Olen korkeakoulutettu asiantuntija vaativalla teknologian alalla. Työkokemusta on noin 20 vuotta alalta plus väitöskirjatyö. Olen jo kansainvälisesti tunnettu ja arvostettu mm. tiedepiireissä ja teen myös paljon teollisia projekteja. Esimieheni kerta toisensa jälkeen painostavat minua opettamaan tietojani muille. Välillä minulle määrätään "apulainen" muka auttamaan ja sitten joka päivä painostetaan, jos en ota apulaista mukaan labraan. En käytännössä tarvitse apua työssäni. Kirjoitan aina projekteista kattavat raportit ja autan mielelläni jos jollain työkaverilla on kysyttävää.
Tapani työskennellä on se, että keskityn sataprosenttisesti projektini hoitoon ja en halua ylimääräisiä häiriötekijöitä. Jos selitän vaiheita jollekin muulle, niin teen virheitä, jotka usein maksavat paljon. Monet kollegat ovat luonteeltaan agressiivisia ja sulkeudun, jos sellainen ihminen inttää omia mielipiteitään siitä miten minun pitäisi projektit hoitaa. En myöskään jaksa perustella jokaista vaihetta. Työvaiheeni perustuu pitkään kokemukseen ja tulee monilta osin selkärangasta. Perustelujen ja esimerkkitapausten läpikäynti vie mielettömästi aikaa ja energiaa. Loppujen lopuksi kyse on minusta enemmänkin siitä, että olen ominaisuuksiltani todella sopiva tähän työhön ja ominaisuuksia on vaikea muutenkaan opettaa.
Olen usein miettinyt että olenko itsekäs kun en opeta kädestä pitäen mielelläni muita. Toisaalta yrityksessäni on ollut lukuisia isoja YT-prosesseja eikä asiantuntijalla ole mitään muuta potkusuojaa kuin oma erityisosaaminen. Jos minut potkitaan, niin sen kuuluukin mielestäni aiheuttaa taloudellisia tappioita firmalle epäonnistuneiden projektien kautta. Samalla tavallahan johtoryhmä rakentaa sopimuksia, joilla he naulitsevat itsensä firmaan kiinni. Toisaalta tiedän että jos saan hankalan maineen itsekkäänä yksilösuorittajana, niin urani voi olla ohi sitä kautta.
Tapani työskennellä on se, että keskityn sataprosenttisesti projektini hoitoon ja en halua ylimääräisiä häiriötekijöitä. Jos selitän vaiheita jollekin muulle, niin teen virheitä, jotka usein maksavat paljon. Monet kollegat ovat luonteeltaan agressiivisia ja sulkeudun, jos sellainen ihminen inttää omia mielipiteitään siitä miten minun pitäisi projektit hoitaa. En myöskään jaksa perustella jokaista vaihetta. Työvaiheeni perustuu pitkään kokemukseen ja tulee monilta osin selkärangasta. Perustelujen ja esimerkkitapausten läpikäynti vie mielettömästi aikaa ja energiaa. Loppujen lopuksi kyse on minusta enemmänkin siitä, että olen ominaisuuksiltani todella sopiva tähän työhön ja ominaisuuksia on vaikea muutenkaan opettaa.
Olen usein miettinyt että olenko itsekäs kun en opeta kädestä pitäen mielelläni muita. Toisaalta yrityksessäni on ollut lukuisia isoja YT-prosesseja eikä asiantuntijalla ole mitään muuta potkusuojaa kuin oma erityisosaaminen. Jos minut potkitaan, niin sen kuuluukin mielestäni aiheuttaa taloudellisia tappioita firmalle epäonnistuneiden projektien kautta. Samalla tavallahan johtoryhmä rakentaa sopimuksia, joilla he naulitsevat itsensä firmaan kiinni. Toisaalta tiedän että jos saan hankalan maineen itsekkäänä yksilösuorittajana, niin urani voi olla ohi sitä kautta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Me ihmiset ollaan erilaisia. Ei meitä voi valaa samaan muottiin. Jos niin tehtäisiin väkisin, niin pieleen menee. Kehitys pysähtyisi. Joku tekee parhaiten jutut yksin. Joku taas sykkii parhaiten tiimissä. Nykyään on hirveä trendi tunkea yhteisöllisyyttä joka paikkaan. Ennemminkin ihmisille pitäisi opettaa itseoppimisen ja itseohjautuvuuden taitoja jo koulussa. Parvikäyttäytyminen ja parviäly sopii kaupalliselle puolelle ja sosiaaliseen seurusteluun. Tieteessä ja R&D puolella ollaan enempi erakoita. Joskus syntyy hyviä työpareja. Se olisi se paras ideaalitilanne. Puhutaan itseohjautuvuudesta. Suurin osa ihmisistä ei kykene itseohjautuvuuteen työssään. Toistavat samoja rutiinejansa maailman tappiin. Rutiinien ulkopuolella ei ole mitään elämää.
Kuulostaa tutulta. Olen aina nauttinut ongelmien ratkaisutyöstä. Keskustelen jatkuvasti työkaverien kanssa. Kun kehitän jotain uutta, niin haluan yleensä tehdä prosessien vaiheet yksin. Pystyn keskittymään asioihin paremmin. En jaksa painostavaa kilpailua ja besservissereitä. Mielummin jätän pätemisenhaluisen kaverin tekemään projektia itsekseen kuin vänkään asioista hänen kanssaan. Kun projekti etenee, käyn sitten keskusteluja ja jaan tietoa. Tämä ei näytä sopivan nykypomoille.