-Uskonnollisuus on ihmisissä sisäänrakennettu ominaisuus,vai onko?
- Mitä hyötyä uskonnollisuudesta on/oli ihmiselle evoluution kannalta?
-Miksi ateistiset yhteiskunnat eivät ole menestyneet lähimenneisyydessä?
Tämmöisiä kysymyksiä tuli mieleen kun tätä palstaa seuraa. Perustellut kannanotot olisi kiva tietää.
- Mitä hyötyä uskonnollisuudesta on/oli ihmiselle evoluution kannalta?
-Miksi ateistiset yhteiskunnat eivät ole menestyneet lähimenneisyydessä?
Tämmöisiä kysymyksiä tuli mieleen kun tätä palstaa seuraa. Perustellut kannanotot olisi kiva tietää.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Yhteiskunnat, joihin luullakseni viittaat, olivat (enemmän tai vähemmän) ateistisuutensa lisäksi diktatoorisia yksipuoluejärjestelmiä. Itse etsisin dogmaattisesta talousopista ja pakkososialismista syytä epäonnistumiseen.
Uskonnollisuudesta on varmasti ollut varhaisissa yhteiskunnissa paljonkin hyötyä. Uskonnolla on paljon helpompi hallita ihmisiä kuin poliittisella ideologialla.
Evoluutiolla ei (edelleenkään) ole suuntaa eikä päämäärää, joten uskonnollisuus ei ole evoluution harha-askel vaan ominaisuus joka on rikastunut lajissamme.
Uskonnollisuuden hyötyä ihmiskunnalle ei voida selittää yksinkertaisilla yleistyksillä. Hyötyjä on vain ollut haittoja enemmän.
Koska uskonnollisuus esiintyy kaikissa yhteiskunnissa voimakkaana, sitä pidetään osoituksena, että sillä on geneettinen tausta eikä se ole vain kulttuurin tuoma ajattelu ja toiminta. Se on siis ollut evolutiivisesti hyödyllinen.
Ihminen kuuluu lajeihin, jotka muodostavat yhdyskuntia. Geenistöömme kuuluu siis taipumus ajaa sekä omaa että yhteisön etua. Ajamalla yhteisön etua tulee ajaneeksi myös henkilökohtaista etuansa. Varhaisissa yhteisöissä uskontoa on harjoitettu aina porukalla. Mukana ovat olleet siis kaikki. Henkilöt, jotka ovat pyrkineet eroon uskonnosta ovat pyrkineet eroon koko yhteisöstä. Tällaisen geenistön saaneet ovat lisääntyneet vähemmän kuin muut.
Uskonnon maailman rakenne on aina valtarakenne niin kuin yhteisönkin. On havaittu, että kunkin uskonnon rakenne noudattaa hyvin pitkälle sen yhteisön valtarakennetta, missä se on syntynyt. Yhteisöissä, joissa on despootti, uskonnolla on taipumus kehittyä yksijumalaiseen suuntaan. Yhteisöissä, joissa on useita keskenään kamppailevia paikallisjohtajia, monijumalaisuus on tavallinen. Hyvin varhaiset yhteisöt ovat olleet korkeintaan noin 100 hengen yhteisöjä. Tällaisissa oloissa tavattiin eniten aninismia, eli henkiä oli siellä ja täällä. Näistä sitten oli välimuotojakin.
Pyhyyden tunne jumalaa kohtaan on aivan samaa, mitä tunnemme korkean henkilön läsnäollessa. Myös palvomisen muodot ovat samat. Despoottia ei vain pelätty vaan palvottiin. Kaiken kaikkiaan uskonto on yhteiskunnan kuva.
Uskonto on myös väärää tiedettä. Kun varhaisihminen ei kyennyt selittämään ilmiöitä niin kuin nykyinen tiede, asiat pantiin voimakkaiden jumalien kontolle. Saatiin sekava uskomusmaailma, joka kuitenkin näytti paremman puutteessa kelvolliselta.
