Miksi vakava nainen on uhka

Joskus olisi helpompaa olla mies. En kade mutta ei löytynyt parempaakaan palstaa.
Monet, ehkä jopa useimmat, miehet ovat varsin virallisen ja hiljaisen oloisia. Puhuvat kun on asiaa, sanovat suoraan mielipiteensä, hymyilevät kun on syytä ja uskaltavat ilmoittaa epäkohdista. Naisena koen että kun näin luonnostani käyttäydyn, yrittämättä erityisesti miellyttää ketään, enkä yritä ylläpitää keskustelua tai hempeää ilmapiiriä, tai ajatella muiden puolesta ja hyysätä, minut tulkitaan ankaraksi, ylimieliseksi, kylmäksi, syrjiväksi tai mitä milloinkin. Epäkohdista jos ilmoitan ainoastaan etsien parannusta enkä suinkaan kritisoidakseni muuten vain, olen heti huomionhakuinen tai "nokka pystyssä". Miksi hiljaisuus on uhka kenellekään? Tai höpöttämättömyys. Puhun ja naurankin kun siltä tuntuu ja seura saa sen aikaan. Mutta miksi pitäisi hymyillä koko ajan vähän kuin osoittaakseen ettei minua tarvitse ottaa vakavasti... Välillä koen etteivät sukupuoliroolit ole vieläkään kovin vapaita ja tasa-arvoisia.
1226
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

samaa mieltä. Pysyn mielelläni asiassa, ja mua pidetään vihaisena/ äksynä. ja siten vaaditaan katsomaan silmiin, vaikka en halua tuijotella kenenkään näkimiin vaan katselen mieluien varpaita. ja sitten vielä pitäisi hymyillä, asakaspalvelussa, vaikka se väkisin pinnoistety "hymy" on lähinnä irvistys. Miksi neurtaali naama ei kelpaa esin kaupan kassalla.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


ei_äitimaa kirjoitti:

Joskus olisi helpompaa olla mies. En kade mutta ei löytynyt parempaakaan palstaa.
Monet, ehkä jopa useimmat, miehet ovat varsin virallisen ja hiljaisen oloisia. Puhuvat kun on asiaa, sanovat suoraan mielipiteensä, hymyilevät kun on syytä ja uskaltavat ilmoittaa epäkohdista. Naisena koen että kun näin luonnostani käyttäydyn, yrittämättä erityisesti miellyttää ketään, enkä yritä ylläpitää keskustelua tai hempeää ilmapiiriä, tai ajatella muiden puolesta ja hyysätä, minut tulkitaan ankaraksi, ylimieliseksi, kylmäksi, syrjiväksi tai mitä milloinkin. Epäkohdista jos ilmoitan ainoastaan etsien parannusta enkä suinkaan kritisoidakseni muuten vain, olen heti huomionhakuinen tai "nokka pystyssä". Miksi hiljaisuus on uhka kenellekään? Tai höpöttämättömyys. Puhun ja naurankin kun siltä tuntuu ja seura saa sen aikaan. Mutta miksi pitäisi hymyillä koko ajan vähän kuin osoittaakseen ettei minua tarvitse ottaa vakavasti... Välillä koen etteivät sukupuoliroolit ole vieläkään kovin vapaita ja tasa-arvoisia.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu