Talvisodan ratkaisutaistelu

Oltiin juuri voittamassa talvisota. Puna-armeija juoksi paniikin vallassa pakoon. Suomalaiset etenivät vauhdilla kohti Leningradia ja Moskovaa. Stalin oli jo laittanut pistoolin piipun suuhunsa ja sormi oli liipasimella...

Mutta sitten suomenruotsalaiset puukottivat meitä selkään! Hirvittävä petos! Huutava vääryys! Maailmanhistorian suurin rikos!

Pois pakkoruotsi!

Siellä tuli aivan helvetisti morkulaa niskaan ja sitte panssukit ajoi yli. Siinä kohtaa ku ei ollu ku hauta ja muutama panssariestekivi.

17. joulukuuta tuhottiin Munasuon lohkolla yli kaksikymmentä neuvostopanssaria, joista osa polttopulloilla.
16. joulukuuta puna-armeijan tykistö aloitti aiempaa voimakkaamman tulivalmistelun, joka kohdistui koko divisioonan puolustusalueelle jatkuen aina seuraavaan aamuyöhön. Tulivalmistelu alkoi uudelleen heti seuraavana aamuna (17. joulukuuta) ja neuvostojoukkojen todettiin aloittavan etenemisensä hyökkäysvaunujensa tukemana Munasuon ja Summan alueilla. Summankylän lohkolla hyökkäykset onnistuttiin torjumaan. Summajärven länsipuolella kiivaimmat taistelut käytiin mainitun järven ranta-alueella taistelevan II/JR 15:n alueella. Munasuon lohkolla pääsivät neuvostopanssarit (noin 20 kpl) tunkeutumaan suomalaisasemiin, mutta puna-armeijan jalkaväki seurasi niitä ainoastaan hyvin hitaasti. Suomalaisille jäi aikaa valmistautua vastatoimiinsa ja paikallisten reservien voimin tehty vastahyökkäys karkotti alueelle edenneet neuvostojoukot. Tilanteen huolestuttavuudesta kertoo se, että divisioonan esikunta lähetti merkittäviä vahvistuksia alueelle, joita ei siis kuitenkaan tarvinnut käyttää vastahyökkäykseen. Pelkästään Munasuon lohkolla laskettiin tuhotun 23 tai 24 neuvostopanssaria.

18. joulukuuta neuvostojoukot uusivat hyökkäysyrityksensä sekä Munasuon että Summankylän lohkoilla. Summankylän lohkolla puna-armeijan hyökkäysyritys kuivui kuitenkin kokoon suomalaistykistön voimakkaan tykistökeskityksen vuoksi. Tykistökeskityksessä tuhoutuu jopa toistakymmentä hyökkäykseen ryhmittymässä ollutta neuvostopanssaria. Suomalaisjoukot saivat keskittyä pääosan päivän ajasta lepoon ja neuvostotykistön tulessa vaurioituneiden asemiensa korjaamiseen. Puna-armeija suoritti päivän aikana lopulta vain heikohkoja hyökkäyksiä, tosin puna-armeijan panssareita tunkeutui suomalaisasemiin tämänkin päivän aikana. Osa asemiin tunkeutuneista hyökkäysvaunuista saatiin tuhottua loppujen vetäytyessä pois.[19] [20]