Olemme taipuvia hallitsemaan tai hallittavaksi. Muilla olennoilla ei ole merkittävää uskontoa, koska niillä ei ole käsitteistöä yhteiskuntaa varten. Ne vain omaksuvat oman asemansa nokkimisjärjestyksessä voimatta selittää, miksi. Ihminen on kehittynyt niin pitkälle, että on luonut myös käsitteellisen maailman ja heijastanut yhteiskunnan lainalaisuudet yhteiskunnan ulkopuoliseksi mahdiksi, uskonnoksi. Uskonnon omaksuminen on siis tehnyt elämän helpommaksi ja sopeuttanut ihmistä ekolokeroonsa.
Uskonnot antavat toivon paremmasta.
Alkujaan uskonnolliset seremoniat varmistivat metsästysonnen, hedelmälisyyden, terveyden jne.
Siinä syy ja seuraus uskonnollisuus loi uskoa ja toivoa yhteiskunnalle.
On tunnettua, että myös pöhöttynyt itseluottamus on ollut evolutiivisesti hyödyllinen, vaikkakin tiedollisesti väärä.
Suurin osa ihmisiä ei halua kuolla, ainakaan niin pian, kuin kuolee. Siksi uskontojen lupaus tulevasta elämästä on niin ikään evolutiivisesti hyödyllinen. Tässä ja edellisessä kommentissani ei varmaan tullut vielä kaikkia hyödyllisiä aspekteja, mutta muutamia.
Aihe sisältää lukemattoman määrän tapoja määritellä sitä. Määritteleminen tapahtuu ihmisen oman tietämyksensä pohjalta, joka ei johda puusta pidempään. Jostain syystä ihmiselle on äärimmmäisen vaikea käsittää, että on olemassa jotain, joka on hänen kokemuspiirinsä ulkopuolella.
Maailmassa on olemassa myös yhteisöjä, joiden perinteissä ei ole jumalia, eli ovat ateistisia olleet ns. "aina".
Myös buddhismi on periaatteiltaan jumalaton uskonto, joskin on huomattava, että myös buddhisteina itseään pitävän kansan parissa on taikauskoisuus hyvin yleistä: uskotaan pahoihin henkiin, palvotaan jotain sutraa, on feng shuita ja pahaenteisiä numeroita ja merkkejä ym. ym.
Uskontojen syntyyn vaikuttaa tuntemattoman pelko, etenkin kuoleman, ja halu pystyä selittämään kaikki, uskontojen leviämiseen vaikuttaa uskonnon johtohahmojen vallanhimo ja poliitikkojen tarve saada kansa yhden aatteen alle, jotta sitä olisi helpompaa alistaa ja johtaa.
"Uskonnollisuus on ihmisissä sisäänrakennettu ominaisuus,vai onko?"
- Vaikea/helppo kysymys. Pohdinnaksi toisenlainen näkökulma ja kysymys: Jos se ei ole sisäänrakennettu, niin onko se tullut ulkoa? Mistä?
"Mitä hyötyä uskonnollisuudesta on/oli ihmiselle evoluution kannalta?"
- Jos unohdetaan kaikki uskonopit, kuten kristinusko, islam, budhalaisuus ja kaikki muutkin, niin uskonnollisuus henkisenä omakohtaisena kokemuksena auttaa ihmistä kohtaamaan oman sielunsa, maailman ja ns. todellisen "minänsä". Riippuu tietysti paljon siitä mitä ihmisyksilö pitää uskonnollisena, onko se oikeasti uskonnollista (todellisuuteen pohjautuvaa) vai pelkkää sekopäistä häröilyä...
"Miksi ateistiset yhteiskunnat eivät ole menestyneet lähimenneisyydessä?"
- Emmekö me elä ateistisessa yhteiskunnassa jo? Vai taas? Milloin ne ovat menestyneet? Jos eivät nyt?
Uskonnollisuus on geneettinen ominaisuus, uskoisin.
Uskonnollisuus laajasti käsitettynä vain lisääntyy maailmassa koraani ja raamattu muuttuvat vain horoskoopeiksi ja ennustuspalloiksi ym. hömpäksi.
Jopa ateismi on uskomus omalla tavallaan, eli emme voi verrata uskonnottoman ja uskonnollisen valtion menestystä toisiinsa.
Olemme uskonnollisuuden läpitunkema laji. Hallelujaa!
