Oma poni harkinnassa

Hevosen omistuksessa on paljon tärkeämpiä asioita kuin ratsastus. Sillä ei ole mitään merkitystä mitä hyppäät tai oletko käynyt 3 vai 50 kertaa kisoissa.
3 vuotta hevosten parissa on joka tapauksessa todella todella vähän.

Mutta jos rahaa riittää PALJON ja tukijoukot kunnossa, niin mikäs siinä. Onko vanhemmat oikeasti mukana hevoshankinnassa? Ovatko he valmiit käyttämään useita satoja euroja kuukaudessa sinun harrastukseesi?

Jos hevosta tosiaan hankit, ei myöskään rodulla ole mitään merkitystä., Katso hevosen koulutusta, luonnetta ja terveyttä. Itse hankkisin vähintään ison ponin (yli 140cm) koska kasvat tuosta paljon.

Minäkin olen sitä mieltä, että kolme vuotta on todella vähän. Kokemus on todellakin valttia, kun omaa hevosta lähdetään hankkimaan. Oletko perehtynyt hevosen hoitoon muutenkin kuin vain päivittäiseen hoitoon? Kun sinulla on oma hevonen, joudut perehtymään paljon syvemmin moniin asioihin, kuten hevosen perusterveydenhoitoon, ravintoasioihin, kengittämiseen yms. Tietenkään sinun ei tarvitse ruveta kengittäjäksi tai hevoslääkäriksi, mutta sinun pitää osata jollakin tavalla arvioida onko esim käyttämäsi kengittäjä pätevä. Sinun pitäisi osata päättää mitä hevoselle syötät, ja tietää miten se hevoseen vaikuttaa. Tällaisia taitoja pitäisi opetella jo ennen hevosen hankkimista. Sitten pitää myös muistaa se, että hevosen kanssa voi aina tulla ongelmia, esim käyttäytymisongelmia. Onko sinulla siinä tapauksessa mahdollisuus hankkia joku opastamaan teitä? Hevosen omistajana olet vastuussa hevosen hyvinvoinnista, se on suuri vastuu.

191111111111, muista, että noita mainitsemiasi asioita ei pääse opettelemaan varmaan yhdessäkään ratsastuskoulussa vaikka siellä kävisi kuinka kauan. Nuo asiat oppii ajan mittaan sen oman kanssa, mutta kuten on jo sanottukin, se edellyttää sitä, että mukana on koko ajan joku joka oikeasti tietää asioista ja osaa niitä opettaa.

Useimmat hevosenomistajat ovat osanneet vain perusasiat ostaessaan ensimmäisen oman hevosensa, ja oppineet matkan varrella lisää kokeneemmilta hevosihmisiltä ja, valitettavasti, kantapään kautta. Tämä asiain järjestys ei ole hyvä, mutta jos jää odottamaan sitä kokemusta mitä pitäisi osata jo ennen hevosen ostoa, yksikään ratsastuskoulussa harrastava ei ikinä saisi omaa hevosta. Perustiedoilla pääsee pitkälle, ja oman kanssa oppii todella nopeasti, kun päivittäin sen kanssa puuhailee, pitää silmät ja korvat auki ja rohkeasti kysyy osaavammilta, jos ei itse tiedä.

Mutta tosiaan, ratsastustaito ei vielä kerro tarpeeksi. Pitäisi tietää mitä aloittaja osaa hoitopuolella tehdä.

Totta tuokin. Mutta toisaalta niillä leireillä ja kursseilla mitä rats. kouluissa järjestetään, oppii ehkä sen miten ratsastuskoulun hevosia hoidetaan, mutta se on usein - tai oikeastaan yleensä - aivan eri asia kuin yksityisen hoitaminen. Tuntijunat ovat työssä monta tuntia päivässä, joten niiden ruokkiminen ja ulkoilu järjestetään eri tavalla kuin mihin yksityisillä on mahdollisuus. Se, että tietää miten tuntijunaa hoidetaan ja miten ruokitaan, ei vielä kerro välttämättä mitään siitä miten sitä omaa pitää hoitaa. Jos ruokkii samalla tavalla tuntihevosta joka liikku esim 4h päivässä, ja sitten omaa jolla ratsastetaan tunti tai pari päivässä, mennään jo metsään pelkkien väkirehujen määrien kanssa. Sillä kauramäärällä millä tuntijunan saa ehkä sopivasti liikkeelle, oma heppa hyppii jo seinille. Jos todella haluaisi oppia jotakin, pitäisi päästä hoitajaksi yksityistallille hoitamaan yksityistä hevosta, mutta harvalla on sellaista onnea tai edes mahdollisuutta, jos lähimailllakaan ei ole kuin se ainoa ratsastuskoulu. Muutenkin yksityistalleille on vaikea päästä hoitajaksi, koska hevosilla on jo hoitajat, ja jos siellä käykin ratsastamassa, hoitamista ei kuitenkaan pääse oppimaan, koska hevosen omistaja ja/tai hoitaja tekevät sen.

Mutta sinänsä olen kanssasi samaa mieltä, että mitä enemmän tietää ja kokemuksen kautta osaa, sen parempi.

Lue ylempää.
Mutta taidat olla alipainoinen? Olen itse 11 vuotias, ja painan 40 kg, ja terveydenhoitaja sanoi, että painoni on ok....
Minua ennen kyllä kiusattiin ennen hieman, esim; HEI LÄSKIKASA,KUIS HURISEE!?(paljon naurua, pisteliäitä katseita)
Jos koet tämän kiusauksena, älä välitä, urpot ja vässykät kiusaa!