai sitten on niin, että uusia käsityksiä ei ole viellä kunnolla muodostunut.
En tiedä onko tekniikan hyödyntäminen pelkästään hyväksi meille. Mitä riippuvaisempia olemme tekniikasta, sitä helpommin haavoittuvia olemme. Itse olen aina koittanut olla olematta riipuvainen kännykästä. Kun huomaa puhelimen kadonneen, joutuu hämilleen kun suunnittelemiansa asiota ei voi toteuttaa. Voisi sanoa, että elän kännykkä aikaa. Kännykkä on 10:ssä vuodessa muuttanut kulttuurimme. Minun näkökulmastani olemme ajautuneet huomaamattamme yhä enemmän kännykkäkulttuuriin.
Ihminen tarvitsee ensisijaisesti ruokaa joumaa ja riittävää lämpöä elääkseen. Nykyaikainen ihminen tarvitsee kännykkää saadakseen ruokaa. Minusta on niin, että tarve saa vallan ihmisestä. Ihminen joka pystyy tyydyttämään tarpeen saa vallan tarvitsevasta. Vallanpitäjä voi saada tarvitsevasta narrin halutessaan, vain moraalimme on tekojemme rajana. Elektroniikkateollisuus siis pitää valtaa nykypäivänä, vaikka elääksemme emme elektroniikkaa tarvitse.
Köyhiä ihmisiä on pakko olla. Muuten ei kenelläkään olisi motivaatiota tehdä inhottavia hanttihommia, tai motivaatiota kouluttaa itseään paremmalle leivälle, ettei olisi köyhä. Vai olisiko niin, että jos maailma olisi tasapuolinen kaikille hanttihommia arvostettaisiin ja niistä maksettaisiin asiallinen korvaus, koska ymmärrettäisiin niiden tarpeellisuus.
Siispä ihminen syntyy maailmaan. Ihminen enempää ihmettelemättä rupeaa muuttamaan itseään, tai sopeutumaan yhteiskuntaansa. Ihminen omaksuu vallitsevat arvot ja rupeaa tekemään mieluiten jotain arvokkaana pidettyä asiaa leipänsä hankkimiseksi. Mitäkö elämä silloin on? Yhtä tarpeiden perässä juoksua koko elämä.
Ymmärrämmeköhän vielläkään uusia mahdollisuuksiamme? Uusi tekniikka mahdollistaa uudenlaisia asiota. kuitenkaan emme ole kunnolla päässeet eroon vanhoista aikaa ennen tekniikkaa käsityksistämme, tai sitten on niin, että uusia käsityksiä ei ole viellä kunnolla muodostunut.
En tiedä onko tekniikan hyödyntäminen pelkästään hyväksi meille. Mitä riippuvaisempia olemme tekniikasta, sitä helpommin haavoittuvia olemme. Itse olen aina koittanut olla olematta riipuvainen kännykästä. Kun huomaa puhelimen kadonneen, joutuu hämilleen kun suunnittelemiansa asiota ei voi toteuttaa. Voisi sanoa, että elän kännykkä aikaa. Kännykkä on 10:ssä vuodessa muuttanut kulttuurimme. Minun näkökulmastani olemme ajautuneet huomaamattamme yhä enemmän kännykkäkulttuuriin.
Ihminen tarvitsee ensisijaisesti ruokaa joumaa ja riittävää lämpöä elääkseen. Nykyaikainen ihminen tarvitsee kännykkää saadakseen ruokaa. Minusta on niin, että tarve saa vallan ihmisestä. Ihminen joka pystyy tyydyttämään tarpeen saa vallan tarvitsevasta. Vallanpitäjä voi saada tarvitsevasta narrin halutessaan, vain moraalimme on tekojemme rajana. Elektroniikkateollisuus siis pitää valtaa nykypäivänä, vaikka elääksemme emme elektroniikkaa tarvitse.
Köyhiä ihmisiä on pakko olla. Muuten ei kenelläkään olisi motivaatiota tehdä inhottavia hanttihommia, tai motivaatiota kouluttaa itseään paremmalle leivälle, ettei olisi köyhä. Vai olisiko niin, että jos maailma olisi tasapuolinen kaikille hanttihommia arvostettaisiin ja niistä maksettaisiin asiallinen korvaus, koska ymmärrettäisiin niiden tarpeellisuus.
