Miten olisi? Onnistuisiko ketju ilma väittelyä tai muiden mollaamista?
Eli:
Jos huomenna kun heräät, jollakin tavalla havaitsisit, että luterilainen kirkko on muuttunut juuri sellaiseksi, kuin sen sinun mielestäsi pitäisi ollakin, niin millainen se olisi?
- ketä siellä olisi töissä
- mitä siellä opetettaisiin
- mitä/miten siellä tehtäisiin, mitä nyt tehdäänkään
- mikä olisi toisin henkilökunnan / riviseurakuntalaisen elämäss verrattuna nykyiseen. Ja pliis, ilman mollauksia, ihan vain mikä olisi toisin, ja mikä hyöty siitä mielestäsi seuraisi
- mikä olisi ennallaan
Mikä nyt vain kuuluisi mielestäsi "täydelliseen luterilaiseen kirkkoon". Ainoa toiveeni olisi siis, että voisimme tässä ketjussa pidättäytyä vastakkaisten näkemysten kritisoimiselta, sille on valtava määrä jo olemassa olevia ketjuja ja uusia syntyy koko ajan. Itsekin jo nolottavan paljon osallistuneena jonninjoutavaan väittelyyn pitäisin piristävänä lukea eri kirjoittajien näkemyksiä siitä parhaasta mahdollisesta kirkosta, ilman vasktakommentteja ja siitä seuraavaa väittelyä....ne sitten muualla.
Yritetäänkö?
pieni entä jos-leikki jatkuvan väittelyn sijaan
40
103
Vastaukset
- uskova.mies
Yritetään vaan, siihen alustuksena ottaisin mukaan Dosentti Sammeli Juntusen pitämän puheen Teologisten opintopäivien yhteydessä, tämähän alkaakin samoin, kuten alustuksessa sanoit;
" – Jos nyt tapahtuisi uusi reformaatio, minusta sen tulisi käsitellä, ei niinkään vanhurskauttamisoppia, vaan sitä, että kirkko selvittää itselleen käytännön työssään ja itseymmärryksessään sen, mitä Jumalasta puhuminen oikein on ja miksi se on mahdollista, Savonlinna-Säämingin kirkkoherra Sammeli Juntunen sanoi.
Hiljattain kirjan ”Jumalasta voi puhua” (Perussanoma 2015) julkaisseen Juntusen mukaan tänä päivänä on tavallista ajatella, että Jumalasta puhuminen on mahdotonta. Jumala-puheelle on olemassa sekä hyvin että huonosti perusteltuja esteitä. Nämä esteet ovat kuitenkin Juntusen mielestä ratkaistavissa."
"Ensinnäkin, Jumala on kaiken luoja, ja tästä hän on jättänyt maailmaan jälkiä. Ihminen voi havainnoida näitä jälkiä järjellä, tunteella ja omallatunnolla. Toiseksi, Jumala syntyi Pojassaan ihmiseksi ja ylitti Luojan ja luodun välisen kuilun. Juntusen mukaan Jumalan ihmiseksituleminen tarkoittaa sitä, että Jumala kieltäytyy olemasta vaikenemisen kohde. Kolmanneksi, Jumalan Henki ottaa käyttöönsä Jeesuksesta kertovan jumalapuheen.
Eikö usko olekaan keskeistä kirkon elämän kannalta?
Sammeli Juntunen muistutti, että ruohonjuuritasolla Suomen ev.-lut. kirkon seurakunnissa Jumalasta puhutaan paljonkin. Mutta kirkon ”ylätasolla”, kokonaiskirkon tasolla, Jumala-puhe on harvinaisempaa.
– Julkisessa itseymmärryksessään ja viestinnässään kokonaiskirkko näyttää arastelevan Jumalasta ja Jeesuksesta ja Pyhästä Hengestä ja pelastuksesta ja uskomisesta ja synnistä ja syntien anteeksiantamisesta puhumista, Juntunen esitti.
– Niiden sijasta kokonaiskirkko yrittää osoittaa julkisuudessa hyödyllisyytensä jotenkin ihan muuten kuin Jumalalta saamansa sanoman kautta.
Juntunen otti esimerkiksi taannoisen seurakuntavaalien mainoskampanjan ”Usko hyvän tekemiseen.”
– Siinä kyseltiin kirkon työntekijöiltä ja muilta jäseniltä videoklipeissä, ”millaiseen hyvän tekemiseen sinä uskot?” Mutta ainakaan minä en nähnyt missään noista haastatteluista mainittavan uskoa Jumalaan tai Kristuksesta kertovaa sanomaa, että se olisi jotenkin keskeistä kirkon elämän tai sen päättäjien valinnan kannalta. Olennaista on, että ”tehdään hyvää” ja vaaleissa äänestettiin siitä, millaista ”hyvää seurakunnan pitäisi äänestäjien mielestä tehdä.”
Tällaisesta hyväntekeväisyysjärjestöstä tulee Juntusen mukaan mieleen Punainen risti tai Lions Club.
– Tosin niissäkään ei mainosteta, että ”asetu ehdolle ja tee klubistamme itsesi näköinen”, Juntunen sanaili."
Tätähän monet peräänkuuluttavat kirkolta, eli selvää julistusta Raamatusta.- uskova.mies
Linkki kirjoitukseen unohtui;
http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/kokonaiskirkko-nayttaa-arastelevan-jumalasta-puhumista/
- Perinteinenmeno
Hauska ketju! Vaikka oikeastaan olen sitä mieltä, -että jos otetaan huomioon Jumalan kaikkivaltius niin vallitseva tilanne kaikessa valitettavuudessaankin on ehkä kuitenkin tällä hetkellä ja meidän lähtökohdistamme oikea, -oikealla en kuitenkaan tarkoita parasta mahdollista sillä moni epäkohta nykyisin johtuu ihmisen syntiinlankeemuksesta.
Mutta leikitään vähän ajatuksella, mitä jos? :
1. Herätysliikkeitä ei olisi lainkaan vaan olisi ainoastaan yksi ainoa evankelisluterilainen, koko kansan syliinsä kätkevä kirkko. Kirkossa ei olisi epäuskoisia piispoja eikä lainkaan naispappeja, sillä kirkossa noudatettaisiin Raamattua ja kirkon tunnustusta.
2. Erikoismessuja (tuomasmessut yms.) ei olisi vaan pelkkiä sanajumalanpalveluksia ja messuja joita toimittaisivat ja joissa saaarnaisivat ainoastaan seurakunnan omat papit, -ei vierailevat eivätkä muutkaan maallikot.
3. Kirkossa luovuttaisiin Kirkkoraamattu 1992:n käytöstä sen huonon käännöslaadun takia.
4. Jumalanpalveluksissa veisattaisiin ainoastaan virsikirjan 1986 virsiä. Kaikki muut musiikkiesitykset poistettaisiin eli kuorot, viihde-esitykset, näytelmät, joululaulut yms. Virret veisattaisiin puolet hitaammalla temmolla verrattuna nykyiseen. Anna-Mari Kaskisen virsistä pääosa poistettaisiin virsikirjasta ja siirrettäisiin johonkin pyhäkoulujen virsikirjaan. Pianosäestys virsille kiellettäisiin, olisi aina käytettävä urkuja tai sitten vaikka veisuu ilman säestystä.
5. Muissa seurakuntien tiloissa paitsi kirkoissa, järjestettäisiin sitten muunlaista toimintaa eli seuroja, lähetysmyyjäisiä yms. -ei kuitenkaan nykyaikaista viihdettä ja viihtymistä palvelevia tilaisuuksia.
