Toivoisin, että tänne kirjoiteltaisiin asiallisesti. Olen ollut yli 2 vuotta suhteessa länsi-afrikkalaisen nuoren miehen kanssa. (Kerron taustoja, että ei tule niitä asiattomia kommentteja). Poikaystäväni tulee rikkaasta perheestä, ja muutti Suomeen itsekseen opiskelemaan heti lukion jälkeen 18 vuotiaana (olemme molemmat vielä koulussa, koska molemmat vaihdettiin alaa yliopistossa). Tapasin hänet, kun hän oli 21 ja minä 19. Aluksi olimme kavereita, mutta lopulta päädyttiin seurustelemaan. Olemme molemmat kristittyjä. Minä olen hänen ensimmäinen virallinen tyttöystävä, ja hän on minun ensimmäinen poikaystävä. Meillä ei ole ollut isoja kulttuuriongelmia, mutta nyt kun olen tosissani miettinyt tulevaisuutta, jos joskus haluaisin mennä naimisiin ja saada lapsia, uskon, että sillon niitä voi ilmetä.. Onko kenelläkään kokemuksia siitä, miten kulttuurieroja on hyvä käsitellä?
Monikulttuurisen suhteen kompromissit
kertokaahan
2<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kannnattaa keskustella kummankin vanhempien kanssa, jos vaan onnistuu. Kannattaa myös ottaa selvää, missä hänen maansa asukkaita oleilee ja käydä siellä keskusteluja, jos siellä vaikka olisi joku muukin samassa tilanteessa, kuin sinä?
Itse tein niin muuttaessani ulkomaille.
Hyvä idea kyllä sinänsä... Mun poikakaveri tuntee minun vanhemmat, mutta tietysti kun hänen vanhemmat asuu eri maassa niin puhelimessa vaikeaa keskustella tärkeistä asioista.. Tunnen myös paljon hänen kavereita, jotka on samasta maasta, ja tunnen myös hänen ekaserkun, jolla on myös suomalainen vaimo.. Mutta serkku ja minun mies ovat niin erilaisia persoonia kun olla ja voi, joten kun ollaan juteltu esim. hänen vaimon kanssa niin ollaan huomattu, että ihan eri asiat tuottaa kysymyksiä.. Siksi ajattelin, että olis kiva kuulla erilaisia tapoja käsitellä eroavaisuuksia, koska silloin lyötää hyvin erilaisia parejakin :)