Gurdjieffin neljäs tie eli nokkelan ihmisen tie

Tietoisuuden tutkimisella on hyvin vanhat perinteet - paljon vanhemmat kuin luonnontieteellä. Yksi ehkä kehittyneimmistä tutkimussuunnista on Gurdjieffin neljäs tie joka pyrki yhdistämään 1900-luvun alun luonnontieteellisen näkemyksen ja vanhat itämaiset meditaatio ja itsensäkehittämismetodit.

"Neljäs tie on G. I. Gurdjieffin opetuksiin pohjautuva henkisen kehittämisen järjestelmä, joka korostaa yksilön itsetietoisuuden herättämistä mekaanisesta ja unenkaltaisesta olotilasta. Yhdistämällä kolme tunnettua, erillistä oppisuuntaa, jotka korostavat joko kehon, järjen tai tunteiden yksipuolista kehittämistä, Gurdjieff kehotti työskentelemään kaikkien näiden kolmen eri alueen parissa samanaikaisesti. Näin voidaan saada aikaan harmoninen kehitys."

G. I. Gurdjieff jaotteli olemassa olevat ja yleisesti tunnetuimmat ihmisen mahdollisen sielullisen kehittämisen tiet kolmeen ryhmään.

1) Fakiirin tie, joka on työtä fyysisen ruumiin kanssa. Fakiiri pyrkii kehittämään fyysisen tahdon, jolla on valta kehon yli.

2) Munkin tie, joka on uskon, uskonnollisen tunteen ja uskonnollisen uhraamisen tie.

3) Joogin tie, joka on tiedon ja mielen tie.

"Gurdjieff sanoi, että hänen tiensä on nokkelan ihmisen tie. Se on nopeampi kuin kolme muuta tietä, joissa kussakin keskitytään työhön vain yhden keskuksen kanssa. Neljännellä tiellä keskitytään samanaikaisesti työhön kaikkien kolmen keskuksen kanssa. Neljättä tietä seurattaessa voi pysyä tavallisissa elämänolosuhteissa ja jatkaa normaalia työtä säilyttäen entiset ihmissuhteet ilman, että mistään pitää erityisesti kieltäytyä tai luopua, neljäs tie ei vaadi kaiken maallisen hylkäämistä."

Gurdjieffin mukaan niin kutsuttu 'salainen tieto' hänen muuntumissysteemistään ei ole 'kätkettyä', suurin osa ihmisistä ei vain yksinkertaisesti sanottuna ole kiinnostunut siitä. Gurdjieff viittasi niihin henkilöihin jotka ovat kykeneviä vastaanottamaan Työn sanoin: "five of twenty of twenty" - eli vain kaksikymmentä prosenttia kaikista ihmisistä pohtii korkeampia todellisuuksia, vain kaksikymmentä prosenttia näistä pohtijoista päättää koskaan tehdä asialle mitään ja vain viisi prosenttia heistä pääsee koskaan mihinkään, tai ehkäpä vain yksi viidestäsadasta.

"Erityisesti mainittava seikka Gurdjieffin opetuksessa on eri aiheiden yhteensopivuus ja niiden kytkeytyminen toisiinsa. Gurdjieff sanoikin, että opiskelemalla yhtä asiaa ihminen samanaikaisesti opiskelee monia muita aiheita."

https://fi.wikipedia.org/wiki/Neljäs_tie

.....


Itse perehdyin aika tiivisti Gurdjieffiin liittyviin opetuksiin 70-luvun lopulta 90-luvun loppuun. Opissa on mielestäni paljon arvokasta tietoa ja viisautta mutta se on mielestäni jo joiltain osin hieman vanhentunut ja yksipuolinen mikä johtunee siitä että Gurdjieff itse kuoli 1949 ja hänen ehkä merkittävin työnjatkajansa J.G. Bennett 1974.

Olen viime vuosina päätynyt siihen että kaiken avain on itse asiassa jonkinlainen meditaatio ja samalla kaikkien omien (ja muiden) uskomusten kyseenalaistaminen.

Pidän Tom Campbellin ajatuksia jonkinlaisena jalostettuna Neljäntenä tienä vaikka hänellä ei ehkä olekaan välttämättä mitään kosketuspintaa Gurdjieffin ja hänen seuraajiensa kanssa. Gurdjieffin opetukset ovat sellaisia että niistä voi oppia hyvin paljon mutta sinne ei kannata jäädä silti jumittamaan kuten ei mihinkään muuhunkaan asiaan.

Meditaation ei sinänsä tarvitse liittyä minkäänlaisiin rituaaleihin eikä uskomuksiin kuten Campbell osuvasti kuvaa tällä uusimmalla videollaan joka on kuvattu Monroe instituutissa luennolla. Nasan fyysikko Campbell teki yhteistyötä Bob Monroen kanssa joka on tunnettu mm. hemisyncistä ja OBE (out of body) ilmiöön liittyvistä kirjoistaan.

https://www.youtube.com/watch?v=P0FuXKHzE2c



Gurdjieffiin liittyvää kirjallisuutta on julkaistu valtava määrä vaikka hän itse lienee melkoisen tuntematon suurelle yleisölle. Tom Campbellin näkemyksistä saa parhaan kuvan hänen you-tube kanavansa videoista joita on jo varmaan jo satoja tunteja. Olen noista videoista suurimman osan katsonut ja Gurdjieffia koskevaa kirjallisuutta on itselläni hyllyssä useita kymmeniä.

Niin että jos joitakin sattuu kiinnostamaan tietoisuuden ilmiöt laajemminkin kuin vain neurotieteen tai akateemisen filosofian näkökulmasta niin Gurdjieff ja Tom Campbell ovat mielestäni aika hyviä tiedonlähteitä. Kummatkin ovat hyvin käytännönläheisiä sekä uskomuksista & rituaaleista vapaita tietoisuuden tutkimussuuntia.

Itse arvostan suuresti myös C.G. Jungia joka kirjoitti kirjan Wolfgang Paulin kanssa synkronisiteetti-ilmiöstä.