6. Jumalanpalvelukset olisi joka pitäjässä aina sunnuntaisin klo 10:00.
7. Kirkossa käytettäisiin entisaikaista kirkkokuria: -jos joku tiedettäisiin julki jumalattomaksi joko elämältään tai mielipiteiltään, hänet ekskommunikoitaisiin ensin määräajaksi, ja jos ei parannusta tulisi, niin pysyvästi. Aitoon parannukseen ja palaamiseen olisi kuitenkin aina mahdollisuus jäljellä. Tämä koskisi erityisen ankarasti papistoa ja varsinkin piispoja.
8.) Yhteiskristillisiä tilaisuuksia ei järjestettäisi lainkaan.
Tässäpä näitä näin alkuun. - riv.lut
- ketä siellä olisi töissä: - suunnilleen samat kuin nykyisinkin
- mitä siellä opetettaisiin: - samaa kuin nykyisinkin
- mitä/miten siellä tehtäisiin, mitä nyt tehdäänkään: - samaa kuin nyt
- mikä olisi toisin henkilökunnan / riviseurakuntalaisen elämäss verrattuna nykyiseen:
- lasipalatsit ja muu mammona myydään pois ja rahat käytetään hyväntekeväisyyteen ja ehkä kirkkojen ylläpitoon (kirkot ylläpidettäisiin pääosin vapaaehtoisin voimin). Valtakunnallinen kirkon "valtiokoneisto" supistetaan minimiin, tulkoon sitten tilalle vaikka jokin kevyt ja ketterä yhteistyöelin pitämään yhteyttä seurakuntien välille.
- kirkko kerää suoraan jäsenmaksua "temppeliveron" sijaan. Yritysten verotuksesta luovutaan, nekin voivat halutessaan maksaa vapaaehtoista jäsenmaksua. Valtiolta ei oteta vastaan mitään rahaa ja muut yhteydet valtioon rajoitetaan vain välttämättömään.
- kaikki juhlapyhät siirretään viikonloppuun (mukaan lukien vappu, itsenäisyyspäivä ym.)
Tästä seuraisi se että kirkkoa eivät johtaisi poliitikot eivätkä työmarkkinajärjestöt (utopiaa?) yhdessä kirkkovaltiokoneiston kanssa. Olisiko kirkko sitten köyhä mutta onnellinen, vaiko vararikossa ja raunioina, tiedä häntä. Mutta noita voisi vähän viilata viisaampaan suuntaan.
- mikä olisi ennallaan: -jäikös vielä jotain... - näinajattelen
Minusta keskeisintä olisi Jumalan Sana. Sen kunnioittaminen ja siinä pysyminen. Pappien tulisi olla vakaumuksellisia kristittyjä, joille em. olisi ensiarvoisen tärkeää.
Ajan hengen haistelu, että osaisi erottaa sen uhat, mutta myös mahdollisuudet.
Kirkon tulisi olla myös seurakuntalaistensa tukija, sen omatunto, että se huomaisi ajanhengen vaarat ja osaisi välttää ne. Evankeliumin julistaja ja sielunhoitaja.- turhaa.toivoakaan
Fundisuskova ei voi olla syyttämättä eikä tuomitsematta. Aloittajan tarkoittama asia meni puihin heti kättelyssä.
Kirkkoa ei olisi olemassakaan.
- pökumakut
Älä huoli, kyllä sinä pääset vielä kokemaan senkin tilanteen. Muistat sitten vaan, että itsekin toivoit sitä.
pökumakut kirjoitti:
Älä huoli, kyllä sinä pääset vielä kokemaan senkin tilanteen. Muistat sitten vaan, että itsekin toivoit sitä.
Jos tuonpuoleista tarkoitat, niin sellaista ei ole.
- pökumakut
qwertyilija kirjoitti:
Jos tuonpuoleista tarkoitat, niin sellaista ei ole.
Juu juu, niinhän sinä väität, ja toki minä ymmärrän, että tuonpuoleisen mahdollinen olemassaolo onkin sinulle niin pelottava asia, että olet valmis sanomaan ja ajattelemaan aivan mitä tahansa saadaksesi tuon pelon torjuttua. Tähänhän ateismin valhe juuri perustuu. Se, mitä en ymmärrä, on, että etkö koskaan tule pitäneeksi edes mahdollisena, että olisit sittenkin väärässä. Luuletko sinä todella itse ymmärtäväsi kaiken kaikesta? Eikö sinulle koskaan tule minkäänlaisia epäilyksen hetkiä, vai ovatko ne liian pelottavia muisteltaviksi?
Eikö olisi viisaampaa jättää "ovi" edes hieman raolleen, ts. ei lukita vastaustaan, kun ei kuitenkaan vielä ole edes käyttänyt kaikkia oljenkorsiasi - jos sallit suositun visailuohjelman sanaston käyttämisen tällaisessa yhteydessä. Tällaiseen viisauteen sinä et ilmeisesti ihan aidosti kykene. Tämä on tosi hämmästyttävää, kun samaan aikaan kuitenkin mitä ilmeisimmin kuvittelet olevasi tosi fiksu ja ajattelukykyinen ihminen.
Tietenkin sinä nyt esität olevasikin keskimääräistä uskovaa ajattelukykyisempi jo pelkästään sen vuoksi, että pidät totena vain todeksi osoitettuja asioita - tai jotain muita ateistien suosituimpia kopiohuumorin lausahduksia . Koska Jumalan olemassaoloa ei voida todistaa, sinusta on vain viisasta olla uskomatta siihen, eikö niin. Niin sanottuun "viisauteesi" ei mahdu sekään vaihtoehto, että Jumala toimisi ihan tarkoituksellisesti tavalla, joka velvoittaa ihmisen haluamaan uskoa Häneen ennenkuin Hän antaa uskon ihmiselle. Tällaisen toimintatavan nerokkuutta et nähtävästi kykene ymmärtämään ollenkaan - ja surullisinta siinä on se, että sinä itse et halua ymmärtää sitä.
Olen todella pahoillani puolestasi. pökumakut kirjoitti:
Juu juu, niinhän sinä väität, ja toki minä ymmärrän, että tuonpuoleisen mahdollinen olemassaolo onkin sinulle niin pelottava asia, että olet valmis sanomaan ja ajattelemaan aivan mitä tahansa saadaksesi tuon pelon torjuttua. Tähänhän ateismin valhe juuri perustuu. Se, mitä en ymmärrä, on, että etkö koskaan tule pitäneeksi edes mahdollisena, että olisit sittenkin väärässä. Luuletko sinä todella itse ymmärtäväsi kaiken kaikesta? Eikö sinulle koskaan tule minkäänlaisia epäilyksen hetkiä, vai ovatko ne liian pelottavia muisteltaviksi?
Eikö olisi viisaampaa jättää "ovi" edes hieman raolleen, ts. ei lukita vastaustaan, kun ei kuitenkaan vielä ole edes käyttänyt kaikkia oljenkorsiasi - jos sallit suositun visailuohjelman sanaston käyttämisen tällaisessa yhteydessä. Tällaiseen viisauteen sinä et ilmeisesti ihan aidosti kykene. Tämä on tosi hämmästyttävää, kun samaan aikaan kuitenkin mitä ilmeisimmin kuvittelet olevasi tosi fiksu ja ajattelukykyinen ihminen.
