Naiset ovat itsekkäitä eron alkuunpanijoita !

Niin ja kuinka moni mies elääkää liitossa jossa arki on lakastanut suurimmat tunteet ja intohimon eikä se tietty ole välttämättä miehen syytä. Arki tulee aina jossain vaiheessa kuvioon, suhde arkipäiväistyy ja kummallakin on ja tulee olla myös omia juttuja joista nainen voi olla myös kateellinen miehelleen, toki yhteisiäkin asioita tulee olla. Yleensä mies kuitenkin ymmärtää ja kestää paremmin suhteen arkipäiväistymisen, kun taas nainen alkaa haaveilemaan sitä suuresta rakkaudesta mikä häämöttää ja odottaa vielä siellä jossain? Väitän, että miehet ovat loppupelissä rakkaudessa ja rakastamisessa vastuullisempia puolisoa ja perhettään kohtaan kuin naiset. Tämän puolesta puhuu jo tilastot ja oma kokemukseni ja monet seuraamani erot. Tyypillinen eronnut nainen on luonteeltaan melko itsekeskeinen ja näitä on sinkkumarkkinat pullollaan.

Voi kun pientä ja matalaa!Mutta etsit silti ''onnea'', etkö!

Niin, kyllä ap heitti aikamoisen yleistyksen ja oletuksen naisista. Antamasi mielikuvasi kun tekee naisesta pahan ja miehestä reppanan "joka teki kaikkensa mutta saakelin nainen...".Homma kun ei mene ihan nyt noin - tai sitten varmasti voidaan kääntää kupit myös toistenkin perin.

Parisuhteeseen tarvitaan kuitenkin kaksi ihmistä joten molempien on hyvä miettiä parisuhteen olotilaa siinä vaiheessa kun todetaan että ei oikeastaan enää rakasta toista, on huono olla ja eletään enemmän veli ja sisko.
Onko se sellainen missä oikeasti haluaa elää vai voisiko yksinään olla parempi, löytäen ehkäpä jotain parempaa jonkun muun kanssa? Tuolloin molemmilla on oikeus mennä ja tehdä ihan niinkuin haluaa.

Haluan vain sanoa että molemmilla on vastuu elämästään ja parisuhteestaan. Kyse on myös jostain muustakin kuin vain viinistä,juustosta ja patongista.Kyse on syvemmästä yhteydestä mihin ei tarvita kuin toinen vastapuolelle pöytää.Katse ja olemus kertoo kaiken.Kaikki muut syötävät ja juotavat ovat lähinnä vain tunnelman luojia.

Ja loppuun vielä huomio; Itse kerrot kuinka olet näitä miehiä jotka on eronnut ja erotettu. Kerroit myös mitenkä mitenkä miehet jäävät sydänmurskattuna itkemään ex-kultansa perään. Todellakko näin? itkemään ex-kultansa perään?
Näköjään sinua ei ainakaan loppupeleissä nämä ex-kullat paina mielessä vaan pyörit etsimässä uutta.. ;)

kyllä http://www.f1disqus.com tietää asiana

Onpas "mielenkiintoinen" moraalinen kompassi.

"Ja ihan aikuisten oikeasti: miehet saavat nyt maistaa omaa lääkettään, vähän mutta silti."

Eli koska "kautta aikain" miehet ovat vehdanneet jne. niin se on sitten oikein kostaa jollekin nykyiselle tyypille? Koska isoisä oli kusipää, niin lastenlasten pitää maksaa tämän pahat teot?

Kun tuon sinun moraalikäsityksesi mukaan mennään niin sinun on aika alkaa toivoa ettei omien sukulinjojesi menneisyydestä löydy minkäänlaista rikkomuksen tekijää, koska se tarkoittaa että sinuun kohdistuva vastaava paha oli oikeutettua koska se tarkoittaa että saat maistaa "omaa lääkettäsi".

Mistä kohtaa pimeää keskiaikaa käsitystesi kanssa tänne kömmit?

Aikoja sitten on myös paljastunut että arviolta ainakin noin 10%-15% lapsista ei ole aviomiehen omia, eli puhutaan noin yhdestä viidestä. Näitä selviää jatkuvasti mm. erilaisten lääketieteellisten operaatioiden yhteydessä, kun huomataan ettei "isä" olekaan yhteensopiva lapsensa kanssa kun etsitään esim. sopivaa elintenluovuttajaa.
Tämä on näkynyt hyvin myös kun on keskusteltu aiheesta että pitäisikö lasten perinnöllisyys ja tätä kautta erilaiset altistukset määrittää automaattisesti synnytyksen jälkeen, niin että erilaisia perinnöllisiä sairauksia voitaisiin seuloa ja pyrkiä ennaltaehkäisemään.
Jostain kumman syystä juuri naiset vastustavat moista operaatiota, mikä on hieman erikoista koska se tarkoittaa etteivät he halua omien lapsiensa parasta.

Kun perheväkivaltaa ja lähisuhdeväkivaltaa on tutkittu, niin on havaittu että kumppanin puolelta naiset ovat joutuneet kokemaan hieman enemmän, mutta luvut ovat olleet luokkaa naisten kokema väkivalta n. 50%, miesten n. 40%. Ja huomattavana asiana naiset ovat olleet väkivallan aloittajina aktiivisempia, sen minkä miehet ovat aloitteissa hävinneet korvautuu sillä että he ovat lyöneet keskimäärin kovempaa.

Väkivalta näkyy myös HLBTQ-yhteisöissä, joissa naisparien välillä väkivalta on jopa yleisempää kuin miespariskuntien.

Ja naiset taas johtavat lapsiin kohdistuvia pahoinpitelytilastoja. Mikä on merkittävää mm. siitäkin syystä että näyttäisi että monet ihmisten ongelmat kumpuavat juuri lapsuuden kokemuksista. Kotona koettu väkivalta (fyysinen tai seksuaalinen) jatkuu aikuisena ja tällaisten perheiden lapsista tulee huomattavasti todennäköisimmin väkivalta- ja seksuaalirikollisia. Esim. merkittävä osa seksuaalirikollisista on joutunut lapsuudessaan hyväksikäytetyksi isänsä tai äitinsä taholta.
Väkivallan kierre pyrkii jatkumaan sukupolvesta toiseen sekä isien, että äitien kautta.

Naiset ovat kautta aikojen olleet ihan tasaveroisen kuspäisiä ja väkivaltaisia kuin miehetkin, se vain ilmenee hieman toisin tavoin. Mitä enemmän asiaa on tutkittu sitä selvemmin asia näkyy.

Sinun määrityksesi ja moraalisi mukaan kumpikin osapuoli on saanut maistaa omaa lääkettään pitkin historiaa, eli voitaneen sanoa että tuolta kannalta olemme täysin yhteensopivia.

Olet siis tyypillinen jätetty vaimo joka syyttää sitä toista naista liittonsa loppumisesta?
Eikö armaalla miehelläsi ollut osuutta asiaan? No ei tietenkään, väkisinhän se nainen miehen sänkyyn raahasi vai mitä!.
Siksi sinä syytät naista koska olisi liian tuskallista myöntää että mies kyllästyi SINUUN ja siksi kiinnitti huomion toiseen. On helpompaa syyttää naista ja kuvitella että kaikki oli ihan hyvin mutta kun se lutka ryösti miehen, hänen syytään kaikki.
Älä viitsi!

Mielellään jotkut, kuten sinäkin, syyttävät tässä tapauksessa toista naista, kun ei osaa käsitellä omia tunteitaan, eikä kohdata tosiasioita. Eli sitä, että mies VALITSI itse toisen. Toisessa oli jotain sellaista plussaa, joka sinulta puuttui. Aikuisten oikeasti ex miehesi ei mennyt kylmään eikä halpaan, se on sinun itsesi luoma mielikuva, jolla saat lapsenomaista lohtua sinulle liian vaikeaan asiaan. Kun tai jos opit käsittelemään tunteitasi ja ottamaan niistä vastuun, empatiaa ja vuorovaikutustaitoja kestät vastoinkäymiset aikuismaisesti.

On se hassua, että ero on muka aina naisen vika. Ap syyttää vaimoaan erosta, kun tämä lähti ja heti perään tulee kommenttia, jossa nainen saa syyt niskoilleen siitä, että mies jätti. Ei syytetä miestä siitä, ettei hän osannut puhua asioista vaan valitsi helpon tien ja lähti toisen matkaan. Eli jos nainen lähtee vieraan matkaan niin ero on naisen vika, jos mies lähtee vieraan matkaan niin sekin on naisen vika. Miksi miehellä on oikeus vaihtaa kumppania kyllästyttyään mutta naisella ei? Minä olen sitä mieltä, että ihmiset yleensä ovat itsekkäitä eron alkuunpanijoita, sekä miehet että naiset, eli omien halujen perässä mennään toisesta piittaamatta. Suljen tästä nyt pois väkivalta- ym vastaavat tapaukset, puhun vain tapauksista, joissa toinen jätetään uuden suhteen vuoksi.

Kuten todettu, suhteessa on aina kaksi osapuolta, eikä yleensä voi sanoa, että eron syy on vain toisessa, kyllä se on aina molemmissa. Ei vain sovita yhteen tai osata pitää suhdetta kasassa. Sama kaava toistuu tulevissakin suhteissa sitten, kun parisuhdetaidot on olemattomat. Toisen ihmisen käytöstä ei voi muuttaa, mutta omaansa voi, joten eron kohdalle sattuessa voi vain miettiä, mitä itse olisi kannattanut tehdä toisin, vain siten voi oppia pärjäämään paremmin tulevissa suhteissa. Ei siis tarvitse syyttää itseään, vaan miettii vain, miten voisi jatkossa varmistaa, ettei käy uudelleen samalla tavalla.

dfgthrthewww kirjoitti:

On se hassua, että ero on muka aina naisen vika. Ap syyttää vaimoaan erosta, kun tämä lähti ja heti perään tulee kommenttia, jossa nainen saa syyt niskoilleen siitä, että mies jätti. Ei syytetä miestä siitä, ettei hän osannut puhua asioista vaan valitsi helpon tien ja lähti toisen matkaan. Eli jos nainen lähtee vieraan matkaan niin ero on naisen vika, jos mies lähtee vieraan matkaan niin sekin on naisen vika. Miksi miehellä on oikeus vaihtaa kumppania kyllästyttyään mutta naisella ei? Minä olen sitä mieltä, että ihmiset yleensä ovat itsekkäitä eron alkuunpanijoita, sekä miehet että naiset, eli omien halujen perässä mennään toisesta piittaamatta. Suljen tästä nyt pois väkivalta- ym vastaavat tapaukset, puhun vain tapauksista, joissa toinen jätetään uuden suhteen vuoksi.

