Vuosikymmeniä jatkunut norsujen salametsästys on johtanut siihen, että evoluutio ottaa takapakkia. Siis elefantille hyödylliset syöksyhampaat alkavat vähitellen pienentyä ja mahdollisesti lopulta kadota kokonaan.
Onkohan tämä mieluummin sopeutumista kuin evoluutiota? Ja kuinka paljon epigenetiikalla on tähän vaikutusta?
https://www.awf.org/blog/going-tuskless
Onkohan tämä mieluummin sopeutumista kuin evoluutiota? Ja kuinka paljon epigenetiikalla on tähän vaikutusta?
https://www.awf.org/blog/going-tuskless
Vastaukset 14
Vanhimmat
Vai onkohan luoja muuttanut luomustaan?
Kyse on siitä, että suuret syöksyhampaat omaavat yksilöt karsiutuvat salametsästyksen takia ja samalla niiden jälkeläistuotanto vähenee. Pienet syöksyhampaat omaavat eläimet elävät kauemmin ja tuottavat enemmän jä'lkeläisiä. Geenipooli populaatiossa muuttuu pienien syöksyhampaiden suuntaan. Aivan kuin kouluesimerkki evoluutiosta. Luonnonvalintaa tuottavat nyt salametsästäjät.
Millä ihmeellä tuosta voisi vääntää epigenetiikkaa? En ymmärrä.
Tämä on kouluesimerkki eläimen sopeutumisesta muuttuvissa ympäristövaikutuksissa. Nopea ympäristövaste. Jos esim. 70 vuoden kuluttua salametsästys lakkaa, alkaa norsuille taas kasvaa syöksyhampaat. Syöksyhampaita kasvattavat geenisekvenssit säilyvät, mutta niitä säätelevät geenit ja epigeenit ohjaavat mukautumista tällä hetkellä siihen suuntaan, että syöksyhampaat katoavat. Ja norsu pysyy norsuna.
Luonnonhistoriassa on runsaasti esimerkkejä eliöiden erilaisista ominaisuuksista, jotka ovat lopulta jääneet pois kokonaan.
Aloittaja yritti viisastella teorialla evolutiivisesta umpikujasta. Jos nykyistä korkeammalle "kukkulalle" pääsisi vain sillä, että luopuisi siinä asemassa evolutiivista etua antavasta ominaisuudesta (laakson kautta uudelle kukkulalle), "korkeamman kehitysasteen" saavuttaminen ei olisi evoluutioteorian mukaan mahdollista. Evoluutiossa kun ei ole teleologiaa. Kukkulalta ei kujeta alas.
Kyseinen aloittajan kertoma kehitys on malliesimerkki siitä, kuinka muuttuva ympäristöpaine voi hävittää ennen tarpeellisen ominaisuuden ja muuttaa sen jopa haitalliseksi.
Ja muutamassa vuosikymmenessä tapahtunut muutos ei lainkaan sodi evoluutioteorian ajantarpeen kanssa? Missä vaiheessa muutoksia on tapahtunut niin paljon, että aletaan puhua uudesta lajista?
Uudesta lajista aletaan puhu silloin, kun lisääntymisisolaatio on tapahtunut. Tosin se ei ole ainoa, eikä kattava lajimääritelmä, koska siitä on poikkeuksia. Jos eliöiden genotyyppi muuttuu niin paljon, ettei se pysty enää lisääntymään kantalajin kanssa, on muutos palautumaton. Vaikka hevonen ja aasi lisääntyvät, muuli ei jatka sukuaan.
Isolaatio voi olla myös maantieteellinen. Esimerkiksi sellainen, jossa uomaansa muuttanut puro jakaa kaksi maassa elävää pieneliöstä erilleen. Geenit eivät siirry ryhmien välillä ja niin alkaa lajiutuminen. Jos puro kuivuu ennen geneettistä lajiutumista niin, että populaatiot yhdistyvät, yhdistyy myös geenipooli, eikä uutta lajia synny.
Bakteereilla muutos saattaa tapahtua muutamassa viikossa ja jopa nopeammin.
Muutosnopeus on riippuvainen olosuhteista. Sopivia geenimutaatioita yhdistettynä voimakkaaseen valintapaineeseen, joka ei kuitenkaan tapa populaatiota, niin muutos saattaa olla nopea.
Ja jos syöksyhampaiden häviäminen näkyy norsun genomissa, niin onko informaatiota tullut lisää, vai onko sitä kadonnut? Ts. jos ko. ilmiö ei liity epigenetiikkaan, on se todennäköisesti mutaatio. Onko tässäkin tapauksessa mutaatio pelkästään haitallinen, koska eläimen genomista katoaa informaatiota?
Sinänsähän evoluutiossa ei ole kysymys takapakin ottamisesta tai eteenpäin menosta, vaan parhaasta sopetumisesta. Oliko ihmisen umpisuolen surkastuminen takapakkia?
Tuossa kohtaa takapakin ottaminen tarkoittaa sitä, että luopuisi jostain sinä hetkenä hyödyllisestä ominaisuudesta voidakseen saada myöhemmin vielä parempaa tilalle. Sellaista mahdollisuutta evoluutio ei anna.
Ei ihmisen umpisuoli ole mikään surkastunut elin. Sillä on oma tärkeä tehtävänsä toimia hyödyllisten bakteerien kasvuvarastona.
Muuten olen kanssasi samaa mieltä, että evoluutiossa on kysymys mukautumisesta, sopeutumisesta ja adaptoitumisesta selviämisen varmistamiseksi. Makroevoluutiota ei tapahdu, koska se olisi eteenpäin menemistä. Norsun on luovuttava (ehkä hetkellisesti) syöksyhampaistaan saadakseen tilalle elämän, eli varmistaakseen lajinsa säilymisen. Tämä ei kyllä ole sattumalta tapahtuvaa mutaatiota eikä luonnonvalintaa vaan jonkinlainen suunniteltu järjestelmä eliöissä.
Eikä kressuissa tule tapahtumaan minkäänlaista kehitystä seuraavien parin tuhannen vuoden aikana.
"Makroevoluutiota ei tapahdu, koska se olisi eteenpäin menemistä."
Ja eteenpäin menemisen kieltää mikä luonnonlaki? Lahkolaissaarnaajasi esittämä uskonnollinen dogmi ei siihen riitä.
Kun kaikki eliöt ovat kehittyneet yhdestä alkumuodosta, on eteenpäin menoa tapahtunut satavarmasti. Vasta Kambrin meressä alkoi ollafossiloituvia kovakuorisia monimutkaisia eliöitä, mutta ei lainkaan nykylajeja. Jos makroevoluutiota ei ole tapahtunut, mistä ensin putkahti Kambrin monimuotoinen elämä ja sitten monen eri vaiheen kautta nykyiset lajit?
Kerationistit eivät kykene vastaamaan. Ainoa kortti, joka heillä jää enää käteen, on kieltää luonnontieteiden tulokset. Lahkonne tulee näivettymään sitä mukaa kuin ihmisten koulutustaso kasvaa ja hyvä näin.