Olin joskus tosi synkkänä. Aikaisemmin seurustellut kolmesti, kaikki hyviä suhteitä mutta loppuneet omasta tahdosta. Sen jälkeen olin suoraan sanoen tosi tyhjä, kunnes tapasin yhden ihmisen. Hän sai mut tuntemaan ihan erilaisia asioita kuin koskaan, olin niin onnellinen että itkin. Kaikki hetket hänen kanssaan tuntui epätodellisen täydelliseltä. Kunnes kaikki loppui. Hän sanoi ettei ollut valmis vakavampaan. Olin murtunut jo silloin, mutten luovuttanut. Myöhemmin sain kuulla että hän lopetti kaiken toisen tytön takia, jonka kanssa edelleen on. Asiasta kulunut 2 vuotta enkä koskaan ole tavannut ihmistä joka on saanut minut tuntemaan samalla tavalla. Ikävöin edelleen kaikkea. Miten ikinä voi unohtaa?
Kaipaan enemmän kuin mitään
Hopelessromantic
1173
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Samaa mietin minäkin :(
Sunnuntaina tulee kaksi viikkoa siitä kun tiet erosivat. Joka päivä itken jossain vaiheessa. Minun pitäisi ymmärtää että kaikki on oikeasti nyt loppu väliltämme ja kannattaa olla katselematta valokuvia ja muistelematta. Hitto että sitä vaan sortuu... Samoin kaikki jossittelu tai ehkä vielä joskus ajatukset pitää lopettaa - niihinkin sorrun. Välillä tulee hetki etten jaksa enää ellen saa jutella/viestittää. Sitä en tee -revin vaikka sormista kynnet. Voi olla että jokaiselle on se joku ja sen joko saa tai ei. Jos ei saa on koko loppuelämä ikävöimistä. Toki toivon kovasti että ajan kanssa tämä kamala ahdistus helpottaisi.