Tietenkin sinä nyt esität olevasikin keskimääräistä uskovaa ajattelukykyisempi jo pelkästään sen vuoksi, että pidät totena vain todeksi osoitettuja asioita - tai jotain muita ateistien suosituimpia kopiohuumorin lausahduksia . Koska Jumalan olemassaoloa ei voida todistaa, sinusta on vain viisasta olla uskomatta siihen, eikö niin. Niin sanottuun "viisauteesi" ei mahdu sekään vaihtoehto, että Jumala toimisi ihan tarkoituksellisesti tavalla, joka velvoittaa ihmisen haluamaan uskoa Häneen ennenkuin Hän antaa uskon ihmiselle. Tällaisen toimintatavan nerokkuutta et nähtävästi kykene ymmärtämään ollenkaan - ja surullisinta siinä on se, että sinä itse et halua ymmärtää sitä.
Olen todella pahoillani puolestasi.Ensinnäkään tuonpuoleisen tai muun henkimaailman olemassaolo tai -olemattomuus ei riipu siitä, mitä minä siitä ajattelen ja toiseksi, en innostu kirkosta, koska se on konservatiivien hallussa.
(viime srk-vaaleissa liberaalit voitti Helsingissä ja kaikissa muissa seurakunnissa konservatiivit)
Mutta jos kirkon vaaleissa toimisi demokratia eli äänestysprosentti olisi edes 50% eikä 15% kuten nyt ja siellä olisi kansan enemmistö edustettuna, niin asia olisi hieman toinen.
Eli jos kirkko ei olisi vain nykyisen kaltainen konservatiiviseen kristinuskon kasvatusalusta, niin suhtautuisin sen olemassaoloon positiivisemmin.
>> Juu juu, niinhän sinä väität, ja toki minä ymmärrän, että tuonpuoleisen mahdollinen olemassaolo onkin sinulle niin pelottava asia, että olet valmis sanomaan ja ajattelemaan aivan mitä tahansa saadaksesi tuon pelon torjuttua. <<
En minä ole koskaan edes vakavasti spekuloinut sellaisella vaihtoehdolla, että olisi jokin tuonpuoleinen, sielu, henkimaailma tai varsinkaan mikään konservatiivisen kristinuskon hyvät-pahat-poroerottelu kuoleman jälkeen.
>> Tähänhän ateismin valhe juuri perustuu. <<
En tiedä miten joku toinen ateisti asian kokee, mutta minulle koko teismi-ateismi-määrittely oli evvk-juttu siihen asti kun aloin muutama vuosi sitten kirjoittelemaan aikana kuluksi ateismi-palstalle.
Silloinkaan siinä ei kiinnostanut sen teismin todenperäisyys vaan lähinnä teismin rooli ja vaikutus yhteikunnissa eri aikoina.
>> Se, mitä en ymmärrä, on, että etkö koskaan tule pitäneeksi edes mahdollisena, että olisit sittenkin väärässä. <<
Määrittelin itseni vuosikymmenien ajan agnostikoksi ja vasta kun luin että ateisti on hän jolla ei ole jumaluskoa, niin määrittelin itseni ateistiksi ja myöhemmin ajattelin, että itsensä määrittely tuon negaation kautta on vähän kuin määrittelisin kansalaisuuteni ei-ruotsalaisuudeksi.
Nykyään määrittelen itseni skeptiseksi rationalistiksi.
Lisäselvitykseksi; kun muutama vuosikymmen sitten päädyin ihan omissa yksityisissä spekulaatioissani siihen, ettei ihmisellä olisikaan vapaata tahtoa, niin oletin vahvasti että olisin väärässä, koska koko yhteiskunta tuntui pitävän sitä itsestään selvyytenä. Mutta vaikka oletin olevani vapaan tahdon suhteen ainoana ihmisenä väärässä, (vaikkakin omasta mielestäni oikeassa), niin en silti kyennyt päättämään että joo, muut on oikeessa ja minä väärässä eli vapaa tahto olisikin olemassa. Kun ei se vaan mahtunut ajatuksiini.
Enkä siis todellakaan ole koskaan kyennyt ajatellemaan, että tämä todellisuus voisi perustua johonkin luomiseen, kun sellainen ei näyttänyt senkään vertaa todennäköiseltä kuin esim tuo vapaa tahto.
>> Luuletko sinä todella itse ymmärtäväsi kaiken kaikesta? <<
Hah ja heh, en todellakaan kuvittele. Mutta kestän sen, ettei ihmiskunta tiedä kaikkeakaikesta eikä tule koskaan tietämäänkään.
>> Eikö sinulle koskaan tule minkäänlaisia epäilyksen hetkiä, vai ovatko ne liian pelottavia muisteltaviksi? <<
Yliluonnollisuuksien olemassaolon suhteen en moisia epäilyksen hetkiä ole kokenut.
>> Eikö olisi viisaampaa jättää "ovi" edes hieman raolleen, ts. ei lukita vastaustaan, kun ei kuitenkaan vielä ole edes käyttänyt kaikkia oljenkorsiasi - jos sallit suositun visailuohjelman sanaston käyttämisen tällaisessa yhteydessä. <<
ohan tässä on oltu agnostikko, ateisti, positiivine ateisti ja nyt skeptinen rationalisti. Minulla se ovi näyttäisi olevan sulkeutumassa eikä avautumassa.
>> Tällaiseen viisauteen sinä et ilmeisesti ihan aidosti kykene. <<
Minusta Pascalin vaaka ei ole viisauden huippu.
>> Tämä on tosi hämmästyttävää, kun samaan aikaan kuitenkin mitä ilmeisimmin kuvittelet olevasi tosi fiksu ja ajattelukykyinen ihminen. <<
Oma subjektiivinen arvio omista resursseista on surkein kuviteltavissa oleva mittari niitä mittaamaan.
Toiseksi, ei esim jumalusko riipu suoraan älystä tai lukeneisuudesta vaikka siinä jonkinlainen tilastollinen yhteys olisikin.
>>Tietenkin sinä nyt esität olevasikin keskimääräistä uskovaa ajattelukykyisempi jo pelkästään sen vuoksi, että pidät totena vain todeksi osoitettuja asioita - tai jotain muita ateistien suosituimpia kopiohuumorin lausahduksia. <<
Ei ja ei. Tuossa olisi ollut vastattavaa pienen pamfletin verran, mutta vastaan näin:
Minä vähät välitän, mitä muut ateististit on jostakin mieltä. Kun en esim käsittänyt R: Dawinsin meemi-käsitettä niin pistin sen kategoriaa "ei tunnu todelta, miten lie". Eli en omasta mielestäni pidä asiaa totena tai epätotena sen perusteella kuka sen väitteen tai mielipiteen esitti.
(tästä samasta asiasta Tuomas Enbuske on kirjoittanut hyvän kolumnin:
http://tuomasenbuske.puheenvuoro.uusisuomi.fi/82037-holynpoly-on-holynpolya-tiibetissakin
>> Koska Jumalan olemassaoloa ei voida todistaa, sinusta on vain viisasta olla uskomatta siihen, eikö niin. <<
Ei vaan noita lauseita heitellään sitten kun vastapuoli on heittänyt omat vastaavansa. Toiseksi, jos omaa jumaluskon, niin todistamattomuus tai todistettavuus, maailman ikä tai muut seikat olisivat yhdentekeviä.Liirum-laarum-jatkuu:
>> Niin sanottuun "viisauteesi" ei mahdu sekään vaihtoehto, että Jumala toimisi ihan tarkoituksellisesti tavalla, joka velvoittaa ihmisen haluamaan uskoa Häneen ennenkuin Hän antaa uskon ihmiselle. <<
Hylkäsin vaapaan tahdonkin joa ajat sitten enkä muutenkaan kykene näkemään jumaluskoa tai yleensäkään mitään yliluonnollista minään muuna kuin ihmismielen psygologisina selviytymiskeinoina.
