Aihe voi sopi myös hoitotieteen tutkijoille.
Psykiatristen osastojen potiliden välillä
esiintyy ilmiselvää simputusta. Tästä on tuskin tehty yhtään tutkimusta ja hoitohenkilökunta tämän
varmasti kieltää. Näinhän tapahtui yleisesti mm. kouluissa ennen kuin asiasta ruvettiin yleisesti keskustelemaan.
Simputus ilmenee käsittääkseni yleensä vanhojen
ja sairaampien potilaiden simputtaessa vähemmän sairaalassaolleita ja terveempiä.
Simputtajille tyypillisiä sanontoja ovat mm. 'Minulle kaikki muille ei mitään.' 'Ei hiljaiset potilaat tarvitse mitään, koska he eivät pyydä mitään.' ' Minun nokalle ei hypitä.'
' En mieti, miksi tuo minulle noin sanoi, vaan annan heti ainakin kaksinverroin takaisin.' Heiltä
puuttuu kaikki empatiakyky ja he ovat dominoivia, häikäilemättömiä ihmisiä, jotka haluavat polkea
muut (potilaat) maanrakoon.
Potilaiden välissessä simputuksessa käytetään samoja keinoja kuin muussakin henkisessä väkivallassa.
Simputtajat saavat helposti kuninkaan tai kuningattaren roolin ja heillä on alamaisia, jotka toimivat apureina ja/tai aplodeeravat
simputtajan simputuksille.
Ongelma on vakava ja todellinen, arkipäivää psykiatrisilla osastoilla, joilla vieläkin on
paljon jäänteitä armeijasta, josta ko. laitos aikoinaan otti organisaation ja mallin.
Olisi erittäin suotavaa, että joku tutkijataho USKALTAISI murtautua psykiatristen sairaaloiden suljettuun ja salattuun maailmaan tukijan objektiivisuudella.
On varmaa, että tämänlaatuista tutkimusta tultaisiin vastustamaan henkilökunnan taholta moniin syihin vedoten. Aihe on tärkeä, joten
rohkeutta lähteä kartoittamaan toistaiseksi tutkimatonta aihetta.
Hiljaiset potilaat ja uhrit joutuvat nimittäin kärsimään potilassimputuksesta.
Psykiatristen osastojen potiliden välillä
esiintyy ilmiselvää simputusta. Tästä on tuskin tehty yhtään tutkimusta ja hoitohenkilökunta tämän
varmasti kieltää. Näinhän tapahtui yleisesti mm. kouluissa ennen kuin asiasta ruvettiin yleisesti keskustelemaan.
Simputus ilmenee käsittääkseni yleensä vanhojen
ja sairaampien potilaiden simputtaessa vähemmän sairaalassaolleita ja terveempiä.
Simputtajille tyypillisiä sanontoja ovat mm. 'Minulle kaikki muille ei mitään.' 'Ei hiljaiset potilaat tarvitse mitään, koska he eivät pyydä mitään.' ' Minun nokalle ei hypitä.'
' En mieti, miksi tuo minulle noin sanoi, vaan annan heti ainakin kaksinverroin takaisin.' Heiltä
puuttuu kaikki empatiakyky ja he ovat dominoivia, häikäilemättömiä ihmisiä, jotka haluavat polkea
muut (potilaat) maanrakoon.
Potilaiden välissessä simputuksessa käytetään samoja keinoja kuin muussakin henkisessä väkivallassa.
Simputtajat saavat helposti kuninkaan tai kuningattaren roolin ja heillä on alamaisia, jotka toimivat apureina ja/tai aplodeeravat
simputtajan simputuksille.
Ongelma on vakava ja todellinen, arkipäivää psykiatrisilla osastoilla, joilla vieläkin on
paljon jäänteitä armeijasta, josta ko. laitos aikoinaan otti organisaation ja mallin.
Olisi erittäin suotavaa, että joku tutkijataho USKALTAISI murtautua psykiatristen sairaaloiden suljettuun ja salattuun maailmaan tukijan objektiivisuudella.
On varmaa, että tämänlaatuista tutkimusta tultaisiin vastustamaan henkilökunnan taholta moniin syihin vedoten. Aihe on tärkeä, joten
rohkeutta lähteä kartoittamaan toistaiseksi tutkimatonta aihetta.
Hiljaiset potilaat ja uhrit joutuvat nimittäin kärsimään potilassimputuksesta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mielestäni paljon suurempi ongelma on se, että sairaalaan voi joutua hallinnollisella päätöksellä, ilman lääketieteellistä syytä. Sinnehän nimittäin ei ole ambulanssi joka vie. Kun sitten on sinne joutunut, yksi lääkäri vahvistaa tuojan kertomuksen todeksi diagnoosiinsa eikä itse (tässä vaiheessa jo) potilasta ole kuultu. - Eikä kuulla, siitä lähtien nimittäin kaikki seuraavat lääkärit katsovat paperilta diagnoosin, eikä siihen sovi vastaan väittää.