Olen mielenkiinnolla seurannut teoriasi kehittymistä sen alkuajoista lähtien-sitä kuinka sitä puolustat ja kuinka sitä vastustetaan.. Tässä aikani kuluksi aloin tarkastella mitä sääntöjä solukkosi on noudatettava, jotta se voisi vastata todellisuutta. Haluan siis pukea teoriasi matemaattiseen muotoon.
Nähdäkseni maailmanmallisi lähti kehittymään ns "8x8 -ruudukosta". Yksinkertaistan tässä samalla esitystäsi ja samalla käyn läpi sitä koskevia sääntöjä, joista osan oletkin jo esittänyt.
Aloitetaanpa siis yksinkertaistuksesta: Piirretään paperille ruutu. Jaetaan tämä ruutu (esim.) 3x3 yhtäsuureen osaan. Jaetaan tämän jälkeen yksi tällainen pienempi ruutu 3x3 yhtäsuureen osaan jne. Tämä on yksinkertaistettu malli solumaisesta avaruudestasi.
Olkoon suurimman ruudun kokoluokkaa 1 ja ruudun sivunpituus a. Tällöin 2. kokoluokan solun koko olisi a/3, 3. kokoluokan solun a/(3^2) jne (n. kokoluokka= a/(3^(n-1) ). (Ja jotta voisit laskea jotakin, on aluksi kannattavaa merkitä a:lle arvoksi 2xhavaittavan maailmankaikkeuden säde. Näin voit laskea mitä kokoluokkaa hiukkaset yms. edustavat.)
Jotta energiapaketti "humahtaisi" auki isomman kokoluokan solussa, on energiapaketin koon suhteen solun kokoon oltava aina vakio. (Tällöin kasvu on ekspotentiaalista, so räjähtävää.)
Jotta liike voisi tapahtua aina harvempaan päin (so. kylmempään), on pienempien solujen oltava isoja kuumempia.
(Energiapakettien ominaisuuksia pitää seuraavaksi tutkia, sillä eihän esim. elektroni "humahda" auki edes syklotronissa, so. hiukkaskiihdyttimessä törmätessään.)
Nähdäkseni maailmanmallisi lähti kehittymään ns "8x8 -ruudukosta". Yksinkertaistan tässä samalla esitystäsi ja samalla käyn läpi sitä koskevia sääntöjä, joista osan oletkin jo esittänyt.
Aloitetaanpa siis yksinkertaistuksesta: Piirretään paperille ruutu. Jaetaan tämä ruutu (esim.) 3x3 yhtäsuureen osaan. Jaetaan tämän jälkeen yksi tällainen pienempi ruutu 3x3 yhtäsuureen osaan jne. Tämä on yksinkertaistettu malli solumaisesta avaruudestasi.
Olkoon suurimman ruudun kokoluokkaa 1 ja ruudun sivunpituus a. Tällöin 2. kokoluokan solun koko olisi a/3, 3. kokoluokan solun a/(3^2) jne (n. kokoluokka= a/(3^(n-1) ). (Ja jotta voisit laskea jotakin, on aluksi kannattavaa merkitä a:lle arvoksi 2xhavaittavan maailmankaikkeuden säde. Näin voit laskea mitä kokoluokkaa hiukkaset yms. edustavat.)
Jotta energiapaketti "humahtaisi" auki isomman kokoluokan solussa, on energiapaketin koon suhteen solun kokoon oltava aina vakio. (Tällöin kasvu on ekspotentiaalista, so räjähtävää.)
Jotta liike voisi tapahtua aina harvempaan päin (so. kylmempään), on pienempien solujen oltava isoja kuumempia.
(Energiapakettien ominaisuuksia pitää seuraavaksi tutkia, sillä eihän esim. elektroni "humahda" auki edes syklotronissa, so. hiukkaskiihdyttimessä törmätessään.)
Vastaukset 37
Vanhimmat
Kirjoitin : "Olkoon suurimman ruudun kokoluokkaa 1 ja ruudun sivunpituus a. Tällöin 2. kokoluokan solun koko olisi a/3, 3. kokoluokan solun a/(3^2) jne (n. kokoluokka= a/(3^(n-1) )."
