Olen seurustellut tyttöystäväni kanssa vuoden, kaikki menee hyvin kuten pitää, mutta olen alkanut vähän pelkäämään. (Luultavasti turhaan..)
Ongelmana nimittäin on se, että hän on minua pari vuotta nuorempi, ja moni hänen kavereistaan ovat juuri eronneet teiniaikaisista parisuhteistaan ja kehuskelevat nyt hänelle kuinka hienoa on viikonloppusin käydä vähän yöelämässä ja harrastaa irtosuhteita samalla, eli "elää täysillä villinä ja vapaana". Tyttöystäväni ei ole kertaakaan käynyt kavereidensa kanssa edes baareissa, tai edes ryyppäämässä pitkään aikaan koska häntä se toiminta ei ole kiinostanut.
On kuitenkin alkanut mietityttämään että milloin hänelle saattaa tulla se olo, että jää paitsi kaikesta siitä siististä bilettämisestä ja tuntemattomien nussimisesta ja muusta hienosta "vapaasta" sinkkuelämästä, koska on kanssani yhdessä. Kuten alussa sanoin, olen itse häntä pari vuotta vanhempi (22v) ja näin ollen olen itse kaiken sen yöelämän jo nähnyt, ei voisi vähempääkää kiinostaa enään. Toki olen naiselleni sanonut aina että jos hän haluaa mennä kavereidensa kanssa bilettämään niin antaa mennä, en aio valittaa tai olla esteenä koska olen itsekin "kokenut sen".
Ongelmana nimittäin on se, että hän on minua pari vuotta nuorempi, ja moni hänen kavereistaan ovat juuri eronneet teiniaikaisista parisuhteistaan ja kehuskelevat nyt hänelle kuinka hienoa on viikonloppusin käydä vähän yöelämässä ja harrastaa irtosuhteita samalla, eli "elää täysillä villinä ja vapaana". Tyttöystäväni ei ole kertaakaan käynyt kavereidensa kanssa edes baareissa, tai edes ryyppäämässä pitkään aikaan koska häntä se toiminta ei ole kiinostanut.
On kuitenkin alkanut mietityttämään että milloin hänelle saattaa tulla se olo, että jää paitsi kaikesta siitä siististä bilettämisestä ja tuntemattomien nussimisesta ja muusta hienosta "vapaasta" sinkkuelämästä, koska on kanssani yhdessä. Kuten alussa sanoin, olen itse häntä pari vuotta vanhempi (22v) ja näin ollen olen itse kaiken sen yöelämän jo nähnyt, ei voisi vähempääkää kiinostaa enään. Toki olen naiselleni sanonut aina että jos hän haluaa mennä kavereidensa kanssa bilettämään niin antaa mennä, en aio valittaa tai olla esteenä koska olen itsekin "kokenut sen".
Vastaukset 10
Vanhimmat
Hmm.
Pelkosi on aiheellinen sillä monilla naisilla juuri tuossa iässä tulee siipiensä testaaminen=itsenäinen elämä eteensä.
No, varmahan et oo mistään. Mutta jos petaat tietä sille, että hän jättää sut varmasti tuon asian takia niin niin varmasti tuleekin tapahtumaan. Eli neuvoni on laittaa pelko taka-alalle tai sitten käsittele se.
Se mitä tyttöystäväsi sitten haluaakaan niin sä et voi sitä estää. Jos ero tulee niin voi tietysti sanoa, että:"arvasin.", mutta mitä se auttaa? Vastaavasti voit sanoa sitten jos tyttöystäväsi lähtee kokeilemaan sinkkuelämää ja sitten huomaakin, että ei se hääviä ole niin yhtähyvin voit silloinkin sanoa:"Mitä mä sanoin". Mutta nää on spekulointia.
Keskustelkaa toiveistanne, peloistanne, keskustelkaa ylipäätänsä kaikesta.
Toisaalta esim. mä olen nyt jo kohta 5-kymppinen, mutta mulle ole koskaan tullut erityistä tarvetta viettää villiä sinkkuelämää. Ei edes silloin, kun olin sinkku. Kavereiden kanssa ulkona käyminen on ihan hauskaa, mutta ylenmääräinen bilettäminen ja irtosuhteet tuntuvat lähinnä rasittavalta ajatukselta. Ovat aina tuntuneet.
Eli ei kaikille käy niin.
No hei, parisuhde on aina riski. "Milloin saattaa tulla se olo..." Voi olla, ettei milloinkaan. Voi olla, että sinullekin tulee vielä joskus. Jokainen tekee itse päätöksensä ja kantaa niistä vastuun. Mitä voit tehdä? Et mitään muuta kuin toimia niin kuin mielestäsi hyvä kumppani toimii. Kävi miten kävi.