Kuten todettu, suhteessa on aina kaksi osapuolta, eikä yleensä voi sanoa, että eron syy on vain toisessa, kyllä se on aina molemmissa. Ei vain sovita yhteen tai osata pitää suhdetta kasassa. Sama kaava toistuu tulevissakin suhteissa sitten, kun parisuhdetaidot on olemattomat. Toisen ihmisen käytöstä ei voi muuttaa, mutta omaansa voi, joten eron kohdalle sattuessa voi vain miettiä, mitä itse olisi kannattanut tehdä toisin, vain siten voi oppia pärjäämään paremmin tulevissa suhteissa. Ei siis tarvitse syyttää itseään, vaan miettii vain, miten voisi jatkossa varmistaa, ettei käy uudelleen samalla tavalla.

Lue lisää

Kaikki tekevät virheitä, mutta miksi niitä taitoja ei voi korjata olemassa olevassa suhteessa. Miksi pitää mennä uuteen suhteeseen korjatakseen ne virheet ?

Ei tarvikkaan kestää kyseisiä paheita.
Mutta entä kun ei ole kyseisiä paheita?

Jos noita paheita ei ole niin nainen ei halua erota. Eiköhän "normaalissa" parisuhteissa ole eron hakijana yhtä usein mies kun nainenkin. Se lisä minkä naiset tuo tilastoihin johtuu juuri niistä miehen paheista. Mies pitää salarakkaita tai muuten juoksee vieraissa. Mies tietenkin haluaa pitää turvallisen perhe-elämän ja nuo kivat vaihtelut. Nainen haluaa erota ja juuri nuo erot nostavat erotilastoja naisten "hyväksi".
Jos mies eroaisi ennen vieraisiin menoa niin 90% eroista olisi miehen aloitteesta tehtyjä. Mies ei eroa vaan ottaa rusinat molemmista pullista.

Meillä nainen eli vaimo haluaa tupla benestraation eli pitäis saaha kumpaankin reikään yhtäaikaa ja mä en oikein tykkää ajatuksesta.
Pitääkö erota et saa haluamansa kun kuulemma työkavaritkin ovat kokeillu ???

Tyhmäkö kirjoitti:

Meillä nainen eli vaimo haluaa tupla benestraation eli pitäis saaha kumpaankin reikään yhtäaikaa ja mä en oikein tykkää ajatuksesta.
Pitääkö erota et saa haluamansa kun kuulemma työkavaritkin ovat kokeillu ???

Lue lisää

Noi jutut kuuluu sinkkuelämään tai sitten ostat tekovehkeen ja laitat sen toiseen ja oman toiseen niin ajaa saman Asian ja se siitä.

Kylläpä oli hienosti kirjoitettu! Voi kunpa löytäisi puolison ,joka ajattelee tuolla tavalla. Kaikkien elämä olisi paremmin. Mietin vaan lasteni äitiä,jättänyt perheen ,pettäjä, oli pokeria tuoda kaupan kakku jääkaapiini,tietämättäni. Miksi tämä lasteni äiti sekaantuu meidän kotiin . Miksi ei nauti irtosuhteista ja alkoholista. Jättäisi perheeni,edes isänpäiväksi.

Ei se perhe yhdestä hairahduksesta hajoa. Jos näin käy, parisuhteessa on paljon kaikenlaista pielessä.

Kuulun itse samaan ryhmään. Tästä ryhmästä löytyy varmasti ne miehet, jotka ovat kaikkein välinpitämättömimpiä, kylmimpiä, pettävimpiä, hyvätuloisia, naisia käyttäviä ja mielisairaimpia. Useimmat tästä vähästä joukosta tuntemiani ovat jättäneet puolisonsa yhtä törkeästi kuin paskansa kalliolle. Yhteistä heille myös se, että pienikin riita tai vastaväite on rikos heitä kohtaan. Osoitus puolison hankaluudesta ja hulluudesta. Heidät on helppo houkutella salasuhteilla ja seksillä mukaan.

Minä tunnen myötätuntoa jätettyjä miehiä kohtaan. Eivät kaikki jätä puolisoitaan edes myöhemmin vaikka saisivat tilaisuuden. Jossakin syvällä sisällä mielessäni uskon, että osa osaa rakastaa puolisoaan, lapsiaan ja perhettään.

Itse erosin monista mutkikkaista syistä. Viimeinen niitti oli se, että liukastuin ja jalkani meni poikki. Ystävälläni oli käynyt vastaava pari vuotta aiemmin. Hän valitti silloin, ettei mies saa mieheltään tarpeeksi tukea, apua ym.. Vaikka mies kuskasi ystävääni lähes päivittäin sinne tänne, auttoi peseytymään, kävi kaupassa, teki ruuat jne, Sanoin tuolloin, että hänen miehensähän auttaa sen minkä voi, ja auttaahan hän. Mainitsin vielä, että minulle tulisi varmasti avioero, jos jalkani menisi poikki. Minä kun olen aina hoitanut lapset, kodin, talouden,- no ihan kaikki. En voinut kuvitella miestäni tekemässä kaikkia kotitöitä, ja auttamassa minua siinä sivussa, ja kuskaamassa yhtään mihinkään.Näinhän siinä kävi. Mies pakoili, keksi kaikenlaista "ei nyt, myöhemmin" - myöhemmin oli sama kuin ei koskaan. Tai sen jälkeen kun jalkani oli parantunut, ja pystyin itse taas toimimaan. Loppujen lopuksi lapset silloin 10 ja 8 auttoivat suunnattomasti, jopa ilman pyyntöä. Kysyivät mitä voivat tehdä. Kävivät kaupassa raahaten itseään suurempia kasseja. Muutaman viikon jälkeen kun jalkaa sai jo vähän varata, imuroin "yhdellä jalalla ja kepillä".

Tänä aikana minulle kuitenkin selvisi, tai viimein tajusin hyvin konkreettisesti olevani piian asemassa omassa kodissani. Olin jo pitkään puhunut miehelle, ettei hänen panoksensa perhe-elämään ja parisuhteeseen osallistumisessa ole edes välttävällä tasolla. Hänen mielestään liitossamme ei ollut mitään vikaa. Jos tai kun hänellä oli vähän flunssaa, hän istui sohvalla tai lojui sängyssä NIIN kipeänä päiväkausia. Kaipasi jatkuvasti jonkinlaista apua 24/7. Jos minä olin lasten kanssa oksennustaudissa, ja pyysin häntä tulemaan illalla pian kotiin - hoitamaan edes lapsia, niin ei tullut. "kyllä te pärjäätte". Totta hitossa pärjättiin, ei kuoltu kukaan. Mutta tällaiset episodit saivat aina ajattelemaan, mitä hitsin järkeä koko parisuhteessa on. Mitä tekee miehellä josta on vain harmia. Mieluummin olisin ollut yksin lasten kanssa - silloin olisin tarvittaessa myös saanut kodinhoitajan kaupungilta. Miehen mielestä liittomme toimi aina hyvin, paitsi silloin, kun olin sairas.

Otan osaa. Kivoja naisia on olemassa. Toivoisin, että rehelliset ihmiset voisivat löytää toistensa, ja nämä jättäjät saavat minun puolesta pariutua keskenänsä ihan niin paljon kun huvittaa!

Vai niin, ja keskustelu menee taas tälle linjalle. Mutta ok? Oletteko te miettineet mitä parisuhde teille merkitsee? Mitä avioliitto teille merkitsee? Mikä erottaa avioliiton ja parisuhteen muista ihmissuhteista ja muusta elämästä? Voiko teidän mielestänne parisuhdetta ostaa rahalla, minun mielestäni ei. Minun mielestäni ne palvelut/tuotteet, jotka voi ostaa rahalla eivät vaadi parisuhdetta ts. ruoanlaiton, siivouksen tms. voi ostaa rahalla, seksin voi ostaa rahalla, ei siihen tarvita parisuhdetta. No, mihin sitä sitten tarvitaan parisuhdetta? No siihen, että on vierellä, joku jonka kanssa on hyvä olla, jonka kanssa on mukava jakaa arkea ja juhlaa, joku jonka kanssa voi iloita ja surra, johon voi luottaa, on tietynlainen tuki ja turva niin eli siihen vaaditaan TUNTEITA. Kysynkin nyt niiltä, jotka ovat eroamassa tai eronneet, että oliko parisuhteenne tunnepuolelta todellakin tuollaista ja kuuntelitteko te toisianne, eli kummallakin olisi ollut hyvä olla. Luulenpa, että ei. Niin ja minä olen eroamassa, en halua uhrata elämääni huonolle ja toimimattomalle liitolle.

"..lopulta tässä johtaa naisen omaan ratkaisuun.."

Jokaisella naisella on täysi oikeus jatkaa liittoa tai sitten erota. Samoin miehelläkin. Sanoisin, ettei yksikään nainen eroa sen vuoksi, että ero olisi jotenkin tavoiteltu ja ihailtu vaihtoehto, tai "trendikästä". Tai erotaan, kun naapurikin eroaa. Eroon on aina omat henkilökohtaiset, yksityiskohtaiset syyt, etkä sinä tai kukaan muukaan voi niitä tietää, ellei niitä joku kerro. Siis ihan oikeita syitä, ei sinun omia arvailuja. Vaikkei sen puoleen. Tuskin kukaan sinulle oikeita syitä erostaan paljastaakaan, koska asenteesi ja ennakkokäsityksesi ovat niin vahvoja, että murskaisit sinulle kerrotut oikeat syyt niiden alle.

Jos avioliitossa, parisuhteessa ei ole keskinäistä ymmärtämystä, kumppanuutta, ja luottamusta, ei sitä kannata jatkaa. Ei myöskään ole olemassa mitään perhearvoa, ilman parin MOLEMMINPUOLISTA arvostusta.