Uskonnollisuus syntyy varmaan samoista syvistä symboleista kuin esimerkiksi tabut, sukurutsauksen välttäminen, oman(yhteisön) lajin surmaamisen välttäminen jne. Sillä on selkeästi ollut lajin selvitymisen kannalta positiivinen vaikutus ja kaikki varhaiset korkeakulttuurit ovat kehittyneet uskonnollisuuden vuorovaikutuksessa. Sen taustalla on varmaan kehittyneet aivot, joille olemassaolon arvoitus ja kuolemanpelko tulivat suuriksi kysymyksiksi. Tuskin siis mikään geneettinen ominaisuus vaan seurausta aivojen ja tietoisuuden kehityksestä.
Meitä on viety kuin lahkealuontoista pässiä narussa näissä uskomusasioissa. Kirkolle oli kauhistus luonnonuskontojen harjoittaminen.
Syynä tietysti, ettei näitä riittien, seitakivien tai luonnonjumalien harjoittamista voinut verottaa. Kiihkomieliset saarnaajat lupailivat kaikkea hyvää - kuoleman jälkeen.
Niinpä tietysti. Pientä kassankilahdusta suinkaan väheksymättä.
Uskonnollisuus kuten myös pyrkimys ateismiin on geneettistä vaihtelua ihmisissä.
Uskonnollisuus on ilmeisesti lisännyt yhteisöllisyyttä alkukantaisissa yhteisöissä ja sitä myötä rikastunut ihmiskunnassa.
Puhtaasti ateistisia yhteiskuntia ei ole ollut edes olemassa joten viimeinen kysymys on vain sinun henkilökohtainen mielipide asiasta.
Olin jopa uskossa keväällä 1960. Vain virret kelpasivat itsekseen hyräiltäväksi. Muutin siitä pientalon rengin paikasta Säteri Oyn palvelukseen.
Asuin vuosia kirjaston vieressä, mutten uskaltautunut koskaan sisälle hienoon Valkeakosken kirjastoon.
Kotkan sataman sällinä löysinkin sisälle pieneen kaupungin kirjastoon. Koin keväällä hyvin vahvan arvomaailmani mullistuksen.
Ryyppäsin töihin menemättä puoltoista viikkoa. Lähdin Savoon syntymäkotiini päätäni selvittämään.
Tulimme nuoremman veljen kanssa Kotkan satamaan töihin. Minulle jo tuttu paikka. Vuosi oli 1964.
Juu, Geenit ja konjakki on minunkin elontietä ohjannut, veli Långeroinen.
Uskonnollisuus on osa ihmisen sosiaalisuutta, ja muutkin eläimet voivat olla sosiaalisia.
Tarkoitatko sitä että uskonnolliset ihmiset ovat sosiaalisesti eriytyneet ei uskovaisista ihmisistä? Ei vaikuta uskottavalta.
Mielestäni uskovaisuus ilmenee yhtälailla erakoissa kuin tiivistä sosiaalista laupeudentyötä tekevissä henkilöissä.
Mielestäni uskonnollisuus on henkilökohtainen taipumus todennäköisesti myös geneettinen.
>>Tarkoitatko sitä että uskonnolliset ihmiset ovat sosiaalisesti eriytyneet ei uskovaisista ihmisistä?<<
Ei, vaan että ei ole uskontoa ilman sosiaalisuutta. Uskonnollisuus on yksi ihmisen sosiaalisen käyttäytymisen ilmentymä.
Uskonnollisena erakkona eläminen on sosiaalinen ilmiö sekin.
Ateismi on harha-uskonnollisuutta. Ateistit kieltää selvät havaittavat tosiasiat ja keksivät tilalle satuja kuten evoluutioteoria.
Uskovaiset taas kieltävät todellisuuden ammentamalla elämänohjeensa sellaisista satukirjoista kuin Raamattu.
Rajaton usko tieteeseen on skientismiä. Joten uskominen evoluutioteoriaan on tieteen harha-askel.
Skientisti uskoo tieteen auktoriteetteihin samalla tavalla kuin katoliset uskoo paavin erehtymättömyyteen opillisissa asioissa.