Puna-armeijan alueelle keskittämien 123. ja 138. divisioonan varsinainen (suomalaisasemien murtamiseen tähtäävä) hyökkäys alkoi 19. joulukuuta. Hyökkäyksen tukena oli suomalaisarvioiden mukaan yhteensä noin 100 panssarivaunua, joista 60:n laskettiin toimineen Munasuon ja 40:n Summankylän lohkolla. Neuvostojoukkojen hyökkäystä suosi nyt kirkastunut sää, joka mahdollisti mm. tähystyspallojen ja ilmavoimien tehokkaan käyttämisen. Summankylän lohkolla neuvostopanssarit pääsivät puolen päivän aikaan suomalaisasemiin ja ne jatkoivat etenemistään liki kahden kilometrin syvyyteen suomalaisalueelle, jossa ne pysähtyivät miinoitteeseen. Puna-armeijan jalkaväki kyettiin kuitenkin pysäyttämään pääpuolustuslinjan eteen ja syvyyteen edenneistä panssareista suomalaisjoukot pystyivät tuhoamaan illan hämärryttyä noin puolet ennen kuin hyökkäysvaunut vetäytyivät takaisin lähtöasemiinsa. Munasuon lohkolla ankarimmat taistelut keskittyivät Lähteen tien varteen. Neuvostojoukkojen onnistui tunkeutua suomalaisasemiin ns. Poppiuksen linnakkeen läheisyydessä. Neuvostopanssarit etenivät suomalaisasemien läpi aina tukilinjalle asti, mutta passiivisesti toiminut puna-armeijan jalkaväki jäi asemiin ensimmäisiin haltuunsa joutuneisiin asemiin aikomattakaan jatkaa hyökkäystään syvyyteen. Suomalaisten onnistui paikallisin reservein työntää neuvostojoukot asemistaan iltaan mennessä. Alueelle ryhdyttiin siirtämään lisää suomalaisjoukkoja ja jopa päämajan reservinä ollut 6. Divisioona sai hälytyksen. Lisäjoukkoja ei divisioonan alueella tarvittukaan sen omien joukkojen pystyessä pitämään pääaseman.

20. joulukuuta neuvostojoukkojen hyökkäykset alkoivat jo laantua ja Summankylän lohkolla puna-armeija tyytyi tulittamaan suomalaisasemia tykistöllä ja panssarivaunujen aseilla. Munasuon lohkolla neuvostojoukot yrittivät vielä pahoin vaurioituneen Poppiuksen linnakkeen ympäristössä päästä eteenpäin, mutta hyökkäys ei edennyt puna-armeijan jalkaväen etenemishaluttomuudesta johtuen. Suomalaisasemiin edenneet neuvostovaunut vetäytyivät illan koittaessa takaisin.

21. joulukuuta puna-armeijan joukot kykenivät enää muutamaan heikohkoon hyökkäykseen, jotka suomalaiset onnistuivat torjumaan. Suomalaiset jatkoivat vastahyökkäyksiään ja saivat karkotettua neuvostojoukot viimeisistäkin niiden hallussa olleista pääaseman tukikohdista. Puna-armeijan hyökkäysvoima oli kulunut loppuun ja 5. divisioona oli saanut torjuntavoiton. Torjunta oli onnistunut jopa yllättävän helposti. Divisioonan omaa tai ylempien esikuntien reserviä ei ollut tarvinnut käyttää vaikka niitä oli toistuvasti jouduttu käskemään valmistautumaan vastahyökkäyksiin. Suomalaisasemien etupuolella laskettiin olevan 52 tuhottua neuvostoliittolaista panssarivaunua, joista 10 oli raskaita. Suomalaisasemien sisään oli myös jäänyt tuhottuina suuri joukko tuhottuja puna-armeijan panssareita.[24]

Suomalaiset toteuttivat vielä ennen joulua suuren vastahyökkäyksensä, jonka tavoitteena oli tuhota pääaseman eteen edenneet neuvostojoukot (suomalaisten 1. ja 5. divisioonan lohkoilla) ....

..ei kukaan tuolla alueella nyt hirvee pelkuri ollut...

..jatkuvan paineen johdosta. Oli yksinkertaisesti mahdotonta vastustaa tykkitulta ja jatkuvaa 2 divisioonan vahvuista ryssän uraa-huutoa- hyökkäystä -samaan kohtaan rintamassa, pienin voimavaroin.
Oli uskomatonta, että suomalaisillla oli aina sisua tehdä vastahyökkäys! itse en kertakaikkiaan uskaltaisi. Se tuntuu kaikista kovimmalta koko sodassa ja kuinka suomalaiset tottelivat upseereiden komentoja. Ilmeisesti se oli sitä talvisodan henkeä...

http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?t=1048

Tykkimihillä ainakin oli kiire...