Hieman paremmin sanottuna: Olkoon suurimman solun ruutu kokoluokkaa 1. Merkitään tämän ruudun sivun pituudeksi a. Tällöin 2. kokoluokan solun ruudun sivunpituus olisi a/3, ... jne.
Mukavaa, että ajatustani pohditaan.
Ajatellaanpa hiukkasia, joita syntyy hiukkaskiihdyttimissä vain hetkeksi ja miten ne sitten häviävät. Jos hiukkaset ovat sisäisesti kuumia ja vähän tiheitä, niin myös hiukkaskiihdyttimissä syntyvät lyhytikäiset hiukkaset ovat samanlaisia ja niiden lyhytikäisyys perustuu siihen, että ne luovuttavat lämpönsä hetkessä, jolloin ne häviävät muuttuessaan takaisin kylmiksi ja tiheiksi maailmankaikkeus-soluiksi, joista ei irtoa mitään.
Oletko muuten tutustunut www.tiede.fi keskustelujen solumaiseen maailmankaikkeuteen.
Siellä käydyissä keskusteluissa tuli esille maailmankaikkeutemme kylmimmäksi paikaksi havaittu supernovan keskus ja jos se on myös ajatukseni mukaisesti tihein paikka, saattaa siellä olla pienimmät ja tiheimmät maailmankaikkeus-solut.
Entäpä jos sinne on syntynyt myös hiukkasia ja voisiko siellä olla astetta pienemmän aineen kokoluokan maailmankaikkeus?
Tutustu www.tiede.fi keskustelujen aiheeseen särkyvä kupla.
:) ;) :)
Sisäisesti kuuma > tiheä solukko(!).
Kuten jo sanoin,olet hieman sekoillut lämpöjen kanssa: välillä tiheä on kuumempaa ja välillä harvempaa, mutta jotta ajatuksesi voisi vastata todellisuutta, on tiheämmän solukon oltava kuumempaa. Muuten "humahdusta" ei tapahdu.
Olen lukenut juttusi tiede.fi:ssä, mutta kommentoin niitä toistaiseksi vain täällä -täällä kun asiat pysyvät hyvässä järjestyksessä.
Tiede.fi:stä poimin seuraavat kommenttisi:
"Fotonit liikkuvat aina yhtä monen maailmankaikkeus-solun läpi samassa suhteellisessa ajassa." > Tämä tarkoittaisi sitä, että solun koko= vakio.
"Fotoni oikaisee eli taipuu kohti taivaankappaletta, jonka lähellä nuo solut ovat isompia ja vähemmän tiheitä, jolloin se liikkuu taivaankappaleen ohi suhteellisesti nopeampaa reittiä, koska solut siis olivat suhteellisesti isompia lähempänä taivaankappaletta ja fotonihan liikkui samassa suhteellisessa ajassa yhtä monen solun läpi." > Silloin tämä lause olisi ristiriidassa edellisen kanssa: Jos solujen koko=vakio, ne eivät voi olla erikokoisia. Muussa tapauksessa fotonin nopeuden solussa täytyy olla riippuvainen solun tiheydestä. > Tämä olisi oikeampi vaihtoehto. > Solujen koko ei ole vakio.
Tarkasteletko valoa ainoastaan kvantteina? Aalto-oppi lienisi tässäseuraavassa tarkastelussa parempi (ja aavistuksen tarkempi) lähestymistapa.
Sitten palatakseni vielä noihin energiapaketteihin: Niiden ominaisuudet poikkeavat jonkin verran tavallisten hiukkasten ja aineen koostumuksesta.
Tarkastelemalla seuraavaksi näitä ominaisuuksia voisit yrittää simuloida "alkua": yhtenä tuloksena pieni, pistemäinen energiakeskittymä > muistuttaa huolestuttavan paljon BB-mallia.
Aika vähissä, palaan asiaan ajan kanssa.
Solujen koko vaihtelee suhteellisesti sen mukaan mikä niiden lämpötila on ja kylmät ovat pieniä ja tiheitä ja päin vastoin.