Julkisuudessa vain kerrotaan eroista. Niillä "hehkuttaminen" on oma näkemyksesi, joka ei perustu tosiasioihin. Eikä sitä paitsi onni ja onnellisuus ole koskaan paha asia, ei edes eron jälkeen! En ymmärrä ihmisiä, joiden mielestä liittoa pitäisi jatkaa vaikka hampaita irvistellen vuosi kaudet.

höpötihöpöti kirjoitti:

Vai niin, ja keskustelu menee taas tälle linjalle. Mutta ok? Oletteko te miettineet mitä parisuhde teille merkitsee? Mitä avioliitto teille merkitsee? Mikä erottaa avioliiton ja parisuhteen muista ihmissuhteista ja muusta elämästä? Voiko teidän mielestänne parisuhdetta ostaa rahalla, minun mielestäni ei. Minun mielestäni ne palvelut/tuotteet, jotka voi ostaa rahalla eivät vaadi parisuhdetta ts. ruoanlaiton, siivouksen tms. voi ostaa rahalla, seksin voi ostaa rahalla, ei siihen tarvita parisuhdetta. No, mihin sitä sitten tarvitaan parisuhdetta? No siihen, että on vierellä, joku jonka kanssa on hyvä olla, jonka kanssa on mukava jakaa arkea ja juhlaa, joku jonka kanssa voi iloita ja surra, johon voi luottaa, on tietynlainen tuki ja turva niin eli siihen vaaditaan TUNTEITA. Kysynkin nyt niiltä, jotka ovat eroamassa tai eronneet, että oliko parisuhteenne tunnepuolelta todellakin tuollaista ja kuuntelitteko te toisianne, eli kummallakin olisi ollut hyvä olla. Luulenpa, että ei. Niin ja minä olen eroamassa, en halua uhrata elämääni huonolle ja toimimattomalle liitolle.

Lue lisää

"että on vierellä, joku jonka kanssa on hyvä olla, jonka kanssa on mukava jakaa arkea ja juhlaa, joku jonka kanssa voi iloita ja surra, johon voi luottaa, on tietynlainen tuki ja turva niin eli siihen vaaditaan TUNTEITA. "

Juuri näin! Ellei tätä tajua, ei ole hitustakaan empaattinen. Ja ellei ole yhtään empaattinen, ei ole ihme, että puoliso haluaa erota. Siksi suhtaudun erittäin varauksellisesti kaikkiin, jotka syyttävät kumppaniaan erohaluista/erosta. Oikeasti syyttely on epätervettä narsismia, jossa ei kyetä yhtään näkemään puolisoa omana itsenään, vaan jonkinlaisena hyödykkeenä.

Ymmärrän yskäsi ja siinä on pointtia jossa on paljon totuutta, en väitä ollenkaan ettei näin pitäisi olla ja tunnetta tietenkin on puolisoiden välillä oltava.

On kai selvää myös että vuosia yhdessä eläneiden puolisoiden tunteet kerkiävät vaihtelemaan ja hyvin paljon tasaantumaan ajan kanssa, eli on myös paljon aikoja jolloin tunteet ovat täysin ilman mitään jännittävää tai ihastusta ja jopa tylsääkin varsinkin kun perhe elämät ovat nykyään kovin rastitettuja työn, harrastusten ja lasten takia.

Tässä on se ongelma sitten kuten ap hyvin toi hyvin esille, että kun tietyt näyttävät naiset sitten saa muilta miehiltä esim. illan istujaisissa tai työympyröissä ihailtavaa huomioita lähtee naisen tunteet sitten pyörimään ja sitä mukaan ajattelemaan sanon itsekkäästi että minäkin voisin olla onnellisempi juuri tuollaisen miehen kanssa. Eikö naiset tajua että tällainen käyttäytyminen miesten taholta on ihan tarkoituksenmukaista yritystä valloittaa nainen joka on luontaista toimintaa tiettyjen miesten taholta. Tämä ei myöskään kohdistu vain yhteen naiseen vaan aina kun tulee miehelle vastaan mielekäs nainen tällainen mies lähtee kertomaan samoja tarinoita valloittaakseen myös tämän uuden naisen. Mies saa tällaisista valloitusyrityksistä nimenomaan mielihyvää. Nainen päättää erota ja asettua tämän uuden miehen kanssa ja jossakin vaiheessa nainen on samassa arkipyörityksessä ja taas löytyy miehiä valloittamaan ja saamaan tunteet naisessa liikkeelle.

Tätäkö tarkoitat sitten naisen oikeudella erota kun tämä valloittava mies tuntuu ihanemmalta, ainakin verrattuna siihen perhe arkea pyörittävään mieheen kotona joka yrittää pitää perheen, asunnon, lapset ym. kasassa. Romanttiset hetket kun jää useimmiten toiseksi mieheltä kun perheen arki pyöritys vie voimat vaikka haluja olisi.

Maaret Kallio sanoi hyvin että jos parisuhteessa on epäkohtia niin niistä kannattaa puolisoiden keskustella keskenään löytääkseen voiko asioita tehdä toisin tai paremmin, oli sitten tunne asioihin liittyviä tai muuta. Useimmiten varmaankin voidaan löytää miten voidaan toimia paremmin. Tietyt naiset päättävät mielummin kuitenkin lähteä tämän uuden ihastuttavan miehen mukaan keskustelematta mitään (riittää heistä ilmoitus että haluaa erota) joka on saanut heidän tunteensa liikkeelle valloitettuaan heidät hakemaan uutta onnea.

Lisäksi samasta asiasta Maaret jatkaa että mikäli on ylitsepääsemättömiä ongelmia niin silloin ei kannata jatkaa jota ovat sellaiset kuten mainitsit ettei ole luottamusta tai ymmärtämystä toista kohtaan.

Mikäli

Eroon johtaneet ongelmat ovat yleensä todellakin suurempia kuin mitä ihmettelevämies kuvasi. Toki on niitäkin, jotka lähtevät sen vuoksi, että löytyy vaan aina parempia ja parempia, mutta he taitavat parisuhteessa asuvista olla vähemmistö, joten siinä mielessä tuo ihmettelevänmiehen esittämä asia on minusta vähättelevää.
Mitä sitten tulee tuohon huomioon mitä naiset saa niin sekin on vähän kaksipiippuinen juttu, näin naisena totean. Jos parisuhde ihmisellä on kunnossa niin ulkopuolinen huomio ei tällöin kyllä parisuhdetta hetkauta ja jos suhde on heikommassakin kunnossa niin ulkopuolinen kiinnostus ja huomio saattaa jopa parantaa ja piristää olemassa olevaa suhdetta, sillä ulkopuolinen huomio voi parantaa esimerkiksi parisuhteessa olevien seksielämää. Toinen saattaakin tuntea itsensä haluttavaksi ja kelvolliseksi ja suhde saattaa jopa pelastua. Mutta jos suhteessa on vakavia ongelmia niin ei sitä ulkopuolisten huomio tai huomiotta jättäminen pelasta. Täytyy muistaa, että parisuhde on aina kahden kauppaa. Ja toisaalta miksi miehen pitää jättää se oma parisuhdekumppani huomioimatta?
Mutta kuten totesin ja toisaalta ihmettelevämieskin osin tuossa totesi, että kyllä merkittävämpää on luottamuksen puute, ymmärtämyksen puute, kommunikointiongelmat tai erilaiset vahvat persoonallisuuden tai tunne-elämän häiriöt mitkä sen suhteen lopulta kaatavat.

Ihmettelevämies kirjoitti:

Ymmärrän yskäsi ja siinä on pointtia jossa on paljon totuutta, en väitä ollenkaan ettei näin pitäisi olla ja tunnetta tietenkin on puolisoiden välillä oltava.

On kai selvää myös että vuosia yhdessä eläneiden puolisoiden tunteet kerkiävät vaihtelemaan ja hyvin paljon tasaantumaan ajan kanssa, eli on myös paljon aikoja jolloin tunteet ovat täysin ilman mitään jännittävää tai ihastusta ja jopa tylsääkin varsinkin kun perhe elämät ovat nykyään kovin rastitettuja työn, harrastusten ja lasten takia.

Tässä on se ongelma sitten kuten ap hyvin toi hyvin esille, että kun tietyt näyttävät naiset sitten saa muilta miehiltä esim. illan istujaisissa tai työympyröissä ihailtavaa huomioita lähtee naisen tunteet sitten pyörimään ja sitä mukaan ajattelemaan sanon itsekkäästi että minäkin voisin olla onnellisempi juuri tuollaisen miehen kanssa. Eikö naiset tajua että tällainen käyttäytyminen miesten taholta on ihan tarkoituksenmukaista yritystä valloittaa nainen joka on luontaista toimintaa tiettyjen miesten taholta. Tämä ei myöskään kohdistu vain yhteen naiseen vaan aina kun tulee miehelle vastaan mielekäs nainen tällainen mies lähtee kertomaan samoja tarinoita valloittaakseen myös tämän uuden naisen. Mies saa tällaisista valloitusyrityksistä nimenomaan mielihyvää. Nainen päättää erota ja asettua tämän uuden miehen kanssa ja jossakin vaiheessa nainen on samassa arkipyörityksessä ja taas löytyy miehiä valloittamaan ja saamaan tunteet naisessa liikkeelle.

Tätäkö tarkoitat sitten naisen oikeudella erota kun tämä valloittava mies tuntuu ihanemmalta, ainakin verrattuna siihen perhe arkea pyörittävään mieheen kotona joka yrittää pitää perheen, asunnon, lapset ym. kasassa. Romanttiset hetket kun jää useimmiten toiseksi mieheltä kun perheen arki pyöritys vie voimat vaikka haluja olisi.

Maaret Kallio sanoi hyvin että jos parisuhteessa on epäkohtia niin niistä kannattaa puolisoiden keskustella keskenään löytääkseen voiko asioita tehdä toisin tai paremmin, oli sitten tunne asioihin liittyviä tai muuta. Useimmiten varmaankin voidaan löytää miten voidaan toimia paremmin. Tietyt naiset päättävät mielummin kuitenkin lähteä tämän uuden ihastuttavan miehen mukaan keskustelematta mitään (riittää heistä ilmoitus että haluaa erota) joka on saanut heidän tunteensa liikkeelle valloitettuaan heidät hakemaan uutta onnea.