Suosittelen niille, jotka haluavat käsitellä Summan taisteluja, tutustumista kirjaan ”Summan miehet”. Kirjayhtymä Helsinki 1984. Kirjan on toimittanut Pekka-Juhani Kuitto, ja kirja perustuu everstiluutnantti Erik (Eki) Oksasen (1896-1979) Summan rintaman Lähteen lohkon etulinjapataljoonan komentajana omakohtaisesti kokemiin tapahtumiin, saatavilla oleviin virallisiin arkistomateriaaleihin ja asiakirjoihin sekä hänen keräämiinsä erittäin laajoihin haastattelutietoihin. Oksasen asiantuntemusta on hyödynnetty mm. Sotatieteen Laitoksen Talvisodan historia -teoksen toteuttamistyössä.

Tuon kirjan kirjoitti valmiiksi siis Oksasen pojanpoika kaiken sen isoisänsä keräämän materiaalin pohjalta.

Tuon kirjan kertomat tapahtumat ovat paikoin TODELLA JÄRKYTTÄVÄÄ LUETTAVAA! Kapteeni Arthur WIKING Lindmanin komentama II/JR 9 oli koottu JR 9:n tavoin Vaasan rannikkoseutujen ruotsinkielisistä ja yksikkö oli YH:n aikana kuljetettu Turkuun tarkoituksena lähinnä käyttää sitä rannikkopuolustustehtäviin Ahvenanmaan suunnalla. Sodan alussa JR 9 oli kuitenkin liitetty 3. Divisioonaan (aluksi silloinen 6. Divisioona) Tolvajärven suuntaan komennetun JR 16:n tilalle….

---


Aloita vaikka tuosta kirjasta. Kyseinen kirja löytyy useimmista kirjastoista.

Joku raja pitäisi olla silläkin. mistä kaikesta keksitystä paskasta voidaan "hurreja" syyttää!

Menkää kusemaan näille haudoille, jos siltä tuntuu, että hurrit pettivät Suomen:

Kimito :
http://hotarju.kuvat.fi/kuvat/Sankarihautausmaat/Kemiö/Kemiö_1306.JPG
Kristinestad:
http://hotarju.kuvat.fi/kuvat/Sankarihautausmaat/Kristiinankaupunki/Kristiinankaupunki_0767.JPG
Närpes:
http://hotarju.kuvat.fi/kuvat/Sankarihautausmaat/Närpiö/Närpiö_0751.JPG
Sibbo:
http://hotarju.kuvat.fi/kuvat/Sankarihautausmaat/Sipoo/Sipoo_0076.JPG

Älkää välittäkö. Kale on Kale vaikka Arlan voissa paistaisi. On muuten niin perusteellisen viisas hajoittaja osaaja. Haluu meitit pois pohjoismaisesta yhteistyöstä koska se on Putinin Venäjän etu.

Kyllä kaunis Adof(JR7) tuli Juvalle kalliiksi, samoin Wahlbeck (JR49). Saimaan divisioonan hautausmaa on "liian hieno".

http://hotarju.kuvat.fi/kuvat/Sankarihautausmaat/Juva/


https://fi.wikipedia.org/wiki/2._divisioona_(jatkosota)

Linkki lyhennettynä, koska Wikin sulut ei toimi

http://tinyurl.com/jtcezm3

"Joku raja pitäisi olla silläkin. mistä kaikesta keksitystä paskasta voidaan "hurreja" syyttää!"

Kyllä huvittaa tuollainen vaahtoaminen. Sano minulle yksikin lähde, missä kerrotaan paljonko Lindmanin pataljoona menetti kaatuneina Summassa kun se pakeni linjasta ja läpimurto syntyi. Karkureista nyt puhumattakaan. Pataljoonan vahvuus kohosi muutamassa päivässä melkoisesti... kun hiipparit palaili vahvuuteen. Alkuperäinen vahvuus oli muistaakseni "noin 400" ja tukiaselajit päälle "noin 200" eli "noin" 600.