:) ;) :)
Siellä,missä avaruus on tiheämpää, on lämpötila suurempi. Tämä määrittää solujesi koon. Jos tilanne olisi päinvastainen, ei tapahtuisi humahdusta -vaan valtava kutistuminen. -Tai sitten lämpösi on solun ominaisuus-lämpö on kuitenkin energiaa- jolloin solun koko olisi suoraan verrannollinen lämpötilaan. Lämmöllä on kuitenkin selvä suunta: Kuuma kylmempään päin - ja jos suunta on tiheä kohti vähemmän tiheää > Tiheä=kylmä. (Lämpö laajentaa kaasupalloa, mutta jos vakiomassaista kaasupalloa puristetaan, se kuumenee silloinkin.
Kaikki riippuu nyt siitä miten lämpösi määritellään.
Hups!
Kirjoitin:
"Kuuma kylmempään päin - ja jos suunta on tiheä kohti vähemmän tiheää > " TIHEÄ = KUUMAA, totta kai. Valitan ajatuskatkosta.
Hiukkaset ovat ajatukseni mukaan aina kuumempia ja vähemmän tiheitä mitä "tyhjyys".
"Tyhjyyden" tiheys vaihtelee sen mukaan mitä kauemmaksi kuumista ja vähän tiheistä hiukkasista mennään.
Galaksien välinen avaruus on ikäänkuin kylmää ja tiheää merenpohjaa.
Vähemmän tiheä pinta sijaitsee taivaankappaleiden ympärillä, koska niiden kuumat ja vähän tiheät hiukkaset ovat lämmittäneet oman tyhjyytensä muuta tyhjyyttä vähemmän tiheäksi ja kun taivaankappaleet kuljettavat tämän vähemmän tiheän tyhjyytensä mukanaan, niin silloin kaikki meidän massalliset kappaleet hakeutuvat kohti taivaankappaleita eli vähemmän tiheälle alueelle.
Kun hiukkaset luovuttavat lämpöään nopeammin kylmässä ja tiheässä "tyhjyydessä", niin silloin atomikellon aika etenee nopeammin, mutta ajatukseni mukaan ihmisen kokema aika ei etenekkään nopeammin, vaan hitaammin tiheässä ja kylmässä.
Eli hiukkasten ja meidän aika olisikin eri asia.
Kuun pienempi painovoima perustuisi siihen, että siellä kuun pinnalla oleva "tyhjyys" on tiheämpää kuin maan ja kuun tyhjyys muuttuisi hitaammin tiheämmäksi ylöspäin mentäessä. Kuussa hyppy ylös ja eteenpäin on hidas koko ajan, vaikka mielestäni sen pitäisi olla perinteisellä painovoimalla nopea ylös ja eteenpäin, vain alastulon pitäisi olla hidas.
Kuussa atomikello etenee nopeammin kuin maassa, mutta heilurikello hitaammin kuin maassa.
"Hiukkaset ovat ajatukseni mukaan aina kuumempia ja vähemmän tiheitä mitä "tyhjyys". " > Jolloin liikkeen suunta on vähemmän tiheästä tihempään soluun > etkö väittänyt alunperin, että tiheä kohti VÄHEMMÄN tiheää?
Niin, väitin ja se oli silloin kun en vielä ollut oivaltanut, että hiukkaset ovat sisäisesti vähemmän tiheitä kuin tyhjyys.
Kun meille painavimmassa aineessa on hiukkasia tiheässä, niin silloin tuon aineen alueella onkin paljon kaikkeutta, joka on tyhjyyttä vähemmän tiheää, koska ne tiheässä olevat hiukkaset ovatkin sisäisesti kuumia ja muuta kaikkeutta vähemmän tiheitä.
Merenpohja nostaa ilmakuplan ylöspäin paineen takia.
Meidän tyhjö nostaa hiukkasiamme kohti maapallon keskustaa, koska siellä tyhjö on vähemmän tiheää mitä kauempana maapallosta.
Kun hiukkanen lämmittää ympäröivää tyhjyyttä ja kuljettaa lämmittämänsä kolmiulotteisen montun mukanaan, niin kohdatessaan toisen samanlaisen hiukkasen, ne alkavatkin kieppua toistensa ympärillä, koska kummankin lähellä oleva tyhjyys on vähemmän tiheää kuin kauempi tyhjyys.
Niin ja kun fotonit siis sinkoutuvat kuumista kohti kylmempiä ja tiheämpiä, niin eikös sekin ole normaali ilmiö kun kuumin pyrkii nousemaan ylöspäin kohti kylmempää aluetta.
