Saako väkivallan tekijää tuomioon väkivallasta?

Asuuko teilläkin pirttihirmu? Me naiset olemme omaksuneet, ettei naisella ole valtaa. Se on julistettu tosiasiaksi. Psykologi Hannele Törrösen mielestä totuus on päinvastainen: nainen käyttää valtaa joka päivä. Naisen valta on kuitenkin piilotettu. Useimmiten me naiset emme edes huomaa, millä tavalla käytämme valtaa.

Nainen näkee itsensä huonommin kohdeltuna kuin onkaan ja alkaa uhriutua kotona ja parisuhteessa. Uhriksi itsensä tunteva nainen on sokea omalle vallalleen. Hän kompensoi tunnetta vallan puutteesta käskien, jahdaten, mielivaltaisia sääntöjä luoden ja läheisten reviireille tunkeutuen. Lopputulos ei ole tunne tasa-arvosta, vaan vallankäyttö kääntyy naista vastaan. Kotona naisesta tulee määräilijä, joka lopulta saa ongelmien syyt niskoilleen, koska on perheenjäsenten mielestä rasittava pirttihirmu. - Itsepetos näivettää. Se alentaa naista. Naisesta tulee helposti katkera. Hän ei näe omaa vallankäyttöään kritisoitavana, vaan syyllistää muita, yleensä miestään. Törrösen mielestä keski-ikä on viimeinen tilaisuus alkaa tutkia omia vallankäytön mekanismejaan. Toiset huomaavat omat virheensä ja voivat parantaa ihmissuhteitaan, toiset uhriutuvat loppuelämäksi. - Mikään ei ole surullisempaa kuin katkeroitunut vanha ihminen, joka aina näkee syyn itsensä ulkopuolella.

Usein naisen vallankäyttö on verhoiltu kodin sääntöihin. Vaikka kodin pitäisi olla perheen yhteinen paikka, nainen katsoo oikeudekseen määrittää yhteiset standardit. Perhe-elämän sääntöjen oheen ilmestyy kummallisia pakkomielteitä, joita muiden pitäisi noudattaa. - Minä vaadin aikoinaan, että siivouspäivän on oltava perjantai, vaikka meidän perheessä on neljä muuta jäsentä, joilla on omat mielipiteensä asiasta. Kun standardit on luotu, nainen valvoo niiden toteutumista. Niistä on pidettävä kiinni, olivat ne kuinka idioottimaisia tahansa. - Nainen on kuin tarkastaja, joka kulkee perässä ja arvioi, miten kotityöt on suoritettu. Jos tulos ei miellytä, nainen ilmoittaa, kuinka kelvoton mies tai lapset ovat.

Pahimmaksi vallankäyttö äityy, kun perhe-elämässä tapahtuu muutos, josta nainen katsoo tietävänsä enemmän kuin mies. Törrönen kertoo tuttavastaan, joka tuli ensimmäistä kertaa isäksi. Miehen vaimo puhui vuoden ajan vain siitä, kuinka huono mies oli. - Mies kysyi minulta, tekikö ylipäänsä mitään oikein. Mies on naisen oma projekti Kodin sääntöjen lisäksi nainen laatisi myös parisuhteen säännöt.

Naisella on tapana ilmoittautua parisuhteessa asiantuntijaksi. Nainenhan ""tietää"", että koska miehellä ei ole tunneälyä, mies ei ymmärrä, miten parisuhteessa kuuluu olla. - ""Tietäminen"" johtaa siihen, ettei nainen kunnioita jokaiselle kuuluvaa omaa reviiriä, vaan menee kevyesti rajan yli ja ahdistelee. Moni nainen suhtautuu mieheen kuin projektiin - materiaaliin, joka koulitaan sopivaksi. Kuinka moni nainen onkaan ystävättärilleen vannonut: ""Kyllä minä sen muutan""! Suvereenisti nainen puuttuu miehen henkilökohtaisiin asioihin, arvostelee tämän makua ja jopa vaatettaa miestä mieleisekseen. Naisen viha syttyy, kun mies ei kouliinnukaan suunnitellussa tahdissa. Silloin tavataan naisporukassa, terapoidaan itseä ja toisia eli haukutaan miehiä. - On elämäntilanteita - kuten äidiksi tuleminen tai vaihdevuodet - joissa naisten keskustelut ovat tärkeitä. Mutta yleensä puheet miehistä vain vahvistavat naisten omaa patologiaa. Porukassa miesviha saa entistä absurdimpia muotoja.
------------------------------------------

LAPSETTOMIEN ISIEN MAA äFEMINISTINEN TULVA LEHTI

Äidit osaavat erotilanteessa temput, joilla isältä viedään yhteys lapsiinsa. Eikä siinä vielä kaikki. Yhteiskunta auttaa heitä siinä, sanovat eroisät.