>> Tällaisen toimintatavan nerokkuutta et nähtävästi kykene ymmärtämään ollenkaan - ja surullisinta siinä on se, että sinä itse et halua ymmärtää sitä. <<
Tuon "riskin" olen valmis ottamaan.
>> Olen todella pahoillani puolestasi. <<
Suotta olet.qwertyilija kirjoitti:
Liirum-laarum-jatkuu:
>> Niin sanottuun "viisauteesi" ei mahdu sekään vaihtoehto, että Jumala toimisi ihan tarkoituksellisesti tavalla, joka velvoittaa ihmisen haluamaan uskoa Häneen ennenkuin Hän antaa uskon ihmiselle. <<
Hylkäsin vaapaan tahdonkin joa ajat sitten enkä muutenkaan kykene näkemään jumaluskoa tai yleensäkään mitään yliluonnollista minään muuna kuin ihmismielen psygologisina selviytymiskeinoina.
>> Tällaisen toimintatavan nerokkuutta et nähtävästi kykene ymmärtämään ollenkaan - ja surullisinta siinä on se, että sinä itse et halua ymmärtää sitä. <<
Tuon "riskin" olen valmis ottamaan.
>> Olen todella pahoillani puolestasi. <<
Suotta olet.pökumakut
Vastaa nyt kun kerran kysyit.
- tälleen.se.pitäisi.olla
-siellä olisi töissä uskovia ja uskonntulon jälkeen kasteen ottaneita , siis uskovia ihmisiä
-siellä opetettaisiin mitä Jumala Raamatussa on ilmoittanut, ei mitään tunnustuskirjoja sun muita ihmisoppeja
-siellä iloittaisiin yhteisestä uskosta
-ennallaan ei olisi mitään muuta kuin kirkkorakennukset joissaseurakunta kokoontuisi - kerubim
Uskontunnustuksessamme sanotaan:" Uskon yhteen pyhään, katoliseen ja apostoliseen kirkkoon..."
Ortodoksisen kirkon palveluksissa rukoillaan Jumalan seurakunnille kestävyyttä ja kaikkien yhdistymistä.
Tämä on se jonka minä haluaisin nähdä. Katolinen ja ortodoksinen kirkko takaisin yhteen ja mm. luterilainen kirkko takaisin äitikirkon helmaan.- kunhan_vastaan
Kerään mielikuviani monien kommenttien pohjalta. Minä ajattelen aika paljon samalla kuin kerubim eli kirkkojen palaamista yhteyteen, yhdeksi Kristuksen kirkoksi. Minun mielestäni siellä on tilaa erilaisille "herätysliikkeille", mutta ei eriseuraisuudelle. Kirkossa voisivat toimia erilaiset järjestöt, kuten lähetys-, diakonia- yms järjestöt, jotka erikoistuisivat palvelutehtäviin ja takaisivat erityisen ammattitaidon toimissaan. Erilaiset painotukset voivat olla kansallisiakin, pohjautuen erilaiseen kulttuuritaustaan, mutta näiden kaikkien tulisi tunnustaa yhteinen apostolinen usko ja yhteys. Kirkko saisi keskustella erilaisista painotuksista, mutta peruslinja pitää olla yhteinen, uskontunnustus ja apostolinen perinne.
Kirkon tehtävä ei ole olla sosiaalitoimisto, ei urheiluseura eikä humaani järjestö, vaan sanan ja sakramenttien esilläpitäjä vastapainona taas yhteiskunnan omille tehtäville huolehtia sosiaaliturvasta ja järjestyksestä. Varhais- ja nuorisokasvatus tietenkin edellyttää enemmän mukautuvaa, "viihdyttävää ja kasvattavaa" otetta. Aikuistyössä taas kirkon henkilöstön tulisi olla ihmisinä ihmisten keskellä, ei norsunluutorneissaan tapaamiskalenteria tutkien. Pappiskeskeisyydestä tulisi pyrkiä ihmiskeskeiseen kohtaamiseen arjessa ja vaikkapa sielunhoitotyössä. Kirkon työntekijöiltä tulee vaatia kirkon tunnustuksen mukainen käytös ja opetus, koska kirkko on heidän työnantajansa.
Kirkolla on pitkä historia, jonka aikana se on kohdannut monia haasteita. Niin kauan kuin kirkko on Kristuksen seurakunta, se kestää ajan haasteet. Mutta jos kirkko rupeaa muuttamaan sanomaansa kunkin ajan mukaisesti, siitä tulee tuuliviiri, jolla ei lopuksi ole juurikaan mitään sanomista edes äänekkäämmillekään, usein muurin ulkopuolelta tuleville vaatijoille muuttaa oppia ja käytäntöjä alati muuttuvan aatepoimuilun mukaan (Sorry pitkä ja vaikea lause). Perusteluna on se, että kirkon tehtävä on apostoleista lähtien ollut Jumalan sanansaattajana toimiminen ja Kristuksen sovitustyön julistaminen sekä sorrettujen ja raskautettujen rinnalla kulkeminen ja heidän kuormansa kantaminen. Tehtävä on siten varsin yksinkertainen!
Tietysti tässä on kliseitä ja kirkollisia sanontoja, jotka vaatisivat avaamistakin, mutta tässä yhteydessä ei liene tarpeellista niitä avata. - länsimaailmaluterilainen
Tarvitaanko siihen sitten sellaisia rakenteita, kun jo periaatteessa olemme yhtä?
Sitäpaitsi vaikka luterilainen kirkko on pieni, niin luterilaisia maailmassa ainakin länsimaissa on eniten, vaikkeivat olekaan luterilaisia, siis tähän kirkkoon kuuluvia. Sehän siinä hauska juttu onkin. Pieni kirkko, mutta on saanut jotenkin ujutettua ihmisille ainakin länsimaailmassa päähän aika paljon. Eihän Euroopassakaan kukaan katolilainen ole ilman ehkäisyä, vaikka on naimisissa jne. tai ainakin vain murto-osa.
No tämä nyt oli vain tällainen huomio, eikä tarvitse ottaa niin vakavissaan... - yksiruumis
Voin yhtyä kerubin ja kunhan.vastaan sanoihin. Silloin toteutuisi se Jeesuksen toive; "että he yhtä olisivat".
Miten monimielinen kirkko voi olla yhtä. On vain yksi ruumis ja muut ovat jäseniä, mutta ruumis on yhtenäinen. Kysyä sopiikin, onko tämä nykykirkko, joka mainostaa monimielisyyttä se ruumis, joka Jeesus sanoi olevan. kunhan_vastaan kirjoitti:
Kerään mielikuviani monien kommenttien pohjalta. Minä ajattelen aika paljon samalla kuin kerubim eli kirkkojen palaamista yhteyteen, yhdeksi Kristuksen kirkoksi. Minun mielestäni siellä on tilaa erilaisille "herätysliikkeille", mutta ei eriseuraisuudelle. Kirkossa voisivat toimia erilaiset järjestöt, kuten lähetys-, diakonia- yms järjestöt, jotka erikoistuisivat palvelutehtäviin ja takaisivat erityisen ammattitaidon toimissaan. Erilaiset painotukset voivat olla kansallisiakin, pohjautuen erilaiseen kulttuuritaustaan, mutta näiden kaikkien tulisi tunnustaa yhteinen apostolinen usko ja yhteys. Kirkko saisi keskustella erilaisista painotuksista, mutta peruslinja pitää olla yhteinen, uskontunnustus ja apostolinen perinne.