Kun atomeissa hiukkaset pyörivät villisti ympäri, niin kuumin ja vähiten tiheä pakkautuu reunalle ja sinkoutuu poispäin, jolloin sinkoutuva ilmeisesti on meidän fotoni.
Kun tuollainen erittäin kuuma ja vähän tiheä kohtaa tiheää ja kylmää kaikkeutta, se tietysti puristuu pienempään pakettiin ja liikkuessaan aina saman matkan suhteelliseen omaan kokoonsa, fotoni hidastaa liikettään.
Vaan eihän ihminen sitä havaitse, koska myös ihmisen hiukkaset pakkautuvat kylmässä ja tiheässä pienempään pakettiin ja näin valonnopeus on aina vakio.
Kaikkeutemme ulkopuolinen havaitsija havaitsisi fotonin hidastavan vauhtiaan samassa suhteessa kuin mitä se pakkautuu pienempään pakettiin eli fotonin vauhti pysyy suhteessa sen fyysiseen tilavuuteen nähden samana.
Tämä uusi mallisi noudattaa seuraavanlaista sääntöä: Energiatiheys pyrkii tasoittumaan, "kuumat, sisäisesti harvat solut pyrkivät kutistumaan, vastaavasti tiheät(kylmät) solut vastaavasti hieman laajenemaan. Ts. : alussa oli äärimmäisen tiheä massakeskittymä. Tämä energiatiheys pyrkii tasoittumaan hajoittumalla ympäröivään äärettömyyteen. Vastaavasti tulevaisuudessakin energia pyrkii tasoittumaan, eli hiukkaset hajoamaan. > hiukkasten havaittavien ominaisuuksien tulisi muuttua ajan myötä. Onko tällaista mielestäsi havaittu?
Havainnot eivät tue tätä otaksumaa. Lähemmäksi totuutta pääset tarkastelemalla useista fotoneista koostuvaa aaltoa. Tällöin tarkastelemalla meistä suoraan poispäin kiitävää valonsädettä havaitsisimme sen vauhdin hidastuvan. Ilmiön havaitsisi teoriasimukaan myös meidän maailmankaikkeudessamme oleva havaitsija. Fotonin ominaisuuksien ei ole havaittu muuttuvan -ainakaan toistaiseksi.
Miten havaitset jotakin mihin vaikuttaa mittalaitteen hiukkasten kuumuus, siten että se muuttuu erilaiseksi.
Miten havaitset jossakin kauempana liikkuvan valon? Vaikka valonsäteestä heijjastuisi fotoneja, niin nekin liikkuisivat siinä erilaisessa tyhjyydessä.
"Miten havaitset jotakin mihin vaikuttaa mittalaitteen hiukkasten kuumuus, siten että se muuttuu erilaiseksi." ottamalla huomioon mittalaitteen hiukkasten kuumuuden. Energia säilyy, vaikka muuttuukinlajista toiseen.
"Miten havaitset jossakin kauempana liikkuvan valon? Vaikka valonsäteestä heijjastuisi fotoneja, niin nekin liikkuisivat siinä erilaisessa tyhjyydessä. " Siinäpä se, ei maailmankaikkeuden ulkopuolinen havaitsijakaan havaitse yksittäistäfotonia, ainoastaan lauman niitä. Siksi tarkastellaankin valoa lähettävää kohdetta: loitontuessaan siitä lähtevä valo venyy, elipunasiirtyy ja päinvastoin. Jos fotonien ominaisuudet muuttuisisivat, havaittaisiin loitontuvien kohteiden valossa "vibraava" ilmiö.Tällaista ei havaita.
Yksinkertaisempi vastaus molempiin kysymyksiin: ottamalla huomioon energialait.
Sekä valoporteilla ja käyttämällä hyväksi vanhaa tuttua valosähköilmiötä.
Aine on jakautunut solujen reunoille, että solujen solmukohtiin. Solujen sisällä energia on jakautunut tasaisesti koko soluun säteilynä ja hiukkasina. Solukon ominaisuudet näyttäisivät olevan samat kuin kaareutuvalla avaruusajalla.
