Miten pimeä aine vuorovaikuttaa ns tavallisen materian kanssa? Mitä tapahtuu esim jos pimeä aine kohtaa Esko Valtaojan? Eskolla kun on musta partakin. Entäs sitten pimeä energia? Kiihdyttääkö se Eskon kuin Harley Davidson?
Miten pimeä aine vuorovaikuttaa?
Vuorovaikutuksista
984
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Vaikea havannoida koska hiukkaskoko on niin pieni että valo ei siitä heijastu.
Luksoni isompana hikukkasena syrjäyttää pienemmät bosonit.
Syrjäytyvä bosoni voi hidastaa luksonin kulkua joten vaikutus olisi valon nopeutta hidastava?
Vuorovaikutus : ajannopeus hidastuu suhteessa etäisyyteen.
Muodostaa rajapinnan tavallisen materian kanssa.
Eskon olemassa olo on vain selvempi pimeän aineen ansiosta.
Mikä luksoni? Jätkä on sekaisin kuin seinäkello.
Meinaatko että pimeän aineen ansiosta Esko on enempi selvinpäin? Ilman pimeää ainetta Esko olisi sekasin kuin Harley Davidsonin moottori. Itse pelkään että pimeä aine voi kietoa Eskon pauloihinsa jolloin Esko luhistuu mustaksi aukoksi ja jää lymyämään tapahtumahorisontin taakse. Ehkä silloin jossakin toisessa universumissa syntyy valkoinen aukko josta Esko ampaisee ulos Harley Davidsonnilla tukka hulmuten!
Olet pelkkä paska palstalla. Hakeudu hoitoon vajakki.
Luksoni on hiukkanen, joka kulkee aina valon nopeudella tyhjässä avaruudessa.[1][2] Luksoneitten massa on aina nolla, vaikka niillä onkin liikemäärää. Mm. mittabosoneihin kuuluvat fotoni ja gluoni ovat luksoneita.
KGV!
Varsinainen valo on sähkömagneettisen kentän ilmiö. Valonnopeus (eli valon nopeus tyhjiössä) on sähkömagneettiselle kentälle ominainen perusvakio, kentässä esiintyvien aaltojen taajuuden ja aallonpituuden tulo (nk. vaihenopeus), jota ei voi muuttaa. Se on samalla nopeus, jolla energia etenee valon mukana. Se on suurin mahdollinen signaalinnopeus ja samalla aineellisten hiukkasten nopeuden saavuttamaton yläraja. Tätä varsinaista valoa ei voi hidastaa eikä pysäyttää.
Sähkömagneettisen kentän seisovaa aaltoliikettä, voidaan jossakin mielessä pitää pysähdyksissä olevana “valona”, sillä siinä energia ei etene. Mutta ei sitä synnytetä valoa hidastamalla ja pysäyttämällä. Sellaista syntyy mm. radiotekniikassa vanhastaan tunnetussa aaltoputkessa. Siinäkin aallonpituuden ja taajuuden tulo on tuo sama valonnopeus.
Fotoni on kuvitteellinen hiukkanen. Jos valo koostuisi hiukkasista, fotoneista, näiden pitäisi liikkua valonnopeudella ja oltava siis lepomassattomia. Oikeastaan fotoni on aineen ja sähkömagneettisen säteilyn välisen vuorovaikutuksen kvantti, ei muuta. Vuorovaikutuksissa aineen kanssa sähkömagneettinen säteily absorboituu (imeytyy) ja emittoituu (lähtee) kvantteina. Absorptio- ja emissiotapahtumassa energiaa, liikemäärää ja pyörimismäärää siirtyy säteilystä ainehiukkaseen tai päinvastoin, ja säilymislakien perusteella näyttää siltä kuin aineeseen tällöin osuisi tai siitä lähtisi valonnopeudella liikkuva hiukkanen, fotoni. Mutta, kun tällaista liikkuvaa fotonihiukkasta ei ole, ei ole myöskään mielekästä puhua sen hidastamisesta tai pysäyttämisestä.