Edes Lindman ei tainnut tietää tapahtumista mitään, ennenkuin porukat oli jo juosseet Tukilinjalle saakka. Tappioista kerrotaan malliin "suuret tappiot" jne.

Hienoa seurata keskustelua Summan murtumisesta. Tosiaisahan on että kapteeni Lindmanin komentama suomenruotsalainen II/JR9 pakeni Lähteen lohkolta. Tätä puollustellaan joko sillä että rykmentti oli taistelujen uuvuttama tai kokematon, koettakaa nyt päättää kumpi. Taistelujen uuvuttama se ei ollut, koska se oli siirretty 8-9.3 etulinjaan paikkaamaan lopenuupunutta I/JR8. No kokematon? II/JR8 oli n400 miehen vahvuinen koska se ei ollut saanut miehiä täydenetyksi aiempia tappioita.

Laitampa tähän päämajan tilanneselostuksen 16.2-40
"Vihollisen hyökkäys kohosi ennen näkemättömään voimaan 13.2.40 ja vihollinen saavutti sisään murron Lähteen lohkolla. Sen aiheutti täällä kehittynyt paniikkitunnelma. Miehistö jätti korsut ja alkoivat vetäytyä taaksepäin. R****t pääsivät sisäänmurtoon."

Niin, miten tuo lista liittyy tapatumiin 13.2-40-15.2-40 Lindmanin komentamaan II/JR9?

Wolf H. Halstin kirjoittama kolmiosainen teossarja Suomen Sota 1939-1945 osat 1-3.

Osa 1 Talvisota: Tässä Halstin kirjassa kerrotaan melkoisen tarkasti tapahtumat Summan murtumisesta 1940 helmikuun 11. päivänä. Halstihan oli Talvisodassa aitiopaikalla 5.D:n esikunnassa

Sivulta 252 alkaen sivulle 289 käydään läpi koko tapahtuma ja kommentit Suomen ruotsalaisten toimille on seuraavanlaisia:

Suoraa lainausta

-s. 273 Helmikuun 11. päivänä oli Lähteentien kaistalla se JR 9:n pataljoona, (II/JR 9) joka II AK:n komentajan kehotuksesta oli toimitettu sinne vaihtamaan lopen uupunutta JR 8:n pataljoonaa. Vaihto oli tapahtunut helmikuun 8. - 9. päivänä pimeän suojassa, joten henkilökunnalla oli ollut aikaa perehtyä asemaan ja kotiutua olosuhteisiin parisen vuorokautta. Pataljoonan vahvuus oli vajaat 400 miestä, kun se joutui Lähteentien kaistalle. Se ei ollut saanut aikaisempia tappioitaan täydennetyiksi, kuten eivät muutkaan Summan divisioonissa taistelevat joukot. Pataljoona oli ruotsinkielinen ja toimi suomenkielisessä -mutta enen kaikkea sille vieraassa- rykmentissä tilapäisesti.

-s. 274 Helmikuun 9. ja 10. päivinä pataljoona sai olla verrattain rauhassa Summan olosuhteisiin katsoen.

- s. 276 Joka tapauksessa komppanian päällikkö klo 12.30 antoi komppanialleen käskyn vetäytyä tukilinjalle.

Oikeudenmukaisuuden vuoksi on kuitenkin -niin ymmärrettävä kuin käsky noissa olosuhteissa olikin- sanottava, että jos aikaisemmin tällä kaistalla olleet komppanianpäälliköt olisivat menetelleet samalla tavalla, Summan kaista olisi menetetty jo joulukuussa. Silloinkin riehuivat venäläiset hyökkäysvaunut asemassa tukilinjaa myöten, siis paljon syvemmällä kuin nyt, ja jalkaväki pysyi siitä huolimatta paikallaan. Puolustukseen määrätyllä komppanianpäälliköllä ei liioin ole ohjesäännön mukaan oikeutta antaa perääntymiskäskyä. Sekin seikka että käsky ylipäätään saatiin välitetyksi pesäkkeille, osoittaa että tilanne ei voinut olla aivan toivoton. Samaa todistaa myös se, että irtaantuminen onnistui.