"Kun meille painavimmassa aineessa on hiukkasia tiheässä, niin silloin tuon aineen alueella onkin paljon kaikkeutta, joka on tyhjyyttä vähemmän tiheää, koska ne tiheässä olevat hiukkaset ovatkin sisäisesti kuumia ja muuta kaikkeutta vähemmän tiheitä. "
Lähdetäänpä sitten tarkastelemaan malliasitämän perusteella: Uuden oivalluksen seurauksena,jotta "humahdus" voisi tapahtua: energiapaketin koko*solun koko = vakio. ja koska liike on harvemmasta tiheämpään, energiapakettien kohtalona on ikuinen laajeneminen, olipa energiapaketin koko mikä tahansa. (Eli lyhyesti sanottuna: energiapaketin koko on kääntäen verrannollinen solunkokoon.)
Tämä malli ei salli maailmankaikkeuden kutistumista missään tapauksessa, ellei soluilla ole pienintä, noolasta poikkeavaa kokoa. Ne eivät voi olla äärettömän pieniä, sillä muuten laajeneminen on ikuista.
Energiakeskittymien mahdolliset syntymät tapahtuisivat galaksin historian alkuaikoina, jolloin tuhannet miljardit tähdet räjähtäessään supernovina luhistuisivat energiakeskittymiksi ja niiden liike galaksin ympäri olisi hidastunut tai pysähtynyt räjähdyksen yhteydessä, jolloin liike alkaisi kohti lämpimämpää ja vähemmän tiheää keskustaa.
Energiakeskittymä pyörisi akselinsa ympäri ja se laajenisi vähemmän tiheässä tyhjyydessä, joloin kuumin ja vähiten tiheä pyörisi reunalla ja keskelle jäisi viileämpi alue ( myrskyn silmäkehän on tyyni).
Kun energiakeskittymä huimalla vauhdilla humahtaisi viimeisten tähtien ohi ja törmäisi keskustan kylmiin, pieniin ja tiheisiin, niin silloin sen sisälle ilmestyisi yks kaks tyhjyyttä.
Kun kuuma ja vähän tiheä keskittymä hajoaisi pieniksi kuumiksi ja vähän tiheiksi, joiden ympärillä olisi kylmiä, pieniä ja tiheitä,
niin siloin kuumat lämmittäisivät kylmiä, jotka lämmetessään laajenisivat.
Syntyi meidän kevyimmät hiukkaset, joiden mukana liikuisi niiden lämmittämää tyhjyyttä.
Tähdet syntyvät ja räjähtävät supernovina, jolloin kuuma ja vähän tiheä humahtaisi joka suuntaan.
Kauimmaiseksi humahtanut joutuisi kylmempien ja tiheämpien alueelle, jolloin näin syntyvät kuumat ja vähän tiheät joutuisivat lämmittämään tyhjyyttä enemmän ja näin kauemmaksi syntyisi kaasuplaneetat.
Lähelle syntyvien kuumien ja vähän tiheiden ei tarvitse lämmittää tyhjyyttä niin paljon ja näin ne ovat kuumempia ja vähemmän tiheitä, jolloin niistä syntyy ainetta, jossa on tiheässä kuumia ja vähän tiheitä eli meidän raskas aine.
:| :| :|
Mistä ja miksi energiakeskittymä syntyy? Teoriasi mukaan alussa aine on ollut suurissa energiakeskittymissä, jotka tihenevät sitä enemmän, mitä enemmän taaksepäin katsotaan, jotka hajoavat ajan kuluessa. Jos koko järjestelmä noudattaa samaa "vähemmän tiheä kohti tiheämpää" -periaatetta, ikuista laajenemista ei voi välttää minkään tarkkailijan mielestä. Humahtamisten jälkeen liike jatkuu edelleen -vai muuttuiko jokin luonnonlaki toiseksi kesken kaiken?
Valitettavasti voit selittää teoriallasi syyn siihen, miksi maailmankaikkeus laajenee, mutta vahva ydinvoima sekä magneettinen voima toimii tietyissä tapauksissa täysin päinvastaisella tavalla -ja siten teoriaasi pitää joko kehittää -tai valitettavasti hylätä. Tätä en toivoisi, mutta jotakin pitää hioa.
Oltu tässä kipeenä ja ajatus on jäänyt vähemmälle.
Kertoisitko miten vahva ydinvoima toimii ja mikä siinä on ongelmana ajatukseni kannalta.
