Mulla ollu joku yö niin et ahdistanu ku herään keskellä yötä yksin pimeässä ja on hiljaista. Menen peiton alle sikiöasentoon ja pumppu hakkaa ja pelottaa. Ajattelen että EI SAATANA!! Ei tämä elämä voi todella mennä ikuisessa yksinäisyydessä!!
Äsken kaupassa pyörin vähän hukassa ku rillit autossa ja tuli sellanen paniikki kohtaus, että menin syrjään talouskama hyllyn viereen odottamaan kai sitä, että äiti tulee ja ottaa kädestä kiinni ja sanoo, että "täällähän sinä olet! Mennään kotiin"!
Ajatuksestakin tuli itku. Ei kukaan ikinä sano vievänsä mua kotiin. Olisin saanut seisoa siinä niin kauan, että kauppa suljetaan tai ehkä mua ei olisi silloinkaan huomattu ja olisin jäänyt sinne kauppaan yöksi :( kukaan ei välitä olen maailman yksinäisin ihminen.
Mutta meitä on paljon. Miksi? Minä en ainakaan ole ulkonäkörajoitteinen paitsi nyt tietysti oman ulkonäköni takia.
Äsken kaupassa pyörin vähän hukassa ku rillit autossa ja tuli sellanen paniikki kohtaus, että menin syrjään talouskama hyllyn viereen odottamaan kai sitä, että äiti tulee ja ottaa kädestä kiinni ja sanoo, että "täällähän sinä olet! Mennään kotiin"!
Ajatuksestakin tuli itku. Ei kukaan ikinä sano vievänsä mua kotiin. Olisin saanut seisoa siinä niin kauan, että kauppa suljetaan tai ehkä mua ei olisi silloinkaan huomattu ja olisin jäänyt sinne kauppaan yöksi :( kukaan ei välitä olen maailman yksinäisin ihminen.
Mutta meitä on paljon. Miksi? Minä en ainakaan ole ulkonäkörajoitteinen paitsi nyt tietysti oman ulkonäköni takia.
Vastaukset 4
Vanhimmat
No jotain sellaista on että herään hirveässä paniikissa omassa makuuhuoneessa ja on sellainen epätodellinen painajaismainen olo että olenko joutunut johonkin ikuiseen pimeyteen josta en tule pääsemään koskaan pois. Muutaman kerran olen tyynyllä hakannut täysiä seinää ikäänkuin minun pitäisi puolustautua jotain uhkaavaa hirviötä vastaan ja vasta sitten olen tajunnut että mitä helvettiä oikein olen tekemässä. Olen saanut muutaman oikein pahankin paniikkikohtauksen elämäni aikana.
Mulla oli kans toi kun heräsin yksin pimeässä et iski se karu totuus että hei mähän oikeesti jään ikuisesti yksin pimeään!! Just kuin kerroit alussa! :(
Toisaalta jos olis ikuinen pimeys niin rumakin voisi kelvata jollekkin eikä tarvitsisi pelätä pakkeja eikä hävetä rumaa naamaansa :)
No viime kesänä jouduin muutaman kerran ottamaan monta pilleriä rauhoittavia kun alkoi naiseton tilanne ahdistamaan niin voimakkaasti, että en pystynyt nukkumaan. Samoihin aikoihin eräs tuntemani kaunis neitsytnainen oli vielä alkanut seurustelemaan tatuoidun miehen kanssa ja se oli minulle myös erittäin kova pala.
Kuulostaa minun viime sunnuntaiselta, ylivoimaisesti tämän vuoden pahimmalta krapulalta.
Se iski vasta illalla, mutta siinä sydän tykytti, ja ahdistus oli erittäin voimakasta.
Hieman hillitsi kun tajusin mistä se johtuu (asiaa pahensi se, että join väsymykseeni kahvia, ja minulla on ajoittainen kofeiniin yliherkkyys, mikä tietyst pamahti päälle siinä samalla), mutta ei siinä juuri stoalaisuus auttanut.