Mitä pisätte parhaimpina pianokappaleina? Kaikki kappaleet maan ja taivaan väliltä miltä tahansa aikakudelta käy. Itelläni suosikkeja mm. kuutomosonaatti, la valse d'amelie ja the heart asks pleasure first.
parhaita pienokappaleita?
hibou
283893
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
puhdas kirjoitusvirhe...
Schubertin ja Beethovenin sonaatit, for example.
Hei, en paljon klassisesta ymmärrä mutta mieleen on mm. jäänyt Richard Addinsellin VARSOVAN KONSERTTI jossa piano saa kyytiä!
Kiitos kaikille pianovinkeistä. Sain taas paljon lisää kuunneltavaa. Ja toki vielä muitakin suosikkeja saa kertoilla. Hyvää joulua!
on Richard Klaiderman, tosi hyvin soittaa ja saa oikeen flyygeli kyytiä, on niin riski!
Mozartin pianokonsertot ovat lähes kaikki hyviä, mutta 21 on erityissuosikkini, varsinkin sen äärimmäisen kaunis hidas osa. Muita mieleenjääneitä ovat 26 ja 27.
Beethovenin muista pianosonaateista ainakin Appassionata ja Hammerklavier ja konsertoista Keisarikonsertto (numeroa en muista).
Tshaikovskin ykköskonserton 1. osa on kaunis, mutta loppu latteahko. Rahmaninovin 2. ja 3. konsertto ovat hienoja nekin.
Toivo Kuulan pianotrio.
Joo, eiks ookin upeeta pianotekstiä Kuulan triossa! Laulutkin ovat pianistisesti antoisia, mutta pianokappaleet evät juurikaan ( satukuvia lukuunottamatta) .
Käsite 'hyvä' on aina subjektiivinen - jos etsit suosittua pianomusiikkia, lienee helpointa mennä levykauppaan (esim. Fuga) ja pyytää myyjää suosittelemaan.
Mainitsemasi Amelien ja Pianon soundtrackit ovat kyllä upeita :)
Itseäni kiehtoo eniten syvä, minimalistinen ja hypnoottinen pianomusiikki. Suurimpia väristyksiä olen kokenut lähinnä seuraavista kappaleista:
Vladimir Cosma - Promenade sentimentale (elokuvasta Diiva)
Selim Palmgren - Mainacht
Harold Budd - The serpent
Steve Reich - Music for 18 musicians
ko. kappaleet löytää muuten helpoiten kirjastosta.
ja hävyttömästi itseäni promoten laitan vielä linkin tekemääni minimalistiseen, elektro-akustiseen pianokappaleeseen :) http://indigo.sininen.piste.org/dineh.mp3
Brahmsia, Debussytä ja Chopinia. Capricciot (B), preludit Clair de lune (D) ja Nocturnot (C). Eivätkä Mozartin sonaatitkaan ole hullumpia. Konsertto-osastoa olen soittanut vähemmän, on muitakin harrastuksia...
*Barokki: Bachin ranskalaiset sarjat
*Klassismi: Mozartin sonaatit ja jotkut konsertot (mm. mainittu nro.21 C-duuri sekä myös A-duurikonsertto) Beethovenin sonaateista Appasionata, Pateettinen ja Waldstein sekä konsertoista nrot 4 & 5
*Romantiikka: konsertoista Rahmaninovin 2 & 3, Griegin konsertto, Lisztin 1. ja Schumannin konsertto on kanssa hienoja. Muuten romantiikasta rrrakastan kaikkea Chopinia, etydejä, nocturnoja, balladeja, impromptuja ja Barcarolle on kanssa todella upea! Ainiin, ja miten voisinkaan unohtaa scherzot? Myös Rahmaninovin preludit ja etydit kuuluu suosikeihin..
*"Uudempaa": Debussyn etydit ja preludit, Poulencin pianokonsertto, suomalaisista Kasken pianokappaleita, Ilmari Hannikaisen Virvatuli on loistava! Sibeliuksen Puu-sarja. Englundin ja Rautavaaran pianokonsertot myös iskevät.
Olipas sekavaa..no, siitä varmasti unohtu monta suosikkia, mutta siinä nyt muutama.
Sibeliuksen sonaatti, op. 12. Ihanaa pianotekstuuria!
...on turha edes keskustella. Upeata pianomusiikkia on sävelletty kautta maailman sivun. Kuten kaikki keskustelussa mainitut. Riippuu usein mielentilasta, mikä on se oikea. Joskus jatsahtaa, joskus Tshaikovski iskee sydämeen, joskus joku muu. Eikö totta!
Aivan totta. Eikä tässä mitään kiistelläkään. Halusin vaan kuulla lähinnä vinkkejä hyvistä pianokappaleista, joihin en vielä olis tutstunut.
No, ei sentään, kyllähän pianomusiikkiakin joskus kuuntelee, mutta suurin osa vain on mahtipontista virtuoosipuuhaa.