Lisäksi samasta asiasta Maaret jatkaa että mikäli on ylitsepääsemättömiä ongelmia niin silloin ei kannata jatkaa jota ovat sellaiset kuten mainitsit ettei ole luottamusta tai ymmärtämystä toista kohtaan.

Mikäli

Lue lisää

Minusta tarkastelet asiaa liian yksipuolisesta, suorastaan mustavalkoisesta näkövinkkelistä. Sellaisesta näkökulmasta katsottuna ummistetaan silmät ihmismielelle, tunteille, kaikenlaisille. Ts kielletään/ei suostuta katsomaan asiaa mistään muusta suunnasta, koska siinä tapauksessa pitäisi jättää toisten arvostelu ja syyttäminen.

Elämänkokemukseni perusteella sanon sata varmana asiana, että erittäin harva nainen joutuu toisen miehen pauloihin, ja tämän johdosta eroaa, kerta toisensa jälkeen. Se ei vain mene niin, luota minuun. Ja silloin, kun näin tapahtuu, nainen tuskin tietää itsekään millaista miestä oikein haluaa ja etsii. Tai sitten erittäin vahvasti aina tietää vaihtamisen kannattavan. Parilla tuttavalla on kolmas, neljäskin mies "menossa", mutta mitä sitä ihmettelemään, miksi sitä pitäisi arvostella? Etenkin, kun naisten nykyinen mies tuntuu minusta aivan selvästi sopivammalta kuin edelliset. Miksi ihmis-/parisuhteita muutenkaan pitäisi mitata määrällisesti, ajassa? Varsinaista hämärätouhua on mittailla ja arvostella toisten suhteita. Mikään suhde ei ole sellainen kuin oma mielikuva suhteesta on. Tämä pätee myös omissa ihmissuhteissa. Omassa parisuhteessakin. Siinä on monta tekijää - oma näkemys, käsitys itsestä, siitä millainen on, miten toimii, kohtelee muita jne. Samoin on käsitys puolisosta, millainen hän on... Tämä sama myös toisinpäin, eli puolison käsitys itsestään ja kumppanistaan. Lisäksi on vielä todellisuus sotkemassa kuvioita. Jotkut eivät näe edes itseään kovinkaan realistisesti. Tällöin on miltei mahdotonta nähdä kumppaniakaan.

Sinä olet aivan yltiöpositiivinen, kun sanot "Useimmiten varmaankin voidaan löytää miten voidaan toimia paremmin." Ehkä se perustuu käsitykseesi, ettei pidä erota, yhdessä pitää olla? Omasta kokemuksestani (ja kymmenistä ystävien ja tuttavien) sanon, että etenkin pitkissä parisuhteissa on mahdotonta enää löytää parempaa tapaa toimia. Kun suhde on juuttunut vuosiksi johonkin ongelmakohtaan, niin siitä on erittäin harvoin mahdollisuus parantaa suhdetta. Ketjussa on muutenkin unohdettu yksi erittäin tärkeä, perustavanlaatuinen asia. Se on oma tahto. Jos kumppani ei korvaansa lotkauta suhteen parantamiseksi, niin se jos mikä tappaa toisen tahdon rakastaa, myöhemmin halun jatkaa liitossa. Tällöin ihminen on todella altis rakastumaan, ihastumaan, hullaantumaan toiseen/toisiin.

Tasa-arvon näkökulmasta: kyllä miehetkin, ja etupäässä miehet, rakastavat valloittamista, joilla on rinnakkaisuhteita, syrjähyppyjä, kymmenittäin, jopa sadoittain. Mutta heistäkin vaimo yleensä hakee eroa. Mies harvemmin.

Kirjoituksessasi on pointtia tasa-arvo, mutta muutama kohta särähti korvaan. Ihan niinkuin asian parissa viranomiastyötä tekevä jdjd_66 tuolla alempana toteaa niin suomalaiset ja etenkin naiset hakevat eroa liiankin harvoin eli monenmoista ensin kestetään. Kun sinä tasa-arvo vielä esität näkemyksesi kuinka jonkun tutun ei pitäisi erota, kun hänellä on niin hänelle sopiva puoliso osoitat enemmänkin naiviiutesi ja yksisilmäisyytesi. Et sinä oikeasti voi tietää kenenkään parisuhde-elämästä, et edes ystäväsi, sillä et tiedä mitä heidän elämänsä siellä kahden kesken on. harva avautuu asioista edes parhaimmille ystäville ja usko pois, että mitä kipeämpiä asioita taustalla on sitä vaikeampaa on avautuminen. Ja tässä tulee osin se meihin istutettu häpeäasia, mistä tuo myöhempi kirjoittajakin kertoo. Minähän olen osittain viallinen ja syyllinen, minähän olen valinnut noin huonon ihmisen puolisokseni, minun vika ja syy, kun olen niin heikko etten pysty lähtemään. Onko tämä lapsille oikein vai olisiko toisella lailla oikein jne. Niin, että aika pitkään sitä naisen pinnaa voi venyttää ennenkuin katkeaa. Ikävästi myös arvostelet niitä, joilla useampi suhde menossa. Vaikka itse olen yli 15-vuotta ollut naimisissa ja eroamassa niin en silti tuomitse muiden epäonnistumisia enkä sitä, jos heillä useampi suhde epäonnistunut. Kyllä minusta enemmän epäonnistumista ja pelkuruutta on lukuisat yhden yön suhteet, kun vaikkapa neljä, viisi pidempää suhdetta jollakulla neli-viisikymppisellä. Itselläni ennen tätä suhdetta oli yksi pidempi suhde, joka oli puhtaasti nuoruuden suhde ja vaikka tarkoitus oli pysyä yhdessä niin kyllä moni alle parikymppisenä solmittu suhde ajan myötä kaatuu. Lisäksi itse ainakin olen nyt hakenut apua terapiasta ja itse ainakin tiedän, mihin jatkossa kiinnittää huomiota, tulevissa suhteissa. Uskon silti edelleen rakkauteen ja kestävään sellaiseen, toivottavasti sitten elämänikäiseen, sillä tällaista tunneihmistä erot aina riipaisee. Ja uskon näin, vaikket sinä tasa-arvo uskoisikaan.

"Kyllä minusta enemmän epäonnistumista ja pelkuruutta on lukuisat yhden yön suhteet, kun vaikkapa neljä, viisi pidempää suhdetta jollakulla neli-viisikymppisellä."

Muista kuitenkin, että vain sinun mielestäsi, ja sen mitä tiedät. Itse ajattelen, ettei päättynyt parisuhde ole ollenkaan epäonnistuminen. Ei minullakaan, erosin exästä, jonka kanssa olin lähemmäs 30v. Et sinä voi päättää kenenkään muun kuin omasta puolestasi mikä on epäonnistunut suhde. Pelkuruutta puolestaan on se, ettei uskalla tehdä jotain mitä haluaa. Eikö ole varsin selvää, että ihminen, jolla on useita parisuhteita, ja/tai muitakin ihmissuhteita, HALUAA niitä? Jos yhden kanssa ei enää synkkaa, toinen muuttuu, itse muuttuu, tai suhde menee liian vaikeaksi, toinen muuttaa - tai haluaa omistautua rakkaalle harrastukselleen (tai tosiaan toiselle ihmiselle), niin miksi sen pitäisi antaa pilata oma elämä? Miksi pitäisi tuomita itsensä yksinäisyyteen?

Vaikeista asioista avautuminen yleensä kannattaa, mutta ei tietenkään kenelle tahansa. Näin keski-ikäisenä olen kyllä ottanut riskejä - puhunut jopa 80 vuotiaalle äidilleni asioista, joista ennen en kuvitellutkaan puhuvani. Mutta avautuminen on myös siitä toisesta ihmisestä, hänen ymmärryksestään, persoonastaan kiinni.

Luimmeko samaa tasa-arvon kirjoittamaa viestiä?

"Ikävästi myös arvostelet niitä, joilla useampi suhde menossa".
Tasa-arvohan kirjoitti
"Parilla tuttavalla on kolmas, neljäskin mies "menossa", mutta mitä sitä ihmettelemään, miksi sitä pitäisi arvostella? Miksi ihmis-/parisuhteita muutenkaan pitäisi mitata määrällisesti, ajassa? Varsinaista hämärätouhua on mittailla ja arvostella toisten suhteita"

Toisaalta asia on niinkin. että meistä jokaisella on vain yksi elämä. Jos vaimostasi tuntui, että hänen elämänsä valuu hukkaan sinun kanssasi, vaikka "ihan mukavaa" onkin, mutta hän kaipaa sitä jännitystä, jotain muuta kuin mitä sinä voit antaa, niin miksei hänellä olisi oikeutta elää sellaista elämää, jonka hän haluaa? Miksi hänen pitäisi elää tyytymättömänä ja hukata puolet elämästään vain siksi, että muille ei tulisi paha mieli? Olisiko sinusta oikeasti mukava elää ihmisen kanssa, joka vastentahtoisesti jää luoksesi loppuiäkseen haaveilemaan muista? Miksi kaikkien muiden onni on tärkeämpää kuin vaimosi onni? Ihmiset, jotka elävät elämänsä vain muita miellyttäen ja omat toiveensa unohtaen, vaipuvat ennen pitkää masennukseen ja saattavat päätyä epätoivoisiin tekoihin. Ei se ole mitään elämää, että aina vain ajattelee muita eikä koskaan tee sitä, mitä oikeasti haluaisi. Siinä ennen pitkää alkaa syyttää omaa puolisoa ja lapsia siitä, ettei päässyt tekemään sitä mitä eniten halusi. Sitten kuolinvuoteellaan saa katua elämättä jäänyttä elämää.

