Lyhyt suhteemme sai kolhuja jonka seurauksena suhteemme loppui vähäksi aikaa.. sain tietää olevani raskaana. Kerroin siitä lapsen isälle.. Aluksi häntä ei kiinnostunut minä tai lapsi.. Pikku hiljaa asiiat muuttuivat, nyt kertoo sisäistäneensä asiat ja haluaakin olla mukana.
Olemme pariskuntaja edistyneet hyvin suhteessa. Mitä vauvaan tulee niin hän on mukamas todella sisäistänyt asiat mutta nyt vasta ekan kerran kysyi milloin on seuraava ulta, ei ole ollut tähän mennessä missään neuvoloissa mukana tai edes kysellyt minun tai vauvan vointia. Tuntuu välillä että häntä täytyy muistuttaa raskaudesta. Ja suuttuu jos sanon että en ota häntä ultraan kun on niin etäinen välillä. Tavallaan tilanne on todella ristiriitainen. Voisi kuvitella, että ei kukaan mies kenenkään naisen kanssa ole pelkästään raskauden takia.
Kuitenkin kun kyselen milloin menisimme katselemaan vauvantarvikkeita niin hän sanoo että hän vie minut ostoksille. Nyt kuukausi tässä mennyt odotellessa.. satuimme kävelemään tämmöisen kaupan ohi pari päivää sitten, ehdotin että mentäisiin sisälle katselemaan kun satuimme siitä kulkemaan niin ei kyennyt tulemaan. Eikä kykene puhumaan mitään lapsen tulevasta nimestä tai synnytyksestä yms..
On vaikeaa jakaa raskautta hänen kanssaan. Ja tuntuu julmalta sulkea hänet pois. Sen hän tuntuu tekevän ihan itse, ei vain huomaa tai tajua. Mistä voin tietää miksi hän on kanssani?
Ajattelin kokeilla ottaa etäisyyttä. Yleensä se ei meidän suhteessa edistä asioita.
Olemme pariskuntaja edistyneet hyvin suhteessa. Mitä vauvaan tulee niin hän on mukamas todella sisäistänyt asiat mutta nyt vasta ekan kerran kysyi milloin on seuraava ulta, ei ole ollut tähän mennessä missään neuvoloissa mukana tai edes kysellyt minun tai vauvan vointia. Tuntuu välillä että häntä täytyy muistuttaa raskaudesta. Ja suuttuu jos sanon että en ota häntä ultraan kun on niin etäinen välillä. Tavallaan tilanne on todella ristiriitainen. Voisi kuvitella, että ei kukaan mies kenenkään naisen kanssa ole pelkästään raskauden takia.
Kuitenkin kun kyselen milloin menisimme katselemaan vauvantarvikkeita niin hän sanoo että hän vie minut ostoksille. Nyt kuukausi tässä mennyt odotellessa.. satuimme kävelemään tämmöisen kaupan ohi pari päivää sitten, ehdotin että mentäisiin sisälle katselemaan kun satuimme siitä kulkemaan niin ei kyennyt tulemaan. Eikä kykene puhumaan mitään lapsen tulevasta nimestä tai synnytyksestä yms..
On vaikeaa jakaa raskautta hänen kanssaan. Ja tuntuu julmalta sulkea hänet pois. Sen hän tuntuu tekevän ihan itse, ei vain huomaa tai tajua. Mistä voin tietää miksi hän on kanssani?
Ajattelin kokeilla ottaa etäisyyttä. Yleensä se ei meidän suhteessa edistä asioita.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Tiesittekö että intiimistä suhteesta seuraa lisääntyminen? Vai uskoitteko että haikara tuo lapsia?
Jos vastaus ensimmäiseen kysymykseen on myönteinen, niin on ihmeteltävä kuinka raskautesi tuli "yllätyksenä".
Voisitteko nyt jo viimeistään hankkia tietoa miten vauvanne kehittyy ja kasvaa, kuinka varautua lapsen kehitykseen, kuinka YHDESSÄ toimia rakastavaisina vanhempina, ohjaajina ja kouluttajina aikaansaamallenne lapselle.