Skientisteille evoluutioteoria on yhtäläinen kuin monien uskovien usko Nikean ja muiden kirkolliskokousten päätöksiin. ("minä uskon ......")
Evoluutioteoria on tieteeseen rajattomasti uskovien uskontunnustus.
Rajaton usko Raamattuun on idiotismia, joten kreationismi on uskonnon harha-askel.
Tieteeseen kukaan täysipäinen ei usko rajattomasti, ei edes evoluutioteoriaan. Tieteellisen maailmankuvan omaava ihminen tiedostaa myös tieteen puutteet selittää kaikkea. Tiede antaa kuitenkin ylivoimaisesti parhaan selityksen ainakin, mitä tulee luonnontieteisiin.
Evoluutioteoriaa tutkitaan sadoissa yliopistoissa ja se korjautuu ja tarkentuu jatkuvasti. Ei se voi olla uskontunnustus. Milloin teidän uskontunnustustanne on viimeksi korjailtu tai tarkennettu?
Miksi valehtelet nimimerkissäsi. Uskothan sinä. Uskot pronssikautisiin uskonnollisiin tarinoihin kirjaimellisesti ja pidät niitä luonnontieteellisenä evidenssinä. Kukaan "skientisti" ei suhtaudu tieteeseen samalla pieteetillä, on ajattelu harhautunut todellisesta tieteestä miten paljon tahansa.
"Skientisti uskoo tieteen auktoriteetteihin samalla tavalla kuin katoliset uskoo paavin erehtymättömyyteen opillisissa asioissa."
"Skientisteille evoluutioteoria on yhtäläinen kuin monien uskovien usko Nikean ja muiden kirkolliskokousten päätöksiin. ("minä uskon ......")"
Tuohan kuulostaa kiehtovalta. Haluaisin tutustua skientismiin - mahtaisitko tietää miten skientisteihin voisi liittyä, kun ilmeisesti heitä tunnet?
Maailma on maailma ja maailman olemukseen kuuluvat uskonnot, ne on vihtahousun tapa pitää ihmiset erillään rakkaudesta totuuteen ja kermana kakun päällä on ihmisviisauden "ylistys" nimeltään ateismi.
Maailma on maailma ja maailman olemukseen kuuluvat uskonnot, ne on vihtahousun tapa pitää ihmiset erillään rakkaudesta totuuteen ja kermana kakun päällä on ihmisviisauden "ylistys" nimeltään ateismi.
Vinkkinä viisaille, kaksi samaa kommenttia, sama kellonaika ja sama nimimerkki, miten se on mahdollista.
Vai vihtahousun tapa? Pelkästään Lestadiolaisuus on jakautunut yli 30 eri haaraan. Vihtahousuko ne kaikki on eriyttänyt ja mikä niistä sitten on sitä oikeaa uskoa, jos mikään?
Siinä mitään vihtahousuja tarvita. Uskonnollisten johtajien itserakkaus ja despoottinen halu hallita "omaa laumaansa" riittää mainiosti. Miksi monimutkaistaa asioita keksimällä väkisin uskonnollisia selityksiä luonnollisille ilmiöille...kuten evoluutioprosessille.
1. Uskonnollisuus on geneettinen ominaisuus kuten homoseksuaalisuus.
Eli "eroa kirkosta"-kampanja on yhtä naurettava kuin "eroa homoklubista"-kampanja!
2. Uskonnollisuuden yhteisöllisyys selittää sen menestyksen ihmisen evoluutiossa.
3. Täysin ateistista valtiota ei ole ollut olemassa.
Mikä tahansa uskonnollisuus on geneettinen ominaisuus, mutta ei sen tarvitse olla suomalaista luterilaisuutta. Joku saa kiksejä jostakin muusta uskonnollisuudesta. Eroa kirkosta -kampanja on ollut hyvin menestyksekäs. Kertoo siis ihmisten uskonnollisuuden suuntautuvan toisin. Homoista useimmat eivät kuuluu klubeihin, eikä ole tiedossa, että he tuntisivat halua erota klubista. Kampanja olisi ilmeistä voimien tuhlausta.