Toivon toki, että jokainen harkitsee tarkkaan, ennen kuin heittää pois pitkän parisuhteen ja rikkoo perheensä, mutta jos se harkinnan jälkeenkin tuntuu itselle parhaalta vaihtoehdolta ja riskin arvoiselta, niin antaa mennä vain. Saamme yhden ainoan elämän ja sen elämiseksi täysillä täytyy joskus olla miellyttämättä muita ja ottaa riskejä, ettei tarvitse katua kaikkea sitä, mikä jäi tekemättä. Sanontakin kuuluu, että on parempi katua jotain tekemäänsä kuin jotain, minkä jätti tekemättä. Sori vaan, elämä ei ole aina reilua ja joskus hyvätkin tyypit saa turpaansa. Kaikki eivät saa sitä mitä haluavat ja ansaitsevat, mutta se ei tarkoita, ettei kukaan saisi yrittää. Jokaisella on oikeus yrittää olla onnellinen omalla tavallaan. Minä ainakin rakastan kumppaniani sen verran, että jos hän todella haluaisi lähteä luotani, antaisin hänen mennä ja toivoisin, että hän löytää sen, mitä ei minulta saanut. Totta kai se sattuisi, mutta en voisi olla niin itsekäs, että vaatisin toista uhraamaan koko elämänsä minulle, jos se ei oikeasti häntä tyydytä. Eihän se tyydyttäisi minuakaan, kun tietäisin, ettei se oikeasti halua olla kanssani.

Ei se arki tule jos pitää huolen suhteesta ja miehenä ainakin tarvitsen seksiä 2-5 kertaa viikossa ja jos sita pn kerran tai kaksi kuussa niin silloin suhde ei toimi tältä osin. Jo 25v ollut saman naiseni kanssa ja meillä ei niin sanottua arkea ole vaan ollaan tehty monet aisat erilailla ja haukaa on ollut ja yksi lapsikin siinä aikuiseksi kasvatettu.

mekkk kirjoitti:

Ei se arki tule jos pitää huolen suhteesta ja miehenä ainakin tarvitsen seksiä 2-5 kertaa viikossa ja jos sita pn kerran tai kaksi kuussa niin silloin suhde ei toimi tältä osin. Jo 25v ollut saman naiseni kanssa ja meillä ei niin sanottua arkea ole vaan ollaan tehty monet aisat erilailla ja haukaa on ollut ja yksi lapsikin siinä aikuiseksi kasvatettu.

Lue lisää

Niin. Olisikohan tässä yksi syy. Nainen hoitaa kodin, lapset, käy töissä, kaupassa, pyykkää, siivoaa, tekee safkat jne, Pääsääntöisesti nainen. Eihän nainen väsy koskaan. Nainen jaksaa olla aina huoliteltu, pukeutua kuin markan hiuora, että rakas aviomies saa seksiä joka päivä, joka kellonaika jne. Mies tulee kotiin, valmiiseen ruokapöytään, lapset on siististi puettuja ja puhtaita, eivät mekasta, syövät kiltisti ruokansa ja menevät nätisti huoneisiinsa leikkimään/tekemään läksyjä. Vaimokulta on kuin markan huora, seksikkäinen vaatteineen, meikkeineen ja laitettuine hiuksineen/kynsineen ja puffff! Safkat on hövinnyt pöydästä, tiskit hävinneet, pei pölkyhiukkastakaan, kaikki on täydellistä ja ei muuta kuiin rakasta aviomiestä viihdyttämään!! Ja sitten mä heräsin!

Tuo kuulostaa vahvasti tosielämältä. Ap:n kirjoituksen suurin virhe on siinä, että kuvitellaan ihmisten eroavan turhista syistä, koska ei olla yhtään perehdytty erojen takana piileviin oikeisiin syihin. Liekö se tarpeellistakaan, koska niitäkin todennäköisesti vähäteltäisiin. Joku kun päättää, että erot ovat turhia, niin siitä ei tingitä.

Taidat tosiaan ihmettelvämies itse elää jotakin herttasarjaa. Moni uraa tekevä nainen ei tee niin pitkiä päivä kuin kuvailet. Kysehän työnteossakin on työn tehokkuudesta eikä sitä mitata pelkästään ajankäytöllä. Lisäksi useat uraäidit ovat omistautuneita myös lapsilleen ja perheelleen. Tutkimusten mukaan se on kuitenkin selvä, että uraäidillä kumppanin valinta on ensiarvoisen tärkeää. Hyvä mies mahdollistaa uran ja huono mies on kiviriippana. Näin vain on fakta ja tällöin naisen on parempi ilman tuollaista "huonoa" miestä.
On kyllä totta, että on se jätetty mies tai nainen niin tuollainen puskista tapahtuva jättäminen on aina väärin ja epäreilua. En usko sellaista kuitenkaan pahemmin tapahtuvan. Mutta eiköhän tässä jo ole aika paljon poikettu sivuraiteille alkuperäisestä aiheesta naisen hillittömästä biletyksestä ja miesten iskemisestä. Siitähän sinä liikkeelle lähdit ja nyt ollaan jo urakysymyksissä.

"Kinastella ei kannata siitä jos suhde on oikeasti huono jossa ei ole luottamusta enää ollenkaan johtuen erinäisistä syistä ..."

Suhde on ihan aikuisten oikeasti huono, jos toinen haluaa erota. Korostan sanaa "suhde". Ihmisistähän ero ei huonoa tee.

Sinulla on jokin ihmeellisen kummallinen käsitys naisista. Ei ollenkaan realistinen. Ap:llä samoin. Elämä on herttasarjaa vain kirjoissa.

"Sitä vaan jää miettimään olisiko avioliiton mahdolliset ongelmakohdat voitu ratkaista jotenkin toisin ? "

Tuskin, koska ero oli ex-vaimosi ratkaisu. Toisenlaiseen ratkaisuun, yhteiselon jatkamiseen tarvitaan molempien tahtotila.

Noista miinusmerkeistä voit kertoa vain oman osuutesi. Et voi tietää, vaikka ex vaimosi nauttisi "yksinäisyydestään" hyvinkin paljon. "Perheen rikkominen" on aika syyttävä ilmaus, joten jätetään se huomiotta.

Sitä ihmettelen miten talous voi olla tiukalla, jos exäsikin oli "urallaan vauhdissa". Siitä päätelleen pitäisi olla ihan kohtuulliset tulot. Eikö niitä ole laitettu balanssiin menojen kanssa, miten voi olla tiukalla? Niin, ja varsin usein naisille(kin) suhde toiseen osoittautuu sellaiseksi "exit suhteeksi". Sen avulla saa itseluottamusta ja voimaa erota. Monet tietävät jo suhteen alussa, ettei se ole kovin vakavanlaatuista. Pääasia on ero.

En tiedä oletko ex-vaimosi kanssa tekemisissä. Mutta olit tai et, ja jos sinua harmittaa ja masentaa eronne, niin eikö nykyajan viestimillä voisi helposti "lämmitellä" välejä? Tai vaikka suoraan ehdottaa tapaamista. Sillä onhan sekin aika tyhmää, että molemmat haikailisivat toisen perään, mutta kumpikaan ei tohdi tehdä aloitetta suhteen uudelleenvirittämiseen. Onhan tuossa tietysti se vaara, että toinen sanoo suoraan "ei kuule kiinnosta", mutta mitä siitä?

Kunnon mies tai vaimo voi kaydä vieraissa mutta ei tuollaisiin yhden illan tai yön jutuista voi parisuhdetta rakentaa kun lähtökohtana on vain hyvä seksi tai sen tuoma jännitys tai joku muu juttu. Moni varmaan katuu eroaa vuosien jälkeen mutta monella luonne ei anna periksi että voitaisiin aloittaa uudestaan ja se siitä.

Kaikki me tiedämme että puhuminen usein auttaisi näihin ongelmiin. Mutta pohjimmiltaan ihmiset ovat todella erilaisia. Jos vaimosi on ollut uraorientoitunut niin häntähän on voinut motivoida vaikka valta, voittaminen jne.jne. erilaisia motiiveja ihmisten käyttäytymisen takana on lukemattomia.

Pitkänkin suhteen jälkeen käy joskus niin että toinen muuttuu tunnistamattomaksi. Noista motiiveista lähtee myös se halu keskustella omasta huonosta olosta - jos on tarve koko ajan näyttää että kaikki menee tosi hyvin voi olla itsellekin vaikeaa tunnustaa että on onneton, saati sitten puolisolle.

Oma ex-mieheni ei ymmärtänyt puhettani meidän suhteen ongelmista eikä suostunut lähtemään kanssani hakemaan ammattiapua. Ikävä kyllä kun en lopulta enää jaksanut ja lähdin, hän yhä vielä luuli minun vain uhkailevan - siinä kohdin olisi apukin jo kelvannut mutta ikävä kyllä tunteeni olivat jo kuolleet. Surullista.

No, kaikesta pääsee yli ja onneksi maailmassa on ihania ihmisiä muitakin, vaikken tuon rankan kokemuksen jälkeen ole oikein uskaltanutkaan enää heittäytyä.

Tsemppiä kaikille parisuhteessa tai sinkkuudessa kipuileville - meillä on tämä yksi elämä, yritetään edes laskea muureja ympäriltämme ja lopetetaan toistemme panettelu, ei se tuo hyvää oloa kenellekään, eikä ainakaan ole hyvä maaperä uuden suhteen rakentamiseen.

mulla samanlaisia kokemuksia
olen tullut siihen tulokseen,että jos on liian kiltti ja sopeutuvainen pitkässä parisuhteessa niin nainen kyllästyy ja rupeaa katsomaan muualle tai laittaa ilmoituksen nettiin ja etsii jännitystä sieltä

"hänet on jätetty täysin pimentoon oman eronsa syistä,"

Niin, onko? Eikö se nyt ole selvää, että pelkästään jos toinen on menettänyt mielenkiintonsa puolisoaan kohtaan, on aika hyvä syy erota? Saati sitten, jos "ei ole halua ja kunnioituskin puuttuu ? Ollaan tultu itsestään selvyyksiksi molemmin puolin." Ja etenkin, jos kumppani etsii toisilta huomiota/seksiä/rakkautta mitä omassa suhteessa ole.

Mitä ihmeen muita syitä tarvitsee vielä olla?

Kyllä minut jätettiin pitkälti pimentoon eron todellisista syistä. Päällimmäiset syyt mitä exäni esitti olivat lähinnä sen tasoisia, että moni tuttuni lähinnä huvittuneena totesi, etteikö hän todellakaan parempia tekosyitä avioerollenne keksinyt .