Tuota tietoa ei temmata tuulesta! Se on opittava, nähtävä ainakin sen verran vaivaa. 8.ssa kuukaudessa VOI oppia paljon lapsen kasvatuksesta ja kehityksestä. Teillä on ilmeisesti hyvin paljon opittavaa.
Lapsen vaatteiden ja tavaroiden osto käy parissa tunnissa, se on toisarvoista.
Kyllä me tiedettiin että semmoinen mahdollisuus on.
Minulla on jo yksi lapsi ja on tuoreessa muistissa kaikki mitä minä tarvitsen. Kysymys onkin hänestä.
Tottakai on toisarvoista ne shoppaamiset, mutta jos sekin on vaikeaa hänelle niin et kai usko että hän kykenee mitään kasvatusoppaita lukemaan.
Että kun on etäinen olo miehen kanssa, niin korjausliikkeeksi ajattelit kokeilla etäisyyttä... Voi hyvää päivää!!! Kasvat aikuiseksi. Teidän parisuhde ei ole mikään peli, etenkään nyt kun on tulossa lapsi.
Ja ei ole miehen tehtävä kysellä milloin on seuraava ultra tai ruinata neuvolakäynneille. Sinä pyydän kauniisti miehen mukaan! Vain siten hiljalleen miehellekin valkenee se seikka, että vatsassasi todella on vauva. Useimmille isille asia konkretisoituu vasta siinä vaiheessa kun lapsi syntyy. Se on normaalia! Mies kun ei katsos kanna lasta koko ajan sisällään.
Kun mies ei pystynyt tulemaan lastentarvikeliikkeeseen, tai ei uskalla puhua nimistä yms, niin puhuitteko syistä? Pelottaako isäksi tuleminen, onko raskaus vasta alussa ja miestä pelottaa ettei kaikki mene hyvin, oliko miehellä vain sattumalta tili tyhjä silloin lastentarvikeliikkeen kohdalla eikä kehdannut siksi mennä vain katselemaan, onko miehellä jotain pelkoja tai muistoja odotusaikaan liittyen tms???? Jos otat etäisyyttä, et koskaan opi tuntemaan ja ymmärtämään miestä, eikä hän sinua.
Mies ei nyt tai koskaan tule olemaan nukke, joka toimii kuten sinä haluat. Hän on kokonainen ihminen, omine toiveineen ja pelkoineen. Lapsiuutinen on nähtävästi tullut miehelle yllätyksenä ja aiheuttu shokin. Sekin on inhimillistä. Nyt mies on kuitenkin vierelläsi, niin älä ole niin naurettavan lapsellinen, että työntäisit hänet pois! On sinunkin kannettava vastuu parisuhteesta.
Niin hyvin ja tyhjentävästi vastattu, että ei mitään lisättävää.
Hei!
En oikein tiedä mitä tekisin.. olen tehnyt kaiken niin hyvin tässä tilanteessa kuin osaan. Olen alusta asti puhunut kaikesta vauvaan liittyvästä avoimesti, pyytänyt mukaan neuvoloihin ja ultriin, kertonut milloin ne ovat. Mutta jos toinen ei vaan halua niin ei sitä voi pakottaakkaan. Kun tarpeeksi monta kertaa sen teet niin lopulta itsekin turhaudut ja tekee mieli vetäytyä.
Kyllä mä sen tiedän, että häntä pelottaa. Ja olen ottanut sen huomioon. Entäs minä? Minuakin pelottaa. Olisi hyvä jakaa näitä ajatuksia mutta toinen ei pysty tai kykene, ainakaan vielä. Joten tunnen itseni hyvin yksinäiseksi.
Miehellä ei ole lapsia ja oma odotukseni oli kauan sitten, kyseistä miestä en tuntenut. Tili tyhjänä, en usko. Enkä ollut mitän ostamassakaan kun olen sanonut että haluan vaan nähdä mitä löytyy uutena ja ostaa itse käytettynä.
