Jenkkifudis memorabin keräily

vihdoinkin joku nostaa kissan kaapista pöydälle. Ennen asenne keräilyyn on ollut vihamielinen ( kuvien keräilyyn lasken valokuvien keräilyn ja jostain syystä kaikki lajin parissa vihaavat valokuvaajia.) En tiedä miksi. Aika lapsellista.
Oma kokoelmani koostuu

Navy-South Carolina 1995 VHS
Tampere Ilveksen kotiotteluita (niitä tosin ei montakaan tullut tällä nimellä) EHDOTON KLASSIKKO

1997 Bolzano Italia EM-FINAALI ja SEMIFINAALI (ehdoton klassikko ja videollani suomen pisin potkumaali siihen asti Kari Grönroosin 43 jaardinen siis finaali videossa)

2000 em kisat (ehdoton klassikko löytyy Velodromilla Suomi kyykytti Englantia)
Olen omatoimisesti itse haastatellut Kari "KICK" Grönroosia. ottelussa potkaisi 53 jaardisen potkun, TÄLLÄ HETKELLÄ ENNÄTYS. ehdoton klassikko ajalta jolloin otteluissa potkittiin eikä pelattu neljänsiä yrityksiä)

2010 vuodelta kuvasin myös tuomareita vapaaehtoisesti ja ehdottomana klassikkona voitaisiin mainita kun kuvasin uudella kamerallani kun Veikko Lamminsalo saa Erotuomareiden Liiton kiertopalkinnon

Sitten löytyy naisten pelaamista vuodelta 2010 Tukholman kisoista USA vs Itävalta 63-0 (hyvää kakkosnelosta koko DVD ja hauskana juttuna mainittakoon että haastattelin videolle Itävallan linjaneitoa enkä puhu edes saksaa;)

Ehdottomana klassikkona on mainittava kaksi ottelua Bonebreakersin kaudelta (pelasivat tosin vain yksin kauden joten ehdoton klassikko ja yhdessä ottelussa pieni tappelu ja haastattelin yhtä tappelijoista eli herkkua löytyy)

junnujengeistä olen erikoistunut aikoinaan kun B-junioreita tahkosivat kovasti niin kaikki kotimaassa pelatut pelit ja harjoitusottelut ja pelaajahaastattelut vuoden 2001 C-junnu mestari jengistä ja hassuimmat kommellukset jotka olen itse kuvannut ja edioitoinut.

Tossa oli noi videot ja dvdt

Kaikki katsomani otteluiden pääsyliput löytyy kansiosta ( 1243 ottelua ja kaikista on liput todisteena. otteluissa joissa ei lippuja olen ottanut kirjallisen todisteen allekirjoituksella seuran edustajalta)

Vuoden 2001 C-junnua pidän edelleen kellarissa heikosti raviten kahleen päässä (on tosin yli-ikäinen jo mutta kiva somiste)

erilaisia paitoja peli ja retro ja sitten näitä fubun ja kanin ja 05 paitoja noin 34 kappaletta

nimikirjoituksia vaahteraliigapelaajilta 34 kappaletta

nimikirjoituksia divaripelaajilta 76 kappaletta

nimikirjoituksia A-junioreilta (jolloin vielä pelattiin 7 kappaletta) (osittain samoja)

nimikirjoituksia B-junioreilta 20 kappaletta

nimikirjoituksia C-junioreilta 240 kappaletta (vuoden 2003 C-junioreilta sain kaikilta nimikirjoitukset eli jos pelasit tuolloin ni tallessa on leikekirjassani itse ottamani kuvan vieressä sinusta)

lukemattomia hyvä hetkiä lajin parissa äärettömästi

Itsehän olen myös innokas memorabilisti, mutta kiinnostukseni kohteet ovat tarkemmin rajatut. Lähinnä olen keskittynyt pelaajien ja cheerleadereiden alushousuihin 1980-luvun osalta. Kokoelmani helmi on Roostersin OL:n aloituskokoonpanon kalsarit Vaahteramaljasta 1986. Kaikki neljä paria ovat kehystettyinä olohuoneeni seinällä.

Mulla olisi myynnissä Kickeri Grönroosin hammassuojat. Jos joku vaikka haluaisi nukkua ne suussa tai kloonata potkaisijan. Kyselyt yv:llä.