-s 277 II/JR 9:n vasemmalla siivellä oleva komppania joutui taisteluun Munasuon kautta hyökkäävän venäläisen jalkaväen kanssa ja torjui sen ankaran taistelun jälkeen. Kun komppanian päällikkö huomasi veväläisten hyökkäysvaunujen ajavan eteenpäin Lähteentien varressa ja venäläisen jalkaväen siellä pesiytyneen suomalaisten asemaan, hänkin - nähtävästi omasta aloitteestaan, saamatta ylempää lupaa - antoi käskyn tyhjentää aseman ja vetäytyä tukilinjalle. Siihen hänellä ei ollut minkäänlaista oikeutta, olkoonkin että hänen sivustansa oli venäläisten etenemisen johdosta välillisesti uhattu. Hänen tekonsa oli riidattomasti vastoin ohjesäännön sekä henkeä että kirjainta.

Pataljoonan komentajan toiminta tässä ratkaisevassa vaiheessa on selostuksista päättäen supistunut tietojen välittämiseen, tilanteen kehityksen odottamiseen ja tapahtuneiden tosiasiain hyväksymiseen. Hänellä ei tosin ollut suuriakaan mahdollisuuksia pataljoonan vähäisen miesluvun tähden, mutta yhtä mahdollisuutta ei kuitenkaan voida keneltäkään komentajalta riistää niin kauan kuin hän pystyy liikkumaan: hän voi panna oman persoonansa vaakaan ja näyttää esimerkkiä. Tätä mahdollisuutta hän ei käyttänyt, ei ainakaan samalla tavalla kuin hänen edeltäjänsä Lähteentien kaistalla olivat sitä käyttäneet pelastaakseen tilanteen. Tämäkin on oikeudenmukaisuuden tähden todettava.

-s 278 Kirjoittaja oli helmikuun 11. - 12. päivien välisenä yönä Lähteentien kaistan tukilinjan maastossa tarkastamassa JR 13:lle meneviä huoltokuljetuksia ja voi silloin todeta, että kukaan ei oikeastaan tiennyt mitään omien tai venäläisten joukkojen asemasta.

--------------

Ruotsalaisetko määräsivät itse itsensä poistumaan asemista?

.on turhaa todellakaan hakea syyllistä, kun tarvitaan lahtista ja konekivääriä!
Mielenkiintoista tuo, että ahvenanmaan hurrit lintsasivat sodasta noin vain. Hehän kirjoitttelivat Huvudstat bladenissa, että karjalan evakot ovat hävitettäviä täitä ja loisia jne..

On siis ymmärrettävää, että linjamurtui mielettömässä paineessa. Oliko se sitten sallittua on toinen kysymys.

"Neuvostoliiton ylijohto muodosti 7.1.1940 Karjalan kannakselle Luoteisrintaman, jonka komentajaksi tuli Ukrainan sotilaspiiristä 1. luokan armeijankomentaja S. K. Timosenko.
Suurhyökkäyksen alkaessa Neuvostoliitolla oli Kannaksella 26 divisioonaa ja 7 panssariprikaatia. Lisäksi 3 jalkaväkidivisioonaa ja 3 ratsuväkidivisioonaa oli matkalla paikalle. Yhteensä neuvostojoukkoja oli Kannaksella helmikuun alussa noin 600 000 miestä. Luoteisrintaman tehtävä oli suomalaisten pääaseman murtaminen ja eteneminen Viipurin suuntaan. Miesylivoiman lisäksi neuvostojoukoilla oli valtavan paljon suomalaisia suurempi materiaaliylivoima. ....

..tuosta Halstin kirjoituksesta tai lainauksesta; uskomaton on ollut myös upseerien vastuu ja toiminta. Nuoret miehet ovat olleet vastuussa koko suomesta, aika-ajoin. Kuka sen osaa sanoa hirveässä väsymyksessä ja paineessa, milloin saa peräytyä ja millloin ei. Kyllä se sota voitettiin hyvällä johtamisella ja tietysti tottelevilla ja oma-aloitteisilla sotilailla. Silla suomihan voitti molemmat sodat. Me olemme vielä täällä, maailmalla, ilman veteraaneja emme olisi.