Käsi sydämellä täytynee myöntää, että vaikka miehenä huolehdin mielestäni kohtuullisen hyvin perheen hyvinvoinnista, talouden ja arjen sujumisesta, on mahdollista, että en tarpeeksi hyvin osannut aina huomioida häntä vuosien myötä, vaikka hyvin yritin häntä pitää ja merkkipäivät huomioiden yms. Kyllä vaan, teimme matkoja yhdessä, ulkoilimme, annoin hellyyttä, seksiäkin oli silloin kun vaimo sitä armostaan antoi, minusta seksin määrä tai laatu ei ollut riippuvaista vaan kyllä tilanne oli toisinpäin. Yritin siis huomioida monin tavoin, mutta ehkä en kuitenkaan osannut sitten riittävästi ? Jotain jäi tietysti puuttumaan. Meillä ihmisillä on erilaiset tarpeet ja toki me ihmiset muutumme vuosien aikana. Totta meilläkin riitoja oli, ei kuitenkaan usein, elimme mielestäni normi suomalaista perhe-elämää. Meillä asiat tehtiin usein niin kuin vaimo halusi, olin oppinut välttämään isommat kärhämät. No niin nyt jo joku ajattelee, että täysi tossu mieheksi. Sitä en kuitenkaan ollut, minulle tärkeissä asioissa sanoin vankan mielipiteeni.

Reilua olisi tietysti ollut aidosti pystyä keskustelemaan eron todellisista syistä, mikä tappoi rakkauden ? Niin mikä.. Tähän en saanut koskaan selitystä häneltä, toisaalta voi myös kysyä oliko aitoa rakkautta hänen puoleltaan edes koskaan ollutkaan. Kunnon reilu selvitys olisi ollut selkärankaa osoittava teko naiselta, mutta nyt jäi asiat selvittämättä. Tapaan exääni silloin tällöin ja hän myös soittaa eri asioista, viimeksi tänään, mutta hän pystyy keskustelemaan lähinnä vain lapsiin liittyvistä asioista tai asioista joista hänelle on edelleen saatavissa jonkin sortin hyötyä , esim. taloudellista, kaiken muun ympärille hän on rakentanut muurin. Muista asioista ei keskustella, aika mielenkiintoinen tilanne kun kuitenkin ollaan tavalla tai toisella yhteydessä.

Olen tavannut eron jälkeen puolen tusinaa eronnutta naista. Näissä monessa on nainen on ollut Se lähtijä ja "petturi" , silmiinpistävää on ollut näiden naisten silmiinpistävä itsekäs kova luonne, minä ja minun tarpeeni. Ex. miehet ovat saaneet usein kyytiä puheissa ja dumpattu kaikin tavoin pois elämästä. Monet näistä keski-ikäisistä naisista roikkuu eron jälkeen kontakti palstoilla " sosiaalisina ja mukavina " . Monet heistä ovat myös puheissaan jälkeenpäin katuneet lähtöään avioliitosta. Mietin joskus anteeksi vaan arvon keski-ikäiset naiset mikä merkitys on lasten lähdöllä "pesästä" ja vaihdevuosilla käytökseenne ? Tehdään isoja päätöksiä kyllästyneenä " vanhaan " ukkoon ja lähdetään kepeästi kohti mainioita uusia seikkailuja usein laastari suhteen avustamana ja vuoden parin päästä todetaan, että tulikin tehtyä huono ratkaisu, voi voi.. olisin voinut pelata korttini toisin. Siinä sitä ollaan, monesti onnettomampina kuin ennen eroa. Eräs nainen, jota tapailin eroni jälkeen totesi suoraan, että " maksaisi vaikka miljoonan" , kun vain saisi vanhan elämänsä takaisin. Nyt hän opiskelee Fisherin erokirjaa " jälleenrakennus ". Lainasi sitä muuten minullekin.

Omaa eteenpäin menoa olisi auttanut jos exäni olisi rehellisesti kertonut mikä ja missä mentiin pieleen. Nyt olen vast `ikään tavannut erittäin mukavan naisen ja jos tästä orastavasta suhteesta jotain tulee haluaisin mielelläni yrittää välttää ne karikot mihin oma avioliittoni päättyi. Yleensä sanotaan, että miehet eivät osaa puhua, mutta arvon ladyt ! tavattuani useita eronneita naisia eroni jälkeen, olen tullut siihen lopputulokseen, että oikeasti harvat teistä osaa puhua miestenne kanssa suhteen ongelmista ajoissa taikka sitten rakentavasti, mielummin mökötetään ja sitten petetään. Moni teistä kuvittelee, että mies on ajatusten lukija, mutta sitä me emme valitettavasti ole, siksipä Suomessa niin monta turhaa eroa otetaan joka vuosi. Opetelkaa puhumaan, sillä säästyisitte elämässänne monelta harmilta ja virheeltä, turhilta eroilta ja lapsennekin voisivat paremmin.

Ja minä olen tavannut useita eronneita miehiä ja jutustelu heidän kanssaan on paljastanut kuinka pihalla he ovat. Ensinnäkin harva heistä on erosta mitään opiksi ottanut, ihmettelee vaan että miksi se vaimo lähti vaikka tein sitä ja tätä ja vaikka olin niin mahtava ja samalla jo ulkopuolinen voi puheestaan huomata tiettyjä ristiitaisuuksia. Ikävää on se, että nämä miehet eivät oikeasti ole miettineet ja avanneet liittonsa päättymisen syitä. Oletteko käyneet terapiassa, minusta siellä pitäisi käydä jokaisen eronneen? Ero on niin kipeä asia, että sitä ja sen aiheuttamia huonoja tunteita on vaikea paeta. Lisäksi ole Nähtyjakoettu onnellinen siitä, että sinulla on tuttava, joka tukee sinua (vaikkakin osin virheellisesti) kaikessa ja tuomitsi avioeronne syyt naurettaviksi ja heppoisiksi. Oman eron pyörteissä olen oppinut sen verran, että kenenkään eroja en arvostele enkä tuomitse. Minä en tiedä todellisia, syvällisiä syitä. Ainakin sinulla ap on ollut kommunikaatio-ongelma puolisosi kanssa, jos et edes tiedä miksi erositte. Rakkaudettomuuskin on hyvä syy eroon, se näivettää suhteenne ennenpitkää ja itse kyllä uskon, että nopeammalla erolla, moni ero tilanne voisi olla riidattomampi.

sä siis oot hrannut eroniden miesten kanssa.....

Nähtyjakoettu kirjoitti:

Kyllä minut jätettiin pitkälti pimentoon eron todellisista syistä. Päällimmäiset syyt mitä exäni esitti olivat lähinnä sen tasoisia, että moni tuttuni lähinnä huvittuneena totesi, etteikö hän todellakaan parempia tekosyitä avioerollenne keksinyt .

Käsi sydämellä täytynee myöntää, että vaikka miehenä huolehdin mielestäni kohtuullisen hyvin perheen hyvinvoinnista, talouden ja arjen sujumisesta, on mahdollista, että en tarpeeksi hyvin osannut aina huomioida häntä vuosien myötä, vaikka hyvin yritin häntä pitää ja merkkipäivät huomioiden yms. Kyllä vaan, teimme matkoja yhdessä, ulkoilimme, annoin hellyyttä, seksiäkin oli silloin kun vaimo sitä armostaan antoi, minusta seksin määrä tai laatu ei ollut riippuvaista vaan kyllä tilanne oli toisinpäin. Yritin siis huomioida monin tavoin, mutta ehkä en kuitenkaan osannut sitten riittävästi ? Jotain jäi tietysti puuttumaan. Meillä ihmisillä on erilaiset tarpeet ja toki me ihmiset muutumme vuosien aikana. Totta meilläkin riitoja oli, ei kuitenkaan usein, elimme mielestäni normi suomalaista perhe-elämää. Meillä asiat tehtiin usein niin kuin vaimo halusi, olin oppinut välttämään isommat kärhämät. No niin nyt jo joku ajattelee, että täysi tossu mieheksi. Sitä en kuitenkaan ollut, minulle tärkeissä asioissa sanoin vankan mielipiteeni.

Reilua olisi tietysti ollut aidosti pystyä keskustelemaan eron todellisista syistä, mikä tappoi rakkauden ? Niin mikä.. Tähän en saanut koskaan selitystä häneltä, toisaalta voi myös kysyä oliko aitoa rakkautta hänen puoleltaan edes koskaan ollutkaan. Kunnon reilu selvitys olisi ollut selkärankaa osoittava teko naiselta, mutta nyt jäi asiat selvittämättä. Tapaan exääni silloin tällöin ja hän myös soittaa eri asioista, viimeksi tänään, mutta hän pystyy keskustelemaan lähinnä vain lapsiin liittyvistä asioista tai asioista joista hänelle on edelleen saatavissa jonkin sortin hyötyä , esim. taloudellista, kaiken muun ympärille hän on rakentanut muurin. Muista asioista ei keskustella, aika mielenkiintoinen tilanne kun kuitenkin ollaan tavalla tai toisella yhteydessä.

Olen tavannut eron jälkeen puolen tusinaa eronnutta naista. Näissä monessa on nainen on ollut Se lähtijä ja "petturi" , silmiinpistävää on ollut näiden naisten silmiinpistävä itsekäs kova luonne, minä ja minun tarpeeni. Ex. miehet ovat saaneet usein kyytiä puheissa ja dumpattu kaikin tavoin pois elämästä. Monet näistä keski-ikäisistä naisista roikkuu eron jälkeen kontakti palstoilla " sosiaalisina ja mukavina " . Monet heistä ovat myös puheissaan jälkeenpäin katuneet lähtöään avioliitosta. Mietin joskus anteeksi vaan arvon keski-ikäiset naiset mikä merkitys on lasten lähdöllä "pesästä" ja vaihdevuosilla käytökseenne ? Tehdään isoja päätöksiä kyllästyneenä " vanhaan " ukkoon ja lähdetään kepeästi kohti mainioita uusia seikkailuja usein laastari suhteen avustamana ja vuoden parin päästä todetaan, että tulikin tehtyä huono ratkaisu, voi voi.. olisin voinut pelata korttini toisin. Siinä sitä ollaan, monesti onnettomampina kuin ennen eroa. Eräs nainen, jota tapailin eroni jälkeen totesi suoraan, että " maksaisi vaikka miljoonan" , kun vain saisi vanhan elämänsä takaisin. Nyt hän opiskelee Fisherin erokirjaa " jälleenrakennus ". Lainasi sitä muuten minullekin.

