Kuolemattomuus

On. Tosin onnettomuuksissa on mahdollista kuolla. Vanhuuteen kuoleminen on tulevaisuudessa mahdollista välttää. Tähän ei mene edes kauaa, parhaat asiantuntijat ovat sitä mieltä että ensimmäiset "vanhuuteen sairastuneet" voidaan parantaa jo 30- tai 40-luvulla.

Kyllä, vanhuus on nykylääketieteen mukaan sairaus.

Ei elämästä selviä hengissä. Solukuolemat, mutaatiot, kromosomien lyhenemiset, kuonakertymät, kudosrappeumat... Hyvin vaikeasti korjattavissa vaikka on vaihto- ja tekoelimet, kantasoluhoito, geeniterapia, mikrokirurgia ja nanolääketiede. Rahaa ja valtaa omaavat voivat niillä pitkittää elämäänsä. Kloonauksella voidaan luoda identtinen fyysinen muoto mutta tietoisuuden siirtäminen on vielä hyvin kaukana, itse asiassa ei edes tiedetä tietoisuuden toimintatapaa.

Bitti virtaan koneen muistiin niin ettei vaimosikaan erota kumpi on kumpi.

Kuolemattomuus ei ole mahdollista käytettävissämme olevan tiedon perusteella - näyttää siltä, että yksilöt kuolevat, lajit kuolevat ja elämä ilmiönäkin on vain tilapäinen, joskin tuon viimeisen kohdan osalta on vaikea olla täysin varma, koska se riippuu siitä, miten elämän jatkuminen määritellään.
Elämän pitkittäminen on mahdollista teknologian ansiosta, mutta silloin puhutaan vain rajallisesta pitkittämisestä. Äärellinen ja ääretön eivät ole ollenkaan yhteismitallisia. Elämä edellyttää nykykäsityksen mukaan mm. käyttökelpoista energiaa ja sopivan aineellisen perustan.
Ensimmäinen iso ongelma liittyy energiavarojen yleiseen riittävyyteen. Paikallisesti aurinkokunnan sisällä helpohkosti hyödynnettävissä olevaa energiaa voi olla käytettävissä ainakin 5 miljardia ja ehkä jopa 10 miljardiakin vuotta, mutta sen jälkeen tilanne muuttuu hankalammaksi. Tuossa vaiheessa mahdollisesti vielä elävät olennot voivat muuttaa halutessaan muualle, jos pystyvät, mutta sama ongelma on edessä myös muilla tähdillä, ehkä aikaskaalassa 100 - 500 miljardia vuotta. Elämäänsä pitkittäneen olennon elämä muuttuu viimeistään tuossa vaiheessa siis hankalammaksi.
Toinen iso ongelma on se, että termodynamiikan toisen pääsäännön mukaisesti käyttökelpoisen energian määrä laskee vääjäämättä. Elämä edellyttää nykykäsityksen mukaan sitä, että elävän olennon lämpötila on korkeampi kuin ympäristön lämpötila. Toisaalta, elämä, jonka energiankäytön hyötysuhde ei ole 100% säteilee ympäristöönsä lämpösäteilyä, joten vähitellen kaikki energiaa säteilee ensin elävän olennon välittömään ympäristöön ja siitä vähitellen avaruuden loputtomiin syvyyksiin, ilman että sitä on mahdollista saada enää uudelleen käyttöön nykykäsityksen mukaisessa avoimessa maailmankaikkeudessa. Kaukaisessa tulevaisuudessa, jossa kaikki tähdetkin ovat jo sammuneet, tuollainen energiavuoto on vähitellen elävän olennon kannalta kohtalokas, vaikka se olisi kuinka hidasta. Hidastamalla elintoimintojaan äärimmilleen ja käyttämällä vain mustasta aukon saatavaa Hawkingin säteilyä, periaatteessa elämän pitkittäminen on mahdollista. Se edellyttäisi kuitenkin elämistä lämpötilassa, joka olisi vain noin 0.0000001 astetta absoluuttisen nollan yläpuolella; siis noin -273.15 celsiusastetta. Isoimpia ja kylmimpiä mustia aukkoja voisi olla käytettävissä vielä 10^100 vuoden päästä.
Kolmas iso ongelma on se, että ainekaan ei ole vakaata. Atomien ytimissä sijaitsevat protonit hajoavat vähitellen, tosin erittäin pienellä, mutta kuitenkin nollaa suuremmalla todennäköisyydellä, joten käyttökelpoista ainetta tulee olemaan kaukaisessa tulevaisuudessa jatkuvasti entistä vähemmän käytettävissä. Näkyvässä universumissa ei nykykäsityksen mukaan ole enää käytännössä lainkaan protoneita 10^100 vuoden päästä. Eli, vaikka energiatalous olisi kunnossa, niin eliön rakenne olisi viimeistään tuolloin peruuttamattomasti hajonnut.
Neljäs ja pahin ongelma on se, että havaintojen mukaan universumi laajenee kiihtyvällä vauhdilla. Tämä lisää energian saatavuuteen ja aineen koossapysyvyyteen liittyviä ongelmia eksponentiaalisesti ajan funktiona. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kaukaisessa tulevaisuudessa havaittavissa oleva universumi supistuu ja paikallinen avaruus laajenee kiihtyvällä vauhdilla. Nämä neljä ongelmaa ovat samat kaikkialla universumissa. Tämä neljäs ongelma on niistä selvästi pahin elämän mahdollista pituutta rajoittavassa merkityksessä. Jos universumi tosiaan laajenee kiihtyvällä vauhdilla, niin nykyteknologiatasolla kuolema tulee väistämättä jo niin pian kuin vain 10 - 100 miljardin vuoden päästä, mikä ei ole edes silmänräpäys ikuisesti laajenevan universumin aikaskaalassa. Tämän ongelman selättämiseen tarvittaisiin todella järeitä keinoja - vähintään kykyä muuttaa radikaalisti aika-avaruuden topologiaa, kykyä siirtyä toiseen universumiin, luoda uusi universumi tms.