Ruotsalaisethan pelastivat jatkosodassa "koko suomen", tienhaaran taistelussa. Siitä on tehty pikkuisen epäonnistunut elokuvakin. Olivat hekin tarpeen ja hienoja miehiä! siinä missä kaikki muutkin ,siellä jossakin...

Sotahistoriallinen Aikakauskirja 15, 1996

- Stig Roudasmaa: Teräskypärä Suomen puolustusvoimissa s. 7

- Martti Peltonen: Keskustelu ilmavoimista 1920- ja 1930-luvuilla s. 67

- J. O. Hannula: "Summan läpimurto" s. 121

http://www.sshs.fi/aikakauskirja/aikakauskirjat 1-15 digitoidut/

http://www.sshs.fi/binary/file/-/id/44/fid/436/

ranta ruotsalaiset kävi erillissotaa talvisodassa, ja jatkosodassa. omin säännöin. sodan jälkeen ei ruotsalaiset alueet jakaneet maata karjalan siirtolaisille. ja se folktingetin ajama erillissota on jatkunut näihin päiviin, on kiintiöitä opiskelemaan ja etu kiintiöitä kielen perusteella. rantaruotsalaiset eivät siis ole kotoutuneet suomeen, vaan nytkin yrittävät suosia vaikka afrikan turisti väkeä, tms, huuhaa mamu ideologiaa, suomen tuhoksi.

Ruotsalaisten karkuruuden todistavat myös Summassa taistelleet venäläiset. Vuosi-pari sitten nähtiin TV:ssä venäläinen dokumentti talvisodasta ja Summan läpimurtotaistelusta. Siinä venäläiset kertoivat läpimurtotaistelun kestäneen vain n. puoli tuntia, ja eteneminen oli lähinnä paraatimarssia.

- J. O. Hannula: "Summan läpimurto" s. 121

http://www.sshs.fi/aikakauskirja/aikakauskirjat 1-15 digitoidut/

http://www.sshs.fi/binary/file/-/id/44/fid/436/

Luin Antti Juutilaisen kirjoittaman johdannon tuohon Suomen Sotahistoriallisen seuran Aikakausikirjassa nro 15 julkaistuun J.O. Hannulan kirjoittamaan Summan läpimurto -juttuun eli selostus nro: 21 joka oli julkaistu 23.5.1940-

Se on kirjoitettu "samalla otteella" kuin Suomen ruotsalaisten sotahistoriasta kertova Antti Juutilaisen kirjoittaman kirja Rinta rinnan.

Juutilainen, Antti: Rinta rinnan. Suomenruotsalaisten joukkojen sotatiet 1939-1944. WSOY. Juva 1997

Antti Juutilaisen Juutilaisen Rinta rinnan -kirjassa sanotaan kuinka suomenkielisille suomalaisille täytyy kertoa ERI tavalla ruotsinkielisten sodasta. Pelkät käännökset esim. Lars Stenströmin Krigsvägar -kirjasta ei tule kysymykseenkään.

Miksiköhän EI?

Kirjassa on astian makua aika lailla sen esipuheesta alkaen. Kukas muuten rahoittikaan kirjan kirjoittamisen? Siinähän sanotaan kuin suomenkielisille suomalaisille täytyy kertoa eri tavalla ruotsinkielisten sodasta. Pelkät käännökset esim. Lars Stenströmin Krigsvägar -kirjasta ei tule kysymykseenkään. Miksiköhän EI? Hanketta näyttää kirjan johdannon mukaan rahoittaneen veteraanit. Veikkaisinpa heidän olleen suomenruotsalaisia veteraaneja... Sivulla 15 sanotaan näin: "Haluan ilmaista myös kiitollisuuteni niille veteraaneille, jotka ovat tukeneet hankkeen taloutta." Neuvotkin teokseen näyttää tulleen samalta taholta. Stenströmin tutkimus ja teos on ollut materiaalina ja Bror-Erik Sahlsted yhtenä monista on ollut "vaalimassa taimea", kuten Rinta rinnan -kirjan johdannossakin sanotaan. Professori Göran Stjernschantz näyttäisi antaneen "teoksen rakenteeseen puuttuvia arvokkaita ohjeita" Sen lauluja laulat, jonka leipää syöt. Se on vanha viisaus!