On myös mahdollista, että ihmiset ovat nykyään geneettisen uskonnollisuuden kanssa vähän niinkuin jarrut päällä, kuten geneettisen aggressiivisuudenkin. Nykykulttuuri kun ei näitä tue.
"Täysin ateistista valtiota ei ole ollut olemassa." Jaa, että mitä se todistaa mistä?
Ihmisillä on kai melko vähän ominaisuuksia, jotka olisivat osoitettavissa puhtaasti geneettisiksi. Geneeniperäiset sairaudet ja synnynnnäiset poikkeamat ovat ehkä vahvimmin genomiin sidottuja, mutta käsittääkseni silloinkin puhutaan useimmiten todennäköisyyksistä.
Kun on kyse ihmisen psyykkisistä ominaisuuksista ja etenkin niiden ilmeentymisestä käytännössä, taitaa geenien ja ympäristön osuus olla fifty/sixty useimpien tutkijoiden mukaan. Käsittääkseni emme ole geeniemme marionetteja, vaan ympäristön vaikutus lopputulokseen on suuri.
Vaikka ihmisellä olisi poikkeuksellisen suuri alttius alkoholismiin, niin vahvasti alkoholikielteiskulttuurin, kuten lestadiolaisuuden tai islamilaisuuden parissa kasvanut tuskin alkoholisoituu.
Maallikkona joudun jatkuvasti käyttämään termejä "kai", "käsittääkseni", "uskoakseni". Olsihan se kiva kirjoittaa asioista varmasti, mutta kun ei rahkeet riitä. ;-)
"agnoskepo", alkoholismi on 100 %:sesti geneettinen. Identtiset kaksoset ovat aina identtisiä alkoholismin suhteen vaikka olisivat toisistaan tietämättömiä ja nuorina adoptoitu eri maihin ja kasvatettu eri uskontoon. Yksi poikkeus tiedetään. Myöhemmässä iässä aivovaurion saanut oli alkoholisti, parikki ei.
Adioptiolasten alkoholismin odotusarvo noudattaa TARKALLEEN biologisten vanhempien alkoholismia. Adoptiovanhempien alkoholismilla ei ole minkäänlaista korrelaatiota adoptiolasten alkoholismiin. Näiden seikkojen perusteella voi todeta, ettei ympäristötekijöillä ole minkäänlaista vaikutusta. Ainoastaan oloissa, joissa alkoholia ei kertakaikkiaan voi nauttia, geneettinen alkoholisti ei tule ilmiasullisesksi. Alkoholistimiehen pojista on alkoholisteja 40 %. Kahden alkoholistin lapsista 90 % on alkoholisteja.
Perintätapa on monigeeninen, kuten pituus tai älykkyys. Alkoholistin alleelit voivat siis olla eri kuin toisella alkoholistilla. Joitakin alleeleja voi olla myös ei-alkoholistilla, mutta ne eivät riitä alkoholismin syntyyn. Useita vaikuttavia geenejä tunnetaan. Eräs esiintyy alkoholisteista 2/3:lla, muilla 1/3:lla. Vaikka tämä geeni on tärkeä, se ei yksin siis riitä aiheuttamaan alkoholismia.
Itse olen kuivilla oleva alkoholisti. Japanissa tutkittiin kolme geeniäni, joista kaksi osoittautui sellaisiksi, että alkoholismin todennäköisyys oli kummallakin kaksinkertainen, siis yhteensa nelinkertainen. Kolmatta taas esiintyi koko väestöllä yhtä runsaasti. Se oli siis alkoholismin suhteen neutraali. Tutkimuksessa selvitettiin vain näiden geenien vaikutus, mutta jos olisi tutkittu kaikki tunnetut geenit, olisi todennäköisyys kasvanut lähelle todellista. Suvussani on runsaasti alkoholismia.
Mielenkiintoinen on tarina identtisistä kaksosista, joista toinen oli opettaja, toinen kauppamatkustaja. Opettajaparikki ei juonut juuri ollenkaan, kauppamatkustaja kuin alkoholisti. Kun hän vaihtoi ammattia, hänen alkoholinkäyttönsä asettui parikin vähälle tasolle ilman, että hänellä oli minkäänlaisia VIEROITUSOIREITA.