Mä olen sanonut että rakastan, hän ei ole siihen mitään vastannut. Silti olen tässä hänen rinnallaan, yrittäen kuunnella, ymmärtää ja odottaa.
Tuntuu vaan todella kurjalta että vauva syntyy muutaman kuukauden kuluttua ja meillä ei ole mitään selvää tässä tilanteessa vielä.
"Olen alusta asti puhunut kaikesta vauvaan liittyvästä avoimesti, pyytänyt mukaan neuvoloihin ja ultriin, kertonut milloin ne ovat"
Olet hieman ristiriitainen jutuissasi. Aloituksessa kuitenkin sanoit että nyt mies on kysellyt ultrasta ja ollut jopa vihainen kun et ole halunnut ottaa häntä mukaan sinne. Olisiko niin että olette molemmat hieman sekaisin tilanteesta ja siksi et itsekään toimi aina kovin loogisesti ja järkevästi? Ei se ole mikään ihme tilanteessasi enkä halua sinua siitä syyttää.
Mutta olisi hyvä jos pystyisit olemaan kuitenkin kohtuullisen johdonmukainen omassa käytöksessäsi ja tukemaan miehen jokaista yritystä tulla mukaan odotukseen vaikka hän ei ole niin aikaisemmin tehnytkään. Kyse ei ole mistään oikeassa olemisesta tai siitä että pelataan joitain parisuhdepelejä. Kyse on teidän yhteisestä parisuhteestanne ja yhteisestä lapsestanne. Ja tämä on myös sen arvoista että kannattaa nähdä vaivaa ja tehdä töitä ja kompromisseja.
Eli olet entuudestaan jo yh, joka muka "vahingossa" tuli raskaaksi lyhyessä suhteessa. Mies ei ilmeisesti ole ensimmäisen lapsen isä? Ei ihme, että miestä v**uttaa, kun tuommonen nainen tulee "vahingossa" (epäilen vahvasti, että teit sen tahallaan) raskaaksi. Mies ei voi edes olla varma, että onko lapsi loppupeleissä edes hänelle. Teillähän oli ero välissä yms.. Nyt sitten sinä yrität maksattaa miehellä lapsentarvikkeita ja ties mitä muuta. Eikö sulla muka ole yhtään tarvikkeita jäljellä ensimmäisen lapsen jäljiltä? Toivottavasti mies ei suostu tuhlaamaan senttiäkään ennenkuin DNA-testi todistaa isyyden. Sitä ennen voisit yrittää kasvaa aikuiseksi ja ottaa vastuun omista teoistasi!
Ihme juttuja ! Tahallaan raskaaksi? Voi kuule niitä ylläreitä tulee, minä tulin raskaaksi ehkäisystä huolimatta! Kerro ihmeessä mulle miksi mun lattial juoksee pikku lapsi!
Mikä on "tuommonen nainen"? Yh:ko? Miksi yh olisi yhtään sen epäluotettavampi kuin lapseton nainen? Ja "vahinko" voi käydä samalla lailla yh:lle kuin lapsettomalle. Sitä paitsi, jotkut miehet ottavat "riskejä" ihan mielellään tietäen, että naisella ei ole ehkäisyä. Ja lapsen saaminen ei ole koskaan yhden ihmisen "teko". Lapsi on lahja. Myös aloittajan tilanteessa. Painotan vielä, että lapsi on lahja, ei "teko", eikä missään tapauksessa yhden ihmisen "teko". Kyllä miehelläkin on osuutensa ja vastuunsa lapsen saamisessa ellei kyse sitten ole koeputkihedelmöityksestä.
Juu, kerron mielelläni: syitä on kaksi.
Olet raskaana, koska
1) olet liian tyhmä ehkäistäksesi huolella
2) et älynnyt tehdä aborttia ajoissa
Kenenkään ei Suomessa ole pakko synnyttää lasta. Ei olisi sinunkaan ollut. Eikä aloittajankaan.
