Mietin itsemurhaa

Ei yleensäkään kannata tappaa itseään koska oleminen ei lopu siihen. Jos et tunne Jeesusta joudut kuoltuasi niin hirveään paikkaan että yksinäisyys maqn päällä on paratiisi siihen verrattuna.
En väheksy ahdinkoasi. Totuus on kuitenkin että Jumala haluaa antaa elämälle todellisen tarkoituksen. Jos rukoilet Jeesusta avuksi ja pyydät Häntä pelastajaksesi niin Hän satavarmasti kuulee rukouksen.
Seurakunta on paikka johon voi aina "änkeä" hakemaan apua ja seuraa. Siellä voi pastorille tai papille kertoa ahdingostaan ja pyytää apua.

Kaltaisiasi on monia Suomessa ja moni luulee että itsemurha olisi ratkaisu mutta sitä se ei todellakaan ole vaan kaikki muuttuu silloin pahemmaksi. Eli tee mitä tahansa muuta mutta älä sitä !

Itsemurha on vakava synti, koska jokaisen ihmisen on Jumala rakkaudella luonut omaksi kuvakseen. Ihmisen arvo ei perustu siihen, kuinka pidetty ja rakastettu hän on tai kuinka varakas, terve, työmaailmassa onnistunut tai onko hän parisuhteessa.

Ihmiset eivät meinaa uskoa tätä itsestään ja toisistaan. Jotkut nykyaikana sanovat jo suoraan, etteivät arvosta esim. työttömiä ja köyhiä ihmisiä tai sairaita. Niin kauas pimeyteen moni on jo eksynyt. Ihmisistä suuri osa ei ymmärrä korkeita arvoja eivätkä mitään yleviä, hyödyn ja nautinnon ylittäviä asioita.

En tiedä, pystyykö ihmiselle, joka ei usko Jeesukseen, vakuuttamaan, että ihminen on itsessään arvokas. Se kuitenkin on totuus, joka ei muutu, vaikka joku ei uskoisikaan siihen.

älä tapa itseäsi sen takia, koska tuhoat mahollisuudet elämän paranemisesta

Itsemurha ei ole koskaan ratkaisu mihinkään joten asiat ei varmasti helpotu vaikka itsesi tappaisit.. Suuret tsempit sinne ja jatkamista eteenpäin toivoen että tulevaisuus olisi valoisampi :)

Älä usko noita ketä jauhaa jeesuksesta, täyttä paskapuhetta. En kuitenkaan suosittele että tapat itseäsi vielä, yritä selviytyä ulos tuosta tilanteesta. Itse olen suunnalla tuohon suuntaan eli pohjalle, olen 18 vuotias mies kenellä ei kavereita tai tyttöystävää ja ainoat läheiset kontaktit ovat äiti ja pikkusisko mutta heitäkin näen todella harvoin ja lisäksi kärsin masennuksesta, post traumaattisesta stressihäiriöstä ja ahdistuneisuushäiriöstä. Koulussa käyn mutta se ei sinänsä kiinnosta, mutta jotenkin vain pakotan itseni sinne päivittäin. Asun myös yksin.

^ Ei, mutta sinä nyt et ymmärtänyt mitä sanoin. Uskon nimenomaan siihen että ihminen on arvoikas riippumatta millainen on, ja kunnioitan ihmisarvoja yms. Puhun nimenomaan siitä, että jeesus, jumala ja uskonnot ovat paskapuhetta.

itsemurha koskettaa muita jälkeenjääneitä! Älä tee. Eräs nainen teki, mutta poikansa kärsii! Nainen joi viinaa

nauretavia vastauksia nämä helvetilläpelottelut. ei mitään hellvettiä ole. lapsellisia naiveihin ihmisiin uppoavia satuja. aloittaja selviää kyllä ilman jeesuksiakin. ajattele aloittaja niin että me kaikki pääsemme aikanaan pois täältä. kestämme yhdessä tämän matkamme. täällä on paljon pahempiakin kohtaloita. maailma on suhteellinen paikka. aina jollakin menee huonommin ja paremmin. itse en enää jaksa välittää ja elämä on paljon kevyempää. elämä on myös täynnä yllätyksiä vaikka masentuneena ei sitä uskokaan. tsemppiä.