Itse olen ajatellut atomia ja sitä, että onko myös atomissa keskellä viileämpi ja tiheämpi osa ja pyöriikö atomissa kuumempi ja vähemmän tiheä reunalla, kuten kenties energiakeskittymissä.
Entäpä mikä on ongelmana magnetismissa?
:) ;) :)
"Itse olen ajatellut atomia ja sitä, että onko myös atomissa keskellä viileämpi ja tiheämpi osa ja pyöriikö atomissa kuumempi ja vähemmän tiheä reunalla, kuten kenties energiakeskittymissä. "
Etkö selittänyt massoilla olevan päinvastoin (atomiin verrattuna) ? Eiköhän yksi ongelma liene se, että samanmerkkiset varaukset hylkivät toisiaan, vaikka massat ovat samat. Erimerkkisten ja samalla erimassaisten hylkiessä toisiaan.
Massallinen kappale kuten taivaankappale muodostuu kuumista ja vähän tiheistä hiukkasista, jotka ajatukseni mukaan siis liikkuvat tyhjyydessä, jonka muuta kaikkeutta kuumemmat ja vähemmän tiheät hiukkaset ovat lämmittäneet kauempaa tyhjyyttä vähemmän tiheäksi.
Mielestäni tämä ajatus muuttaa kaiken, niin että matematiikkakin muuttuu helpoksi yksi yksi matematiikaksi.
Hiukkaset kieppuvat toistensa ympärillä vinhasti, koska ovat lämmittäneet tyhjyytensä todella vähän tiheäksi.
Taivaankappaleen hiukkaset hohkavat lämpöään ulospäin ja näin taivaankappaleen monttu seuraa taivaankappaleen mukana, jolloin gravitaatio on havaitun heikko, koska tyhjyys muuttuu taivaankappaleen pinnalta poispäin mentäessä kylmemmäksi ja tiheämmäksi.
:) ;) :)
Kuten on monesti jo todettukin, teoriasi on hyvä, mutta määrittää vain yhden voiman, joka laajentaa avaruutta ja saattaa energiapaketit humahtamaan galakseiksi, huimaa liikettä kohti aina tiheämpää/vähemmän tiheää. Loppu tuloksena on ikuisuuksiin laajeneva maailmankaikkeus, jonka laajenemista ei mikään estä. Selvitettäväksi jää vielä voima, joka estää ikuisen laajenemisen -ja siten ehkä alkuräjähdyksenkin, teoriasi kun päätyy loppujen lopuksi pieneen tiheään energiapakettiin ja äärettömään solukkoon.
Niin, entäpä kun alkugalaksi syntyy alkuhumauksesta kun kaikki on palannut takaisin yhteen keskittymään, joka pyörii villisti akselinsa ympäri. Voisi olettaa, että se pysyy yhdessä paketissa niin kauan kuin sitä pommitetaan kuumilla energiapaketeilla/hiukkasilla.
Myös uudessa alkuhumauksessa ja uuden alkugalaksin keskelle jää kylmempi ja tiheämpi alue,jonne kaikki sitten ajautuu, keskusta lämpenee ja uusi keskittymä syntyy astetta pienemmän aineen kokoluokan galaksien ajautuessa yhteen pisteeseen.
Lopulta yksi kuuma ja vähän tiheä pyöriessään lämmittää levymäisesti renkaan reunoja laajeten sinne päin ja levytason suunnassa kylmät ja tiheät puristuvat molemmin puolin yhteen ja syntyy alkugalaksi, jonka keskusta on kylmää ja tiheää.
:) ;) :)
Tässä tapauksessa kaikki tulee loppujen lopuksi kasautumaan valtavaksi jättiläisgalaksiksi, jonka "tähtiä" muut galaksit ovat. Käänsit taas teoriasi päälaelleen, joten sääntönä näyttäisi olevan: kaikki pyrkii loppujen lopuksi kasautumaan uutta humahdusta varten = sykkivä maailmankaikkeus. Tämä muunnos on uskottavampi ja parempi kuin edellinen "yhden voiman mallisi".
Olen jo noin kaksi vuotta ollut sitä mieltä, että maailmankaikkeudet syntyvät kun energiakeskittymistä syntyy humahduksissa galakseja, joiden aineen kokoluokka on niin pieni, että yhden tähden jäännöksistä riittää kokonaiseen uuteen galaksiin, johon syntyy tähtiä, jotka luhistuessaan mustiksi aukoiksi muodostavat energiakeskittymiä, joista syntyy niiden oman galaksinsa keskustassa vielä pienemmän aineen kokoluokan galakseja ja niin edelleen.
