Hallitus on kutsunut sopimusta yhteiskuntasopimukseksi, oppositiolle se on ollut pelkkä työmarkkinaratkaisu.
Lupaavasti jonkin aikaa edenneet neuvottelut karahtivat karille keskiviikkona, joten kepeät mullat kaikki alat ja työt kattavalle palkkojen nollasopimukselle ja työnantajien kustannusleikkauksille.
Tai ehkei sittenkään. Sopimukset ovat katkolla vasta vuoden kuluttua. Periaatteessa aikaa siis on - jos tiimalasina käytetään järjestöjen aikarautaa.
Pääkonnasta ei ole epäselvyyttä. Kaatajan mantteli on kuljetusalan syndikaatin AKT:n puheenjohtajalla Marko Piiraisella. Koska noin 60 000 jäsenen liitto jää pois, muut alkoivat empiä.
Ei tämä sentään ihan näin suoraviivaisesti mene. Pienessä maassa päävastuu taloudenpidosta on aina hallituksella.
Pääministeri Juha Sipilä (kesk), valtiovarainministeri Alexander Stubb (kok) ja ulkoministeri Timo Soini (ps) ovat suurempia törttöjä.
Hallituksen tarkoitus on ollut hyvä, mutta politiikassa mitään ei ole ratkaistu ennen kuin päätökset on pantu toimeen ja eduskunta sanonut viimeisen sanan. Hallituksen lupausten ja osaamisen välillä on ollut ammottava epäsuhta.
Huonoa pelisilmää ovat osoittaneet myös Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtaja Jyri Häkämies ja puheenjohtaja Matti Alahuhta, jotka keväällä hyppäsivät Sipilän jalaksille kuvitellen hallituksen ajavan työnantajien puolesta hartaasti toivotut palkanalennukset.
Kun SAK oli syksyyn tultaessa lopulta taipunut, EK tuhri kultaisen tilaisuutensa. Ennen kuin EK tuli tosissaan mukaan neuvotteluihin, hallitus oli ehtinyt lahota sisäisesti. Ammattiyhdistysliike huomasi tuon välittömästi. Hinta alkoi taas nousta.
Miksi ihmeessä sijoittajat luottaisivat hallitukseen, joka ei pysty edes vakauttamaan tilannetta. Uhkana pikemmin on, että hallitus joutuu paikkaamaan julkista taloutta lisävelanotolla, joka on tulevaisuuteen siirrettyä verotusta ja ennen pitkää kerätään omistajilta.
Työpaikat jäävät syntymättä, tehtaat kylmenevät ennen aikojaan. Suomi köyhtyy.
Jokainen suomalainen asunnonomistajakin köyhtyy, kun työt loppuvat ennenaikaisesti ja kotien hinnat laskevat.
Liittokierroksella joku ehkä saa 50 senttiä lisää tuntipalkkaansa. Kun inflaatio on nolla ja korot matalia, kuinka monta vuotta kestää, ennen kuin tuo korotus on kuitannut vaikkapa 50 000 euron halpuutuksen oman asunnon arvoon? Siihen taitaa kulua liki sata vuotta.
Hallituksen kannattaisi vielä kerran miettiä ainakin pakkolakejaan. Aivonystyröitään käyttäen hallitus voisi alentaa esimerkiksi vuorotyön kustannuksia ottaen mallia Saksasta, jonka politiikkaan hallitus tuntuu muutoinkin vannovan.
Saksassa sunnuntai- ja pyhätyökorvaukset ovat verottomia. Nuo korvaukset maksetaan hieman samaan tapaan kuin suomalaiset päivärahat, puhtaan käteen.
Saksalaiset pitävät järjestelmästään, jonka muuten keksi sotaa käyvä kansallissosialistien hallitus vauhdittaakseen asetehtaidensa tuotantoa. Systeemi on säilynyt liki muuttumattomana. Tosin muutama vuosi sitten liittopäivät sääti 50 euron tuntipalkkakaton, koska Bundesliigan ammattipalloilijatkin saivat sunnuntaipelien vuoksi veroedun.
Lisien verottomuus on todennäköisesti syy siihen, että palkanlisät ovat Saksan metalliteollisuudessa puolet siitä mitä Suomessa. Jos järjestelmä otettaisiin käyttöön Suomessa, se todennäköisesti lisäisi työllisyyttä. Uudistus rahoittaisi itse itsensä, jos jokaista nykyistä kolmea vuorotyöläistä kohti tulisi kaksi uutta vuorotyöläistä.