VESA JÄI aikoinaan koti-isäksi, kun poika oli vielä vauva. Vaimo Minna opiskeli. Kun lapsi oli parivuotias, Minna ilmoitti haluavansa avioeron. Hän haki apua turvakodista ja syytti Vesaa väkivallasta ja insestistä.

Vesa oli shokissa väitteistä. Hän vei tutkinta-aineiston Terveydenhuollon oikeusturvakeskukselle (Teo), koska huomasi, ettei Stakesin insestitutkintaan laatimia sääntöjä ollut noudatettu.

Ydintyöryhmä sai Teolta huomautuksen. Se ei vaikuttanut mihinkään. Vesa ei ole tavannut lastaan vuosiin. Virheellisen tutkinnan tehnyt lääkäri jatkaa työssään.

Avioeroisien tarinoissa toistuvat samat syytökset: Äiti hakee eroa yllättäen. Hän on suunnitellut eroa pitkään ja ottanut selvää, miten saada yksin- tai ainakin lähihuoltajuus eli lapset luokseen asumaan. Jos tilanne näyttää heikolta, äiti voi aina heittää insestikortin hihasta.

"Tiedän sairaaloita, joissa lääkärit usein tutkivat insestitapaukset väärin eli eivät noudata suosituksia ja kirjoittavat insestiepäilylausunnot väärin perustein. Ja sosiaalityöntekijöissä on suuria alueellisia eroja", sanoo vapaaehtoistyössä eroisien tarinoita kuunnellut Ari Jousmäki, joka on toimittanut syksyllä ilmestyvän Syytettynä isä -pamfletin.

"EN OLE KATKERA, mutta kuitenkin / joskus tuntuu että liikaa menetin", tulkitsee Reijo Kallio vuonna 1980 levytetetyssä camp-iskelmäklassikossa Viikonloppuisä. Internetin keskustelupalstat ovat täynnä lapsettomien isien samanhenkisiä tilityksiä. Paitsi, että ne eivät ole ollenkaan camp. Niitä lukiessa kihoavat kyynelet silmiin.

Eroisien asia on pop. Sitä liputtavat muun muassa vasemmistoliiton ja vihreiden tuoreet miespoliittiset ohjelmat. Mutta onko kyseessä sarja murheellisia yksittäistapauksia vai laaja tasa-arvo-ongelma?

Tilastot näyttävät tältä: Vuonna 2007 tehtiin Suomessa 34 359 sopimusta lastenhuollosta, joista yhteishuoltoon päädyttiin 31 768 tapauksessa. Yksinhuoltajaksi jäi 2 269 äitiä ja 322 isää.

Tässä vaiheessa on tarpeen muistuttaa, että vain pieni osa huoltajuuskysymyksistä paisuu riidoiksi. Oikuedessa käsitellään 2 000 huoltoriitaa vuodessa. Niiden osuus vuosittain ratkotuista lapsen huoltoa koskevista asioista on vain 4-5 prosenttia. Sekin on tietysti liikaa.

Periaatteessa isien asema on kohentunut sitten Viikonloppuisän ilmestymisen. Aiemmin yhteishuoltajuutta ei annettu, jos äiti ei sitä hyväksynyt. Nykyään yhteishuoltajuutta pidetään ensisijaisena vaihtoehtona ja siihen päädytään lähes kaikissa avioeroissa. Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus. Käytännössä yhteishuoltajuus on liian usein äitien huoltajuutta ja pikemminkin erottanut isiä lapsista. Yhteishuoltoratkaisuissa 14 670 lasta jäi asumaan äidin kanssa, 3 065 isän kanssa.