Ja sinä olet liian tyhmä tietääksesi että raskaaksi voi tulla vaikka ehkäisy on käytössä ellet sitten ole tynnyrissä kasvanut.. Sinun kannattaa varmaan mennä lukemaan enemmän tietoa kun olet noin tietämätön asiasta. Ja miksi olisin tehnyt abortin? En ole mikään lasten vihaaja niinkuin sinä..sinun katkerasta kirjoituksesta voi päätellä.
Hmmm, ei mikään ihanne tilanne: lyhyt suhde lapsi. Vain minun mielipide, mutta ymmärrettävää, jos mies ei hypi onnesta raskauden vuoksi. Eikä hän ole vastannut rakastavansa myös. Toki kaikille ei ole helppoa sitä lausua, jos niin ajattelisi. No, onnea nyt tuleville vanhemmille. Ehkäpä mies vaan kypsyttelee ajatusta siitä, että on tuleva isä. Joko juttunne toimii tai ei, sen tulevaisuus näyttää. Lapsi ei ole syypää siihen, että sattui joku vahinkoraskaus. Lapsen syntymä ei kuitenkaan ole automaattinen tae, että teistä tulee perhe. Toivottavasti jos niin käy, ettei perhe-elämä onnistu, et säry täysin., Mies ei tekstisi perusteella näytä olevan satasella mukana, ihan normaalia, raskaus ei ollut suunniteltu ja teillä takana lyhyt suhde.
Meillä oli ehkäisynä kondomi. Jota käytimme alussa. Se jäi jossain vaiheessa pois. Joten olimme tietoisia riskeistä. Itselleni shokki ei ollut niin suuri koska omasta puolestani olin sen riskin ottanut jo siinä vaiheessa kun ehkäisy jätettiin pois ja iloinen yllätys se oli. Miehelle se taisi olla sitten jokin muu yllätys mikä on sinänsä huvittavaa kun itse ne kondomit päätti jättää pois, toki en minäkään hanttiin pistänyt vaan sanoin et katotaan mitä nyt tulee:D
Lyhyt suhde nyt on vaikea määrittää, puhutaan vuoden kestäneestä suhteesta tässä vaiheessa, mutta silloin kun sain tietää odottavani oli takana vain jotain kuukausia.
Yksinhuoltaja olen kyllä, erosin lapseni isästä aikoja sitten eikä sillä asialla ole mitään tekemistä tämän nykyisen tilanteen kanssa.
On aika kurjaa että maailmassa on semmoisiä ihmisiä jotka tällaisissa tilantessa ajattelevat ensimmäisenä rahaa ja toisen hyväksikäyttöä. Varsinkin kun kyseessä on lapsi eikä mikään esine. En minä rahan perässä tässä juokse, sen tietää varmasti jokainen äidiksi tullut.. että lapsen saaminen on jotain paljon suurempaa. Minulle tärkeää olisi tietää onko suhteellamme tulevaisuutta. Voimmeko joskus olla perhe? Nyt tuntuu että hän on ajoittain omassa maailmassa ja ajattelee vain itseään sen sijaan että ajattelisi minua tai vauvaa.
Tuntuu välillä että tässä on yksi lapsi itselläni, toinen tulossa ja kolmas (mieheni) jota pitäisi koko ajan olla paijaamassa ja pitämässä hyvänä. Älkää ymmärtäkö väärin, kyllä olen lämmin ihminen ja teen sitä mielelläni. Mutta joskus voisi tähänkin suuntaan sitä lämpöä saada. Välillä, harvoin hän yrittää mutta sitten taas petyn..
Esim. viikonloppuna lähti extempore risteilylle Tallinaan.. sain selville kun kysyin häneltä mitä hän puuhailee la-iltana.. ja vedin herneet koska ei ilmoittele mitään ja toikin vaan osoitti että sillä on oma elämä jossa mä en ole prioriteetti yksi. En tiedä mitä olen?
Ja sori vaan, olen mielummin olematta jos toienn ei tajua. Lastaan saa nähdä ja olla niin paljon läsnä kuin haluaa mutta mulla alkaa maku mennä ja vituttaa suoraan sanottuna vähän väliä. Mulle tulee vuodattaa kaiken maailman ajatuksia siitä että haluaa ja aikoo yrittää mut sit menee kumminkin ihan minne haluaa ja vähät väliä miltä musta tuntuu.
