Tuttavani kertoi, että matematiikan opiskelun alussa ainetta esitteli joku nuori assistennti, joka lausui mm.: "Voitte unohtaa sen lukion laskennon, nyt aletaan opiskella matematiikkaa".
Onko tämä lukion "laskento" sitten täysin turhaa? Kyllä sitä ainakin pääsykokeissa tarvitaan, jos ei satu ällää kirjoittamaan ja pääse suoraan.
Onko tämä lukion "laskento" sitten täysin turhaa? Kyllä sitä ainakin pääsykokeissa tarvitaan, jos ei satu ällää kirjoittamaan ja pääse suoraan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
No nämä nuoret assistentit ovat intoa täynnä ja tohkeissaan, kun ovat päässeet korkeaan virkaansa. Kyllä he vähitellen rauhoittuvat, kun huomaavat, että hekään eivät tiedä matematiikasta juuri mitään.
Vaikka lukion matematiikassa ei asioita todisteta niin tarkasti kuin yliopistossa, niin erityisesti siellä opittu on perustuksena myöhmmille opinnoille. Jos lukiossa ei opi kunnolla lausekkeiden ja yhtälöiden pyöritelyä ja muita perusjuttuja, niin jatko-opinnot tyssäävät alkuunsa.
Ymmärrän kyllä mitä assistentti yritti sanoa. Laskento on numeroiden pyörittelyä, matematiikka on muodollinen käsitteellinen tiede, joka tutkii abstrakteja rakenteita. Näiden väliin jää sovellettu matematiikka, joka nimensä mukaisesti hakee ratkaisuja käytännön ongelmiin matematiikan tuloksia hyödyntäen. Monasti on käynyt myös niin, että sovelletun matematiikan ongelmat ovat synnyttäneet jonkin teoreettisen matematiikan haaran.
Kyllä lukion pitkän matematiikan oppimäärällä saa aavistuksen matematiikasta, vaikkakaan siellä ei paneuduta kovin syvällisesti sen eri osa-alueisiin, ja pääasiasssa keskitytään operoimaan algebrallisesti reaali- ja kompleksialueen kunnilla.
Aivopierun puolelle kallistuu :/
Lukion jälkeen monelle matematiikan opiskeluja alkavalle saattaa olla yllätys, ettei esim.laskimilla tuossa aineessa ole juurikaan virkaa. Vaikkapa vuoden opiskelun jälkeen voi tulla mieleen, että mitähän näillä opeilla käytännössä oikein tekee (ellei ole esim.tutkijan ura selkeästi mielessä).
Toisaalta esim.fysiikassa laskimia ja valmisohjelmia tarvitaan yhtenään. Tarvittavat matematiikan osat viedään pika pikaa läpi, koska on kiire päästä kiinni "oleelliseen". Jää ikäänkuin kuilu väliin aloittavan opiskelijan kannalta näiden aineiden perusteissa. Mm.tämän kuilun paikkaamisessa lukion "laskennon" hyvä hallinta on kovasti avuksi (vektorit, diff.yhtälöt,...).
Toimeentulon keinona aikanaan matemaattisten aineiden yliopisto-opiskelu johti monesti opettajan uralle, eli olipahan vaan tietoa, mitä oli tarvis opettaa edelleen; siis hieman toisin kuin teknisissä koulutuksissa, missä matematiikka on enemmänkin apuneuvo ns.oikeiden tai käytännön ongelmien ratkaisuissa. AMK:t ovat sijoittuneet tähän asemaan.
Tuon nuoren assistentin tarkoittama "oikea matematiikka" (tieteenteko mm.) ammattina on vain harvojen 'huvi'. Mutta käytännössä esim.talouden alalla erilaisten selostusten ja raporttien ymmärtäminen ja arviointi vaatii matemaattista ajattelua, jos (ja usein kun) niiden (piirrosten, kaavioiden...) perustana on hyvinkin monimutkaisia matemaattisia malleja. Valmisohjelmien käyttö ja tulosten arviointi (ja siten mallit niitten takana) ovat insinööriammattien arkipäivää.
En ymmärrä miksi lukion matematiikalla aina mahtaillaan niin kovasti. Itse olen ihan normaalissa maaseutulukiossa ja äkkiä ei tule mieleen yhtään kaavaa, lakia, lausetta tai yhtälöä, jota ei olisi todistettu matematiikan tunnilla. En tiedä onko koulumme poikkeus, mutta meillä pitkä matematiikka on hyvin teoreettista lähes kaikissa kursseissa ja lyhyt enemmänkin "laskentoa" eli numeroiden pyörittelyä. Olettaisinkin että kyse lienee tarpeesta mathailla ja leuhkia muille (nuoremmille) kun on itse päästy yliopistoon.