PERUSASIAT. Ehkä joidenkin miesten kannattaisi alkaa niistä. Monet feministit, kuten Anna Moring (vihr.), ovat sitä mieltä, että huoltajuuskiistoissa näkyy se, että isät kantavat pienten lasten hoivavastuusta vain murto-osan. Suomessa naiset käyttivät vuonna 2007 vanhempainpäivärahoista 94 prosenttia, miehet kuusi.

Arjen tutkijoiden mukaan lastenhoito pysyy äidin työnä myös vanhempainvapaa- ja hoitovapaakausien jälkeen. Jo kahden työssäkäyvän aikuisen perheessä nainen käyttää kymmenen tuntia viikossa enemmän kotitöihin kuin mies. Ennen lasten syntymää naisen rahat ovat naisen rahoja; miehen rahat miehen. Ensimmäisen lapsen synnyttyä naisen rahat muuttuvat jotenkin kummasti perheen rahoiksi, miehen rahat pysyvät miehen rahoina.

"Jos vallitsisi täysi tasa-arvo perheen työnjaossa, miehet eivät varmasti kokisi niin laajasti tulevansa syrjityksi näissä asioissa", muotoilee Lastensuojelun Keskusliiton eroneuvontaa jakavan Neuvo-projektin johtaja Heikki Koiso-Kanttila.

Koiso-Kanttila muistuttaa, ettei lasta voi ikään kuin ansaita itselleen. Lapsen suhdetta kumpaankaan vanhempaan tai kummankaan vanhemman sukuun ei saisi katkaista.

Jos äidit hoitavat lapsiaan enemmän ennen eroa, eikö ole luontevaa, että tilanne jatkuu eron jälkeen samanlaisena? Koiso-Kanttilasta on vanhanaikaista painottaa sitä, että lapsen ympäristö muuttuu mahdollisimman vähän. Nykyisin pidetään tärkeämpänä, että lapsella säilyy yhteys molempiin vanhempiin.

Siihen, että yhteishuoltajuus on harvoin todellista yhteishuoltajuutta, on historialliset syynsä. Aiemmin lainsäädäntö lähti siitä oletuksesta, etteivät eroavat vanhemmat pystyisi jakamaan huoltovastuuta. Näin luotiin pohja vanhempien väliselle kilpailuasetelmalle. Tällainen ajattelu elää Koiso-Kanttilan mukaansa edelleen sitkeästi huoltajuuskiistoiissa lausuntoja antavien sosiaalityöntekijöiden piirissä.

"He suosivat edelleen yhteishuoltajuudessa sitä, että lapsella on ikään kuin ykkössijalla oleva vanhempi. Esimerkiksi vuoroviikkoasumista pidetään lähtökohtaisesti usein huonona ratkaisuna."
--------

Kissimirristä tiikeriksi. -Nyt se on selvinnyt miksi tuo rakastamamme kissimirri muuttuu arvaamattomaksi tiikeriksi kerran kuukaudessa.

Tuoreessa amerikkalaisessa tutkimuksessa (Cornelin ja Rockefellerin yliopisto) kerrotaan miten naisten kuukautiskierrolla on suora yhteys naisten aivoihin ja siihen miten hänen mielialansa voi yhtäkkiä muuttua.

- Premenstrual syndroomaan kuuluu lukuisia fyysisiä ja psyykkisä oireita (n. 150 oiretta). Oireet ilmenevät kuukautiskierron puolestavälistä kuukautisten alkuun. Tavallisimpia PMS oireita ovat turvotus, rintojen kipuherkkyys, vatsakivut, pahoinvointi, voimakas väsymys, päänsärky, lihassäryt, ruokahalun muutokset, jopa suoranainen ruoan himo, varsinkin tiettyihin ruoka-aineisiin, ummetus ripuli painon kohoaminen ja häiriöt yöunessa.

Psyykkisiä oireita ovat mm. ärtyneisyys ja arvaamattomat mielialan vaihtelut. Levottomuus, itkuherkkyys ja keskittymisvaikeudet ovat tavanomaisia, sekä alakuloisuus, jopa masennus.

Seksin on todettu helpottavan oireita, mutta miten lähestyä karjuvaa tiikeriä hellästi ja ymmärtävästi onkin jo toinen asia.....

