Heippa,
Olen aika aktiivisesti liikkuva ihminen, mutta olen aina ihmetellyt miksi energiaa ja kaloreita palaa vain kovalla sykkeellä? Kun ajattelen järjellä, niin eikö lihaskuntoharjoittelun (esim.body pump, saliharjoittlu)luulisi kuluttavan myös paljon energiaa. Lihakset supistuvat ja tekevät valillä töitä aika äärirajoillakin.
Kun siis seuraan sykemittarista kulutustani, niin senhän on oikeasti pakko olla enemmän kuin mitä mittari näyttää, koska vaikka nosta painoja syke ei nouse, mutta lihas tekee silti kovaa työtä...
Minua viisammat ottakaa kantaa ja kertokaa totuus!!!
Olen aika aktiivisesti liikkuva ihminen, mutta olen aina ihmetellyt miksi energiaa ja kaloreita palaa vain kovalla sykkeellä? Kun ajattelen järjellä, niin eikö lihaskuntoharjoittelun (esim.body pump, saliharjoittlu)luulisi kuluttavan myös paljon energiaa. Lihakset supistuvat ja tekevät valillä töitä aika äärirajoillakin.
Kun siis seuraan sykemittarista kulutustani, niin senhän on oikeasti pakko olla enemmän kuin mitä mittari näyttää, koska vaikka nosta painoja syke ei nouse, mutta lihas tekee silti kovaa työtä...
Minua viisammat ottakaa kantaa ja kertokaa totuus!!!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Aerobinen=suoritus jossa energia otetaan hapesta,kuten juoksu yms.Tällöin syke nousee ja hengästytään.
Anaerobinen=suoritus jossa energiaa otetaan vähemmän hapesta ja enemmän lihaksiin varastoidusta polttoaineesta.Kuten painonnosto.
Sykemittarit on suunniteltu ennenkaikkea tukemaan aerobisia kuntoilumuotoja.Kuntosaliharjoittelussa ne eivät ole järin luotettavia,ellei kyseessä ole jokin kuntopiirityyppinen salitreeni.Kovassa punttitreenissä varmaankin kuluu energiaa selvästi enemmän kuin mittari mittaa.Ja energiankulutus jatkuu vielä pitkään treenin jälkeen.
Totta kuitenkin on että aerobisissa lajeissa energiankulutus on suurempaa.
hapessa ole energiaa?? Ne on varmaan nuo rasvat ja sokerit, joissa sitä energiaa on ja elimistö käyttää niitä hieman eritavalla, yhtyen happeen, välillä enemmän ja välillä vähemmän, riippuen kuntoilusuoritteesta.
Tuossa Flex jo vähän asiasta mainitsikin, eli esim. punttitreenin jälkimainingeissa kuluu energiaa lihasten uudelleenrakentumiseen (ts. myös palautumiseen). Kyllähän sen tuntee omassa olotilassaankin - eipä sitä täysillä vedetyn puntin jälkeen oikein riitä energiaa muuhun kuin syömiseen ja nukkumiseen!
Eli liikunnanaikainen kulutus ei kerro ihan koko totuutta. :) Toisaalta kyllä sitten rankka aerobinen treeni (esim. spinning) kuluttaa paljon kaloreita sekä liikunnan aikana että sen jälkeen. Esim. omalla kohdalla kahden spinningtreenin tekeminen peräkkäin pistää kehon aineenvaihdunnan korkealle vaihteelle koko illaksi.
Millä rakentaa lihasta, ellei tankkaa oikeita ravinto-ja suojaravintoaineita oikeassa suhteessa sekä ennen harjoitusta että harjoituksen jälkeen?
Useat täälläkin luulevat että liikunnalla rakennetaan jotakin, mutta asia on ihan päinvastoin:
Rasittamalla kehoa tuotetaan sille stressiä. Stressistä se vapautuu vain riittävän ravinteiden ja energiansaannin sekä levon avulla.