Siispä ihminen syntyy maailmaan. Ihminen enempää ihmettelemättä rupeaa muuttamaan itseään, tai sopeutumaan yhteiskuntaansa. Ihminen omaksuu vallitsevat arvot ja rupeaa tekemään mieluiten jotain arvokkaana pidettyä asiaa leipänsä hankkimiseksi. Mitäkö elämä silloin on? Yhtä tarpeiden perässä juoksua koko elämä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ihmisen elämä on ollut tarpeiden tyydyttämistä vuosisata toisensa jälkeen. Materiaaliset hyödykkeet ovat kehittyneet, mutta edelleen kaikkien tarpeiden pohjalla on ihmisen luonnolliset vietit. Nykypäivänä meitä ohjaavat kuitenkin entistä enemmän median sanelemat mielikuvat. Tartumme pyydykseen kuin ahnaat kalat.
Tarpeiden tyydyttäminen tuottaa tunnetusti endorfiinia, ja tunnemme olomme hyväksi ja onnelliseksi. Ja tästä hormonista me ihmispolot olemme riipuvaisia. Havittelemme hyvää oloa ja kauniita asioita niin paljon, kuin meillä on resursseja.
Meitä ohjaa myös hyväksytyksi tulemisen tarve. Haluamme hyväksyntää kanssaihmisiltä ja haluamme hyväksyä peilikuvamme sellaisena, miksi me sen itse muokkaamme.
Keinoja on monia. Meidät voi tehdä onnelliseksi hyvä ruoka, työ, ystävä, rakastettu tai vaikka uusinta huutoa oleva auto. Helpotamme elämää kodinelektroniikalla, pikaruualla ja deittipalveluilla.
Näin kun ihminen kasvattaa onneaan, hän törmää jossain vaiheessa siihen riittämättömyyden onnettomuuteen. Siihen, että mikään ei ole tarpeeksi - tai että jokin asia on hyvin kun taas toinen puuttuu.
Oikea onni on oivaltamista, rakkautta ja itsensä löytämistä. Mutta materian himosta emme koskaan pääse.
Maailmassa elää kuitenkin niin sanottuja "joogia" ja askeetikkoja, jotka koittavat taantumuksellisilla tavoillaan päästä päämääräänsä - luopumaan riippuuvuutta aiheuttavista asioista. Kaikki kunnia heille, jos he ovat ryhtyneet siihen omasta tahdostaan. Tiedetään kuitenkin tapauksia, joissa yhteiskunta on ajanut ihmisiä maan rakoon. Ja tämä on seurausta juuri ihmisten välinpitämättömyydestä, ahneudesta ja oman tunnon puutteesta.
Näillä sanoin parannan maailmaa tänään - edes hitusen verran.
1. Mikä sitten ohjaa mediaa? Eikö se media tuota juuri sitä mitä se yleisö haluaa? Ollaan siis taas alkupisteessä, ne vietit siellä taustalla.
2. Tai ehkä tarkoitat, että nyt on vallalla sellainen tendenssi, että yksilön mielihalujen tyydyttäminen on hyvä asia? Tästä sitten seuraa se, että muokkaamme itseämme mielihalujemme mukaisesti. Sitten kun ne mielihalut hyppivät ylös ja alas kuin pörssikurssit, niin sitten ollaan ihan metsässä eksyksissä?
3. Kenties sitten tämä valinnan mahdollisuus aiheuttaa ahdistusta? Emme siis voi saada kahta haluamaamme asiaa, joten tuskastumme, kun kummatkin pitäisi kuitenkin tyydyttää?! Mutta kenties ratkaisu on, sinusta, se että ymmärrämme valintojen rajallisuuden ja siten aristotelesmaisesti pyrimme tasapainottamaan halumme?
4. Askeettiset ihmiset sitten pakenevat tätä materiaa ja mammonaa, koska he ymmärtävät sen "pahuuden". Himot eivät koskaan tyydyty, vaan päinvastoin, ne vain lisääntyvät! Tällainen omanedunajaminen taas on ollut muille pahaksi, joten tämäkin on askeettien ajattelun taustalla.
1. Teknologinen taso ja yhteiskunnan määrällinen koko ovat kulkeneet tähän asti käsi kädessä. Siispä teknologia on tähän asti toiminut ainakin osittain välineenä suuremman yhteiskunnan koossa pitämiseksi ja ylipäätänsä mahdollistanut yhteiskunnan kvantitatiivisen väestönkasvun. Teknologian taso on kuitenkin ohittanut kasvun rajat, sillä väestöä ei juurikaan enää voida tänne planeetalle tuottaa lisää, ainakaan ilman jotain aivan uutta teknologiaa. Toisaalta teknologia on antanut meille kykyjä muuttaa itseämme ja ympärillämme olevaa maailmaa, ainakin rajallisesti.
2. Riippuvaisuus tekniikasta? Niin mitä siitä? Miten me olemme haavoittuvampia? Yhteiskunnan koon kasvu tuottaa erilaiset elinehdot, sinänsä on täysin mahdotonta määritellä turvallisuutta muuten kuin omien subjektiivisten mittarien kautta.
