Ottaa päähän.
Tällaiset työpäivät, jotka on yhtä kiirettä ja kaaosta. Kotona tajusin, että en taaskaan ehtinyt syömään/juomaan mitään koko 8h työpäivän aikana. Koska kaikki muut ja muiden asiat ovat aina tärkeämpiä kuin oma hyvinvointi. Hyvin usein tämä on ihan oikeasti totta, sellaisia asioita jotka on vain pakko tehdä. Harvemmin totta vain firman toiminnan kannalta. Tiedän että olisi tärkää huolehtia itsestä, koska miten muutoin huolehtii muista. Käytännössä tämä ei kuitenkaan onnistu. Tähän asti jaksanut, vaikka väsyttää ja harmittaa.
Ottaa päähän.
Se että, mikään ei tunnu riittävän. Vaikka tekisi miten ahkerasti ja tehokkaasti töitä, töitä on aina lopulta enemmän kuin ehtii tehdä. Ja kaikki täytyisi kuitenkin tehdä. Sen lisäksi täytyisi koko ajan olla parempi, tehokkaampi, osaavampi ja kehittyä työssään. Vaikea olla parempi, jos nytkin täytyy keskittyä selviämään jokaisesta työpäivästä mahdollisimman hyvin. Se vain ei ole koskaan tarpeeksi.
Työnantajalle on täysin turha puhua asiasta, asiat eivät muuttuisi. Sitä paitsi en halua, että hän alkaa pitämään minua sen takia huonona työntekijänä.
Joku ehkä ehdottaisi työpaikan vaihtoa. Olenhan sitäkin miettinyt, mutta en ainakaan vielä siihen päätynyt. Sekin sisältäisi niin paljon muutoksia ja tekemistä, että en ole jaksanut asiaan paneutua,tekemistä kun on muutenkin ja asiassa monta muttaa. ja pidän muulta osin työstäni.
En koe olevani niin masentunut tai uupunut, että tarvitsisin tai haluaisin sairaslomaa. Mutta vähempikin kiire, stressi ja vaatimukset kelpaisivat. Välillä ahdistaa kovasti.
Tällaiset työpäivät, jotka on yhtä kiirettä ja kaaosta. Kotona tajusin, että en taaskaan ehtinyt syömään/juomaan mitään koko 8h työpäivän aikana. Koska kaikki muut ja muiden asiat ovat aina tärkeämpiä kuin oma hyvinvointi. Hyvin usein tämä on ihan oikeasti totta, sellaisia asioita jotka on vain pakko tehdä. Harvemmin totta vain firman toiminnan kannalta. Tiedän että olisi tärkää huolehtia itsestä, koska miten muutoin huolehtii muista. Käytännössä tämä ei kuitenkaan onnistu. Tähän asti jaksanut, vaikka väsyttää ja harmittaa.
Ottaa päähän.
Se että, mikään ei tunnu riittävän. Vaikka tekisi miten ahkerasti ja tehokkaasti töitä, töitä on aina lopulta enemmän kuin ehtii tehdä. Ja kaikki täytyisi kuitenkin tehdä. Sen lisäksi täytyisi koko ajan olla parempi, tehokkaampi, osaavampi ja kehittyä työssään. Vaikea olla parempi, jos nytkin täytyy keskittyä selviämään jokaisesta työpäivästä mahdollisimman hyvin. Se vain ei ole koskaan tarpeeksi.
Työnantajalle on täysin turha puhua asiasta, asiat eivät muuttuisi. Sitä paitsi en halua, että hän alkaa pitämään minua sen takia huonona työntekijänä.
Joku ehkä ehdottaisi työpaikan vaihtoa. Olenhan sitäkin miettinyt, mutta en ainakaan vielä siihen päätynyt. Sekin sisältäisi niin paljon muutoksia ja tekemistä, että en ole jaksanut asiaan paneutua,tekemistä kun on muutenkin ja asiassa monta muttaa. ja pidän muulta osin työstäni.
En koe olevani niin masentunut tai uupunut, että tarvitsisin tai haluaisin sairaslomaa. Mutta vähempikin kiire, stressi ja vaatimukset kelpaisivat. Välillä ahdistaa kovasti.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Harmillisen tutulta kuulostaa. Nykyajan työelämä on tuollaista kuluttavaa paskaa, ja jos työpaikan vaihto ei käy tai työhön pysty vaikutamaan, on keinot vähissä. Itse olen myös usein todella kiireinen ja myös kärsinyt stressistä ja pahasta unettomuudestakin.