Sitä parempaa sorttia ovat esim. Chopin ja Bartok, harvemmin kuultua aika mielenkiintoista on esim. John Field, ja omalla tavallaan mielenkiintoista vaikkapa Eric Satie ja Philip Glass.
Mutta Tshaikovskin ja Rachmaninovin saisi kieltää lailla...
"Mutta Tshaikovskin ja Rachmaninovin saisi kieltää lailla..."
hööh..miksi ihmeessä? Rahmis kuuluu merkityksellisimpiin pianosäveltäjiin. Aivan mahtavaa musiikkia.. Ja tuosta Tsaikkarista: eivät hänen säveltämät pianokappaleet mitään kovin pianistisia ole, mutta hienoja kuitenkin. Esim b-molli pianokonsertto!
Se nyt oli (puoliksi) vitsi. Kukin tykätköön mistä vain, mutta mielestäni kaikkein kaunein pianokappale on John Cagen 4'33" jossa pianisti istuu flyygelin ääressä 4 1/2 minuuttia eikä tee mitään. Tai siis avaa ja sulkee kannen kaksi kertaa. Tämän kappaleen hyviin puoliin kuuluu se, että sen voi soittaa Kawailla tai Yamahalla ihan yhtä kauniisti kuin Bösendorferilla tai Steinwaylla.
En voi mitään sille että Rahmaninov saa vatsani sekaisin ylimakealla yliromanttisuudellaan. Hyvä, täytyy kai panna osasyy tulkitsijoiden tiliinkin. Kenties joku älyllinen pianisti saa niistäkin irti jotain mielenkiintoista. Mieluimmin Bösendorferilla.
Rahma on tietenkin yliromanttinen, sentimentaalinen ja pateettinen, ja myös itseään toistava (2. ja 3. pianokonsertot), siis siinä mielessä keppanamusaa. Mutta minä otin lopulta sen asenteen että kun se nyt on ylenmäärin sitä, se on lähes-naurettavuudessaan jollain lailla nerokasta, ja kuuntelen sitä lähinnä hieman ironisessa mielessä naureskellen.
Samantyyppisillä mutta komplisoidummilla, "deromantisoiduilla" ja "dissonoduilla" soinnutusrakenteilla on muuten tehty paljon parempaa tavaraa jazzin puolella 1940-luvun puolestavälistä.
Rahmasta kuuntelen ehdottomasti vain pianomusiikkia, koska vaativa suoritus kiinnostaa teknisessä eikä niinkään musikaalisessa mielessä.
"Rahmasta kuuntelen ehdottomasti vain pianomusiikkia, koska vaativa suoritus kiinnostaa teknisessä eikä niinkään musikaalisessa mielessä."
Rahmista ei kannata aliarvioida. Mielestäni hänen hienoin teoksensa ei löydy niinkään pianomusiikin parista. Vigilia op.37 sekakuorolle on pysäyttävää kuunneltavaa. Käykääpä etsimässä Philipsin julkaisema Pietarin kamarikuoron (joht. N.Korniev) levytys ja kavahtakaa!
Myös Sinfoniset tanssit op.45 joko orkesterille tai kahdelle pianolle sisältää oikeastaan kaiken hienouden mitä Rahmaninov tiesi. Huomatkaa myös saksofonisoolo!
pieno kappaleiksi ja tuhannen pillun päreiksi!
Rähmis rulettaa!
olla just pienoo vai käyko tsembalokin? klavikordi? virginaali? spinetti? fortepieno? pflyygeli?
No, kombi Rahmaninov ja Bartok. Ja Cecil Taylor!
- Pienen pöllön yhä jatkuva huhuilu (Janacek) on kappale joka tuntuu aina kuunneltaessa siltä kuin kuuulisi sen ensimmäisen kerran eli aina yhtä yllättävältä..
Ehdottomia ykkösiä!!!!
Fyhrin Elise on hieno pienokipale. Siihen ei ikinä kyllästy. Beethoovenin Puuterisonaatti kans ja avaruusaiheinen Kuutamo. Ja Minuttivalssi. Kukkavalssi. Lemmenunelmia on Libestraun ja on aivan ihana, ei ikinä kyllästy.
Fazerin pienot on hyviä ja kestäviä.
Siinäpä se.
Paras on ehdottomasti Sibeliuksen Op.76/2 Etydi
He te pianistit, jotka olette soittaneet otsikossa mainittua biisiä, tarvitsisin pientä jelppiä yhdessä kappaleen kohdassa. Eli rivillä 12, kun melodia menee ihan alas, en saa oikeen itse selvää oikean käden melodiasta, eli mitä oiken käden säveliä tulee painottaa tässä tahdissa?
http://www.youtube.com/watch?v=yoSCnkoByjI
Ilmeisesti joku uusi tyyppi.. Mutta nättiä on! :)