Olen sitoutunut nuorena ja jäänyt paitsi paljosta. Paljosta sellaisesta, mistä en koskaan ole haaveillutkaan. Sellaisesta, mikä ei ole sopinut arvoihini.
Et voi millään koskaan saada elämästä sitä varmuutta, jota kaipaat. Nauti nyt joka päivästä. Murheita tulee sitten aikanaan eri suunnilta. Turha pilata niitä vähiä hyviä päiviä murehtimalla.
Minua aina vähän huvittaa, kun joku parikymppinen kertoo jo kokeneensa kaiken sinkkuilusta ja bilettämisestä.
Noin muuten et voi muuta kuin elää päivä kerrallaan ja toivoa parasta. Ja ainahan on mahdollista, että se oletkin sinä, joka joskus saa suhteesta tarpeekseen.
No mitä v*ttua nyt oikeesti? :D kuinka monta vuotta siellä yössä ja irtosuhteissa pitää pyöriä ennen kuin voi todeta että on sen paskan nähnyt ja kokenut? Kymmenen? AP:n iän perusteella toi 4-5v riittää enemmän kuin hyvin siihen. Olet varmaan se kolkyt ja neitsyt joka vieläkin odottaa elämänsä rakkauden löytyvän yöstä.
Ole sinä siinä uskossa ihan rauhassa. ;-)
Noin muuten aloittaja sanoi olevansa 22-vuotias ja seurustelleensa vuoden, joten tuskin se kolmea vuotta enempää ole ehtinyt bilettää. Eikä sillä, ettäkö kaikkien pitäisikään, jos ei huvita.
Jotkut siihen oravanpyörään jää, osa ei. Oikeestaan säälittää katsoa niitä 25 tuttuja jotka vieläkin vetävät pään täyteen joka viikonloppu ja käyvät yössä pimperon toivossa. Sitten taas seuraavasta viikosta menee pari päivää pelkän darran ylittämiseen ja sitten ollaankin taas jo menossa. Tarvitseeko siihen 3 vuotta tai yli, että voi sanoa nähneensä kaiken tämän hienouden? Mielestäni ei.
Aivan varmasti tulee kriisejä teillekin parisuhteessa, enneemin tai toivottavasti myöhemmin. Muodossa tai toisessa. Se vaan kuuluu elämään ja siinä mitataan sitoutumishalua. Ei kaikki naiset halua mitään yhden yön panoja ja kokeiluja kuten tunnut pelkäävän jostakin syystä...
Voi olla että tuo pelkosi menee ohi ajan kanssa, tai sitten se ei mene. Jos toisella ei kerran ole tippaakaan kiinnostusta moisille kokeiluille niin miksi pelätä olematonta...
Koko elämä on yhtä riskin ottaista, jos et muuta jonnekin munkkiluostariin...silloinkin on kylläkin riski että elämä ajaa ohi tarjoamatta mittään.
Ihmiset on erilaisia. Toisille se ruoho on olevinaan vihreämpää siellä aidan toisella puolen - tulee siis se efekti, että "joo kyl mieki haluun ku kaikki muutkin!" vaikka sitten ollaankin jälkeenpäin sitä mieltä, ettei olis kannattanut, kun ei se oikeasti kivaa ollutkaan. Oli vaan päästävä osalliseksi jostakin, mitä "kaikki muutkin" sai / koki.
Mutta sitten on niitä, joita ei kiinnosta tommonen biletys, ryyppäys, irtosuhteilu ja muut. Sitä voi vähän peilata siihen, millainen tyyppi on noin muuten / ollut ennen. Itse aloin 23vuotiaana seukkaamaan 40vuotiaan kanssa ja tästäkin kaikki sanoi minulle, että joo-o, nyt sitten oot kahlehtinut ittes kyllä sellaseen elämään, ettet pääse koskaan kokeilemaan kaikkea, mitä normaalisti kokeilisit (=ryyppäys, bailaus, irtosuhteet, itkuset erot jne.) Noi kommentit oikeesti vtutti, koska en ole yhtään sen tyyppinen ihminen, jota kiinnostais mitkää bailut tai ryyppäjäiset tai irtosuhteet.
Silleen kannattaa vähän varoo, ettei "aliarvioi" tyttökaveria, kun se voi olla just sellanen ku minäkin, ettei kiinnosta se "villi ja vapaa" elämäntyyli, niin on aika loukkaus jos lähimmätkin epäilee. Mutta niin. Varmahan sitä ei voi olla mistään. Parisuhteen ei kuitenkaan pidä olla mikään loukku, vaan iloinen asia. Miksi siitä siis haluaisi pois, jos se on kunnossa? Vaikka ne kaverit kuinka olis "villejä ja vapaita".