Olen onneksi löytänyt apua parista luontaistuotevalmisteesta, jotka auttavat nukkumaan ja vievät stressiä, ahdistusta ja pahaa oloa pois. Tiettävästi myös verenpaine alenee, joka on plussaa itselleni. Laitan tähän linkit, jos joku ahdistunut haluaa kokeilla (huom. melatoniini on lääkeaine suomalaisessa idioottimaisessa lainsäädännössä, joten ei kannata monta tilata).
http://eu.iherb.com/Doctor-s-Best-Suntheanine-L-Theanine-150-mg-90-Veggie-Caps/12959
http://eu.iherb.com/Natrol-Melatonin-TR-Time-Release-3-mg-100-Tablets/22708
Positiivista että maksu paypalilla onnistui mutkattomasti
ihme mainos
Niin. On todella turhauttavaa, kun tuntuu, että ei voi itse vaikuttaa tällaisiin asioihin. Tai vaikuttaminen vaatisi sen verran suuria tekoja, ettei niihin ole valmis kuin äärihädässä (jos sitten jaksaa).
Katsoin jokin päivä tv:stä ohjelman poliiseista. Olivat nähtävästi yövuorossa, eivätkä ehtineet juuri syömään kun aina tuli uusi hälytys. En ole näin tärkeässä työssä, mutta samastuminen ja sympatiat olivat vahvat, sillä niin usein olen samanlaiseen tilanteeseen joutunut.
Ei kai tälle tilanteelle sitten kovin paljon pysty tekemään. Ainoa lohtu (surullista kyllä) lienee tieto siitä, että ei ole tilanteessa yksin. Tällaisen vertaistuen toivossa luultavasti tämän keskustelun aloitinkin. Ja sainkin jo yhden vastauksen, joka hieman pahinta ahdistustani lievitti, kiitos siitä.
Mielelläni kuulisin lisää kokemuksia asian suhteen. Onko teillä jotain keinoja, joilla saatte pidettyä pään kasassa ja jaksatte jatkaa vastaavanlaisessa tilanteessa?
Itselläni ihan samakaltainen työ... ja minua on auttanut jotenkin sen tosiasian tajuaminen, ettei ne työt tekemällä lopu eli miksi juosta kun maaliin ei pääse kuitenkaan :). Eikä kukaan kuole tai maailma kaadu siihen jos pidän ruokatauon. Kiireessä ja "työn touhussa" kyllä esim. ruokailu unohtuu, pitäis varmaan laittaa puhelin muistuttamaan tms.
Nämä on tunnollisen ja liian kiltin ihmisen ongelmia... voi kun osaiskin ottaa rennommasti.
Kuulostaa kovasti kliseiseltä, mutta vain omaa ajattelutapaa muuttamalla on mahdollista muuttaa omaa elämäänsä. Jokapäiväiset valinnat ovat joko meidän omia päätöksiä tai joku muu tekee ne puolestamme. Jos ei elä omaa elämäänsä niin elää jonkun toisen laatiman elokuvakäsikirjoituksen mukaan. Ansasta ei ole helppo päästä vapaaksi ! Eräs konsti murtautua ulos on ruveta kirjoittamaan omaa päiväkirjaa. Joka päivä kirjoittaa ylös tuntemuksensa, onnistumisensa ja tavoitteensa. Myös sen mistä on kiitollinen. Päiväkirjan kirjoittaminen ei ole lapsellista. Se vaatii ponnistelua. Tärkeätä että löytää itsellensä mielekkäitä tavoitteita ja sitten on alettava tekemään työtä omien juttujensa eteen. Tavoitteiden ei tarvitse olla maailman isoimpia juttuja. Kuitenkin ehdottomasti itselle tärkeitä. Kenellekään ei saa olla kateellinen. Se syö valtavasti energiaa. Vain omat tavoitteet merkitsevät. Kun saavuttaa asettamiansa tavoitteita, niin elämä saa varmasti otetta ja uutta kipinää. Se mihin voi ehdottomasti vaikuttaa on työajan ulkopuolinen aika. Sieltä varmasti löytyy uusia yllättäviä mahdollisuuksia.
"Vaikka tekisi miten ahkerasti ja tehokkaasti töitä, töitä on aina lopulta enemmän kuin ehtii tehdä."
Hyvin tehty työ palkitaan tunnetusti lisätyöllä, ja tekemätöntä työtähän riittää
ihan maailman tappiin asti, varsinkin jos teet sitä ilmaiseksi...
Työ on orjan ainut oikeus jota ei voi ottaa orjalta pois
Tarvitset lomaa. Jos et itse ota sitä, niin keho tai mieli ottaa väkisin joku päivä.
Tee niin kuin minä. Säästä 10k € rahaa tilille ja sitten 500 pv anssia. Ensi vuonna saa vielä täyden anssin...
Sillä pärjää pari kolme vuotta mukavast kun elää säästeliäästi.
Ens keväänä tapahtuu ja saan välittömästi työpaikalla 3-4 vihamiestä siis ne joille hommani delegoidaan.
Mutta enpä näe heitä enää.....
Kyllä, samaa juuri mietiskelin eilen; Jatkuva kiire ja suorittamispaineet! Mitä jos ei vaan yksinkertaisesti jaksa ?
Tein aiheesta pienen videon youtubeen, keskustelun aloittamiseksi.
https://youtu.be/D9bMz_kuStE