Iltaa kaikille, Olemme siis molemmat toista kertaa naimisissa ja meillä on lapsia edellisistä liitoistamme. Minun lapseni ovat jo täysi-ikäisiä, ja muuttaneet hiljattain pois kotoa.
Olemme puhuneet, että muutamme saman katon alle, sitten kun sen aika on. Monet asiat ovat lutviutuneet tapaamisestamme ( n. 4 vuotta sitten ) aika lailla itsestään, naimisiinmenoa myöten.
Meillä on hyvä olla keskenämme, jaamme ilot ja surut ja tuemme toisiamme.
Nyt olen syksyn mittaan vain huomannut, että en haluakaan muuttaa puolisoni kanssa yhteen hänen asuntoonsa, vaan haluan pitää oman kotini.. ajatus tuntuu niin sanotusti järjettömältä, mutta onko se sitä ?
Puolisoni on huolissaan sopeutumisestani hänen arkeensa ja asuntoonsa, ja olemmekin puhuneet asiasta useamman kerran - viimeksi sanoin, että sen näkee sitten kun se tapahtuu. Huoleni on se, että en ole valmis ottamaan seuraavaa askelta,
enkä halua vetkutella asian kanssa.
Ensimmäisen kerran liitossamme on asia, jota en osaa käsitellä saati ottaa puheeksi
puolisoni kanssa.. onko kellään vastaavia kokemuksia ? Miten ratkaisitte asian ?
Olemme puhuneet, että muutamme saman katon alle, sitten kun sen aika on. Monet asiat ovat lutviutuneet tapaamisestamme ( n. 4 vuotta sitten ) aika lailla itsestään, naimisiinmenoa myöten.
Meillä on hyvä olla keskenämme, jaamme ilot ja surut ja tuemme toisiamme.
Nyt olen syksyn mittaan vain huomannut, että en haluakaan muuttaa puolisoni kanssa yhteen hänen asuntoonsa, vaan haluan pitää oman kotini.. ajatus tuntuu niin sanotusti järjettömältä, mutta onko se sitä ?
Puolisoni on huolissaan sopeutumisestani hänen arkeensa ja asuntoonsa, ja olemmekin puhuneet asiasta useamman kerran - viimeksi sanoin, että sen näkee sitten kun se tapahtuu. Huoleni on se, että en ole valmis ottamaan seuraavaa askelta,
enkä halua vetkutella asian kanssa.
Ensimmäisen kerran liitossamme on asia, jota en osaa käsitellä saati ottaa puheeksi
puolisoni kanssa.. onko kellään vastaavia kokemuksia ? Miten ratkaisitte asian ?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Pidät oman ausntosi ja jos omsitusasunto niin kannattaa avioehto tehdä omaisuuksista ettei mene tasinkona jos eroatte ja se siitä.
Ehdottomasti pidät oman asuntosi, avioehto, ellei sitä vielä ole.
Voittehan kokeilla saman katon alla asumista. Aina voit halutessasi vuokrata vaikka ensin yhdeksi vuodeksi asuntosi. Käytä vuokrausfirmaa, (anna ohjeet millainen vuokralainen sopii asuntoosi - perheellinen, vai yksinelävä ammattilainen jne ) kaikista helpoimmalla- se hoitaa vuokrasopimuksessa sovitun vuokraajan päättymiseen liittyvät lailliset hommat!!) Voit aina tuon vuoden jälkeen muuttaa takaisin omaan auntoosi jos siltä tuntuu.
Hei,
Avioliittoja on monenlaisia, ja asumiskuvioitakin on yhtälailla erilaisia. Ei kaikkien pariskuntien tarvitse jakaa asuntoa yhdessä. Pääosin näin tietenkin on koska se on taloudellisesti kannattavaa.
Te olette aikuisia, voitte itse miettiä mikä ratkaisu teille olisi luontevin ja viisain tässä tilanteessa. Puhu ehdottomasti epäröinnistäsi puolisollesi!
Jos teillä on mahdollista pitää molemmat asunnot niin miksi ette niin tekisi, ainakin aluksi?
terv. Kaisa-pappi
Tottakai pidät oman asuntosi. Eihän tuollainen "uusioperheonni" kuitenkaan tule toimimaan pitkällä juoksulla..
Olemme olleet yhdessä 11 v ja avioliitossa 6v. Olemme kumpikin 48V. Yhteisten vuosiemme aikana kummankin lapset ovat aikuistuneet ja muuttanette omilleen. Asuimme tuolloin kahden kodin taktiikalla - sama jatkuu edelleen. Rakastamme toisiamme ja olemme sitoutuneet parisuhteeseemme, mutta todellakaan ei ole pakko olla 24/7 saman katon alla. Oikeastaan tämä nykyinen järjestely antaa suhteellemme paljon enemmän. Eli, jos tuntuu että kahden kodin järjestelmä on sopiva juuri teille, niin ei missään tapauksessa kannata toteuttaa ainoastaan vanhoja (talouden sanelemia) traditioita. Nauttuikaa toistanne ja arvostakaa myäs yksityisyyttä.
Ihan hyvin voitte pitää omat asuntonne. Vanhempien ihmisten kohdalla se on hyvinkin yleistä.
Katsoinpa tätä aloittamaani viestiketjua.. kiitos kaikille asiallisista kommenteista!
Tilanteemme on edelleen sama, meillä oli alkuvuodesta varsin kylmä kausi parisuhteessa. Oli hyvä, että on molemmilla paikka missä olla tarvittaessa omissa oloissaan.. tauon jälkeen käsiteltiin asiaa jälleen, ja sovimme että jatkamme kahden kodin systeemillä toistaiseksi.
Viime aikoina on noussut uusia pilviä parisuhteen ylle; vaimoni on ilmeisen kroonisen väsynyt, tekee paljon töitä ja samalla yrittää pyörittää arkea 100%. Olemme siitäkin puhuneet, ja minusta hän voisi yksinkertaisesti ottaa rauhallisemmin ja karsia menoja - sekä tekemisiä että kuluja! Ei vaan meinaa ottaa tulta, sama meno jatkuu.. alan itse olla väsynyt siihen, että hän on väsynyt. Päivä kerrallaan ja pitkää pinnaa : )
Mites vaimon vieminen (mini-)lomalle, lahjakortteja hemmotteluhoitoihin yms. rentouttavaa..? Syyllistäminen ja päälle päsmäröiminen väsyttää vain lisää..
Itse olen yksityisyrittäjä ja on ns. pakko tehdä paljon töitä elääkseen, asumme myös mieheni kanssa eri osoitteissa, joten kotityötkin ovat minun vastuullani 100%:sti. Väsyttää vimmatusti välillä, mutta mies on ihana, kun hieroo hartioita ja antaa levätä hiljaa kainalossa silitellen ja suukotellen.. Siinä mukavasti lämpiää se romantiikkakin ;)
Kumppanuus on parhaimmillaan huolenpitoa, ei syyllistämistä.
Hyvin kommentoitu. Päällepäsmäröinti ja hyvää tarkoittavakin opastaminen on turhauttavaa - ei tukevaa.
Niiiin, ei asioita tarvitse tehdä sen mukaan mitä "kuuluu tehdä".
Asukaa omissa asunnoissa ja olkaa yhdessä kun siltä tuntuu - kun molemmista hyvälle tuntuu!