3. Vallanpitäjät tuskin itse voivat vaikuttaa siihen heidän vallankäyttönsä sisältöön. En usko, että se on ollenkaan mahdollista. Tietysti se vaikuttaa siltä, mutta asia ei kuitenkaan ole niin. Sillä vallanpitäjä on vallassa, koska vallitseva "järjestelmä" valikoi tietynlaisia johtajia. Mikä sitten ohjaa tätä "järjestelmää", niin sellaiseen ei voi olla mitään vastausta.
4. Köyhiä on, jos on rikkaita. Tässähän on vastakkainasettelu, josta ei voida tosiaan päästä eroon, niin kauan kun on erilaisen omaisuuden omistavia ihmisiä. Niin kauan kun materiaalinen niukkuus on erittäin suurta, niin silloin tällaisilla asioilla on enemmän merkitystä, kuin niillä olisi pakko olla.
5. Eipä taida ihminen alkaa itse muuttaa itseään, kun ihminen tulee maailmaan. Maailma on jo valmis ja ihminen tulee osaksi tätä jo valmista maailmaa. Voimme tietysti ajatella, että elämä on tarpeiden perässä juoksua, mutta se on kovin ankaraa yleistämistä, se ikään kuin tappaa joitain tunteita, joita meillä noin apriorisesti on elämästä.
Mitä enemmän olemme riippuvaisia tekniikasta sitä haavoittuvampia olemme, koska tekniikka on mahdollistanut nykyiset elinolot, niin yhdenkin raakaianeen puuttuminen lamauttaa järjestelmän. Esimerkiksi sähkön loppuminen öljyn loppuminen. Kun näiden hyödykkeiden mahdollistama tekniikan kehitys, mahdollistaa nyt nopeat kulkuvälineet, joka on mahdollistanut esm kaukoruuan. Jos edullisen kaukoruuan ansiosta lopetamme maanviljelyn sen "hyödyttömyyden vuoksi" joudumme pulaa esim energia kriisin sattuessa. Eihän kukaan enään viljele.
Ajautumisella nykytekniikan maailmaan tarkoitan, että kännykkä ja internet mahdollistavat uusien jäjestelmien syntyä. Emmekä varmaan osaa vielläkään tekniikkaamme konolla hyödyntää. Jos korvaamme vanhat järjestelmät uusilla sähköjärjestelmillä, niin mitä tapahtuu jos tulee sähkökatkos. Kaaos syntyy pienemmästäkin virheestä.
Minusta kannattaisi välillä ottaa askel taakse tai sivulle ja pysähtyä tarkastelemaan mikä kännykässä on hyvää mikä huonoa. Kuinka monta ihmistä kuolisi, jos sähkökoneet tuottaisivat ruokaa 100 miljardille ihmiselle ja sähkö loppuisi? Arvaus 99,9 miljardia?
ei ihmisrotu (sivistysvaltioissa) ole kovinkaan haavoittuvainen, kun asiat pidetään kunnossa.
esim keliolot, ennen huonosta kelistä johtuva huono sato saattoi tappaa ihmisiä nälkään. nykyään niin ei enään tule käymään.
Kun asiat osataan pitää kunnossa, mutta tulevaa emme tiedä. Tulevaisuudessa saattaa haavoittuvuus lisääntyä
Ehkä on niin, että liian moni ihminen kulkee laput silmillä jonossa näkemättä kunnolla ympärilleen, ja kulkien siihen suuntaan mihin muutkin.
Jospa kukin pysähtyisi nykypäivänä edes hetkiseksi kysymään itseltään MIKSI teen sellaisia valintoja kuin teen, ja kun on tähän ensimmäiseen miksi-kysymykseen jonkun vastauksen löytänyt, jatkaisi edelleen tätä itseltään kyselyä kunnes perusta, kivijalka, on saavutettu.
Jos tämän itsetiedostuksen kautta henkilö pääsisi irti kaupallis-teknologisen hirmuhallitsijan talutusnyöristä, niin onneksi olkoon hänelle. Tuo hirmuhallitsija käyttää härskisti hyväksi ihmisen hyväksytyksitulemisen tarvetta, mutta tuo tarve pohjaa heikkoon alueeseen itsetunnossa, mikä taas pohjaa kasvatustieteellisiin kysymyksiin. Olen lähes vakuuttunut, että valveutuneella kasvatuksella voitaisiin luoda uudenlainen maailma.
Kyllä kait teknologian hirmuhallinnon voi nähdä myös positiivisessa valossa: kun kuluttja itsetunnonheikkoudessaan ostaa hyödykkeen hän samalla satsaa tuotekehitykseen, minkä kautta voi aueta joitain uusia tärkeitä teknologian alueita. Jos kaikki kansalaiset olisivat henkisesti vahvoja tarvitsematta itsekorostusta teknologian suomin mahdollisuuksin, alkaisi teknologian kehitys hidastua, mikä ei ehkä olisi kovin hyvä skenaario, sikäli kun tiedämme mitä hyvää tekniika on ihmiselle tuonut.
täältä tähän...
