Onhan universumi varmasti olemassa, onhan?
Universumi, siis maailmankaikkeus lienee olemassa, suurella varmuudella. Ei kuitenkaan sadan prosentin varmuudella, minkä pyrin seuraavassa osoittamaan sen dorkuuden uhallakin.
Asetetaan universumin todennäköisyydelle
P (u. olemassa) = 1 - P (u. ei olemassa). Tällöin mukana ovat vaihtoehdot että on olemassa ja ei ole olemassa (välimuotojahan on vaikeaa kuvitella). Vaihtoehdot ovat poissulkevia (ainakin kulloisella hetkellä). Edelleen saadaan
P (u. olemassa) P (u. ei olemassa) = 1
Voidaan intuitiivisesti ajatella etteivät vaihtoehdot vaikuta toisiinsa, ts. lausekkeen osaset ovat voimassa itsenäisesti riippumatta toisesta. Edelleen on toki voimassa
P (u. ei olemassa) = 1 - P (u. olemassa).
Mikäli universumi on vuorenvarmasti olemassa menettää tämä tarkastelu (periaatteessa) mielekkyytensä. Onhan nimittäin totta että
0 1 = 1 jne. Kuitenkin: jos universumin olemassaolo perustuu vaikka vain osittainkin pelkkiin havaintoihin siitä (mihin muuhunkaan?), ja kuten edellä: vastakkaiset argumentit ovat riippumattomia on periaatteessa mahdollista tehdä yhtä perusteltuja havaintoja sen 'olemattomuudestakin'. Sellaisia voi tehdä kuulemma vaikkapa vakavasti solipsiin sairastunut astronautti. Tätä ammattia eivät Descartes ja kumppanit voineet ottaa aikanaan huomioon. Lisäksi: 'havainnot' puolin ja toisin ovat riippuvaisia havainnoitsijasta muutoinkin (ks. mm. Kant), jolloin kaikille samaa, universaalia lähtökohtaa on vaikeaa löytää.
Pariisin tiedeakatemia kieltäytyi aikanaan ottamasta vastaan enempää ympyrän neliöimistä koskevia ehdotuksia. Jos joku filosofian ja muun näennäisesti mielipuolisen pähkäilyn historian aikana olisi etsinyt ja löytänyt havainnoitsijasta riippumattomat arvot yllä oleviin argumentteihin (ja muihinkin lausekkeisiin) olisi muutama sota voitu välttää. Sodan menestyksellistä välttämistä ei nykytulkinnan mukaan välttämättä voi ajatella mielipuoliseksi vaan täsmälleen päinvastoin, ellei arvioni nykytulkinnasta ole jollain tapaa solipsinen.
Universumi, siis maailmankaikkeus lienee olemassa, suurella varmuudella. Ei kuitenkaan sadan prosentin varmuudella, minkä pyrin seuraavassa osoittamaan sen dorkuuden uhallakin.
Asetetaan universumin todennäköisyydelle
P (u. olemassa) = 1 - P (u. ei olemassa). Tällöin mukana ovat vaihtoehdot että on olemassa ja ei ole olemassa (välimuotojahan on vaikeaa kuvitella). Vaihtoehdot ovat poissulkevia (ainakin kulloisella hetkellä). Edelleen saadaan
P (u. olemassa) P (u. ei olemassa) = 1
Voidaan intuitiivisesti ajatella etteivät vaihtoehdot vaikuta toisiinsa, ts. lausekkeen osaset ovat voimassa itsenäisesti riippumatta toisesta. Edelleen on toki voimassa
P (u. ei olemassa) = 1 - P (u. olemassa).
Mikäli universumi on vuorenvarmasti olemassa menettää tämä tarkastelu (periaatteessa) mielekkyytensä. Onhan nimittäin totta että
0 1 = 1 jne. Kuitenkin: jos universumin olemassaolo perustuu vaikka vain osittainkin pelkkiin havaintoihin siitä (mihin muuhunkaan?), ja kuten edellä: vastakkaiset argumentit ovat riippumattomia on periaatteessa mahdollista tehdä yhtä perusteltuja havaintoja sen 'olemattomuudestakin'. Sellaisia voi tehdä kuulemma vaikkapa vakavasti solipsiin sairastunut astronautti. Tätä ammattia eivät Descartes ja kumppanit voineet ottaa aikanaan huomioon. Lisäksi: 'havainnot' puolin ja toisin ovat riippuvaisia havainnoitsijasta muutoinkin (ks. mm. Kant), jolloin kaikille samaa, universaalia lähtökohtaa on vaikeaa löytää.