älä tee, elämä voi yllättääkin, kun jotain yllättävää tapahtuu ja kääntää sen paremmaksi. Ihmishenki on pyhä vaikkei uskossa olisikaan. Eihän muut eläimetkään tee itsemurhia. Lähde vaikka kokeilemaan ulkomaille töissä oloa vähäksi aikaa, siellä ollaan sosiaalisempia ja yhteisöllisempiä kuin Suomessa ja sinulla on edelleen ne muutamat läheiset suomessa turvana :)

Musta syksyaika on omiaan synkkien ajatusten hautomiseen. On vaan sitkisteltävä tässä yksinäisyydessä & ankeudessa.
Tuleva viikko on kuitenkin viimeinen auringon valon vähenemisen suhteen.

Olen aina vihannut joulupsykoosia. Nyt yksinäisyys ja häperöityminen on tehnyt tehtävänsä; naisten esittämä joululaulu radiosta kuulosti jopa siedettävältä.

Mulle tulee aina tosi surullinen olo ku joku sanoo et tappaa ittensä tai miettii sitä. En kyl tiiä miks...

Iteki oon meinannu tappaa itteni, kaikki suunnitelmat oli ja näin mut no en sit tehny mitään ja viel tääl ollaan.

Kaikki aina sanoo et kyl se elämä viel hyväks muuttuu. Ja et jaksa vielä vuoden pääst kaikki saattaa olla paremmin. Must ei oikee tunnu silt...

Mitä järkee ees elää? Mitä me tääl ees tehään? Ollaan vaan... Kaikki kuollaan silti joskus. Jotkut aikasemmin jotkut myöhemmin.

Mul on sillee kaikki tosi hyvin mul on poikaystävä, pari kaverii ja perhe. Mut silti mun ajatukset on ollu jo vuoden sekasi. Mä en tiiä mitä mä tääl teen, oon vaan, meen eteenpäin. Mä en ees osaa enää oikee hymyillä. Joskus oon ollu tosi ilonen nyt en enää oo. Nauran hauskoille jutuille sit taas suu pielet menee alaspäin. Mä itken melkee päivittäin en ees tiiä et mille. Oisko pitäny tappaa itteni sillon ku meinasin..? Ei tarvis ainakaa miettii mitään.

No jos kaikki muuttus ku täyttää 18. Tai sit ei. Mä oon päättäny sinnitellä ainaki 18 vuotiaaks. Saas nähä miten onnistuu. Kyl mä aina välil mietin jos mä vaan jäisin seisoo vaik junan eteen. Pääsis täält pois. Mut sit emmä haluu luopuu kaikest... Joskus mä haluun elää ja joskus en.

Mitäs sit jos mä en vaik just tänää haluu elää. Mikään ei kiinnosta, kaikki vaa surettaa, haluu vaan nukkuu. Sit jos tapan itteni koska on tollasii ajatuksii nii sit päivän, viikon tai kuukauden pääst haluunki elää? Mut sit jos on jo kuula kallos nii ei voi enää muuttaa mielipidet.

Jos meinaa ittensä tappaa kannattaa miettii se tarkkaan. Ooks valmis jättää kaiken mitä sulla on? Sä et pääse enää sit takas ikinä!

On ihan totta että helvetillä ei pidä pelotella. Se menee jo typeryyden puolellel, mutta koska ite uskon ja mulla on vahva tunne siitä että kuoleman jälkeen kaikkien elämä ei pääty siihen, uskon siihen. Se on hyvä välillä kertoa että et kai halua joutua ikuiseen helvettiin, mutta pelottelu ei ole hyvä asia, joten en siis tällä saarnaalaan sinua.

