Haluaisin tietoonne, että esiaviollinen seksi tai avioero harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta ovat Raamatun mukaan vakavia syntejä. Niiden tekijät eivät minun mielestäni voi TODELLLA kunnioitaaa tai rakastaa toista ihmistä ja olla valmiita kantamaan kumppaninsa taakkoja. Lisäksi nämä tuovat pahoinvointia ja murentavat yhteiskuntaa sekä aiheuttavat kärsimystä viattomile lapsille.
Jos kuitenkin katuu ja muuttaa tapansa, Jeesus antaa kyllä mielellään anteeksi, eikä syytä meitä niistä, kun hän tulee toisen kerran viimeiselle tuomiolle.
Jos kuitenkin katuu ja muuttaa tapansa, Jeesus antaa kyllä mielellään anteeksi, eikä syytä meitä niistä, kun hän tulee toisen kerran viimeiselle tuomiolle.
Vastaukset 6
Vanhimmat
" Niiden tekijät eivät minun mielestäni voi TODELLLA kunnioitaaa tai rakastaa toista ihmistä ja olla valmiita kantamaan kumppaninsa taakkoja. "
Onneksi sinun mielipiteesi ei mitenkään määrää sitä miten paljon muut oikeasti puolisoitaan rakastavat ja kunnioittavat.
Sinulle voi tulla uutisena että rakkautta ja kunnioitusta osoitetaan aina sen mukaan mitä kukin sellaisena pitää, ei sen mukaan mitä sinä ajattelen sen tarkoittavan ja edellyttävän
Jos minä ja puolisoni emme pidä esiaviollista seksiä syntinä vaan päinvastoin erittäin mieluisana asiana molemmille niin miten ihmeessä me kunnioittasimme toisiamme kieltäytymällä siitä?
Pieni ajatusleikki asiasta: Ensin pitää uskoa, että Jumala on olemassa. Siis uskoa, koska todisteita ei ole. Muutenhan ei puhuttaisi uskonnosta vaan tiedosta.
Seuraavaksi pitää uskoa, että joku ihminen on saanut viestin jumalalta. Komanneksi pitää uskoa, että joku on kirjoittanut asiat oikein muistiin. Neljänneksi pitää uskoa, että tieto ei ole vuosituhansien aikana muuttunut. Viidenneksi pitää uskoa, että joku tulkitsee Jumalan sanan oikein. Etenkin, kun kristillisiä kirkkokuntia ja niiden raamattua eri tavalla tulkitsevia pappeja on tuhansia, ellei miljoonia.
Minusta ketju on kuin rikkinäistä puhelinta leikkisi. Ja tällä perusteella meidän sitten pitäisi elämäämme elää. Aika hurjaa...
Niin, ja sitten pitäisi tuon Jumalan myöskin olla olemassa, jotta mikään pyydetty tai uskottu tai rukoiltu tai luettu tai toivottu tai työstetty ... todellakin tulisi Jumalan toimesta käsitellyksi ja hoidetuksi oikein.
Omasta mielestäni on tosi halpaa puhua synneistä, jotka ovat ihmisten keksintöjä ja yhdistää se johonkin Luojan tai mikä ikinä se onkaan, toimintaan, jolla ei ole syntien kanssa mitään tekemistä.
Uskontojen sekoittamat hurut tuottavat ainakin yhtä paljon tuskaa ja kärsimystä lapsille, jotka johtavat harhaan sekoiluillaan.
Avioliittoa ei ole "vain halvennettu" vaan siihen lasketaan mukaan asioita, joista ihmiset itse pitävät. Siitä myös jätetään pois asioita, joista ihmiset itse eivät pidä. Toisin sanoen avioliitto on ehkäpä räätälöity enemmän ihmisten omiin tarpeisiin ja tavoitteisiin sopivaksi. En tunne ainuttakaan, joka olisi mennyt avioon Raamatun kanssa ja vieläpä saanut Raamattunsa (jos toisenkin) rakastumaan itseensä. Kun on usein niin ettei edes Raamatun paperilla tai sen sähköisellä versiolla edes ole kunnollista oikeaa kykyä vastarakkauteen. Kaikki rakastuminen riippuu edelleen yhä Raamatun käyttäjistä.
On selvää, ettei yksikään avioliitto toimi yksinomaan seksillä. Muutenhan kaduilla näkyisi näiden avioliittojen verran erilaista menoa. Eri asia, jos joku kokee kaiken seksinä vaikkei se aina siltä näyttäisikään.
Kaupallisessa maailmassa on tapana tehdä yritysten väliset ja yritysten ja niiden yhteistyötahojen väliset sopimukset mainiten, mitä sopimukseen kuuluu ja mitä ei kuulu. Näin kaiketi voi olla avioliitossakin. Tosin kaikkea ei ole helposti etukäteen valinnut ja suunnitellut. Osa asioista on mainittu vain yleisellä tai periaatetasolla. Siksi avioliiton sisäiset sopimuksen ovat aina jossain määrin päättämättä etukäteen. Niistä on myös lopullisten päätösten suhteen vastuussa tietenkin itse avioliitossa eläjät.
Mielestäni kysymyksessä on enemmänkin tietty tavoite varjella juuri ne avioliitot, joiden sopimuksessa ei ole monen muun avioliiton sopimuksen valintoja juuri muiden avioliittojen erilaisilta sopimusvalinnoilta. Sekä tietenkin avioliittoon muuten kohdistuvilta sopimukseen kuulumattomilta asioilta. Tämä on laaja aiheiden joukko, eikä aina ole etukäteen selvää, miten avioliittoa parhaimmin voisi varjella. Avioliitossa on tuolloin lähinnä velvollisuus, halu, toive, aie ja lupaus noudattaa itse avioliittoon tehtyjä sopimuksia sekä tarvittaessa muuttaa avioliiton sopimuksen sisältöjä.
Yhden avioliiton varjeleminen kerrallaan mahdollistaa samoin periaattein toisenkin avioliiton varjelemisen myös. Tämä ei ole mikään automaatti, vaan vaatii jokaisen osapuolen (osallistujan) suostumuksen ja asioiden arviointia eri vaihtoehdoin. Avioliiton kunnollinen varjeleminen vie aikaa ja vaatii myös avioliittoon osallistujilta aikaa. Asia erikseen on luonnollisesti tuo muiden avioliittojen varjeleminen. Sekin on osalla osallisista sopimusasia ja muille osapuolille lähinnä vain aiheita.
Minä taas haluaisin tuoda aloittajan ja hänen hengenheimolaistensa tietoon, että nuo höpsötyksenne ovat kärpäsen surinaa korvissani.
Olisi myös jännä lukea, mitä näillä palstoilla päivystävä Kuunteleva kirkko toteaisi tähän aloitukseen.