Mitä mieltä olette jos nainen vehtaa ukkomiehen kanssa, niin onko suuri todennäköisyys että nainen alkaa pidemmällä aikavälillä kuitenkin vaatimaan miestä jättämään nykyisensä kokonaan ja vakinaistamaan suhteensa? Omasta mielestäni naiset eivät keskimäärin kestä vain tapailua vuodesta toiseen vaan väkisin ihastuvat pitkällä aikavälillä kun tunteita tihkuu sekaan entistä enemmän ja on aina vain vaikeampaa vilkuttaa kun mies lähtee kotiinsa? Toisinsanoen on ihan ok pitää kivaa, MUTTA sen pitää LOPULTA johtaa vakavaan suhteeseen... tai muuten koko tapailussa ei ole mitään mieltä. Pelkkä halailu/seksi ei siis riitäkkään.
Uskon että miehet pystyvät kevyeen tapaamiseen paljon paremmin.
Nyt siis puhun KESKIARVOSTA enkä yksittäisistä marginaalitapauksista esim. salasuhde ollut jo 30v.
Uskon että miehet pystyvät kevyeen tapaamiseen paljon paremmin.
Nyt siis puhun KESKIARVOSTA enkä yksittäisistä marginaalitapauksista esim. salasuhde ollut jo 30v.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Riippuu ihmisestä. On olemassa itsenäisiä naisia jotka haluavat myös kevyen suhteen. Eräällä ystävättärelläni oli salasuhde ja tämä ukko oli se joka rakastui ja alkoi puhua erostaan. Silloin tämä nainen lopetti suhteen pikapikaa. Hän ei halunnut ukkoa ''jolla oli menneisyys''.
Kuka vapaa nainen haluaa sitoutua mieheen joka sitten jauhaa vuodesta toiseen lapsistaan ja exästään? Ei kukaan viisas ainakaan.
Mutta on tietysti naisia, jotka haluavat että mies tekee ratkaisun, koska ajan mittaan nainen alkaa tuntea itsensä halvaksi, ja myös tympääntyy kun joutuu elämään miehen ehdoilla.
Miehillä on yleinen luulo siitä että naiset ovat niin tunteellisia ja romanttisia tyhmyreitä että rakastuvat tuota pikaa mieheen ja haluavat äijän itselleen. Tuo luulo ei pidä paikkaansa. Nuoret naiset varsinkin haluavat pitää hauskaa ilman minkäänlaista sitoutumista.
Kuin myös keski-ikäiset pitkästä liitosta eronneet naiset jotka eivät enää parisuhdetta kaipaa. Lapset on aikuisia, nainen elää omaa elämäänsä täyttäen sen ystävillä, harrastuksilla ja työllä. Mies tuo elämään seksiä ja mukavaa seuraa silloin tällöin. Pelisäännöt on monesti tehty selväksi jo suhteen alussa. Toki miehestä on tykättävä että seksistä pystyy nauttimaan. Heidän salasuhdemiehensä eivät kertoile, että kotona on huono olla ja vaimo kamala. Eivät lupaa kuuta taivaalta.
Kuka hullu haluaisi itselleen miehen, josta jo tietää, ettei se kotipesällä pysy?
Kuka hitto tapailisi jotain ukkomiestä vuodesta toiseen!? Sehä rupee kyllästyttämään.
Naiset on tyhmiä. Jos joku äijä pettää akkaansa ns "kakkosen" kanssa, niin miten tuo "kakkonen" voi kuvitella, etteikö samainen äijä panisi seuraavassa käänteessä jotain toista "kakkosta", jos/kun on tuon pettäjän itselleen saanut...? Ja sitten itketään, kun elämä on rankkaa. No ehkä kannattais miettiä loppuun asti: pettäjää ei vaan kannata ottaa, jos odottaa puolisoltaan uskollisuutta. Jos taas uskollisuudella ei ole merkitystä, niin sitten se on myös kestettävä.
Nainen petti minua sen takia kun olin "rehellinen", näin helposti Ex- naisellani pokka petti ja pakeni totuutta.
Ole ollut itseni herra senverra kauan että voisi kokeilla suhdetta JOS kohdalle sattuisi tuleen nainen joka haluaisi kokeilla siipiään mun kanssani.
Kapsahtaa aina omaan nilkkaan ennemmin tai myöhemmin ja aina routaporsaalla ei ole paluuta
Minä olin ukkomiehen salarakas, muutaman vuoden. Miehellä heikoilla kantimilla avioliitto ,meillä pitkä etäisyys. Tapasimme useita kertoja vuodessa. Arvasin etten ole ainoa "kakkonen". Mies valitsi sitten toisen "kakkosen" , minä jäin hieman kaipaamaan. Sellaisia miehet on, jotkut. Lämmöllä ja kaiholla muistelen. Onkohan pysynyt nykyiselleen uskollisena , kun vaimo otti eron...