Ei pelkkä juomisen määrä kerro, onko alkoholisti vai ei, vaan addiktion voimakkuus. Kun itse pääsin kuiville, vieroitusoireet olivat helvetilliset. Olin juonut päivässä joka päivä yli 200 g absoluuttista alkoholia. Hyvin pienikin tarve, jos se on aiheuttanut addiktion, on alkoholismia. Alkoholismin syvyys noudattaa normaalijakaumaa, ja on hyvin mahdollista, että alkoholistisesti juova juo vähemmän kuin kohtuujuoja, joka ei voi addiktoitua.
Erityisen veikeä ilmiö on toleranssi eli tottumus. Alkoholisti saattaa juoda valtavia määriä pysyäkseen käytökseltään normaalina. Ylivoimainen valtaosa alkoholista siis menee ylläpitohoitoon. Vain hyvin huomattava määrä aiheuttaa humalan. Sivullinen ei huomaa muuta kuin alkoholin hajun ja luulee siksi, että toinen on vähän ottanut. Todellisuudessa muu ihminen olisi moisesta määrästä konttahumalassa tai sammunut.
Kun sitten alkoholistin fysiikka pettää, hän juo yhä vähemmän, mutta on yhä useammin humalassa. Tällöin sivullinen, joka uskoo alkoholismin johtuvan ympäristösyistä, huomaa hänen humalatilansa ja uskoo, että tämä on ruvennut jonkin asian takia juomaan. Todellisuudessa hän juo vähemmän, koska fysiikka ei enää kestä.
Sosiologeilla ja psykologeilla on omat kuvitelmansa, mutta ne eivät ole biologian mukaisia.
Muuten, milloin jokin asia on fifti-fifti perinnöllinen ja ympäristöllinen, perinnöllinen osa voittaa, sillä se kasvaa korkoa korolle kunnes kulminaatiopiste on saavutettu. Ympäristöllinen osuus ei periydy. Ne eivät ole lainkaan samanarvoiset. Vastasyntynyt on yhtä tyhjä kulttuurista kuin varhaisihmisen vauva. Evoluutio muokkaa geenistöä periytyvän osan vaikutuksesta. Yhden sukupolven aikainen kulttuurivaikutus sopeutumisessa on lähes nollan arvoinen.
Huutelen vähän sivusta, mutta se ei kai haittaa.
Sivustolta Terve.fi alkoholismin periytyvyydestä:
"Alkoholismi on osittain periytyvää. ... Tiedossa on muutamia geenimutaatioita, jotka selvittävät osalla suvuista suuremman taipumuksen alkoholismiin. ...Perimää tärkeämpiä seikkoja ovat kuitenkin ympäristötekijät ja riskikäyttäytyjän persoonallisuus sekä olosuhteet, joissa hän elää."
Duodecim: "Alkoholismi on monitekijäinen tauti. Perhe-, adoptio- ja kaksostutkimukset kertovat, että ulkoiset tekijät ovat vahvasti mukana ja perinnölliset tekijät vaikuttavat osaltaan sairastumisalttiuteen."
Terveyskirjasto: "Vaikka alkoholismi onkin selvästi perinnöllistä, vain riski sairastua riippuvuuteen periytyy. Sekin välittyy useiden geenien, ei vain yhden tai kahden geenin kautta. Ympäristövaikutuksilla on aina osuutensa riippuvuussairauden synnyssä, vaihtelevasti alkoholismin tyypistä riippuen."
Noiden lainausten perusteella kallistuisin AG:n kannalle. Geenit vaikuttavat, mutta myös ympäristö.
Uskonnollisuus ei ole geneettinen ominaisuus, mutta perintötekijöillä voi olla vaikutusta siihen, kuinka helposti ihminen tulee uskonnolliseksi. Vahvimmin geenit vaikuttavat ihmisen ruumiinrakenteeseen, mutta ympäristötekijätkin ovat mukana sikiöajalta lähtien - pois tieltä, mahaa tuarahan... Seuraavaksi vahvimmin perintötekijät vaikuttavat ruumiin toimintoihin, ja heikoimmin henkisiin kykyihin, mutta niissäkin voi osuus lähennellä puolta.