Kirkon tehtävä ei ole olla sosiaalitoimisto, ei urheiluseura eikä humaani järjestö, vaan sanan ja sakramenttien esilläpitäjä vastapainona taas yhteiskunnan omille tehtäville huolehtia sosiaaliturvasta ja järjestyksestä. Varhais- ja nuorisokasvatus tietenkin edellyttää enemmän mukautuvaa, "viihdyttävää ja kasvattavaa" otetta. Aikuistyössä taas kirkon henkilöstön tulisi olla ihmisinä ihmisten keskellä, ei norsunluutorneissaan tapaamiskalenteria tutkien. Pappiskeskeisyydestä tulisi pyrkiä ihmiskeskeiseen kohtaamiseen arjessa ja vaikkapa sielunhoitotyössä. Kirkon työntekijöiltä tulee vaatia kirkon tunnustuksen mukainen käytös ja opetus, koska kirkko on heidän työnantajansa.
Kirkolla on pitkä historia, jonka aikana se on kohdannut monia haasteita. Niin kauan kuin kirkko on Kristuksen seurakunta, se kestää ajan haasteet. Mutta jos kirkko rupeaa muuttamaan sanomaansa kunkin ajan mukaisesti, siitä tulee tuuliviiri, jolla ei lopuksi ole juurikaan mitään sanomista edes äänekkäämmillekään, usein muurin ulkopuolelta tuleville vaatijoille muuttaa oppia ja käytäntöjä alati muuttuvan aatepoimuilun mukaan (Sorry pitkä ja vaikea lause). Perusteluna on se, että kirkon tehtävä on apostoleista lähtien ollut Jumalan sanansaattajana toimiminen ja Kristuksen sovitustyön julistaminen sekä sorrettujen ja raskautettujen rinnalla kulkeminen ja heidän kuormansa kantaminen. Tehtävä on siten varsin yksinkertainen!
Tietysti tässä on kliseitä ja kirkollisia sanontoja, jotka vaatisivat avaamistakin, mutta tässä yhteydessä ei liene tarpeellista niitä avata.Tämä lienee aika monen kristityn toive ja haave: ”…kirkkojen palaamista yhteyteen, yhdeksi Kristuksen kirkoksi.”. Kun kristinuskon historiaa tarkastelee, niin tämä on jo alusta saakka ollut se keskeinen ongelma: ”Minun mielestäni siellä on tilaa erilaisille "herätysliikkeille", mutta ei eriseuraisuudelle.”.
Kuka tai ketkä määrittelevät sen, kenen oppi on se keskeisin? Jo alusta saakka on ollut erilaisia oppeja.
”Jeesus-liikkeen irtautuminen juutalaisuudesta oli hidas prosessi ja kesti parisataa vuotta.”
”Varhaisten kristinuskon seurakuntien teologinen oppi ei tullut valmiina, koska sitä ei ollut missään olemassa. Se muotoutui ihmisten keskinäisessä vuorovaikutusprosessissa, jossa valittiin, hylättiin ja yhdistettiin kilpailevia näkemyksiä.”
”Mitään yhtenäistä ”alkuseurakuntaa” ei siten ole ollut koskaan olemassa. Ei opillisesti, ei maantieteellisesti eikä elämäntapojen osalta.”
https://freepathways.wordpress.com/tag/alkuseurakunta/
Ja tuossa linkissä oin hyvä havainnollinen kuva siitä, miten eri kristilliset kirkkokunnat jakaantuivat.
http://www.ortodoksi.net/index.php/Kuva:Jakaantuminen.gif
Johtuen juuri siitä ettei saatu aikaan mitään suurta yhtenäistä oppia. Itse olen tässä suhteessa aika pessimistinen, ettei sellaista saadakaan aikaan.
Toisaalta ajatus on hyvä ja mielenkiintoinen. Kuten tämä:
”Erilaiset painotukset voivat olla kansallisiakin, pohjautuen erilaiseen kulttuuritaustaan…”
”Kirkon tehtävä ei ole olla sosiaalitoimisto, ei urheiluseura eikä humaani järjestö,
Totta, vaikka vuosisatoja sitten kirkoilla oli juuri tuollainen tehtävä. Kun yhteiskunnat alkoivat kehittyä ja valtiot muodostuivat, niin nämä tehtävät siirtyivät kirkolta valtiolle. Noihin kuului muuten vielä koululaitos sekä väestökirjanpito jne. Nyt vain on tainnut käydä niin että kirkon on pitänyt lisätä diakonia toimintaa, koska yhteiskunnan turvaverkkojen ulkopuolelle tulee yhä lisää pudokkaita?
”…henkilöstön tulisi olla ihmisinä ihmisten keskellä…”
Totta, tuota varmaan kaipaa moni muukin.
”…Jumalan sanansaattajana toimiminen ja Kristuksen sovitustyön julistaminen sekä sorrettujen ja raskautettujen rinnalla kulkeminen ja heidän kuormansa kantaminen.”
Sieltähän ne ydin tehtävät löytyy. Ehkä niitä voi tehdä myös tekemisen eikä pelkän puheen kautta? Vai ymmärsikö oikein?
Jeesuksen varhaisten seuraajien mielestä tämä vapauttaja oli jo saapunut, Jeesuksen hahmossa. He eivät silti suinkaan pitäneet itseään juutalaisista erillisenä joukkona. Eiväthän Jeesus enempää kuin Paavalikaan tienneet perustavansa uutta uskontoa. He olivat omasta mielestään edelleen juutalaisia.yksiruumis kirjoitti:
Voin yhtyä kerubin ja kunhan.vastaan sanoihin. Silloin toteutuisi se Jeesuksen toive; "että he yhtä olisivat".
Miten monimielinen kirkko voi olla yhtä. On vain yksi ruumis ja muut ovat jäseniä, mutta ruumis on yhtenäinen. Kysyä sopiikin, onko tämä nykykirkko, joka mainostaa monimielisyyttä se ruumis, joka Jeesus sanoi olevan.Mitä sinä ajattelet kun tuohon kirkkoon otetaan mukaan katoliset, eri ortodoksit, Assyyrian kirkko, anglikaanit jne. ? Vai ajattelitko pelkästään sitä että luterilainen kirkko liittyisi katoliseen kirkkoon?
Kysyn lähinnä siksi että mitkä opit minkin kirkon tulisi muuttaa? Ja miten se olisi mahdollista? Se ei taida olla mikään helppo juttu.
En tiedä haluanko sellaista kirkkoa, joka olisi vain oman mieleni mukainen? Mutta aiheesi oli tosi hyvä.
Kun ajattelen kirkkoa, mieleen tulee sen organisaation monimuotoisuus. Sinällään ymmärrettävää koska kirkkojärjestelmä on vanha ja pohjautuu koko valtakunnan kattavaan verkostoon. Siksi kai on jäänyt organisaatioon monia malleja, joita voitaisiin uudistaa niin, että organisaation väliportaita yksinkertaistettaisiin. Pois liiasta hierarkiasta.