Materian kerääminen on yksi esimerkki siitä, miten nyrjäytyneitä olemme tänään ja sanon heti tähän alkuun, että keräilijäihmiset back in the jungle days, eivät keränneet pelipaitoja, videoita ja muuta kierrätyskelvotonta roskaa, jota te rakastatte, mutta joka paljastaa teidät joka kerta viedessänne kierrätykseen "aarteitanne" kierrätysaseman henkilökunnalle, että nyt kyseessä on ikuinen poikamies, potentiaalinen seksituristi ja varma seksirikollinen, kuka sen voisi tietää, mutta älä missään nimessä avaa sitä suljettua jätesäkkiä, jonka hän tiputti farmarimallisen autonsa takaa sekajätelavalle. Se tietää ikävyyksiä sinulle. Ohjeeni sinulle on, että hymyile ja käännä selkäsi tälle normeista eksyneelle yksinäiselle sudelle, säästyt paljosta. Muista vain vilkuttaa, kunnes et enää erota takalasin tarraa, juuri sitä jossa lukee sinisellä keltaisella pohjalla "My son is part of Dynasty - C-juniors Finnish Champions"
Sinä et halua sekaantua siihen helvetilliseen alamaailmaan, jonka edustajia he ovat: jatkuvia karnevalistisia kansipaikkaristeilyjä pitkin Itämerta, käsihommia pikkurahasta, jolloin ajatukset ovat jossain muualla kuin läheisessä graniittiveistos Gyllenissä, joka roiskuttaa vettä putkistoista altaaseen samalla paineella kuin se bulgarialainen agentti, jonka piti myydä sut NFL:ään, mutta myikin sut Prahalaisen poikatallin pilttuuseen. Sinä mietit, miksi ihmeessä minun piti avata se jätesäkki siellä kierrätysasemalla.

Olin katsomassa Suomi vastaan Norja ottelua eilen Velodromilla. Yleisöä oli mukavasti ja vanhoja starojakin paikalla vanhoissa pelipaidoissaan. Valitettavasti ei ollut mitään kojua, josta ostaa memorabilia, piti ihan itse käydä neuvottelemassa veteraanien kanssa paitadiilejä. Sinänsä kovin turhauttavaa jutella face-to-face näiden 1980-luvun starojen kanssa, joilla on prenikkaa rinnassa kuin neuvostokenraalilla. Sama juttu näillä kuin neuvostokenraaleilla, en tohtinut tuoda totuutta julki, kun juttelin yhden tälläisen staran kanssa. Neuvostoliitto on mennyttä ja 1980-luvun EM-mitalit jne, niillä ei ole mitään arvoa. Lajia harrasti tuolloin Euroopanlaajuisesti maksimissaan 50 aktiivista ja lajiin panostavaa urheilijaa. Niin ja vielä Euroopanlaajuisesti!
Mutta antaa vanhojen starojen elää houreissaan. Kyllähän yksi tälläinen veteraani rupesi kyynelehtimään yrittäessään myydä minulle paitaansa nimikirjoituksella. Oli kuulemma tunnearvoa ja ollut seinällä vuosikaudet muistona. Mutta mikä arvo 1980-luvun EM-joukkueen paidalla on? Tarjosin viittä euroa säälistä, että ilman hanskoja toikkaroiva ja lievästä hypotermiasta sekä krapulasta kärsivä mies voisi ostaa kahvia. Mokoma mielenterveyspotilas vaati saada 1 000 euroa paidasta. Kaveri tuskin ikinä nähnyt tälläistä summaa muualla kuin television rikossarjoissa. Mutta eikä tässä vielä kaikki! Ehei, entinen stara, entinen kriminaalihuollon asiakas, entinen aviomies ja isä ryhtyi houruissaan ehdottamaan, että maksaisin hänelle 10 euroa paidasta, niin hän kaupan päälliseksi kertoisi tarinan.

Tässä hänen kertomansa tarina lyhykäisyydessään:

"Helsingin Kaivopuistossa oli 1980-luvulla englantilainen "country club", joka noihin aikoihin oli avoin pelkästään ulkomaalaisille. Minä olin ainoa poikkeus. Sain käydä kerhossa mieleni mukaan, yksin tai perheenjäsenteni kanssa, ja me kaikki nautimme kovasti tästä korkeampiarvoisen suomalaisen asemasta. Muistuttaakseni ulkonaisesti ulkomaalaista hankin vaatteeni ja puettavat arvometalit sellaisista liikkeistä kuin White way, Laidlaw & Co. Unelmani oli näyttää joltakin huipputyylikkäältä aristokraatilta, joiden kuvia näki "Esquire"-muotilehdessä.

Mennessäni ulos pukeuduin aina kaikkein upeimpaan mitä Helsingin englantilaisista vaatemyymälöistä löytyi. Lisäksi minulla oli platinaa oleva solmioneula, harmahtavan metaliset kalvosinnapit, pääkallosormuksia sormissa, kävelykeppi kädessä ja Policen lasit nenällä. Olemuksestani tuoksahti Max Factor-after shaven, kölniveden ja koimyrkyn yhteislemu. Seurueessani oli lisäksi aina kolme schäferiä sekä kaksi merkillisesti pukeutunutta naista - tuolloin tyttöystäväni ja siskoni. Nämä elintavat herättivät melkoista arvostelua vanhojen lajijyrien keskuudessa. Yhdessä vaiheessa olin Bolliksen tyylikkäin ja vihatuin pelaaja. Tuhlailuni ja seurusteluni ulkomaalaisten kanssa olivat kylläkin heille tabu, mutta kun lähdin otteluun tai jollekin jenkkifudisgaalaillalliselle tyylikäs puku ylläni, he totesivat minulle, että minun pitäsi enemmän varoa."

Tässä kohtaa katkaisin kännykästä videonauhoituksen, tartuin veteraanin EM-kisa paidasta kiinni ja annoin hänelle viisi euroa käteen.