Sanomme kyllä, että valo etenee hitaammin väliaineessa, mutta tämä “hitaampi valo” ei olekaan “puhdas” sähkömagneettinen ilmiö, vaan se on sähkömagneettisen kentän ja aineellisten hiukkasten (elektronien) yhteen kytkeytynyttä värähtelyä, eivätkä näiden värähtelyjen kvantit myöskään ole “puhtaita fotoneja”. Poistuessaan väliaineesta, valo taas palautuu oikeaksi, puhtaasti sähkömagneettiseksi valoksi, jolloin syntyy se pinnallinen vaikutelma, että valoa väliaikaisesti jarrutettiin.
Valo pysähtyy myös, kun atomi absorboi fotonin ja virittyy. Sieltä se fotoni myös “tulee takaisin esiin”, kun viritys purkautuu, jolloin näyttää siltä, että se vain vähäksi aikaa pysähtyi.
Koetilanteessa, johon kysyjä viittaa, on yhteisiä piirteitä näiden esimerkkien kanssa. “Valo” on siinä kentän ja aineen kytkettyä värähtelyä tietyssä hyvin omituisessa väliaineessa (nk. Bosen kondensaatissa). Tilanne vastaa valoa lasissa, jonka taitekerroin on mielettömän suuri. Lisäksi näiden värähtelyjen ominaisuudet ovat sellaiset, että tietyllä taajuudella muodostuu seisova aaltoliike, jolloin energia ei etene. Tätä tilannetta ei esiinny perinteisessä valo-opissa, mutta se tunnetaan siitä, miten ultraääni käyttäytyy kiteisessä väliaineessa. Lisäksi tässä tarkasteltava väliaineen näyte on kooltaan atomaarista suuruusluokkaa. Energia, joka tulee vangituksi näytteeseen, voi siten olla säteilyn yhden ainoan fotonin energia. Näin syntyy rinnastus atomin virittymiseen, ja saadaan tekosyy puhua fotonin pysäyttämisestä. Atomin viritystä tilanne muistuttaa myös siten, että tämän energian vapautuminen vastaa virityksen purkautumista ja siinä tapahtuvaa yhden fotonin emissiota.
Missään näissä ilmiöissä ei energiaa häviä, ja kaikissa muodoissaan energialla on Einsteinin lain mukainen hitaus eli massa. Mitä fotoniin tulee, ei se voi hävitä, kun sitä ei ole ollutkaan.
Kaarle Kurki-Suonio,
didaktisen fysiikan emeritusprofessori
Kiitos täsmentävästä selvityksestä. Entä pimeän aineen vuorovaikutus rajapinta ilmiöön? (hulluhan sitä on kun tämmöstä kyssyy, jos tämmöset asiat mielessä pyssyy?)
Älä nyt leikistä suutu. Jos ottaa noin hermoon niin ota Diabamia! Arvostan Esko Valtaojaa suuresti mutta ette voi väittää että Esko ei edustaisi mitä tahansa normaalia tuntemaamme materiaa, siinä missä kasa halkoja, pesusieni, kuulantyöntökuula, kaurahiutaleet, ilma, kalkkikivi, planeetat ja yms tuntemamme materiasta koostuvat esineet ja oliot. Ajatukseni oli kysyä että mitä tapahtuu tavallisen aineen ja pimeän aineen vuorovaikutuksessa. Ja tässä Esko sai kunnian edustaa tavallista ainetta.
Anteeksi nyt kauhiasti. Ei ollut tarkoitus loukata kenenkään herkkää mieltä.
Vaikea havainnoida joo, koska jos sitä olisi tässä maailmankaikkeudessa niin eipä olisi kukaan kyselemässä näitä. Ainoa mahdollisuus on, että laskettu massa on toisessa universumissa.