Koska kirkolla on monenlaisia toimintoja, lähtien kehitysyhteistyöstä aina perhetyöhön, Jumalanpalveluksista pieniin perhetapahtumiin, mielellään niitä kehittäisi edelleen.
Seurakunta on aika monenkirjavaa, joten monipuolinen toiminta on vain hyvä asia. Niinkin että tarjontaa olisi myös sille konservatiivisemmalle väellä aivan yhtälailla.
Niin kirkossa on töissä monenlaista: papit, lehtorit, kirkkomuusikot, diakonia-, nuoriso- ja lapsityöntekijät. Heidän lisäkseen tietysti normaali toimistoväki. Eiköhän kaikkia tarvita? Tosin sitä kaipaisin että esim. papit olisivat enemmän seurakuntalaisten keskuudessa. Heidän kanssaan voisi jutella ja kysellä kaikkea. Kotikäyntejäkin voisivat tehdä.
Nyt jo moni seurakunta myy omaisuuttaan, ja sinällään hyvä. Pienissä seurakunnissa ei niinkään hyvä, jos omat kokoontumispaikat menetetään. Ei vuokraaminenkaan tietysti ole huono asia, jos vain paikkoja löytyy. Seurakunnat eivät ole aivan samanlaisessa asemassa taloudellisesti, syrjäkylillä ja pienissä kaupungeissa on aivan eri tilanne kuin vaikka pääkaupunkiseudulla.
Mitä sitten tulee tuohon ”opetukseen” niin enemmän keskustelua rakentavammassa hengessä eikä niitä ikuisia oppikiistoja. Tosin ymmärrän että aina on ihmisiä joilla on hyvin ehdottomat näkemykset.Tähän ketjuun tuli aika vähän mitään konkreettisia asioita, mutta kiitos hyvästä ketjusta.
Surullisen vähän rakentavia ehdotuksia vain oli.- HanhiPoika
- ketä siellä olisi töissä?
Uskovia ihmisiä, ei yhtään liberaalia vaan jokainen tottelee Jumalaa eikä halua puhuttavankaan että syntiä suvaittaisiin.
- mitä siellä opetettaisiin?
Kaikenlaista Raamatunmukaista opetusta
- mitä/miten siellä tehtäisiin, mitä nyt tehdäänkään?
Jumalaa kunnioittaen toinen toisiamme rakastaen niin että jokainen tuntisi olonsa hyväksytyksi ja turvalliseksi.
- mikä olisi toisin henkilökunnan / riviseurakuntalaisen elämäss verrattuna nykyiseen. Ja pliis, ilman mollauksia, ihan vain mikä olisi toisin, ja mikä hyöty siitä mielestäsi seuraisi?
Eläisivät Raamatun opetusten mukaan. Siitä seuraisi Jumalan mielenmukainen seurakunta, Philadelfia, lopun aikoina.
- mikä olisi ennallaan?
Ne uskovat, jotka kunnioittavat Jumalaa kokosydämisesti.Ylimielistä, mollaavaa ja ympäripyöreää tekstiä latelet. Et ole mukana todellisessa elämässä, vain teoreettisessa.
Helppo sanoa että tässä ollaan puhtaalla kaulalla kun ei oteta kantaa todellisiin kysymyksiin. Jokaiselle tulee todellisessa elämässä tilanteita, että tekipä niin tai näin, niin kädet ovat kyynärpäitä myöten paskassa, henkisesti, ei fyysisesti.
Yksi tälläinen asia, joka on vaikea toteuttaa käytännössä ja joka on kirjoitettu Raamattuunkin on: rakasta lähimmäistäsi, rakasta vihollistakin. Teoreettisesti siitä on seliselillä helppo selvitä mutta käytäntö on jo toista. Liberaaleja haukkumalla ja jossakin pikkupiirissä pyörimällä ja omaa vanhurskauttaan kehumalla sen voi tietenkin ohittaa, henkisesti, ei konkreettisesti.
Oikeassa elämässä kädet ovat melkein aina kyynärpäitä myöten paskassa ja joutuu valitsemaan kahdesta tai kolmestakin vaihtoehdosta sen, jonka arvelee olevan pienin paha. Ja sekin menee usein pieleen, mutta elämää on vain jatkettava.
lOsaatko sanoa käytännössä, keitä seurakuntiin jäisi? Lestadiolaiset? Körtit? Viidesläiset? Tavalliset luterilaiset? Liberaalit luterilaiset? Jne.
- HanhiPoika
mummomuori kirjoitti:
Osaatko sanoa käytännössä, keitä seurakuntiin jäisi? Lestadiolaiset? Körtit? Viidesläiset? Tavalliset luterilaiset? Liberaalit luterilaiset? Jne.
Osaan sanoa ja huomenta vain sinulle " kristitty " ! Jäi oikein mieleen kun totesit olevasi kristitty eräässä keskustelussa: " Me kristityt....blaa blaa blaa...." Kristittyjen joukossa oleva kätyri olet, et sen enempää, syntisuvaitsija ja syntiin rohkaisija. Jatkuvasti asioiden vääristelystä ja valehtelusta puhumattakaan.
Eli se aines, joka jäisi ennalleen on kuten jo tuolla totesin:
" Ne uskovat, jotka kunnioittavat Jumalaa kokosydämisesti. "
Eli sun kaltaiset tapaukset pois seurakunnasta niin viihtyisin siellä.
Tämä on oma toiveeni seurakunnasta, mutta tiedän lusteen olevan täällä keskuudessamme enkelien tekemään erotukseen asti, jolloin epäkelpo aines poistetaan seurakunnasta ja tuo aines päätyy " polttopuiksi. "
- ttkkl
Luteilaisuus on raamatullista . Naispappeus poikkeaa Ramatusta.Eräs meidän ajan profeettakirjassa Helena Konttinen profetoi.että lopun ajalla Jumala panee naisetkin tekemään Evankeliumityötä!
- t-oivei-kas
Yöaikaan kirkot voisivat toimia asunnottomien yömajoina ja tietenkin luostareita olisi joka pitäjässä niitä uskovaisia varten jotka haluavat elää pyhitykselle ja karttaa kuluttamista ja omistamista jne perusshittiä.
Eipä taida näillä eväillä kirkkoa saada kehitettyä?
- pilkkuviivaviiva
No ei! Ehkäpä kirkko on sellainen kuin sen kuuluukin olla. Kristuksen seuraamiselle, häneen uskomiselle ei alunperinkään ollut mitään tiettyä, kaikille yhteistä kaavaa. Eikös jossakin kohtaa evankeliumia tiukkapipo-opetuslapset kertoivat mestarilleen närkästyneinä, että Jeesuksesta opettivat vai hänenkö nimessään paransivat, en nyt muista, sellaisetkin, jotka eivät kulkeneet heidän kanssaan. Olivatko peräti nuhdelleet moisia "liberaaleja". Jeesus taisi torua opetuslapsiaan, ei noita toisia.