Psyykkiset oireet ovat usein hankalammat sietää kuin fyysiset. Kun muutoin sopuisa puoliso äiti, ystävä, tai työtoveri muuttuu yllättäen riidanhaluiseksi, kärtytisäksi ja mistä tahansa syystä itkeskeleväksi saattaa kyseessä olla PMS oireyhymä....."
----------------------------

Väkivaltasyytös ei yksin auta äitiä voittamaan huoltajuuskiistaa

KOTIMAA JULKAISTU 31.10.2010 11:00 (PÄIVITETTY 01.11.2010 21:36) 0
Lastensuojelun Keskusliitto kertoo tiistaina lapsiperheiden eroauttamisen kehittämistarpeista.
Väkivaltasyytökset eivät ole oikeudessa äitien valttikortteja, joilla he voittavat huoltajuuskiistat.
Väitetään, että äiti voittaa avioeroriidan käräjillä syyttämällä isää väkivallasta tai lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Uskomus on väärä.

Huoltajuusriitoja tutkinut Teija Hautanen havaitsi, että väkivaltasyytökset eivät ole oikeudessa äitien valttikortteja, joilla he voittavat kiistat.

Hautasen mukaan tuomioistuimissa väkivallasta vaaditaan muutakin näyttöä kuin toisen vanhemman kertomus. Vaikka väkivallasta olisi riittävästi näyttöä, viranomaiset eivät välttämättä anna sille painoarvoa päätöksissään ja suosituksissaan, hän arvioi.

Väitöskirjassa on selvitetty, miten käräjä- ja hovioikeuksissa on käsitelty huoltajuusriitoja, joissa on esitetty väitteitä perheväkivallasta. Tiedot tutkija on koonnut oikeudenkäyntiasiakirjoista.

Huoltajuusriidoissa oikeusistuimet tarkastelevat vanhemmuutta ja lasten elämää monesta näkökulmasta. Lähtökohtana on lapsenhuoltolaki, joka korostaa molempien vanhempien merkitystä.

Tutkimuksen aineistossa on 158 riitaa vuosilta 2001-2003. Kaikissa oli esitetty väite toisen tai molempien vanhempien väkivaltaisuudesta tai lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Tietoja kerättiin kolmesta käräjäoikeudesta ja neljästä hovioikeudesta.

Aineisto osoitti, että väitteet ja kuvaukset fyysisestä väkivallasta ovat oikeuteen viedyissä riidoissa tavallisia. Joissakin hovioikeuksissa väkivallasta oli mainintoja jopa joka toisessa kiistassa. Isän väkivaltaisuus oli aineistossa selvästi yleisempää kuin äidin.

Väkivaltaan ei haluta ottaa kantaa

Hautasen mielestä viranomaiset eivät käsittele väkivaltaväitteitä järjestelmällisesti määritellessään lapsen etua.

– Väkivaltaa ei kirjata systemaattisesti asiakirjoihin eikä sitä arvioida ja tulkita yhdenmukaisesti ja ennakoitavasti, hän kirjoittaa.

Ratkaisuissa väkivalta oli vain harvoin keskeinen arvioinnin kohde. Tuomarit ja selvityksiä antavat sosiaalityöntekijät eivät aina edes ottaneet kantaa väkivaltaväitteisiin.

– Väkivaltaa koskeva kielenkäyttö on usein sekä tuomareilla että sosiaalityöntekijöillä epätarkkaa, ympäripyöreää ja jopa silottelevaa, tutkija arvioi.

Väitöskirja tarkastettiin lauantaina Tampereen yliopistossa.

(MTV3 – STT)
-------------------------------------------------------

Väkivalta syyte voi olla jo rauennut ilkivata raukeaa nimottäin 2 vuodessa tietenkin riippuu siitä lasketaanko se vakavaksi pahoinpitelyksi

Sinuna lopettaisin asioissa vellomisen, ja prosessoinin niiden yli.

Lue Rikosuhripäivystyksen vastaus tuolta ensimmäisistä vastauksista, ja jätä lukematta nuo miesasiamiesten suu vaahdossa paasaamiset siitä, miten katalia miesvihaajia naiset ovat! He eivät edistä parisuhteita, vaan rikkovat niitä!

www.industrialaxialfan.com

<a href="www.industrialaxialfan.com">Look here!</a>