Raskaana olevat naiset & amerikkalainen jalkapallo

Mielenkiintoinen ja varmastikin kovin antoisa aihe.
Meillä on täällä Kiuruvedellä pienehkö, mutta sitäkin aktiivisempi lukupiiri. Olemme suruksemme huomanneet suomalaisesta jenkkifudiksesta tehtyjen kirjojen määrän olevan jopa pienempi kuin vaahteraliigan joukkuemäärän. Viime vuoden kokoontumisissa kävimme läpi Vain muutaman dollarin tähden. Muita kirjoja ei taida ollakaan ja tämäkään ei edes käsitellyt Vaahteraliiga. Ilokseni huomasin Koukussa nimisessä tv-sarjassa olevan kohtauksia Velodromilta, jonne toivon mukaan joskus pääsen pelaamaan. Onhan kyseessä lajin pyhättö kykyjenetsijöineen ja amerikkalaisine pelaajineen. Joka vuosi olen Vaahteramaljassa käynyt lukupiirin kanssa.
Itselleni ei tule mitään mieleen aiheesta, mutta älä anna sen lannistaa.
Mielenkiinnolla seuraan projektisi etenemistä.

Terveisin Atte

Ihme tosiaan, että amerikkalaisen jalkapallon pelaajat eivät ole kirjoittaneet useampia elämänkertoja. Onhan lajiharrastajiemme upeassa joukossa varmasti useita hienoja ja mediaseksikkäitä tarinoita sisältäen sekä NFL / NFL Europe kokemuksia, uskoon tuloa, vaimon hakkaamista jne draamaa millä useat viihdetaiteilijat myyvät kirjojaan. Jos täällä on esimerkiksi Matti Lindholmin, Sami Alalammen tai muiden legendojen tuttuja niin josko hoputtaisitte kavereita julkaisemaan raastavia elämänkertatotuuksia jefukansalle. En siis viittaa että esimerkiksi kummallakaan näistä pelaajista löytyisi suurta draamaa tai epäonnistumisia yksityiselämässään - mutta varmasti Velodrom kätkee sisäänsä useammankin ihmiskohtalon josta olisi mukava kuulla lisää

Aihe on todella mielenkiintoinen. Ihan novellia en sentään kirjoita, mutta mieleeni muistuu kertomus siitä Roostersin linjamiehestä, joka 1980-luvulla paljastui naiseksi. Me luultiin sen kaljamahan olevan siskonmakkaraa ja koffia, mutta siellä olikin viimeiset 8 vuotta elänyt 27. raskausviikolle asti elänyt sikiö. Raskaus oli mennyt kesken ja sikiö oli koteloitunut tai muumioitunut tai mikä se tieteellinen termi sitten onkaan.

Pertsa (nimi muutettu) oli ihan ihmeissään kun meni maksaansa hoidattamaan, mutta ultrassa näkyikin vauvanpenis. Se oli sivumennen sanoen ainut penis, joka Pertsalla kropassaan oli, vaikka sen testosteronitasot olivatkin huippuluokkaa. Sen takia sen maksakin oli sökönä, mutta se on toinen tarina se.

Sikiö leikattiin pois, mutta ei Pertsan peli ikinä palannut sille tasolle, jolla se oli. Sehän kolkutteli maajoukkueen porttejakin, mutta operaation jälkeen se sai jonkun hermoromahduksen ja myöhemmin alkoi käyttää ihan mekkojakin. Ei siitä kyllä koskaan kovin nättiä naista tullut kun vuosien steroidien käyttö teki siitä vähän miehekkään.

Hei
Olen aikaisemmin ainoastaan seurannut keskustelua täällä, mutta kirjailijan ulostulo on pakottanut minutkin melkein valmiin tradenomin avaamaan hieman ruostuneen sanaisen arkkunsa. Olisi mielenkiintoista kuulla, miten kirjoittaminen sujuu. Aikaisemmin olen lukenut ahkerasti Juha Vuorista ja tietenkin lapsesta lähtien Aku Ankkaa ja omaan asuntooni muutettuani myös pöntöllä olen nauttinut ankkojen toilailuista. Onko tarkoituksena kirjoittaa kauhua vaiko jopa inhorealistista proosaa? Itse olen jo vuosikausia elätellyt toivoa jälkikasvusta, mutta rikosrekisterini on estänyt minua paneutumasta vakavasti siitostyöhön, paitsi läpällä ja kännissä.