Todellinen kysymys olisi ketjun alussa ehkä pitänyt kuulua " entä jos huomenna huomaisin oman asenteeni muuttuneen huomaamaan, että kirkko on jotakuinkin sellainen, kuin sen kuuluukin olla. Siinä on juuri sellainen ihmisten moninaisuus kuin kuuluukin olla, koska Jumalahan ei katso henkilöön. Miten voisimme tehdä tästä vielä paremman meille kaikille, ja saada uusia ja kirkosta jo erkaantuneita mukaan?" Totuushan on se, että jos kirkko olisi juuri sellainen, kuin jokainen seurakuntalainen haluaisi sen täydellisimmillään olevan, maamme olisi täynnä kirkkokuntia, joiden jäsenmäärä on yksi. Evankeliumin mukainen elämä ei kuitenkaan oikein toteudu siten, että yksin tai pienesä piirissä itseemme tyytyväisinä ihastelemme juuri tätä omaa, oikeaa uskoamme. Meillä kun on uskontunnustus kohdillaan, Pyhä Henkikään ei lähde katolilaisittain Isästä ja Pojasta, eikä ortodoksittain pelkästään Isästä. Me tiedämme, että Henki lähtee 73 % Isästä, ja 27 % Pojasta...
Evankeliumi opettaa näkemään lähimmäisen, Jumalan lapsen jokaisessa ihmisessä. Misään ei sanota, että tuota ihmistä pitäisi ensin hakata Raamatulla päähän, kunnes hän muistuttaa itseäni, ja vasta sitten rakastaa ja hyväksyä mukaan.
Kärjistäen voisi kai sanoa, että lapsenkengissään kirkko tappeli opinkappaileita viilatessaan, miten uskot oikein, että saat olla porukassamme. Teini-ikään tultaessa alkaa totta kai tapahtua yhtä ja toista, joten keskipisteessä on papiston sukupuolielimet ja ihmisten seksuaalinen käyttäytyminen. 2000 vuotta voisi olla hyvä ikä saavuttaa aikuisuus, vetää pää pois pensaasta ja avata silmät ja katsoa, mitä voisimme yhdessä pelastuksemme eteen tehdä. Ei jonkin tuonpuoleisen pelastuksen, vaan ihan pelastuksemme tällä planeetalla. Elämme todella lopunaikoja, Maa ei kauan enää kestä meitä emmekä me toisiamme. Tämä maa, jota meidän on käsketty viljellä ja varjella, ja ihmiset joiden kuuluisi rakastaa toisiaan kuin itseään. - homosteluonsyntiä
pilkkuviivaviiva kirjoitti:
No ei! Ehkäpä kirkko on sellainen kuin sen kuuluukin olla. Kristuksen seuraamiselle, häneen uskomiselle ei alunperinkään ollut mitään tiettyä, kaikille yhteistä kaavaa. Eikös jossakin kohtaa evankeliumia tiukkapipo-opetuslapset kertoivat mestarilleen närkästyneinä, että Jeesuksesta opettivat vai hänenkö nimessään paransivat, en nyt muista, sellaisetkin, jotka eivät kulkeneet heidän kanssaan. Olivatko peräti nuhdelleet moisia "liberaaleja". Jeesus taisi torua opetuslapsiaan, ei noita toisia.
Todellinen kysymys olisi ketjun alussa ehkä pitänyt kuulua " entä jos huomenna huomaisin oman asenteeni muuttuneen huomaamaan, että kirkko on jotakuinkin sellainen, kuin sen kuuluukin olla. Siinä on juuri sellainen ihmisten moninaisuus kuin kuuluukin olla, koska Jumalahan ei katso henkilöön. Miten voisimme tehdä tästä vielä paremman meille kaikille, ja saada uusia ja kirkosta jo erkaantuneita mukaan?" Totuushan on se, että jos kirkko olisi juuri sellainen, kuin jokainen seurakuntalainen haluaisi sen täydellisimmillään olevan, maamme olisi täynnä kirkkokuntia, joiden jäsenmäärä on yksi. Evankeliumin mukainen elämä ei kuitenkaan oikein toteudu siten, että yksin tai pienesä piirissä itseemme tyytyväisinä ihastelemme juuri tätä omaa, oikeaa uskoamme. Meillä kun on uskontunnustus kohdillaan, Pyhä Henkikään ei lähde katolilaisittain Isästä ja Pojasta, eikä ortodoksittain pelkästään Isästä. Me tiedämme, että Henki lähtee 73 % Isästä, ja 27 % Pojasta...
Evankeliumi opettaa näkemään lähimmäisen, Jumalan lapsen jokaisessa ihmisessä. Misään ei sanota, että tuota ihmistä pitäisi ensin hakata Raamatulla päähän, kunnes hän muistuttaa itseäni, ja vasta sitten rakastaa ja hyväksyä mukaan.
Kärjistäen voisi kai sanoa, että lapsenkengissään kirkko tappeli opinkappaileita viilatessaan, miten uskot oikein, että saat olla porukassamme. Teini-ikään tultaessa alkaa totta kai tapahtua yhtä ja toista, joten keskipisteessä on papiston sukupuolielimet ja ihmisten seksuaalinen käyttäytyminen. 2000 vuotta voisi olla hyvä ikä saavuttaa aikuisuus, vetää pää pois pensaasta ja avata silmät ja katsoa, mitä voisimme yhdessä pelastuksemme eteen tehdä. Ei jonkin tuonpuoleisen pelastuksen, vaan ihan pelastuksemme tällä planeetalla. Elämme todella lopunaikoja, Maa ei kauan enää kestä meitä emmekä me toisiamme. Tämä maa, jota meidän on käsketty viljellä ja varjella, ja ihmiset joiden kuuluisi rakastaa toisiaan kuin itseään.Oletko eksyttäjä, naispaimen?
Liberali olet ainakin tai ateisti, otapa teistä vääristelijöiden statuksesta selvää! pilkkuviivaviiva kirjoitti:
No ei! Ehkäpä kirkko on sellainen kuin sen kuuluukin olla. Kristuksen seuraamiselle, häneen uskomiselle ei alunperinkään ollut mitään tiettyä, kaikille yhteistä kaavaa. Eikös jossakin kohtaa evankeliumia tiukkapipo-opetuslapset kertoivat mestarilleen närkästyneinä, että Jeesuksesta opettivat vai hänenkö nimessään paransivat, en nyt muista, sellaisetkin, jotka eivät kulkeneet heidän kanssaan. Olivatko peräti nuhdelleet moisia "liberaaleja". Jeesus taisi torua opetuslapsiaan, ei noita toisia.
Todellinen kysymys olisi ketjun alussa ehkä pitänyt kuulua " entä jos huomenna huomaisin oman asenteeni muuttuneen huomaamaan, että kirkko on jotakuinkin sellainen, kuin sen kuuluukin olla. Siinä on juuri sellainen ihmisten moninaisuus kuin kuuluukin olla, koska Jumalahan ei katso henkilöön. Miten voisimme tehdä tästä vielä paremman meille kaikille, ja saada uusia ja kirkosta jo erkaantuneita mukaan?" Totuushan on se, että jos kirkko olisi juuri sellainen, kuin jokainen seurakuntalainen haluaisi sen täydellisimmillään olevan, maamme olisi täynnä kirkkokuntia, joiden jäsenmäärä on yksi. Evankeliumin mukainen elämä ei kuitenkaan oikein toteudu siten, että yksin tai pienesä piirissä itseemme tyytyväisinä ihastelemme juuri tätä omaa, oikeaa uskoamme. Meillä kun on uskontunnustus kohdillaan, Pyhä Henkikään ei lähde katolilaisittain Isästä ja Pojasta, eikä ortodoksittain pelkästään Isästä. Me tiedämme, että Henki lähtee 73 % Isästä, ja 27 % Pojasta...