Edellisessä viestissä yritin rakennella kuvaa siitä miten kaikki lopulta pakkautuu samaan energiakeskittymään ja miten se saadaan humahtamaan uudeksi alkugalaksiksi eli kaikkeuden pyöräksi, johon syntyy tähtiä, jotka luhistuvat mustiksi aukoiksi eli energiakeskittymiksi jne.
:) ;) :)
Ajatukseni mukaan koko meidän maailmankaikkeus siis on astetta isomman aineen kokoluokan erään galaksin keskustassa ja meidän galaksien keskustoissa taas on tai on ollut astetta pienemmän aineen kokoluokan maailmankaikkeuksia jne.
:) ;) :)
Entä -mihin suuntaa liike tapahtuu?
-ovatko tiheät solut kylmiä vaiko kuumia?
Kaiki meidän havaitsemamme hiukkaset ovat sisäisesti kuumia ja vähän tiheitä. Niiden mukana myös kulkee tyhjyyttä, jonka hiukkanen on lämmittänyt vähemmän tiheäksi kuin kauempi tyhjyys.
Hiukkaset ovat aina sisäisesti kuumempia ja vähemmän tiheitä kuin tyhjyys, jossa ne liikkuvat.
Kun kaksi tällaista hiukkasta, jotka kuljettavat komiulotteisen montun mukanaan kohtaa, ne alkavat kieppua toistensa ympäri, koska liike on aina vähemmän tiheälle alueelle ja hiukkasten ympärillähän oli vähemmän tiheää aluetta.
Mitä tieämmässä tällaisia sisäisesti kuumia ja vähän tiheitä hiukkasia on, sitä kuumempia ne sisäisesti ovat ja sitä vähemmän tiheitä. Ne ovat myös lämmittäneet tyhjyyden, joka liikkuu niiden mukana lämpimämmäksi kuin meidän kevyiden aineiden hiukkaset ovat ja näin tiheässä olevat hiukkaset muodostavat alueen/kuplan, jota sitä ympäröivä tiheämpi ja kylmempi tyhjyys painaa voimakkaimmin kohti taivaankapaleen keskustaa, jossa tyhjyys on vähemmän tiheää kuin kauempi kylmempi tyhjyys on.
Esim. merenpohjasta nousee eri nopeudella kuplia ylös ja nopeimmin varmaankin nousevat meille kevyimmistä kaasuista muodostuvat kuplat.
:) ;) :)
Toisin sanoen käytät ulottuvuuksia hyödyksesi -tai pyrit matkimaan ulottuvuuden ominaisuuksia.
Ainoana erona on vain se, että lopulta maailmankaikkeus luhistuu kokoon sellaiseen tilaan, missä kaikki lopulta kieppuvat toistensa ympäri. (vrt. kaasupallon molekyylit.)
Niinpä, mutta vain kolmiulotteisesti.
Kun jostakin alueesta tulee lämpimämpää ja sitä kautta vähemmän tiheää, niin silloin kauempana oleva kylmä ja tiheä pakkautuu tiheämpään.
Kaikkeus on yhtä ja samaa, ja siinä on liikettä, jonka takia toiset alueet ovat lämpimämpiä ja vähemmän tiheitä, jolloin toiset alueet ovat kylmempiä ja tiheämpiä.
:) ;) :)
"Kun jostakin alueesta tulee lämpimämpää ja sitä kautta vähemmän tiheää, niin silloin kauempana oleva kylmä ja tiheä pakkautuu tiheämpään."
Jep, mutta kaikki pyrkii vieläkin tasapainotilaan > "lopputilanteessa" -sitä ei koskaan saavuteta- kaikki solut olisivat tavallisten elävien solujen tavoin yhdenvertaisia (tiheydet, liike ..) - muussa tapauksessa humahdusta ei pääse tapahtumaan. (tai sitten joka solussa vallitsevat erilaiset fysiikan lait ja vakiot-pieni solu käyttäytyisi ison solun tavoin, mutta käänteisesti -tähän tuskin lienee mitään syytä?)