Omaa eteenpäin menoa olisi auttanut jos exäni olisi rehellisesti kertonut mikä ja missä mentiin pieleen. Nyt olen vast `ikään tavannut erittäin mukavan naisen ja jos tästä orastavasta suhteesta jotain tulee haluaisin mielelläni yrittää välttää ne karikot mihin oma avioliittoni päättyi. Yleensä sanotaan, että miehet eivät osaa puhua, mutta arvon ladyt ! tavattuani useita eronneita naisia eroni jälkeen, olen tullut siihen lopputulokseen, että oikeasti harvat teistä osaa puhua miestenne kanssa suhteen ongelmista ajoissa taikka sitten rakentavasti, mielummin mökötetään ja sitten petetään. Moni teistä kuvittelee, että mies on ajatusten lukija, mutta sitä me emme valitettavasti ole, siksipä Suomessa niin monta turhaa eroa otetaan joka vuosi. Opetelkaa puhumaan, sillä säästyisitte elämässänne monelta harmilta ja virheeltä, turhilta eroilta ja lapsennekin voisivat paremmin.

Lue lisää

"moni tuttuni lähinnä huvittuneena totesi, etteikö hän todellakaan parempia tekosyitä avioerollenne keksinyt . "

Voi hyvää päivää sentään! Avioliiton jatkaminen ei ole pakollista. Syyksi riittää se, että haluaa erota. Eikä siinä muita syitä tarvitse, koska syyt/selittely ei kuitenkaan muuta mitään. Ja useinkin, ajattelemattomien ihmisten kanssa päädytään juuri tuollaisiin naurettaviin tokaisuihin, kuten "tekosyihin". Se onkin siinä, ettei kukaan HALUA sanoa erohaluihinsa syitä, kun vastaanotto on tuollainen tökerö. Oli syy mikä tahansa, sitä ei hyväksytä, se ohitetaan, mitätöidään, sillä irvaillaan, sitä moititaan, toista syytellään.

anne754 kirjoitti:

"moni tuttuni lähinnä huvittuneena totesi, etteikö hän todellakaan parempia tekosyitä avioerollenne keksinyt . "

Voi hyvää päivää sentään! Avioliiton jatkaminen ei ole pakollista. Syyksi riittää se, että haluaa erota. Eikä siinä muita syitä tarvitse, koska syyt/selittely ei kuitenkaan muuta mitään. Ja useinkin, ajattelemattomien ihmisten kanssa päädytään juuri tuollaisiin naurettaviin tokaisuihin, kuten "tekosyihin". Se onkin siinä, ettei kukaan HALUA sanoa erohaluihinsa syitä, kun vastaanotto on tuollainen tökerö. Oli syy mikä tahansa, sitä ei hyväksytä, se ohitetaan, mitätöidään, sillä irvaillaan, sitä moititaan, toista syytellään.

Lue lisää

Eroon riittää syyksi että haluaa erota, mutta kertoo ihmisen selkärangan suoruudesta jos ei voi oikeaa syytä kertoa.

Ja mikä ihme tuon asian ihmettelemisestä tekee "tökeröä"?

Etenkin kun tuo tökeröys tapahtui eron jälkeen ja tuli vielä muiden kuin kertojan omasta suusta. Eli kun kertojan mukaan (useammat) tutut kommentoivat asiaa, sinä sälytät heidän kommenttinsa kertojan synniksi. Vai tuliko lukemisenymmärtämisongelma?

Tyyppi siis on maininnut mitä ex oli eron syiksi antanut ja kuulija kommentoi että kuulostaa tekosyyltä.

Ja sen sijaan että sinä kysyisit tilanteesta lisää, että mitä tapahtui jne. sinä
valitset heti puolesi ja alat etsimään pienintäkin tekosyytä miksi kertojassa on jotain vikaa ja nyt tekosyyksi kelpasi se että kertojan tutut ovat "tökeröitä". Tunsitko piston omassa käytöksessäsi, vai onko jopa oma lehmä ojassa?

Kyseessä on lääketieteellisestikin merkittävä ennaltaehkäisevä selkärangattomuus koska jotkut ihmiset ovat (sinun tulkintasi mukaan) "tökeröitä".

Koetas keksiä seuraavalla kerralla jotain parempia tekosyitä niin et vaikuta aivan naurettavalta.

Nähtyjakoettu kirjoitti:

Kyllä minut jätettiin pitkälti pimentoon eron todellisista syistä. Päällimmäiset syyt mitä exäni esitti olivat lähinnä sen tasoisia, että moni tuttuni lähinnä huvittuneena totesi, etteikö hän todellakaan parempia tekosyitä avioerollenne keksinyt .

Käsi sydämellä täytynee myöntää, että vaikka miehenä huolehdin mielestäni kohtuullisen hyvin perheen hyvinvoinnista, talouden ja arjen sujumisesta, on mahdollista, että en tarpeeksi hyvin osannut aina huomioida häntä vuosien myötä, vaikka hyvin yritin häntä pitää ja merkkipäivät huomioiden yms. Kyllä vaan, teimme matkoja yhdessä, ulkoilimme, annoin hellyyttä, seksiäkin oli silloin kun vaimo sitä armostaan antoi, minusta seksin määrä tai laatu ei ollut riippuvaista vaan kyllä tilanne oli toisinpäin. Yritin siis huomioida monin tavoin, mutta ehkä en kuitenkaan osannut sitten riittävästi ? Jotain jäi tietysti puuttumaan. Meillä ihmisillä on erilaiset tarpeet ja toki me ihmiset muutumme vuosien aikana. Totta meilläkin riitoja oli, ei kuitenkaan usein, elimme mielestäni normi suomalaista perhe-elämää. Meillä asiat tehtiin usein niin kuin vaimo halusi, olin oppinut välttämään isommat kärhämät. No niin nyt jo joku ajattelee, että täysi tossu mieheksi. Sitä en kuitenkaan ollut, minulle tärkeissä asioissa sanoin vankan mielipiteeni.

Reilua olisi tietysti ollut aidosti pystyä keskustelemaan eron todellisista syistä, mikä tappoi rakkauden ? Niin mikä.. Tähän en saanut koskaan selitystä häneltä, toisaalta voi myös kysyä oliko aitoa rakkautta hänen puoleltaan edes koskaan ollutkaan. Kunnon reilu selvitys olisi ollut selkärankaa osoittava teko naiselta, mutta nyt jäi asiat selvittämättä. Tapaan exääni silloin tällöin ja hän myös soittaa eri asioista, viimeksi tänään, mutta hän pystyy keskustelemaan lähinnä vain lapsiin liittyvistä asioista tai asioista joista hänelle on edelleen saatavissa jonkin sortin hyötyä , esim. taloudellista, kaiken muun ympärille hän on rakentanut muurin. Muista asioista ei keskustella, aika mielenkiintoinen tilanne kun kuitenkin ollaan tavalla tai toisella yhteydessä.

Olen tavannut eron jälkeen puolen tusinaa eronnutta naista. Näissä monessa on nainen on ollut Se lähtijä ja "petturi" , silmiinpistävää on ollut näiden naisten silmiinpistävä itsekäs kova luonne, minä ja minun tarpeeni. Ex. miehet ovat saaneet usein kyytiä puheissa ja dumpattu kaikin tavoin pois elämästä. Monet näistä keski-ikäisistä naisista roikkuu eron jälkeen kontakti palstoilla " sosiaalisina ja mukavina " . Monet heistä ovat myös puheissaan jälkeenpäin katuneet lähtöään avioliitosta. Mietin joskus anteeksi vaan arvon keski-ikäiset naiset mikä merkitys on lasten lähdöllä "pesästä" ja vaihdevuosilla käytökseenne ? Tehdään isoja päätöksiä kyllästyneenä " vanhaan " ukkoon ja lähdetään kepeästi kohti mainioita uusia seikkailuja usein laastari suhteen avustamana ja vuoden parin päästä todetaan, että tulikin tehtyä huono ratkaisu, voi voi.. olisin voinut pelata korttini toisin. Siinä sitä ollaan, monesti onnettomampina kuin ennen eroa. Eräs nainen, jota tapailin eroni jälkeen totesi suoraan, että " maksaisi vaikka miljoonan" , kun vain saisi vanhan elämänsä takaisin. Nyt hän opiskelee Fisherin erokirjaa " jälleenrakennus ". Lainasi sitä muuten minullekin.

Omaa eteenpäin menoa olisi auttanut jos exäni olisi rehellisesti kertonut mikä ja missä mentiin pieleen. Nyt olen vast `ikään tavannut erittäin mukavan naisen ja jos tästä orastavasta suhteesta jotain tulee haluaisin mielelläni yrittää välttää ne karikot mihin oma avioliittoni päättyi. Yleensä sanotaan, että miehet eivät osaa puhua, mutta arvon ladyt ! tavattuani useita eronneita naisia eroni jälkeen, olen tullut siihen lopputulokseen, että oikeasti harvat teistä osaa puhua miestenne kanssa suhteen ongelmista ajoissa taikka sitten rakentavasti, mielummin mökötetään ja sitten petetään. Moni teistä kuvittelee, että mies on ajatusten lukija, mutta sitä me emme valitettavasti ole, siksipä Suomessa niin monta turhaa eroa otetaan joka vuosi. Opetelkaa puhumaan, sillä säästyisitte elämässänne monelta harmilta ja virheeltä, turhilta eroilta ja lapsennekin voisivat paremmin.

Lue lisää

Melko tuttua. Useampikin ex-tyttöystävä on yhdenäkin alkanut mököttämään itse olen hoo-moilasena ihmetellyt että mistä ihmeestä on kyse. Kun on kysynyt mitä hätänä vastaus on ollut lyhyt ei mikään ja mökötys on jatkunut.

Sitten päiväkausien lepyttety-yritysten jälkeen kun omakin v-käyrä on alkanut tasaisesti nousemaan on vihdoin saanut selville että mykkäkoulu on aiheutunut esim. jostain yksittäisestä asiasta jonka olen aiemmin jonkun keskustelun aikana sanonut.
Kuten eräänkin kerran opiskelukavereiden kanssa istuessa olin miettinyt vaihto-oppilasvuotta jonka kuullessaan sen aikainen tyttökaveri sitten teki omat tulkintansa että olen jättämässä häntä tms. Huoh...
Ja tuotakin tietoa piti maanitella ulos päiväkausia koska "mikään ei ole hätänä".