Toki saa sivusta huudella. On toivottavaakin. Ei nämä ole kahdenkeskusteluja.
Niin kallistuvat monet muutkin. Lääkärit, oppineetkin, ovat humanistisen ideologian vankeja. Ei ole kuin viisikymmentä vuotta ajasta, jolloin lääkärit yhtä erehtymättämästi uskoivat kuten sosiologit että psykologit vieläkin, että alkoholismi on VAIN ympäristön vaikuttama. Lääketiede on osin valitettavan kaukana luonnontieteellisestä tutkimuksesta.
Kun aikoinaan pääsin kuiville, oli vallalla oppi, että alkoholismi jahtuu ympäristötekijöistä ja niiden muutos on tehokasta hoitoa. Jouduin usein tilanteeseen, jossa KAIKKI vakuuttivat minulle, että alkoholisti voi ottaa vähän. Jos näin olisi, ei alkoholismia olisi olemassakaan.
Alkoholismihan on juuri sitä, että ei ITSE VOI SÄÄDELLÄ JUOMISTANSA, koska halu alkoholiin on niin voimakas. No, nythän Järvenpään sosiaalisairaalakin, joka silloin pyrki olemaan alkoholismin asiantuntija, on luopunut mahdollisuudesta tehdä alkoholistista kohtuujuojan. Samoin on A-klinikkasäätiö joutunut vaihtamaan ideologiaansa.
Sanonta, että "geenit tekevät mahdolliseksi sairastua", täytyy purkaa. Osassa sairauksia on ympäristötekijöillä oleellinen vaikutus. Osa sairauksista on kokonaan perinnöllisiä. Tällaisia sairauksia on helppo nahdä yksigeenisessä perinnässä, muttei monigeenisessä. Niin kauan, kun emme tunne perintään vaikuttavia KAIKKIA geenejä, vaan vain osan, on mahdollista puhua "todennäköisyydestä".
Jos taas kaikki geenit tunnetaan ja sairaus on puhtaasti geneettinen, ei todennäköisyyttä enää ole. Jos tiedämme kunkin geenin vaikutuksen, asia riippuu vain siitä onko geenejä perinyt sopivan coktailin. Näin on siis vain monigeenisissä 100 %:sti periytyvissä sairauksissa. Useimmat lääkärit ovat niin humanistisesti ja psykologisesti orientoituneita, etteivät ymmärrä tästä mitään. Mutta kuvio on ihan normaalin todennäköisyysmatematiikan mukainen.
Edellä mainitsin yhdenmunaisten erillään kasvaneitten kaksosten ja adoptiolasten alkoholismin odotusarvon noudattavan TARKALLEEN biologisten vanhempien alkoholismia ynnä olevan täysin riippumattomia adoptiovanhemmista. Luonnontieteellisen ajatteluun tottuneelle nämä asiat kertovat aivan vastaansanomattomasti, että alkoholismin periytyvyys on 100 %:nen.
Eräs merkittävä tekijä haittaa alkoholismin perinnöllisyyden selvittämistä. Eri lääkärit määrittävät eri henkilöt alkoholisteiksi tai ei, pääasiassa juomismäärän perusteella. Diagnoosin päällekkäisyys on perin heikko, siis epävarma. Kun tälläista aineistoa sitten käsitellään tilastollisesti, aineiston virheet välittyvät tuloksiin.
Uskonnot ovat luultavasti syntyneet vallankäytön apukeinoiksi.
Uskonnot menestyvät niin kauan kuin maailmassa riittää hyväuskoisia hölmöjä, jotka janoavat yhteyttä johonkin suurempaan.
Todennäköisesti he eivät sitä saa. Päätyvät vain entistä ahtaampaan elämään.
Näinkin. Toisaalta ihminen niin hiljakkoin laskeutunut puusta, etteivät monet uskalla elää kuvittelematta että joku mahtavampi olento on luonut kaiken ja säätänyt kaikki käyttäytymissäännöt. Sen vieläpä kuvitellaan edelleen vaikuttavan, ja arroganteimmat käyttävät sumeilematta heitä hyväkseen.