Krigsvägar Lars Stenström Sidottu. Söderström 2006. ISBN 9515224306 / 951-52-2430-6 EAN 9789515224309

Loppuun muutama fakta samaisesta aiheesta:

1) Kenen lohkolla Summa murtui 1940?

Vastaus: Lindmanin pataljoonan lohkolla.

2) Kuka teki elokuvan suomenruotsalaisten sodasta?

Vastaus: Lindman.

3) Mitä sanoi Lindman Ilta-Sanomissa?

Vastaus: "Ruotsinkieli on myrkkyä monille."

4) Mitä muuta Lindman sanoi?

Vastaus: "Ei kannata tehdä ruotsinkielisiä sotaelokuvia, kun kukaan ei niitä katso."

5) Mitä Lindman sitten teki?

Vastaus: Teki vieläkin kalliimman elokuvan suomenruotsalaisten ja riikinruotsalaisten säätiöiden miljoonilla aiheesta "Talitiikerit".

Kun elokuva sai murskaavat arviot Ruotsissa ja ei menestynyt ollenkaan, Åke sanoi ettei ruotsalaiset tiedä mitään sodasta, joten pitäkööt suunsa kiinni!

Tästä hyvästä Kalle-Kustaa antoi Åkelle kultaa ja mirhamia:

http://www.iltasanomat.fi/viihde/uutinen.asp?id=1461960

"Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa on myöntänyt suomalaisohjaajalle Ruotsin Pohjantähden Ritarikunnan 1. luokan Ritarimerkin."

6) Miten suomenruotsalaiset suhtautuivat karjalalaisiin evakkoihin?

Vastaus: estivät Ruotsi-kortin avulla karjalaisia evakkoja pääsemästä "pyhälle ruotsalaiselle maalle.

7) Ketkä liittoutuivat 1945 vaatimaan poliittisia puhdistuksia ja ankaria sotasyyllisyystuomioita Suomen eduskunnassa?

Vastaus: Rkp ja Skdl!

8) Oliko muista mukana?

Vastaus: No eipä juuri, muutama sossu ja pari maalaisliittolaista.

9) Miksi kolmen eri tutkimuksen mukaan suomalaiset nuoret pitävät suomenruotsalaisia epäisänmaallisina?

Vastaus: eiköhän se ala olla itsestään selvää muillekin (Folkting 1997, CIVIC-tutkimus 2000, Virrankoski 2004).

10) Voiko noilla eväillä odottaa pakkoruotsittajilta muuta kuin herjaa ja solvauksia?

Vastaus: Eipä tietenkään. Kun faktat puuttuvat, niin vain henkilökohtaisuudet jäävät.

LEHDISTÖKATSAUKSET: MAALISKUU 1945

http://agricola.utu.fi/cgi-bin/lehtikats.cgi?ty=2&txt=194503

7.3. 4000-5000 suomalaista saa kehotuksen palata Ruotsista kotimaahansa. Niihin kuuluvat sotilaskarkurit, metsätyöläiset ja rouvat.

Kirjallisuutta:

Andersen, Matts: Flykten västerut. (Sahlgren Förlag 1987.)

Juutilainen, Antti: Rinta rinnan. Suomenruotsalaisten joukkojen sotatiet 1939-1944. WSOY. Juva 1997 . 250 s.

Kulomaa, Jukka: Käpykaartiin? 1941-1944. Sotilaskarkuruus Suomen armeijassa jatkosodan aikana. Väitöskirja 1995.