Pariisin tiedeakatemia kieltäytyi aikanaan ottamasta vastaan enempää ympyrän neliöimistä koskevia ehdotuksia. Jos joku filosofian ja muun näennäisesti mielipuolisen pähkäilyn historian aikana olisi etsinyt ja löytänyt havainnoitsijasta riippumattomat arvot yllä oleviin argumentteihin (ja muihinkin lausekkeisiin) olisi muutama sota voitu välttää. Sodan menestyksellistä välttämistä ei nykytulkinnan mukaan välttämättä voi ajatella mielipuoliseksi vaan täsmälleen päinvastoin, ellei arvioni nykytulkinnasta ole jollain tapaa solipsinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Onko tuo kirjoituksesi todella olemassa?
Sitä juuri itsekin ihmettelin, että mistä universumin ulkopuolelta viesti mahtoi tulla.
Kyl unis on niiku olemassa, muutenhan se lakkais olemasta, kun solipsisti potkasis tyhjää.
Mut mollaan kansanperinnettä. Ei soo yhtään hassumpaa olla virtuaalisenakaan. Mollaan juteltu tästä myös haltijoiden, etiäisten, tonttujen, lohisten ja keijujen kanssa, ja noon ihan samaa mieltä.
Ajattelen, siis olen, on varma totuus. Silloin on olemassa ainakin se ajatteleva olio. Silloin on myös kaikki se mitä on, vaikka se kaikki olisi vain se ajatteleva olio. Kaikkeus on olemassa, on yhtä varma totuus kuin Descartesin cogito.
Tarkemmin www.santavuori.com
"Ajattelen, siis olen, on varma totuus. "
Ei ole. Ajatus on. Kokemus on. Ajattelun oletettua subjektia (sinä,minä) ei välttämättä ole. Et sinä/minä useinkaan ajattele itse vaan ympäristö ajattelee sinussa/minussa.
Kerrallaan on mielessä vain yksi kokemus. Se minuus ei ole tavallisesti mitenkään jatkuva vaan se pätkii jatkuvasti. Yritäpä keskittyä esim. kelloosi ja olla mahdollisimman kauan yhteen menoon tietoinen sekä siitä kellonajasta ja samanaikaisesti itsestäsi. Kokeen jälkeen voit todeta että se onnistuu useimmilla vain muutaman minuutin ajan kunnes tarkkaavaisuus herpaantuu ja mieli alkaa harhailla. Se minuus ei ole tavallisesti läsnä kuin joitain lyhyitä hetkiä kerrallaan - yleensä uppoutuu siihen kokemukseen ja tunne itsestä katoaa (eikä se ole välttämättä huono asia aina).
"Kaikkeus on olemassa, on yhtä varma totuus kuin Descartesin cogito."
"Kaikkeus" on kielellinen käsite joka tarkoittaa jo kaikkea olemassaolevaa. Se on jo määritelmällisesti kaikki.
Descartes oli väärässä hyvin monessa asiassa ja häntä oikeastaan saa syyttää dualistisesta maailmankuvasta jossa tietoisuus ja aine erotettiin toisistaan. D. näki aineen maailman jonkinlaisena kellokoneistona jossa henki jonkinlaisena kummituksena vaikutti. Se kummitus koneessa tiputettiin myöhemmin pois tieteellisessä ajattelussa ja jäljelle jäi se aineen kellokoneisto joka sitten hajoitettiin osiksi ja lopuksi ns kvarkeiksi.
Tämä Descartesin filosofian jäänne on reduktionismi joka on periaatteessa suurinpiirtein yhtä tyhmä ajatus kuin kirjoittaa liidulla taululle kaikki tunnetut fysiikan kaavat ja väittää sen jälkeen että ne kaavat ovat palautettavissa siihen liituun ja sen kemiallis-fysikaaliseen rakenteeseen.
Filosofinen ajattelusi on melkein 400 vuotta vanhaa yhden aikansa neron tuotosta mutta ei ole enää oikein millään tavalla pätevää vaikka Descartesin haamu edelleen vaikuttaa esim. fysikalismissa ja muissa uskonnollisissa todellisuuden malleissa.