Ja mitä kävi kun vedin herneet? Ei vastannut siihen mitään. Ei ole vastannut lauantaisen tapahtuneen jälkeen mitään.. enkä mäkään. Mitä sanottavaa mulla olisi sille?
Teistä ei nyt kumpikaan näytäy ymmärtävän toisen kantaa. Mies ei ole sisäistänyt sitä miten suuri asia lapsen syntymä on eikä tiedä miten siihen pitäisi suhtautua. Sinä taas olet jo entuudestaan äiti ja tiedät suunnilleen mitä tuleman pitää - tiedät mitä välttämättömiä asioita tulee hoitaa jne. Sinun elämäntyylisi ei muutu yhtä radikaalisti lapsen syntymän myötä koska olet jo perheellinen ja elämäsi on luultavasti jo vakiintunut.
Parisuhteenne on todella nuori. Mies on saattanut elää pitkään sinkkuelämää ja hän on tottunut saavansa mennä ja tulla miten haluaa. Lapsen syntymä on valtava muutos ja se pelottaa. Vakiintuneessakin patisuhteessa lapsen syntymä pelottaa, saati sitten tilanteessa, jossa ei ole välttämättä täysin varma tunteistaankaan uutta kumppania kohtaan. Itselläni meni useita vuosia, ennenkuin parisuhteeni vakiintui tilaan, jossa pystyn luottamaan sekä omiin että kumppanini tunteisiin ja siihen, että suhteemme kestää.
Itse tuossa tilanteessa istuttaisin miehen alas ja selvittäisin yhdessä mitä hän haluaa ja onko hän aidosti valmis näin suureen elämänmuutokseen. Itse henkilökohtaisesti koen, että minun olisi helpompi valmistautua lapsen tuloon yksin, kuin elää epävarmuudessa siitä, onko kumppani hommassa aidosti mukana vai ei.
Ensin jätetään ehkäisyt pois ja sittenkö vasta mietitään parisuhteen tulevaisuutta?
Kummatkin teistä on täysin pöhköjä. Hoida sitten lasta äläkä valita ja anna sen äijän vipottaa missä lystää kunnes vipottaa lopullisesti tiehensä ja löydät taas samanlaisen ketaleen jonka kanssa jätetään ehkäisyt muutaman kuukauden jälkeen. Samalla kaavalla loppuun asti.
Tämän lapsen synnyttyä, ole hyvä ja tee itsellesi ja yhteiskunnalle palvelus: sterilisoi itsesi.
On todella väärin lapsia kohtaan synnyttää heitä joka toinen, kolmas vuosi eri miesten siittäminä. Miesten, joita sinä et edes viitsi vaivautua tuntemaan ensin.
Kuten olet meille itse kertonut, kumpikaan edellisistä ei edusta isää/aviomiestä/huolehtijaa/kasvattajaa/luotettavaa/rakastavaa/eteenpäin katsovaa.
Mitä kategoriaa sinä oikein käytät valitessasi miehiä joille levität polvesi?!!!!!!!
Vai hyökkäätkö heti ensimmäisen kimppuun joka edes hiukankaan on sinusta kiinnostunut?
Todella hyvin sanottu!
ei vittu mikä ääliö :D
Älä nyt hermostu. herätyshoi yrittää herätellä sinua tajuamaan, missä teillä meni pieleen. Yleensä ihmiset miettii jonkun aikaa, ovatko valmiita parisuhteeseen eivätkä parin kuukauden tuntemisen jälkeen jätä ehkäisyä pois. Lapset on ihania. Mutta mikä kiire sinulla oli heti tulla raskaaksi? Elämä on valintoja ja niistä täytyy kantaa vastuu. Kysyitkö mieheltä, mitä mieltä hän on jos tulet heti raskaaksi kun ehkäisyn jätätte pois? Mitä hän vastasi?