Mainostan tässä tieteellistä maailmankuvaa. Vaikka tunnemmekin vain pienen osan asioista, tieteellinen kuva selittää yhtäpitävästi sen, minkä tunnemme. Kuvassa ei siis ole epäjatkuvuuskohtia.
Toinen hyvin suosittu kuva on psykologinen. Näihin on syytä lukea myös uskonnolliset ja filosofiset pohdinnot. Kuva on tällöin eklektinen, yhteensopimaton ja loputtoman moninainen. Oikeastaan mistään ei ole muuta kuin mielipiteitä.
Tieteellinen kuva ei ota mitään lähtökohdakseen, vaan rakentaa vain edellytyksettömille havainnoille ja niitä yhdistävälle mahdollisimman yksinkertaiselle matemaattis-loogiselle teorialle. Tiede selittää, miten on, ei koskaan miten tulisi olla. Tiede on todennäköisin ja paras saatava selitys, miten luonto toimii.
Erityisesti ero eri selitysmallien välillä näkyy ristiriitojen eli "pahan" selityksessä. Psykologinen vatkaa samaa asiaa saamatta mitään lopullista tulosta. Tieteellinen selitys näkee takana geenin, yksilön tai populaation edun tiedottoman toteutumisen. Edut ovat vastakkaiset, joten syntyy ristiriita, jossa ei ole mitään kummallista ja psykologisoitavaa.
Tieteen kaikki osa-alueet, hiukkasfysikka, fysiikka, kemia, biologia, evoluutiopsykologia ja sosiobiologia sopivat saumattomasti yhteen. Mutta tieteellisellä selityksellä on eräs vaikeus. Sen omaksuminen vaatii sekä matemaattista luonnetta että korkeaa intelligenssiä. Ehkä se on sen takia joidenkin tavoittamattomissa.
Mutta on syytä muistaa, ettei minkään alan tiedemies voi hallita kaikkea, ei voi tutkia kaikkea, vaan on luotettava enemmän tai vähemmän auktoriteetteihin, joiden laatu on osoittautunut rittäväksi. Näiden yhteinen näkemys luo konsensuksen, johon voi pitäytyä, sillä se on todennäköisintä tietoa. Tällöin myös vähemmän matemaattinen ja intelligentti voi omaksua tieteellisen katsannon.
Kun rakentaa tieteellistä kuvaa, on nautittavaa havaita, kuinka osatiedot suorastaan lutkahtavat tiedon kokonaisuuteen. Koko ajan rakentuu uutta ja pysyvää entisen päälle. Tieto kasautuu, ja harvoin joudutaan hylkäämään jo saavutettua tietoa. Sanalla sanoen tieteellinen maailmakuva on samanlailla kaunis kuin matematiikka, ihana maisema, naiset sulokkaat sukupuolielimet, kaunis laulu tai kaunokirjallinen esitys, viehättävä taulu tai kuvanveistos.
Ja vielä kaikkein paras, tieteellinen kuva ei salli mitään kuolemanjälkeistä elämää tai kauhukuvaa, vaan elämä päättyy lopullisesti ja suo rauhan. Puhe kauneudesta ja rauhasta ja tyydyttävästä seityksestä eivät ole tiedollisia argumentteja tieteellisen kuvan todistamiseksi. Ne ovat vain miellyttäviä oheistuotteita. Tieteellisen kuvan totuus perustuu vain ja ainoastaan siihen, että luonto toimii samoin.
Toinen hyvin suosittu kuva on psykologinen. Näihin on syytä lukea myös uskonnolliset ja filosofiset pohdinnot. Kuva on tällöin eklektinen, yhteensopimaton ja loputtoman moninainen. Oikeastaan mistään ei ole muuta kuin mielipiteitä.
Tieteellinen kuva ei ota mitään lähtökohdakseen, vaan rakentaa vain edellytyksettömille havainnoille ja niitä yhdistävälle mahdollisimman yksinkertaiselle matemaattis-loogiselle teorialle. Tiede selittää, miten on, ei koskaan miten tulisi olla. Tiede on todennäköisin ja paras saatava selitys, miten luonto toimii.
Erityisesti ero eri selitysmallien välillä näkyy ristiriitojen eli "pahan" selityksessä. Psykologinen vatkaa samaa asiaa saamatta mitään lopullista tulosta. Tieteellinen selitys näkee takana geenin, yksilön tai populaation edun tiedottoman toteutumisen. Edut ovat vastakkaiset, joten syntyy ristiriita, jossa ei ole mitään kummallista ja psykologisoitavaa.
Tieteen kaikki osa-alueet, hiukkasfysikka, fysiikka, kemia, biologia, evoluutiopsykologia ja sosiobiologia sopivat saumattomasti yhteen. Mutta tieteellisellä selityksellä on eräs vaikeus. Sen omaksuminen vaatii sekä matemaattista luonnetta että korkeaa intelligenssiä. Ehkä se on sen takia joidenkin tavoittamattomissa.
Mutta on syytä muistaa, ettei minkään alan tiedemies voi hallita kaikkea, ei voi tutkia kaikkea, vaan on luotettava enemmän tai vähemmän auktoriteetteihin, joiden laatu on osoittautunut rittäväksi. Näiden yhteinen näkemys luo konsensuksen, johon voi pitäytyä, sillä se on todennäköisintä tietoa. Tällöin myös vähemmän matemaattinen ja intelligentti voi omaksua tieteellisen katsannon.
Kun rakentaa tieteellistä kuvaa, on nautittavaa havaita, kuinka osatiedot suorastaan lutkahtavat tiedon kokonaisuuteen. Koko ajan rakentuu uutta ja pysyvää entisen päälle. Tieto kasautuu, ja harvoin joudutaan hylkäämään jo saavutettua tietoa. Sanalla sanoen tieteellinen maailmakuva on samanlailla kaunis kuin matematiikka, ihana maisema, naiset sulokkaat sukupuolielimet, kaunis laulu tai kaunokirjallinen esitys, viehättävä taulu tai kuvanveistos.
Ja vielä kaikkein paras, tieteellinen kuva ei salli mitään kuolemanjälkeistä elämää tai kauhukuvaa, vaan elämä päättyy lopullisesti ja suo rauhan. Puhe kauneudesta ja rauhasta ja tyydyttävästä seityksestä eivät ole tiedollisia argumentteja tieteellisen kuvan todistamiseksi. Ne ovat vain miellyttäviä oheistuotteita. Tieteellisen kuvan totuus perustuu vain ja ainoastaan siihen, että luonto toimii samoin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Luepa tästä nelisentuhatta tieteellisellä täsmällisyydellä koottua kuolemanrajakokemusta:
http://www.nderf.org/finnish/index.htm
(jos sekalainen valikoima kieliä sujuu tieteellisellä ammattitaidolla)
Ja käytä sitten jotakin loogista operaattoria deletoidaksesi ne olemattomiin.
Kansanrunousarkistot on niiku pullollaan silminnäkijän kertomuksii, miten saunanhaltija on lauantaina kuuden jälkeen ilmestyny ja sanonuu buuuu-uuu, kun surkeet saunojat eioo uskonu, et sillon ei enää saunota, ku pyhä onjo alkanu. Tästä siis voi päätellä, et saunanhaltijat on olemassa. Vaamme myönnetään, etmei olla, ku ollaav vaan kansanperinnettä.
Insinööriä kyllä ärsyttää se että fysiikasta on tekniikassa niin vähän hyötyä. Fyysikot eivät ymmärrä edes luodin lentoa ilmassa, vaan väittävät että luodin rata on parabeli.