No anyway. Vastauksena tuohon viimeisimpään kysykymykseesi: Mitä jos nyt just tänään en halua elää ja haluan vain nukkua? No jos haluat nukkua, nuku. mut kun unirytmi on sekasin, putoat vielä enemmän pohjalle.
Nauti ihan pienistä asioist, esimerksiks siitä että sulla on kaikki hyvin, jos ei lasketa mukaan masennusta. Sulla on ruokaa, katto pään päällä, ja oletettavasti on kaikki muutki elektroniikka mitä tarviit jne leffat ja sun muut (mistä saattaa tulla hyvä, paremmat fiilikset.)

Itse voin itsestäni kertoa sen verran että kun olen ollut masentunut, ainoa ilo oli hakea kaupasta Coca Colaa virvokkeeks. Mieti, ainoa ilo. Ja siihenkään ei oikeastaan pystynyt, kun oli niin pahat oireilut. :/ Suosittelisin sinua aloittamaan käymään psykiatrilla, jos tilanne on jo noin paha, että olet vaarassa tehdä itsellesi jotain. Sua voi todellakin helpottaa jos kerrot jollekulle tilanteestasi ja elämästäsi ja että miksi koet kaiken tänä päivänä. Itseä autto ja monia muitakin mas. Potilaita aivan varmasti pahimman yli toi psykiatria. Mutta koska se ei vakavissa masennus tilanteissa voi jäädä yksin, nii lääkkeet auttaa lievittämään niitä itse oireita.
Eläinterapia auttaa myös hyvin usein, sillä se tavallaan saa "unohtamaan" sen tuskan hetkeksi kun kerrankin olet iloinen esim koiraa tai kissaa paijatessasi. Ymmärrän kyllä hyvin jos et siihenkään pysty :/ mä haluisin vaa nii kovasti auttaa/kuunnella näitä ihmisiä joilla on oikeesti elämä enää kiinni muutamista viikoista, sanasta tai teosta...
No mutta. En taida kirjoittaa tästä enää yhtään pidempää viestivastausta sulle.

Hopefully you read this and answer me :-)

Aavistelen, ettei kuoleman jälkeen enää eletä! Se on ohi sitten ja onneksi niin. Ikuinen elämä olisi helvetillistä! Uskonnoista saarnaavat voi jättää omaan mielikuvitusmaailmaansa.
Itsemurhaa ei kannata tehdä... Elämä voi aina muuttua ja voi itse alkaa kehittämään itseään jossain asiassa. Turha itsesääli pois. Onnellisuus on pitkälti oma valinta. Vähään voi tyytyä ja omassa seurassa voi alkaa viihtymään. Jostain voi yrittää löytää itsensä kaltaista seuraa.

Ilmeisesti nettiin ei kannat ainakaan kirjoittaa, tai tänne. Tässä ei ollut yhtäkään järkevää vastausta. Ei yhtäkään sellaista, joiden olisi voinut kuvitella olevan käyneen samassa tilanteessa. Ei myöntätuntoa.

Jos miettii itsemurhaa on todella pohjalla. Tuskin selviää yksin. Tarvitsee apua. Läheiset ihmiset ovat kantaneet siihen asti, mutta pitääkö elämää vain heidän vuoksi vai saisiko joskus päättää myös ihan itse omasta elämästä. Kun ei enää jaksa, kun kaikki elämänhalu on mennyt. Kuinka kauan jaksa elää niille läheisille. Joskus ei jaksa nähdä toivoa tulevassa, ei jaksa nähdä ratkaisua. On helvetin helppo sanoa, että ryhdistäydy nyt. Mä otin sen onnellisuuden omiin käsiin, mä harkitsin itsemurha. Se ratkasis mun ongelmat. Mä myös ajattelin, että ehkä mun läheisten olisi helpompi elää silloin.

Itsekin mietin tosin se ei ole enää miettimisen tasolla vaan jo totetumassa oleva tapahtuma. Olen järjestellyt asioita siten, että voin toteuttaa itsarin suunnitelmieni mukaan. Ainoa este ja haittatekijä itsarileni on mieheni jonka takia on ollut pakko viivyttää itsaria ja vaikeahan se on kotona edes tahdä valvovien silmien alla joten minun on lähdettävä joulun jälkeen muualle tekemään itsari, jotta se onnistuisi rauhassa ilman näitä kiusallisia "esteitä". Vuosi 2016 tulee olemaa kuolemani vuosi eli joskus tammi-helmikuun aikana olen kuollut ja tuhkattu. Miten helpottava ja ihanan autuas olo onkaan tämän tiedon varassa mennä tämä viimeinen joulu täällä helvetissä.