Evankeliumi opettaa näkemään lähimmäisen, Jumalan lapsen jokaisessa ihmisessä. Misään ei sanota, että tuota ihmistä pitäisi ensin hakata Raamatulla päähän, kunnes hän muistuttaa itseäni, ja vasta sitten rakastaa ja hyväksyä mukaan.
Kärjistäen voisi kai sanoa, että lapsenkengissään kirkko tappeli opinkappaileita viilatessaan, miten uskot oikein, että saat olla porukassamme. Teini-ikään tultaessa alkaa totta kai tapahtua yhtä ja toista, joten keskipisteessä on papiston sukupuolielimet ja ihmisten seksuaalinen käyttäytyminen. 2000 vuotta voisi olla hyvä ikä saavuttaa aikuisuus, vetää pää pois pensaasta ja avata silmät ja katsoa, mitä voisimme yhdessä pelastuksemme eteen tehdä. Ei jonkin tuonpuoleisen pelastuksen, vaan ihan pelastuksemme tällä planeetalla. Elämme todella lopunaikoja, Maa ei kauan enää kestä meitä emmekä me toisiamme. Tämä maa, jota meidän on käsketty viljellä ja varjella, ja ihmiset joiden kuuluisi rakastaa toisiaan kuin itseään.Mielestäni on ihan hyvä, että on erilaisia yhteisöjä sillä me ihmiset olemme erilaisia. Mutta keskinäinen vihanpito on hyvä asettua, mutta kyllä sitä kritiikkiäkin voi ja saa olla. Sitäkin voi käyttää rakentamiseen.
- niiihhhh
Olisi liitetty takaisin emokirkkoon eli katoliseen.
Kirkolla on aikoinaan ollut kaikkivalta, se on ollut hallitsija, kouluttaja, manaamalla parantaja, mielivaltainen lainkäyttäjä, rangaistusten toimeenpanija, sotien siunaaja. Karkotukset, Polttoroviet, hirttotuomiot, inkvisitiot, pyövelit, ja kidutajat ovat olleet kirkon rangaitustoimen palveluksessa.
Ja ettei kukaan näitä muistaisi, meille kerrotaan vain, kuinka Juudas ja juutalaiset olivat pahoja ihmisiä.
Ihmisten sukupuolielämän säätely ja valvonta, sekä pakkonöyryydessä vaeltaminen ja orjuudessa pitäminen, ovat olleet kirkon hallinassa. Sortovaltaa, henkistä väkivaltaa, kiroamista, pyhyyden kaapuun puettuna. Onneksi on esiin noussut aina oikeamielisiä ihmisiä, jotka ovat saaneet asioita muuttumaan parempaan suuntaan. Sotia sekin on vaatinut, ja vallankumouksia, mutta parempaan on menty.
Meillä on nyt kirkosta riippumaton hallitustoimi, meillä on koululaitos, jossa opetus tapahtuu, meillä on oikeuslaitos ja sen laatimat rangaistustoimet ja järjestyksenvalvojat. Terveydenhoito, lääkärit ja lääketiede.
Oikeudenmukaisuus tarkoittaa myös sitä, että heikommista pidetään huolta lakisääteisesti ja verovaroin, ei satunnaisen hyväntekeväisyyden toimin. Läheisiä toki voi auttaa jokainen kykyjensä ja varojensa mukaan.
Kirkko on musta muinaisjäänne, kuten myös kuningashuoneet, keisarit, tsaarit ja ruhtinaat, kansan silmin katsottuna. Minulla ei ole mitään intoa vaalia niiden muistoa, koska näen siellä vain mielivaltaa ja sortoa.
Mielipidevaikuttajana henkistä väkivaltaa.>> Jos... luterilainen kirkko [olisi] juuri [sellainen] kuin sen sinun mielestäsi pitäisi ollakin, niin millainen se olisi? <<
Toiveideni luterilaisessa kirkossa seurakuntavaalien äänestysaktiivisuus olisi yli 50%.
Silloin siitä uskoakseni muotoutuisi sellainen, kuin seurakuntalaisten enemmistö näkisi hyväksi.Kaste on perimmältää hyvin naisia loukkaavat toimi.
Lapsi katsotaan syntiseksi, koska se on naisesta syntynyt, synnissä siinnyt ja pimeydessä eli kohdussa kasvanut. Maailmaan tullessaan se tulee isä-aurinkoisen valtakuntaan, eli valoon ja siksi tarvitaan tämä kaste, että lapsi saa äidin synnin, eli Evan lankeemuksen anteeksi.
Tämä kaikki vain siksi, että ei kyetä kunnioittamaan sitä ihmettä mikä vain naisen kohdussa kasvaa, eli uusi ihminen, uusi elämä.Naisten on ollut vaikea saada äänioikeus, se on ollut kirkon patriarkaalista naisvainoa, naisvihaa ja naisten mitätöintiä.
Aikoinaan oli monilla kasoilla myös femijumaluuksia, kristinuskon myötä ne kaikki katosivat, tuli kolminkertainen miesjumaluus hermetikumin mukaan. Komesti suuri, kolmesti maskuliinenn.
Homot ovat kyllä päässeet papeiksikin, mutta naiset eivät.
Naiset eivät ole saaneet ajaa autoa, mennä ravintolaan yksin, ylipäätänsä liikkua yksin, naisten kuului olla vain kotona. Kaikki naiset jotka liikuvat yksin ovat säälittäviä huoria. Toki se muutenkin oli naisen lempinimi.
Naisten kerrotaan pelastuvan lasten synnyttämisellä, mutta samalla he myös houkuttelevat miehen syntiin, eli hekumaan.
Naisen pitää olla hurskas, näin se pelastaa myös hulttiomiehensä helvetistä koska he ovat yksi.
Naisen pitää peittää päänsä, vallanalaisuuden merkiksi.
Naisen pitää olla kuuliainen= tottelevainen, koska hän on vallanalainen.
Naisen pitää olla hiljainen, koska hän on vallanalainen.
Naisen pitää olla armollinen ja anteeksiantavainen, muuten se kääntyy hänelle itselle synniksi.
Naisen pitää olla nöyrä palvelija, koska mies on herra talossaan, he eivät olekkaan yksi.
Kellä vaiva sellainen, ollut on kuin naisien. Jos menet oikealle, seinä edessä, jos menet vasemmalle, seinä edessä , jos menet eteen, tai taakse, on aina seinä edessä. Pyöri siis ympyrää paikallasi, tai ota moukari ja murskaa keinotekoiset muurit.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Medvedev: Suomi tuhoutuu ydinsodassa ensimmäisenä
Venäjän ydinaseilla on lyhyin matka Suomeen, joten ydinsodassa Suomi tuhoutuu heti sodan alkuminuuteilla, muilla mailla4361264- 641116
- 61852
- 61805
Hotellille löytyi ostaja....
Tämän päivän Kainuun Sanomissa oli uutinen, että pesänhoitajan mukaan Hotelli Kainuu myydään ensiviikolla. Hieno homma,18727Onko se loukkaavaa
Kun joka kerta tuijotan sun peppua. En mahda sille mitään, että se vangitsee katseeni. Pohdin vain että ei minusta ole k100713- 72694
Onko kaivattusi seinäruusu?
Kun hän saapuu paikalle, huomaako kukaan, vai kääntyvätkö päät? Onko se hyvä vai huono juttu? Oletko sinä huomattu vai49671- 60657
- 26653