Oliko tämä tapaus eräs häntäheikki Kuopiosta?
Alkaa esittämään vaatimuksiaan, jopa tapauksessa, jossa on selkeästi sovittu suhteen laatu: kakkosmaisuus. Alkaa eräänlainen määräily ja vaatimusten esittäminen, jos et eroa jouluun mennessä, niin sitten sitä ja tätä. En tiedä, kiristävätkö hekin lopulta sillä samalla vekottimella, jolla vaimojen väitetään kiristävän, siihen tulee vain tämä erokiristyslisä. Oikeastaan ihmettelen, että kokeneet miehet lankevat tuohon samaan ansaan kerta kerran jälkeen.
Lopullinen kakkosen romahdus on ehkä se, että alkaa häiriköimään ukkomiehen perhettä laajalla rintamalla. Jotenkin saa kasattua porukan ympärilleen, jotka sokeasti uskovat tarinaa ja menevät niin sekaisin, että ottavat osaa häiriköintirinkiin. Millä kyvyillä varustettu ihminen pystyy niin perusteellisesti sumuttamaan ystäviään?, vai ovatko sellaiset ihmiset ystäviä. Salaisista tai prepaidnumeroista soitellaan jopa jälkikasvulle, uskomattominta oli, että jopa vanha äitinsä soitti ja haukkui valitettavasti täysin väärän henkilön. Varsin ala-arvoista toimintaa, jota ei voi mitenkään terveellä järjellä varustettu ihminen ymmärtää.
Aikuisen täytyy tietää, mihin ryhtyy, kun kakkoseksi alkaa. Lapsellisinta, mitä olen kuullut on se, kun väitetään, etten tiennyt olevani kakkonen. Kyllä sellainen nyt aika nopeaan paljastuu ellei kulje ihan laput silmillä.
Ei tulisi kuuloonkaan!
No, minä olisin hyvinkin onnellisena "tyytynyt" olemaan ikuisesti kakkonen, vaikka olin ihan rakastunutkin, mutta itsekkäälle ykkösellehän ei tämä järjestely sitten tietenkään sopinut.
Onpa vaimo ollut itsekäs
No joo, ironia on tänne ehkä vähän liian vaikeaa.
Mutta vakavasti puhuen, tekee hyvää toisinaan laajentaa omia katsantokantojaan. On paljon kulttuureja ja uskontoja joiden piirissä moniavioisuus on arkipäivää. Varmasti omat haasteensa siinäkin elämäntavassa, mutta miten se on oikeasti keltään pois, jos rakastaa useampaa ja perheet pysyy koossa. Halu omistaa toinen ei ole rakkautta, vaikka siihen ajatukseen meidät on kasvatettu.
Niin se monikulttuurisuuden rikkaus, mutta maassa maan tavalla kuitenkin ja maan lakien mukaan. Ei ainakaan minua ole kasvatettu haluun omistaa toista, miten se kohdallasi tehtiin eli millaisesta kodista ovat juuresi?
Sain kerran parhaimman ohjeen näihin kriisitilanteiden ongelmiin, kuinka ja miten niitä hyväksyä ja mitä ratkaisuja tehdä. Eli jos olet nainen, niin miten neuvoisit tytärtäsi vastaavassa kriisitilanteessa toimimaan, jos tyttäresi selittäisi sinulle sen ongelman ja kysymyksen, ehkä moraalisen, jonka parissa painit. Eli lukemani perusteella neuvoisit tytärtäsikin pitämään useita miehiä ja rakastamaan niitä kaikkia tasaisesti, kunhan vaan ne perheet, joiden isiä tyttäresi rakastaa pysyy koossa, koska se ei ole keltään pois.
Rakastaminen on sallittua ja kaunista. Se on kuitenkin täysin eri asia kuin pettäminen selän takana. Uskottomuus nostattaa muurin kahden aikaisemmin toiselleen läheisen ihmisen välille. Läheisyys katoaa ja välittäminen vähenee.
Sinun pitäisi lukea tosinartun tai kenenkä tahansa petetyksi tulleen ihmisen tarinaa ajatukselle. Petetyksi tuleminen on hirvittävän rankkaa ja aiheuttaa monia äärettömän tuskallisia asioita ihmisten elämässä.
"Ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka.." Ihan selvästi sinut on tähän romanttis-moralistiseen rakkauden ihanteeseen Disneyn ja kirkon toimesta kasvatettu, kun et edes sitä huomaa tai osaa kyseenalaistaa.
Mutta juuri näin, en näkisi asiassa mitään ongelmaa, jos tyttäreni tekisi niin. Siis siinä tapauksessa, että tämä järjestely olisi kaikille osapuolille hyvä ja toimiva. Yleensähän näin ei kuitenkaan ole, juuri siitä syystä, että meidät on kasvatettu tähän romanttiseen omistavaan kuvitelmaan, että on vaan joku yksi ainoa oikea ihminen jota voi, ja kuuluu rakastaa. Kaikkihan me tiedämme, ettei asia kuitenkaan todellisuudessa näin yksinkertainen ole. Eihän täälläkään palstalla olisi kirjottelijoita jos tämä olisi totta. Mieti olisiko realistista jos vaatimuksena olisi, että ihmisellä kuuluu olla vain yksi ystävä koko elämän ajan, tai ainakin vaan yksi kerrallaan. Onko sun ystävältä pois jos sulla on muitakin ystäviä? Tai lapsilta, jos sulla on niitä enemmän kuin yksi? Varmasti rakastat kaikkia lapsiasi yhtälailla? Se mikä sivusuhteissa mättää, on epärehellisyys ja että ne perustuvat useimmiten petokseen ja tapahtuvat jonkun tietämättä ja ilman tämän suostumusta. Ei kaikki järjestelyt sovi kaikille, mutta uskon kuitenkin, että rakkautta sinänsä voi riittää useammallekin. Voisi olla hyväksi joskus kokeilla haastaa itsensä ja opetella päästämään irti mustasukkaisuudesta, epävarmuudesta, menettämisen pelosta ja omistushalusta.
Ja jos vaimo ei suostu omien periaatteitensa ja moraalinsa vuoksi tuollaiseen, hän on itsekäs.
Oikeassa olet ja siitä syystä en sotkeennu ukkomiehiin koska olisi hiton ikävää kiintyä sellaiseen. Omat lapset jo aikuisia mulla ja tarvetta ei ole parisuhteeseen mutta pitäydyn silti vapaissa miehissä tuon riskin takia. Tarve voisi nimittäin tulla kuitenkin jos tykästyisi johonkin. Arvostan myös itseäni sen verran etten siitäkään syystä alennu näin vapaana naisena ukkomiehen viihdykkkeeksi. Olisi ehkä eri asia jos eläisin itse tahollani epätyydyttävässsä parisuhteessa ja hakisin vaan vastaavaa seuraa. Nyt pidän hauskaa toisten samanmoisten kanssa siksi vapaa mies.
Kakkosenakestää rajattomasti kun saa mitä haluaa. Jos toinen nainen ei saa mitä haluaa niin sitten tulee ongelmia.
Miehellä tilanne on täysin toisenlainen.
"Naiset eivät kestä kakkosna olemista?"
Täh? Miksi ihmisen, miehen tai naisen, pitäisi "kestää" asemassa tai ihmissuhteessa, jos kokee siinä itse pahaa mieltä tai kärsimystä?
Ihmisellä on oikeus toimia tavoilla, jotka katsoo itselle ja omassa elämässä oikeaksi, muiden yhtä isoja ihmisoikeuksia polkematta. Ikäväksi, joskus nämä kakkosen toimet loukkaavat petettyä ja pettäjän perhettä, vaikka vain välillisesti.
Tää on melko paradoksaalista. Mun naisystäväni tykkää toisesta ja on avoimessa suhteessa hänen kanssaan. Hänen naisystävänsä taas viihtyy hyvin mun kanssa. Mitä pitäisi tehdä?
Mitäkö pitäisi tehdä? Jos vaikka olisit rehellinen ja avoin, niille ihmisille, jotka luottavat ja antavat ystävyytensä sinulle. Jos et ole, elämäsi jatkuu paradoksaalisena hamaan loppuun asti.
Kokeiltu on. Olin se kakkonen puoli vuotta, mutta katkaisin suhteen. En siksi, ettei mies päättänyt avioliittoaan, vaan siksi, että oli paskamaista olla kakkonen ja elää toisen perheen ehdoilla. En siis kestänyt kakkosena olemista. Miksi olisi pitänyt?
Minäkin halusin elää täyttä elämää miehen kanssa, joka sitoutuu minuun. Sellainen mies astuikin elämääni varsin pian.
Sopii miesten sovittaa itseään kakkosen asemaan. Tuskin maistuu kovinkaan monelle.