Ei helvetti ole koskaan maan päällä. Ei, vaikka miten kokisit olemassaolosi täällä tuskallisesti. Elämä ei pääty kuolemaan - uskokaan nyt rakkaat ihmiset. Mikään piinan maan päällä ei kestä ikuisesti. Vaikeuksista on ulospääsy.

http://m.youtube.com/watch?v=kUhtbA_0Dzw# Ei muuta ku pilkettä silmäkulmaan

Itse hoito voisi omatoimisesti löytyä psykologisista kirjoista.
Itsetunto olisi hyvä ymmärtää.
Olisi myös hyvä ymmärtää ihmisen kehitys vauvasta vähintään yli alaikäisyyden.
Huomioi asia joka koskee omaa minää joka pitäisi kehittyä siten että minäsi olisi eriytynyt omaksi minäksi. Jos näin ei kohdallasi ole kiinitä huomiotasi mitä nekatiivistä se aiheuttaa.
Kun olet lukenut ja ymmärtänyt että sinänsä syy ei ole sinussa vaikka sinussa olisikin vaiva. Se kenessä sitten se syy olisi se ei ole märehtimisen paikka kun syy voi olla sysissä ja sepissä sillä me elämme niin ristiriitaisessa maailmassa jossa ihmisen kehitys ei kulje parhaaseen mahdolliseen suuntaan.
Vapaudu syyllisyydestäsi, opiskele ja nauti elämästä niissä olosuhteissa jotka sinulla on, siis itsestä omassa realistisessa maailmassa.
Jos tuntuu että tämä ei sinulle sovi niin kuitenkin kannattaa lukea sillä silloin voit ymmärtää myös muita.
Eiku vain eteen päin kyllä aurinko joskus risukasaan paistaa.
Tiedosta myös se että samankaltaisiasi on paljon mutta sinä olet vahva persoona kun uskallat tulla julki.
Parempaa elämää sinulle olen hengessä mukana.

Keskustelu ulkopuolisen kanssa voi myös auttaa toivottomalta tuntuvassa tilanteessa. Suomen Mielenterveysseuran Valtakunnallinen kriisipuhelin päivystää numerossa 010195202. Tässä linkki palveluihin http://www.mielenterveysseura.fi/fi/tukea-ja-apua/kriisipuhelin-apua-elämän-kriiseihin

Aluksi uskonnot ja Jumala on ihmisen keksintöä.

Ketään ei oikeasti kiinnosta toisen hyvin vointi on vain uteliaisuudesta.

Lopettakaa tuo jeesustelu asian ympäriltä. Monella sama tilanne. Monta ystävää on tehnyt lopullisen ratkaisun , kun ei jaksanut enää suomen kurjuutta. Omaisuus mennyt, kun töitä ei saa. Terveys mennyt. Nyt on peli raakaa ja ennenaikaisia lähtöjä tulee jatkuvasti lisää.

Turha ajatella jälkeenjääviä. Sitä saa mitä tilaa. Miksi ette olleet ystävällisiä ja auttaneet ?

Kannattaa tehdä jos pystyy kun ikää tulee lisää niin ei uskalla.

ELÄ HELVITISSÄ SELLAISIA MIETI, ON NIITÄ JOUTAVAMPIAKIN MUMMOJA, KALLEITA YHTEISKUNNALLE. SUURET ELÄKKEET, SIHTEERIT, MITÄ KAIKKEA VALTION AUTOT, KUSKIT, HAITAKSI OVAT VAIN YHTEISKUNNALLE. NIILTÄ MONTA VAATIMATONTA SAISI ELANNON.
SIJOITTAVAT VAAN RAHOJAAN ASUNTOIHIN JA NYYSIVÄT KALLEITA VUOKRIA.