Alunperin piti osoittaa tämä kysymys vain ätmeille, mutta osallistukoot nyt jokainen.
Eli, vaihtoehdot ovat vähän äärimmäiset, mutta se on näin tarkoituksella, sillä etenkin aidossa suuttumisessa, eikä vain harmistumisessa, on on äärimmäinen tila kyseessä.
A. Suora suuttuminen (-aggressio). Tämä on avoin ja estoton tapa suuttua, josta äärimmäisenä eesimerkkinä on jännämiehen raivokohtaus (tai DarkFearin) johon voi sisältyä fyysistä väkivaltaa. Tässä tilassa asiat sanotaan miten ne on, ja ei arkailla. Uskon että tiedät mitä meinaan. Sanalla sanoen: maskuliininen tapa osoittaa suuttumus. Kepeimmissä versioissa tämä näkynee kissan hätäisenä nostamisena pöydälle.
B. Epäsuora suuttuminen (passiivis-aggressiivisuus). Tässä versiossa vittuilu on munatonta, ja aggressio on olemassa, mutta sitä ei uskalleta näyttää vaan voidaan jopa syyttää toista siitä että tämä on suuttunut. Tämän äärimmäinen ilmenemismuoto on kurpparaivo. Useimmiten tähän liittyy myös loukkaantuneena paikalta poistuminen, mököttäminen, vihjailu yms. Sanalla sanoen: feminiininen tapa osoittaa suuttumusta. (Dynaamisessa psykologiassa passiivis-aggressiivista käyttäytymistä pidetään puolustusmekanismina; yleensä asianosainen tiedostaa vain osittain turvautuvansa puolustusmekanismiin.)
Eli, vaihtoehdot ovat vähän äärimmäiset, mutta se on näin tarkoituksella, sillä etenkin aidossa suuttumisessa, eikä vain harmistumisessa, on on äärimmäinen tila kyseessä.
A. Suora suuttuminen (-aggressio). Tämä on avoin ja estoton tapa suuttua, josta äärimmäisenä eesimerkkinä on jännämiehen raivokohtaus (tai DarkFearin) johon voi sisältyä fyysistä väkivaltaa. Tässä tilassa asiat sanotaan miten ne on, ja ei arkailla. Uskon että tiedät mitä meinaan. Sanalla sanoen: maskuliininen tapa osoittaa suuttumus. Kepeimmissä versioissa tämä näkynee kissan hätäisenä nostamisena pöydälle.
B. Epäsuora suuttuminen (passiivis-aggressiivisuus). Tässä versiossa vittuilu on munatonta, ja aggressio on olemassa, mutta sitä ei uskalleta näyttää vaan voidaan jopa syyttää toista siitä että tämä on suuttunut. Tämän äärimmäinen ilmenemismuoto on kurpparaivo. Useimmiten tähän liittyy myös loukkaantuneena paikalta poistuminen, mököttäminen, vihjailu yms. Sanalla sanoen: feminiininen tapa osoittaa suuttumusta. (Dynaamisessa psykologiassa passiivis-aggressiivista käyttäytymistä pidetään puolustusmekanismina; yleensä asianosainen tiedostaa vain osittain turvautuvansa puolustusmekanismiin.)
Vastaukset 17
Vanhimmat
Meillä suuttumus tarkoittaa messenger-,facebook-,tekstari -ja puheluESTOJA. Sen ainuun kerran kun vuoden aikana ollaan riidelty, se tapahtu messengerin kautta kun istutiin samalla sohvalla vierekkäin.
Noin muuten arjessa...mies on sen verran kiehuvaa kamaa ettei uskalla edes yrittää riidellä suullisesti koska hänen eleet ja ilmeet ja äänenpaino kertoo heti sen jos puhun jotain mistä hän ei pidä.
Hän on erittäin erittäin voimakastahtoinen mutta ei kyllä tule mieleen yhtäkään asiaa mikä olisi jäänyt välillämme selvittämättä eli enemmän hyötyä kuin haittaa voimakastahtoisuudesta. Ilman häntä olisin eronnut jo aikoja sitten. <3
No tuo ensimmäinen on kyllä aika passiivis-aggressiivista. :D
Tuo miehesi kuulostaa aika paljon minulta.
Ex sanoi että seksikäs kun karjun ja katson sitä suoraan silmiin ja teen selväksi että mistä on kyse, samoin toinen ex ja sen kaveri (jota totta kai panin, hahaha) sanooi että ilmeestäni voi päätellä että kohta ei ole kenelläkään kivaa. Se on miehekästä. Vaikka on tietty totta, että en pikku harmistuksiin suhtaudu noin, ja oikeastaan pinnani on aika pitkä.
Yritätkö nyt esittää palstalle, että olisit Mies? Ei sua kukaan usko, kitisevä vellihousu.
En, sillä Mies on miehen etunimi ja se ei ole etunimeni.
Sinä puolestasi olet suuttumis-stragiasta päätellen kurppa, sillä shaming language puskista ja miehen esittäminen kuvaa juuri sitä munattomuutta ja lapsellisuutta mikä sopii hyvin sinulle, sillä se olet sinä joka nytkin kitiset vellihousuna multinikin takaa.
Kitinä on kivaa! Sulle ei tarvi laittaa kuin pari lausetta, niin jo lähtee paskahalvaus käyntiin ja täytät ketjut noilla yksitoikkoisilla hokemisilla. Siinä on mulle viihdettä siksi aikaa kun sauna lämpenee!
Suuttumisen ja vihan voi ilmaista hieman kypsemmin kuin kumpikaan vaihtoehdoista, mutta kun kerran kärjistetään niin oma tapani on (ollut) A.