Lupaavasti jonkin aikaa edenneet neuvottelut karahtivat karille keskiviikkona, joten kepeät mullat kaikki alat ja työt kattavalle palkkojen nollasopimukselle ja työnantajien kustannusleikkauksille.
Tai ehkei sittenkään. Sopimukset ovat katkolla vasta vuoden kuluttua. Periaatteessa aikaa siis on - jos tiimalasina käytetään järjestöjen aikarautaa.
Pääkonnasta ei ole epäselvyyttä. Kaatajan mantteli on kuljetusalan syndikaatin AKT:n puheenjohtajalla Marko Piiraisella. Koska noin 60 000 jäsenen liitto jää pois, muut alkoivat empiä.
Ei tämä sentään ihan näin suoraviivaisesti mene. Pienessä maassa päävastuu taloudenpidosta on aina hallituksella.
Pääministeri Juha Sipilä (kesk), valtiovarainministeri Alexander Stubb (kok) ja ulkoministeri Timo Soini (ps) ovat suurempia törttöjä.
Hallituksen tarkoitus on ollut hyvä, mutta politiikassa mitään ei ole ratkaistu ennen kuin päätökset on pantu toimeen ja eduskunta sanonut viimeisen sanan. Hallituksen lupausten ja osaamisen välillä on ollut ammottava epäsuhta.
Huonoa pelisilmää ovat osoittaneet myös Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtaja Jyri Häkämies ja puheenjohtaja Matti Alahuhta, jotka keväällä hyppäsivät Sipilän jalaksille kuvitellen hallituksen ajavan työnantajien puolesta hartaasti toivotut palkanalennukset.
Kun SAK oli syksyyn tultaessa lopulta taipunut, EK tuhri kultaisen tilaisuutensa. Ennen kuin EK tuli tosissaan mukaan neuvotteluihin, hallitus oli ehtinyt lahota sisäisesti. Ammattiyhdistysliike huomasi tuon välittömästi. Hinta alkoi taas nousta.
Miksi ihmeessä sijoittajat luottaisivat hallitukseen, joka ei pysty edes vakauttamaan tilannetta. Uhkana pikemmin on, että hallitus joutuu paikkaamaan julkista taloutta lisävelanotolla, joka on tulevaisuuteen siirrettyä verotusta ja ennen pitkää kerätään omistajilta.
Työpaikat jäävät syntymättä, tehtaat kylmenevät ennen aikojaan. Suomi köyhtyy.
Jokainen suomalainen asunnonomistajakin köyhtyy, kun työt loppuvat ennenaikaisesti ja kotien hinnat laskevat.
Liittokierroksella joku ehkä saa 50 senttiä lisää tuntipalkkaansa. Kun inflaatio on nolla ja korot matalia, kuinka monta vuotta kestää, ennen kuin tuo korotus on kuitannut vaikkapa 50 000 euron halpuutuksen oman asunnon arvoon? Siihen taitaa kulua liki sata vuotta.
Hallituksen kannattaisi vielä kerran miettiä ainakin pakkolakejaan. Aivonystyröitään käyttäen hallitus voisi alentaa esimerkiksi vuorotyön kustannuksia ottaen mallia Saksasta, jonka politiikkaan hallitus tuntuu muutoinkin vannovan.
Saksassa sunnuntai- ja pyhätyökorvaukset ovat verottomia. Nuo korvaukset maksetaan hieman samaan tapaan kuin suomalaiset päivärahat, puhtaan käteen.
Saksalaiset pitävät järjestelmästään, jonka muuten keksi sotaa käyvä kansallissosialistien hallitus vauhdittaakseen asetehtaidensa tuotantoa. Systeemi on säilynyt liki muuttumattomana. Tosin muutama vuosi sitten liittopäivät sääti 50 euron tuntipalkkakaton, koska Bundesliigan ammattipalloilijatkin saivat sunnuntaipelien vuoksi veroedun.
Lisien verottomuus on todennäköisesti syy siihen, että palkanlisät ovat Saksan metalliteollisuudessa puolet siitä mitä Suomessa. Jos järjestelmä otettaisiin käyttöön Suomessa, se todennäköisesti lisäisi työllisyyttä. Uudistus rahoittaisi itse itsensä, jos jokaista nykyistä kolmea vuorotyöläistä kohti tulisi kaksi uutta vuorotyöläistä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Saksan malli on ihan ok. Mut mitä tekis AKT jos Suomesa alettaisiin asiaa viemään eteenpäin ? Ahtaus ja rahtaus pitäs liputtaa kokonaan "ulos" muutoin Suomi ei pääse jaloilleen.