Mitä mahdollisia kuolinsyitä onkaan mahdollisesti olemassa? Olisiko maailmanloppu yksi mahdollinen kuolinsyy?
Minusta semmosta ikiliikkujaakaan ei ole ihminen viellä keksinyt ei edes Spede Pasanen ja "jatkuvan kasvun" ideologia on mahottomuus.

Keksikää yksi syy kuolemattomuuteen pyrkimiseksi? Kun saatte satavuotiaan äitinne hautaan, ymmärrätte oman turhan elämänne olemassaolon ja muiden armoilla elämisen mielekkyyden. Halvemmalla uuden elämän saa syntymän kautta ja paljon freesimmän.

Mielestäni ongelma tuossa kuolemattomuudessa on se, että siinä joutuu sitten lopettamaan lisääntymisen.

Ellei halua, että väkiluku kasvaa radikaalisti, minkä se toki tekee joka tapauksessa.

Tulevaisuudessa voi olla jo teknologiaa jopa siirtyä toisiin galaxeihin. Ei tarvitse jäädä tänne kuolemaan. Kaikki on mahdollista teknologian kehittyessä.

Kuolemattomuus on eräs typerimmistä ihmisen toiveista. Naisit itsellesi ryppyisen tuhannen miehen naiman iättömän naisen tyyliin.

"Ikä on vain numeroita"

P.S. Ei vanha mieskään kaunis ole.

Viimeistään siloin kun atomit ruummiissasi alkavat hajota, sinä kuolet, riippumatta siitä tahdotko sitä vai et.

On, jos ei synny, ei kuole.

Itsehän olen kyborgi. Nähtäväksi jää kuolenko.

Kyllä kuolemattomuus on mahdollista.
"Sitten hän sanoi seuraavan kuolemattoman lauseen:..."

Tuolla yllä luettelin joitakin reunaehtoja ihmisen eliniän pidentämiselle. Jos ihmisen elinikää olisi mahdollista pidentää vaikkapa mainittuun 10^25:een vuoteen (jotenkin välttäen mm. maailmankaikkeuden kiihtyvän laajenemisen aiheuttamat ongelmat), niin olisi mielenkiintoista myös tietää, millaisia tuollaisen ihmisen viimeiset ajatukset olisivat. Tuollaisen ihmisen (jos sitä edes ihmiseksi voisi kutsua) elämä olisi sen elämänkokemusten määrään suhteutettuna jo aivan viimeisillään, silloin kun sillä olisi vielä miljardi miljardia vuotta olennon itse kokemaa aikaa elettävänään. Tuo aika vastaisi siis oman elämämme viimeisiä sekunteja.

Only good is immortal.
Me olemme kuolevaisia.

Yksinkertaista mutta totta.

Tosin muutamat homo sapiens rotuun kuuluvat
käyttäytvät kuin he olisivat jumalia.

Ei koske tätä plogin osaa kuolemattomuudesta.
Hyvin asiallinen keskustelu vakavasta aiheesta.

Tavallaan kloonaus on oikotie kuolemattomuuteen .
Osittaiseen "kuolemattomuuteen" pääsee luovuttamalla jonkin elimen toiselle, edellytyksellä että myös luovutuksen saajat jatkavat luovuttamisen periaatetta.

Toisaalta ihminen on oikeastaan vain solujen keskittymä ja solut uudistuvat meissä koko ajan. 50 vuoden ikäisenä me olemme joka ainoalta solultamme taatusti eri ihminen kuin syntyessämme.

Kuoleminen voi siinä mielessä olla kyllä vääjäämätöntä, että ihmismieli ei kyllä jaksa samaa ja toistuvaa elämää.

Tarvii siis jotain virikettä, jatkuvaa uutta opiskelua jne. jotta mielenkiinto pysyisi yllä. Silti en ole varma, olisinko valmis pyristelemään täällä satoja vuosia. Ehkä sitä voi jo sen ensimmäisen sadan vuoden jälkeen tarkistaa, onko elämän jälkeen jotain muuta?