Ilmaisen vihantunteet nykyään rakentavasti ja suoraan, ennen tuli hallitsemattomana aggressiona ulos. Molemmilla tavoilla pointti tuli selväksi mutta nykyään kykenen suuttumuksesta huolimatta keskustelemaan ja ilmaisemaan mistä olen hermostunut ja mitä kaikkea siihen liittyy. Joskus harvoin väsyneenä ja vähän äkäisenä saatan tiuskia ja vältellä aihetta, mikä menee vaihtoehtoon B, mutta raivostuessani ei tämä malli ole käytössä.
Olet oikeassa, nuo ovat aika äärimmäisiä ratkaisuja molemmat, ja siksi ne laitoinkin, sillä monien suuttuminen yleensä on jotain tuolta väliltä, joskin pääasiallinen strategia on tuollainen.
Kuten tuossa kerroin, niin minulla on myös on A. etenkin nuorempana ollut, mutta vanhemmiten vaatii aika pljon että siihen mennään. Kaiken kaikkiaan tuosta voi hoitaa sellaisen asiallisemmankin version, missä vain kissa nostetaan pöydälle.
Tiedän erään naisen jonka kanssa olin tekemisissä, se oli hyvin kaunis ja myös melko asiallinen (puhui suunnilleen kirjakieltä) mutta se oli takuulla passiivis-aggressiivisimpia ihmisiä joita olen koskaan tavannut. Se ei koskaan voinut sanoa jos jokin oli pielessä, vaan se ilmaistiin juuri tuolla tavalla. Tietysti itse olen aika mestari ärsyttämään, myös p-a-tyyppejä, ja jos sen moodin minusta haluaa päälle, sen saa. Tietysti tehtyäni sitä aikani, hommat molemminpuolin kärjistyivät, joten nostin kissan pöydälle ja laitoin sen vastaamaan että mikä oikein nyt mättää. Olin sen mukaan loukannut sitä jollain tavalla, ja se ei ollut sanonut sitä, vaan lkanut sitten protestoiman, minä puolestani olin pitänyt sitä vähintään yhtä mänttinä, joten siitähän se soppa saatiin aikaan.
Joten sikäli A on parempi. Kaksi B-lajia eivät voi tulla toimeen. Erään exän kanssa edustimme aikalailla A-lajia, eli äänekkäät riitelyt, sitten sovintoseksiä, ja se oli siinä. Suosittelen. Tietysti sitten on niitä WT- ja jännäpareja, jotka toimivat A-pohjalta, ja se nyt on ihan yhtä dysfunktionaalistsa kuin tuo B-tyyppien munaton nahistelu, ja siinä yleensä tulee ruumiita.
Kaksi A-tyyppistä suuttujaa voi saada katastrofin aikaan helposti, mutta kerralla ulos tuleva aggressio myös laantuu usein nopeammin. Kyllä B-tavalla suuttuvatkin voivat tulla toimeen jos edes toinen osapuoli osaa hetken päästä ottaa itse ongelman esille. Jos ei niin tilanne eskaloituu ja koko suhde on yhtä kyräilyä ja mykkäkoulua ja negatiiviset tunteet toista kohtaan kasvavat eroon asti.
Niin, se B-tyypeillä on, että ne harvemmin tekee niin.
A-tyypit asiallisina voivat toimia ihan hyvin. Tuo nainen josta puhuin, oli kyllä sellainen että sen kanssa riidat loppui lyhyeen, kun kerran asian otti esille ja sen keskusteli asiallista. Mutta vaati sitä, että aktiivinen osapuoli johtaa.
Yhdistelmätyypeistä pahimpia on ne, jotka kantaa kaunaa b-tyylisesti ja riehuu a-tyylisesti. Jos törmää siihen, niin kannattaa nostaa kytkintä, ei toivoa paremmasta.
Sä olet a ja b- tyyppi.
Olet patoutumia täynnä. Vanhoista asioista et pääse yli. Raivoat ja jankkaat kaikesta täällä 24/7.
Olet oikeassa, ei toivoa paremmasta.
Sanoo kurppa joka ei vastaa aiheeseen, eikä kerro omasta suuttumis-strategiasta mitään, vaan ampuu puskista aloittajaa "itte oot"-defenssillä.
Taas on esimerkin kautta näytetty toteen, juuri se mistä puhuin.
Mä käännän sen yleensä aina sisäänpäin ja rupean sabotoimaan omaa elämääni.
:D Tässä on kyllä perisuomalainen resepti.
Yleensä tätä tapahtuu jos olosuhteet ovat sellaiset, eikä sitä voi oikein purkaa mihinkään, niin se rupeaa kertymään.
Onko sulla elämäkin?
Mitä enemmän sitä sabotoi, sitä vähemmän sitä on. :-)
En koskaan riidellyt kummankaan eksän kanssa mistään tai edes suuttunut heille mistään. Sama päti myös toisinpäin kummankin kanssa (mitä nyt eka vähän loukkaantui siitä kun tuli jätetyksi ja tiuskaisi siinä yhteydessä etten enää koskaan kelpaa kellekään).
Tosin olen joskus miettinyt oliko tämä täysin tasainen tunne-elämä heidän kanssaan merkki siitä, etteivät tosiaan herättäneet niitä vahvoja tunteita (kuten eivät siis herättäneetkään). Olen nimittäin kyllä suuttunut kunnolla (syystä) kolmannelle eli viimeiselle miehelle, johon rakastuin.
Pyrin tuohon purkautumiseen heti, koska se mikä jää mielenpäälle pyrkimään, niin syö ihan oikeasti miestä ja kovaa sisältä, kun annat tulla heti, niin pääset siitä yli samalta istumalta. Eriasia sitten pääseekö vastapuoli.