Luitteko, että suomen jalkapallomaajoukkueessa ei ole kuin kolme kaveria jotka ovat selviytyneet kaudestaan loukkaantumatta?
Litmanen oli raakki jo viisi vuotta sitten ja joutui lähtemään kiertolaiseksi: Ajaxista Barcaan,Liverpooliin,jne.
Suomalaiset huippu-urheilijat ovat niin naiiveja Valion mannekiineja, etteivät tajua miten monimutkaista koneistoa tulisi hoitaa että se pysyisi iskussa.
Tanja Poutiaisellakin alkaa jo näkyä "kunnon treenin" seuraukset.
Seppo Rädyllä se näkyi ihan liikakiloina.
Treenatkaa, mutta syökää oikein. Se ei onnistu ilman "lisäravinteita".
Minä en pidä sellaisia lisinä, joita ihminen tarvitsee pysyäkseen terveenä ja hyväkuntoisena.
Minusta ne ovat silloin pelkkiä ravinteita.
Tosi on.
ihan ravinto-opillinen ongelma ole tuo loukkantumis hommeli. Mitä lähemmäksi huippua pääsee, niin sitä enemmän alkaa tulla kontaktia, jne. Otetaan suurempia riskejä, jne. Siitä ne loukkantumiset johtuu pääosin. Liikutaan riskirajoilla. Osittain olen samaa mieltä kanssasi. Kyllä joka osa-alue täytyy huipulla olla kunnossa. Ravinto asiat myös. Seppo Rädyn tapausta ei kannata tähän ravinto-opilliseen keskusteluun liittää ollenkaan. Keihäänheitto on mielestäni omanlaisensa laji näitten loukkaantumis hommien kannalta. Se on aivan liian karski laji ihmiskeholle. Sepolla oli niin hyvä ja vahvatekniikka aikoinaan, ettei ihmisen kroppaa voi mitenkään valmistaa, niillä tehoilla kiskaistuun eläimelliseen riuhtaisuun. Jossain vaiheessa paikat hajoo se on päivän selvä, vaikka mitä olisi syönyt ja lihaksia huoltanut. Keihään heitossa usein pärjää ne joilla on ollut hyvä tuuri siinä suhteessa, että paikat on pysynyt ehjinä, edes jonkin aikaa, että on pystynyt treenaamaan täysillä tehoilla. Kyseessä on laji, jossa nimenomaan tarvitaan sitä tuuria jo treenivaiheessa ja runsaasti. Jalkapallossa on sama homma. Huipulla otetaan miestä aivan eritavalla kuin maakuntasarjoissa. Esim. eturistisidettä ei voi mitenkään valmistaa sivusta tulleeseen kovaan taklaukseen. Menee poikki jos on mennäkseen. Eikä koviin matseihin kukaan pääse, jos ei ole lihakset jo valmiiksi siinä kunnossa ja huollettu, kuin ne pitää olla.
"koska vaikka nosta painoja syke ei nouse"
Mikäs ihmemies sinä olet? Minulla on syke tapissa kun teen kyykkyja tai vaikka leuanvetoja.
on jo mainittukin, että sykemittari on hyvä apuväline aerobisessa suorituksessa. koko totuutta se ei kuitenkaan kerro.
mittari mittaa tietyn sykevälin lukemat (esim. 90-170s/min). väli voi olla aika iso, mutta kuntosaliharjoittelussa, bodypumpissa ym. on myös jaksoja, jolloin palautellaan tai pidetään taukoa, jolloin syke hyvinkin laskee alle tuon esim. 90s/min. mittari ei laske kalorinkulutusta tuolta alarajan alittavalta osalta.
heitä siis mittarilla vesilintua jos aiot harjoitella vain kuntosalilla. siitä ei ole apuvälineeksi jos harjoituksen tarkoituksena on tuijottaa kaloreita. jos kuitenkin olet kiinnostunut tarkkailemaan jostakin ihmeellisestä syystä sykelukemiasi, on mittari VAIN SIINÄ TAPAUKSESSA hyvä olla olemassa.