Sittenmin vastaavaa katseltuani ja kavereiden suhteita ja avioliittoja sekä yhteiskuntaa ja lainsäädäntöä tutkaillut ja olen tullut lopputulokseen että itse jätän koko parisuhdehomman välistä ja puuhailen omiani.

Etuina mm. pienet elämiskulut, ei tarvitse miettiä mistähän draama tällä kertaa on kehitetty. Täytyy sanoa että yksinasustellessa elämänlaatu on ollut huomattavasti korkeampi ja kotiin saapuu hymy huulilla.

Itse ainakin naisena pidän mykkäkoulua hetken ihan vain sen takia, että yritän prosessoida tunteitani, miettiä mistä oikeasti olen vihainen ja miksi, ja usein kun suutun jostain pikkuasiasta ja tajuan itsekin, että olen ihan pöhkö, niin yksinkertaisesti hävettää sanoa kumppanille, mistä suutuin, ja siksi en sano mitään. Mutta kyllä se maanittelu kannattaa ainakin minun kohdallani, koska kun lopulta saan sanottua sen, mikä vituttaa, niin tilanne paranee hyvin nopeasti. Olen tällainen vähän dysfunktionaalinen ihminen, mutta onneksi kumppanini jaksaa vielä katella... :)

Tiedätkö sdfeggetg, että mykkäkoulu on henkistä väkivaltaa siinä missä huutaminenkin. Kumpikin on vallankäyttöä puolisoasi kohtaan, vaikka tekisitkin sitä tahattomasti. Se miten puolisosi siihen reagoi kertoo tietenkin siitä, että kuinka iso ongelma se teillä on. Kannattaa keskustella asiasta, itsellä ei kokemusta asiasta niin en osaa enempiä neuvoa.
Mitä tulee eron aiheuttamaan onnettomaan tunteeseen niin tutkimusten mukaan eronneista vain 10% katuu eroaan, se on siis hyvin pieni prosentti, mutta tietenkin 10% liikaa sekin. Suomalaiset ei siis tosiaankaan eroa liian helposti vaan päinvastoin pilaa monen ihmisen elämää monesti useiksi vuosiksi, aivan turhaa. Mutta eropäätös on pelottava ja lopullinen, joten siinä mielessä pitää olla armollinen.

Se, että vertaat eroa raiskaukseen kertoo ihan riittävästi sinusta ja siitä miksei vaimosi jaksanut rakentamassasi parisuhdevankilassa kitua.

Olisikin mielenkiintoista muuten tietää että kuinka paljon miehet saavat seksiehdotuksia tuolla Treffit palstalla?

Tällainen ihan normiprofiilin omaava, lähes 50, pyöreähkö ja monen miehen mielestä liian pitkä nainen (kaksi jälkimmäistä minulle epäedullisia asioita) saa niitä koko ajan.
Ja siis jopa mentaliteetilla että vaimo on viikonlopun poissa kotoa - nyt tänne sieltä - ja mieluummin vielä niin päin että asutko yksin, voin tulla käymään!

Huom! Profiilissani lukee että pelkän seksin hamuajat voivat siirtyä eteenpäin.

Ineedaman kirjoitti:

Olisikin mielenkiintoista muuten tietää että kuinka paljon miehet saavat seksiehdotuksia tuolla Treffit palstalla?

Tällainen ihan normiprofiilin omaava, lähes 50, pyöreähkö ja monen miehen mielestä liian pitkä nainen (kaksi jälkimmäistä minulle epäedullisia asioita) saa niitä koko ajan.
Ja siis jopa mentaliteetilla että vaimo on viikonlopun poissa kotoa - nyt tänne sieltä - ja mieluummin vielä niin päin että asutko yksin, voin tulla käymään!

Huom! Profiilissani lukee että pelkän seksin hamuajat voivat siirtyä eteenpäin.

Lue lisää

Ihan mielenkiinnolla vastaan, pidän kirjoittamisesta ja täällä saa vastauksen varmemmin vs. Treffit puolella :). Tuleehan niitä ehdotuksia (varmasti harvemmin kuin naisille) välillä, omassa profiilissa lukee sama kuin teillä tuosta pelkästä seksistä. Näissä toistuu aikalailla sama kaava a,nainen on yli 20v.vanhempi&suhteessa b,saman verran nuorempi=hakee elättäjää. Kumpaankaan en lämpeä yhtään, varmaan jotain vikaa ;) minussa olenhan mies.. Haen kuitenkin sitä elämänkumppania, näin alle 40v.ikäisenä. Jännä asia ettei naisia oikein tunnu kiinnostavan, pitäis kai olla "jännämies". Ollut sitä aiemmin, ehkä tässä jotain oppinut virheistään kasvanut henkisesti. Useammat eivät vaivaudu edes vastaavan viesteihin mitään, johtopäätös liian ylimielisiä tai hakevat jotain ihmemiestä>kauhea litania vaatimuksia, jos pari vuotta yli ihannemiehestä, väärä musamaku tms. Mitä järkeä naisten [varmaan myös miehistä löytyy] luetella itsestään ominaisuuksia, mitkä eivät täsmää kuiteskaan kysyessäni mielipiteitä/arvoja asioihin ? Nämä on heitä, joihin pätee "teidän totuudet on roskaa, en ole vakuuttunut koskaan". Pyrin ajattelemaan asioita myös useammalta kannalta, joukossa voi olla aiemmissa suhteissaan pettyneitä johonkin seikkaan, joita itsestäni löytyy. Ulkonäöllisesti/ajatusmaailmassa vaikka, ihmiset ovat kuitenkin yksilöitä :). Jos ajattelisin samoin, en kykenisi edes yrittää löytää elämänkumppania enään. Aiemmat suhteeni ovat olleet hyvin kaukana normaalista, viimeisin se pahin esimerkki miten toinen voi muuttua erotilanteessa täysin (jäin kuitenkin henkiin kovasta yrityksestä huolimatta...). Hyvä ystäväni sanoi "muista ettei suurinosa naisista ole exäs kaltaisia sekopäitä", kyseinen ystäväni on nainen, tunnettu lähes 20vuot ystävinä :). Ehkä asia on niin sitten, paras naisen&miehen välinen suhde on juuri ystävinä(?). Tämä on vain yksi näkemys, minkä oppinut elämässäni helpommin tai vaikeimman kautta. Molemmissa sukupuolesta riippumatta, löytyy valitettavasti pettäjäjiä, valhelijoita, väkivaltaisia hyväksikäyttäjä yms. Elämän varjopuolia kaikki em.mainitut, niistä huolimatta yritän pysyä elämässä positiivisena. Muutakaan voi :) . Aloittajan kanssa tavallaan samaa mieltä, mutten kuitenkaan. Itsekkäitä bailaajia&elämä "pitää" olla huumaa all the time, löytyy oli sukupuoli mitä tahansa.

Totta, että viisas ihminen oppii ihmissuhteistaan. Silti jos jatkuvasti ajautuu samaan jamaan, olisi hyvä hakea terapeuttista apua. Ajattelen säälillä nuoria, jotka vasta etsivät seurstelukumppania. Menevät kaikkeen mahdolliseen halpaan. Ajatelkaa siitä näkökulmasta. Tyttöparat, jotka varattu menestynyt mies lumoaa. Nuoret miehet, joita puumanainen käyttää panopuuna. Nuorena avioituessa ei todellakaan tiedetä, mihin ryhdytään.

Epäilykset jätetään muille.

Erota kannattaa heti. Mitään perhettä ei ole olemassa. On vain yksilöitä jotka hetken heikkoudessa uskovat että toiseen voi luottaa. Ei voi luottaa. Kokemusta on.

Eihän toiseen tarvi luottaa, riittää että kohtelee toista sellaisena kuin hän oikeasti on, ei sellaisena kuten toivoo hänen olevan. Kohtele asianmukaisesti.

Itse en luota kehenkään; en myöskään epäile ketään, kohtelen vain niin kuin toinen oikeasti on. Ei tule ikinä pettymystä. Ja homma rullaa tai ei so what?

Lue omat juttusi. Täynnä vihaa ja katkeruutta. Oma ukko oli paska, niin muutkin paitsi se salarakas jolla katkera ämmä. Olet Stereptyyppi kaikista pettävistä ja itsekkäistä naisista, jolla lupa erota ja tuhota toisen perheen elämä siinä samalla.

"Kerropa kuule miksi liittoa pitäisi väkisin jatkaa? Itse en ainakaan haluaisi jatkaa liittoa, jos puoliso haluaisi erota, riippumatta syystä. "

Tämäkö tekee katri8:sta täynnä vihaa ja katkeruutta olevan? Olet taas yksi, joka itse on täynnä vihaa ja katkeruutta - mutta syyttää siitä muita.

Ei vaan se, että hän särkee toisen perheen kuvitellessaan miehen olevan parempi kuin omansa ja haukkuu räksyttää petetyille.

Miestä tuollainen juttu tulee ettei omia menoja saa aviolitossa olla ja miehenä ainakin käyn työkavereiden kanssa 1-4 kertaa vuodessa ryyppäämässä mutta ei siellä tartte heti vieraisiin mennä. Olen jo yli 25v ollut saman naisen kanssa ja vaikka tilaisuuksia on ollut niin ei ole tarvinnut muiden naisten kanssa sekstailla kun kotona aisat kunnossa. Sen verran sinkkuaikaa nuorempana viettäneenä tiedän mitä se on ja ei kiinosta enää yli 50v miehenä.

Näinhän se on, koska miehille ei ole niin väliksi, vaikka he pettävät vaimoaan....he haluavat pitää salarakkaansa ja pyykinpesijänsä...Naisille pettäminen on isompi asia, he eivät tarvitse miehestä pyykinpesijää...sellaisen voi heittää ulos.

Tutkimusten mukaan vain 10% eronneista katuu eroaan, onhan se tietysti 10% liian paljon, mutta aika vähän mielestäni. Ei suhteista yleensä liian helposti lähdetä, päinvastoin liian pitkään yleensä kitkutetaan. Onneksi nykypäivänä ihmisten ei tarvitse sietää mitä tahansa.