Miksi vakava nainen on uhka

Joskus olisi helpompaa olla mies. En kade mutta ei löytynyt parempaakaan palstaa.
Monet, ehkä jopa useimmat, miehet ovat varsin virallisen ja hiljaisen oloisia. Puhuvat kun on asiaa, sanovat suoraan mielipiteensä, hymyilevät kun on syytä ja uskaltavat ilmoittaa epäkohdista. Naisena koen että kun näin luonnostani käyttäydyn, yrittämättä erityisesti miellyttää ketään, enkä yritä ylläpitää keskustelua tai hempeää ilmapiiriä, tai ajatella muiden puolesta ja hyysätä, minut tulkitaan ankaraksi, ylimieliseksi, kylmäksi, syrjiväksi tai mitä milloinkin. Epäkohdista jos ilmoitan ainoastaan etsien parannusta enkä suinkaan kritisoidakseni muuten vain, olen heti huomionhakuinen tai "nokka pystyssä". Miksi hiljaisuus on uhka kenellekään? Tai höpöttämättömyys. Puhun ja naurankin kun siltä tuntuu ja seura saa sen aikaan. Mutta miksi pitäisi hymyillä koko ajan vähän kuin osoittaakseen ettei minua tarvitse ottaa vakavasti... Välillä koen etteivät sukupuoliroolit ole vieläkään kovin vapaita ja tasa-arvoisia.