....
Kävin vilkaisemassa sivustoasi joka on kyllä yllättävän hyvä vaikka olenkin ainakin Descartesiin liittyvistä asioista vähän eri mieltä. Jokaisen pitäisi oikeastaan pyrkiä rakentamaan oma kaiken teoriansa niin hyvin kuin osaa ja kehittää sitä jatkuvasti. Se ei tule koskaan valmiiksi mutta ei se ole tarkoituskaan. Tarkoitus on että oppii koko ajan uutta, pitää mielensä avoimena mutta samaan aikaan kriittisenä.
Ota ylläoleva lähinnä rakentavana kritiikkinä. Hyvää loppuvuotta!
Kiitos arvostuksesta. Tuo vastaväitteesi ei osunut. Vaikka olisi olemassa vain se ajatteleva jokin, silti se olisi olemassa ja silloin kaikki se mitä on, vaikka se olisikin vain se ajatteleva jokin. Kaikkeus siis on, vaikkei tiedettäisi millainen se on.
Muutenkaan ei skeptisismiä pidä ottaa niin vakavasti. Se asettaa varmalle tiedolle niin kovat kriteerit, ettei se käytännössä ole kuin viisastelua. Se on vain yksi filosofian menetelmistä. Kyllähän me oikeasti tiedämme aika paljon, eikä tiedolle voi käytännössä asettaa niin kovia kriteerejä kuin skptisismissä.
Olen vain väittänyt, että cogiton ankarankin tulkinnan mukaan on vielä juuri toinenkin varma totuus: Kaikkeus on olemassa. Ja todennäköisesti kaikkeus on sama kuin universumi, maailmankaikkeus. On se aika tyhmää epäillä galaksien olemassaoloa.
Kunhan saivartelin filosofien tapaan koska on ainakin olemassa mahdollisuus että elän vain omassa unessani jolloin kaikkeutta ei ole olemassa sen oman unimaailmani ulkopuolella. Kokemukseni eivät myöskään ole sama asia kuin minä - olen joskus kokenut toisen vieressä olevan ihmisen kokemuksia mikä on melkoisen erikoinen ja häiritsevä kokemus. En siis usko että kaikki mielessäni oleva on nimenomaan omaa tuotostani eli en voi ainakaan itse päätellä että kokemuksesta seuraa että minä olen sen kokemuksen tuottaja. Koen ensisijaisesti sen kokemuksen olemassaolon enkä johda siitä itseäni kuten Descartes.
Unet kuitenkin tuntuvat hyvinkin todellisilta (fyysisiltä ja omasta tahdosta riippumattomilta) hyvin usein ja silloin taas tämä valvemaailma ei ole edes olemassa eikä sitä mitenkään tiedosta edes.
Kumpi on sitten todellisempaa - tämä vai se unimaailma? Joskus näen myös ns. jatkounia eli uni jatkuu siitä mihin se viimeksi tai joskus aikaisemmin jäi. Tuskin alitajuntani toisaalta on niin fiksu että pystyisi sen unimaailman luomaan tyhjästä joten päättelen sen unimaailman olevan vain erilainen mutta yhtä todellinen todellisuus kuin tämäkin. Jos pystyn jotenkin tietoisuudellani luomaan sen unimaailman niin miksen sitten muka tätäkin maailmaa? Olen myös kerran herännyt ja nähnyt itseni nukkumassa sängyssä ja sitten säikähtänyt niin että heräsin heti sen jälkeen. Ota nyt sitten selvää tällaisesta mitenkään tieteellisesti tai filosofisesti. Mielikuvitukseksi kuittaaminenkaan ei oikein toimi koska silloin annetaan sille mielikuvitukselle jonkinlaiset supervoimat.
....
Periaatteessa on kyllä ihan hyvä filosofinen lähtökohta olettaa itse ja sitten toisaalta se maailmankaikkeus olemassaolevaksi. Ei siinä ainakaan liian montaa perusoletusta ole käytössä. Filosofiset erimielisyydet yleensä johtuvat siitä että nähdään asiat vähän eri näkökulmista ja silloin käsitteillä on aina vähän erilaiset merkitykset. Et ole välttämättä väärässä mutta minä yhdistän käyttämiini käsitteisiin vähän erilaisia kokemuksia kuin sinä joten näkemykset eivät ole sen takia täysin vertailukelpoisia loogisesti.