Arvostuksen tarve saa ihmiset tekemään kaikenlaista järjetöntä. Vai onko se järjetötä? Positiivista tietenkin on se, että ihmiskunta kehittyy, mutta mihin suuntaan???
Miksi... on hyvä kysymys.
Maslowin hierarkia auttaa ymmärtämään asiaa ainakin osittain. Kun perustarpeet on tyydytetty, tulee muita tarpeita. Eräs aikamme tutkija on todennut, että tulevaisuuden ihmisen tärkein tarve on ”kokea jotain uutta”.
Näin joulun kynnyksellä on syytäkin kysyä MIKSI. Supermarketissa näkee niin selvästi, mitä ilman ihminen tulee toimeen. Ei todellakaan ole pakko ostaa sitä, mitä tarjolla on. Itse olen jo niin askeettinen, että joululahjan ostan ainoastaan 5 vuotiaalle kummitytölleni. Muille riittää postikortti tai itse tekemäni kotisivu.
Kukaan ei ymmärrä täysin tekniikan tuomia mahdollisuuksia. Vaan tämä lause on ollut totta jo pari sataa vuotta. Höyryveturin ilmestyminen Englantiin oli omana aikanaan yhtä suuri vallankumous kuin tietokone meidän aikanamme.
Tekniikan ”kehittyminen” ja yleistyminen tekee ihmisestä paitsi riippuvaisen, myös äärettömän haavoittuvan. Ihmisissä muodotuu tietynlainen käsitys vallitsevasta todellisuudesta, joka on ”piuhan varassa”. Ja kun se piuha katkeaa, ihmiset valtaa avuttomuus.
Syysmyrsky Länsi-Suomessa (tätä juttua kirjoittaessani) on pimentänyt kymmeniä tuhansia koteja. Ja takatalvi keskellä kesää on yhtä paljon mahdollinen kuin 200 vuotta takaperin.
--------------
Kysymys inhottavista hanttihommista on mielenkiintoinen. Joku kuukausi takaperin tv-uutisissa kerrottiin linja-autojen pesusta. Siihen ei tahtonut millään löytyä työntekijöitä. Vaan sitten joku keksi tarjota tätä kehitysvammaisille ja lopputulos kääntyikin ylösalaisin. Nämä ihmiset ovat onnellisia, kun saavat tehdä aivan tavallista työtä, josta maksetaan aivan normaalia pientä palkkaa. Hanttihommien ansiosta he tuntevat olevansa osa tätä yhteiskuntaa.
Ihmisen olemukseen kuuluu tekemisen halu, olkoonkin että pyrkimys kohti energiaminimiä (= laiskottelu) vaikuttaa samassa persoonassa. Jälkimmäinen on kuitenkin se, joka pitkässä juoksussa häviää. Jokainen tekee JOTAKIN.
Jokainen tekee jotakin. Kyllä yhteiskunnan toimivuuden kannalta olisi hyväksi jos jokainen tekisi jotain hyödyllistä ja kantaisi kortensa kekoon. Vammaisista linjaauton pesijöistä tuli mieleen, että mikä kenellekkin riittää onneen. Älykkyys keskusteluissa katkeroituneet välkyt valittelevat olemassa oloaan. Yhteskunta on arvoineen ja arvojen heijastamine järjestelmineen koulutus myönteinen. Levoton nero katkeroituu tämänlaisessa järjestelmässä. Pitäisi olla pitkäjänteinen. Parempi asenne elämään ei myöskkään ole valmiiksi luovuttava ei minusta mihinkään ole asenne. Huonot lähtökohdat ja kova kilpailu yhteiskunta, lisää tämänlaista luovuttavaa asennetta elämänkilparadalla. Tekijöitä valmistavat tehtaat eli koulut ovat nykypäivänä ainut tapa edetä haasteellisimpiin työtehtäviin. En tiedä onko tämä järjestelmänä paras mahdollinen, mutta en tiedä parempaakaan keinoa joten enpä kritsoi enempää. Onhan vaikeata järjestää 6miljoonan ihmisen elämä sopusointuun keskenään. Niin tämän on tekniikka mahdollistanut vaikean maailman, johon on vaikeata saada tasaarvoa. Viellä kun kilpailussa ei tasaarvo ole päälimmäisenä arvona. Nyky ihminen ei osaa olla onnellinen siitä, että on katto päänpäällä ja riittävästi ruokaa. Sosiaalinen arvo on tullut nykyään yhä tärkeämmäksi onnellisuuden lähteeksi.