Oilisit vaan suoraan sanonut, että uskot myös telepatiaan ja muuhun mystiseen, maailmanhenkeen, sieluun sun muuhuun.
Joo niin kuohuukin vaikka en ole nauttinut mitään sallittuja enkä kiellettyjä lisäaineita.... :-)
"Oilisit vaan suoraan sanonut, että uskot myös telepatiaan ja muuhun mystiseen, maailmanhenkeen, sieluun sun muuhuun."
Niin uskonkin entä sitten? Usko kannattaa kylläkin aina perustaa vain kokemuksiin eikä uskomuksiin.
Minä en pidä esim. telepatiaa mitenkään mystisenä asiana. Se on mystinen asia vain fysikalistisen maailmankuvan kannalta joka olettaa että tietoisuus ei voi mitenkään vaikuttaa ns. aineeseen eikä edes toisiin tietoisuuksiin suoraan. Itse asiassa koko fysiikkatieteen maailmankuva romahtaa kun todetaan tietoisuuden tai lähinnä intention voivan vaikuttaa fysiikan koejärjestelyihin ja lopputuloksen todennäköisyysjakaumaan. Vaikutukset ovat pieniä mutta silti tilastollisesti merkittäviä ja sigma todennäköisyys on usein jopa suurempi kuin suuressa osassa nykyfysiikan tuloksia.
http://www.princeton.edu/~pear/
Telepatia tai lähinnä remote viewing on todistettu olemassaolevaksi ja tekniikkaa on käytetty menestyksellisesti mm. vakoilussa kylmän sodan aikana. Projekti julkistettiin 1995.
http://www.irva.org/remote-viewing/definition.html
Kuka tahansa voi periaatteessa oppia remote-viewing tekniikan pienellä harjoittelulla mutta hyväksi tekniikan käyttäjäksi valikoituvat vain lahjakkaimmat.
Voisin jopa väittää jopa ns. Higgsin hiukkasen olevan korkeintaan tällaisen suuren tutkijaryhmän kollektiivisen intention tuottama artefakti joka sopii siihen standardimalliin koska sen niin kovasti toivottiin vahvastavan sen. Kyseessä on kuitenkin äärimmäisen pieni tilastollinen poikkeama jonka löytämiseen tarvitiin supertietokoneen kapasiteettia ja aivan käsittämätön määrä havaintodataa. Higgsin havaintodata ei ole edes julkista eikä sitä kukaan ulkopuolinen voi vertaisarvioida puhumattakaan toistamisesta.
Higgs hypetyksellä ei nyt muutenkaan edes ole mitään toistettavuutta tukenaan. Se on lähinnä osoitus nykyisen fysiikkatieteen äärimmäisestä rappiosta enkä ole ainoa joka väittää näin:
http://blog.alexander-unzicker.com/
....
Edelliseen viestiini liittyen:
Minuus on mielestäni lähinnä sama asia kuin intentio ja tarkkaavaisuus ei niinkään se kokemus tai ajatus johon se intentio on kohdistunut.
....
ps. Mulla on näköjään taas melkoinen tajunnanvirta päällä vaikka ei ollu tarkoitus kuin lyhyesti poiketa kommentoimaan. Jättäkää lukematta jos alkaa ahistaa liikaa...
"Mulla on näköjään taas melkoinen tajunnanvirta päällä..." Onko tila mahdollisesti patologinen?
Niin tai ajatelkaas sitä tilannetta, kun ihmisen tietoisuus on eräänä kauniina päivänä siirretty koneeseen. Se voi sitten sanoa olevansa periaatteessa ikuinen ajattelija.
Tuppaavat ne koneet olemaan lyhempi-ikäisiä kuin biologinen ihminen. Tarttee sitten siirtää koneelta koneelle, ja ottaa lisäohjelma, koska formaatti on jo muuttunut, eikä vanhanlaisia koneita enää rakenneta.
Sitten tulee vielä suurempi ongelma. Kuka viittii säilöä käkättävää tyyppiä koneellaan. Hävitysohjelma lähtee pyörimään.
Pääsiäisen aikoihin ne noidat yleensä lentelevät ja taikasanat sinkoilevat. Mutta näkyy tällaista voimakasta puppugeneraattoritoimintaa olevan näin joulun ja uuden vuoden tienoillakin!
Voiko asian jotenkin selvittää omakohtaisesti?