Rundt, Dennis: Munsalaradikalismen: En studie i politisk mobilisering och etablering. Åbo Akademis förlag, Åbo 1992. ISBN 952-9616-17-1.

Salminen, Esko: Propaganda rintamajoukoissa 1941-1944. Otava 1976, ISBN 951-1-02303-9 nid 951-1-020304 sid.

Smedjebacka, Helge: Jääkärikenraalin elämä. Suomentanut Matti Kettunen. F. U. Fagernäs 1894-1980

Sotatieteen laitos: Suomen sota 1941-1945.

Stenström, Lars: Krigsvägar. 1997.

Tasala, Markku: Kolarin metsäkaartin jatkosota ja rauha. Oulu Pohjoinen, 2000 (Jyväskylä: Gummerus) 295 s.ISBN 951-749-341-X, sid.

Uppslagsverket Finland (1983).

http://fi.wikipedia.org/wiki/Munsalalaisuus

Eiry, suomalaisten sotaveteraanien ylläpitämä sivusto, kertoo asiasta näin:

Virallisen sotahistorian "Talvisodan historia" kertomaa.

Talvisodassa joulukuun 23. päivän hyökkäyksessä Kannaksen ainoa ruotsikielinen yksikkö (pataljoona) kääntyi annetusta suunnasta 90 astetta ja joutui taisteluun rinnalla etenevän suomalaisen joukon kanssa. Oman selityksensä mukaan se joutui ylivoimaisen vihollisen sivustahyökkäyksen kohteeksi ja palasi takaisin vajaan tunnin kuluttua. (Sotatieteen laitos Sotahistorian toimisto: Talvisodan historia, osa 2, s. 74. WSOY 1991.)

Suomalaiset joukot jatkoivat hyökkäystä 8 tuntia ja alkoivat vetäytyä vasta ylemmän johdon käskystä. Tämän jälkeen suomenruotsalaisille ei enää hyökkäystehtävää annettu.

Summassa Lähteen lohkolla suomalainen pataljoona oli pitänyt asemansa tammikuun alusta lähtien. Vastaiskuilla se oli karkottanut asemiin murtautuneen vihollisen. Yöllä 8.--9. helmikuuta pataljoonan rippeet luovutti asemat tuoreelle ruotsinkieliselle pataljoonalle, joka seuraavana päivänä pakeni asemista ja jätti ne viholliselle. Näin murtui pääpuolustuslinja. (Talvisodan historia, osa 2. s. 138.)

Kulunut suomalainen pataljoona naapurilohkolla joutui samanlaisen painostuksen kohteeksi, mutta piti asemansa vielä neljä vuorokautta torjuen ruotsalaisten pakenemisesta johtuneen sivustauhankin. Se jätti asemansa vasta ylemmän johdon käskystä.

Ruotsinkielisille ei enää tämän jälkeen voitu antaa vastuullista puolustustehtävääkään, selviää talvisodan historiasta.

Lue lisää:
http://www.sci.fi/~eiry/ruotsinkielisia.html

Summan ratkaisutaistelun vuosipäivä lähestyy. Jokohan olisi aika kertoa ruotsalaisten karkuruudesta ja sotapetturuudesta laajemmalti suurellekin yleisölle, esim. Ylen TV-kanavilla?

..ihan turhaa. Suomessa ei oolla tehty yhtään hyvää sotaelokuvaa. Talvisota elokuva oli naurettava tekele ja tuntematon sotilas on ainoastaan katsottavan arvoinen, kun kirja on niin hyvä. Teksi on mukaansa tempaisevaa.
Mutta on monia asioita jotka olisi hyvä elokuvissa esittää.
Tuolla palstalla missä keskustellaan punakapinasta ja sisällisodasta on yksi syy. Ihmiset on uskoteltu uskomaan valheita historiallisia vääryyksiä..elokuvilla saadaan asioita kansan tajuntaan..

Minne jäi Taipaleen sankarit? Entäs Tolvajärven, Sallan tai Kuhmon urhot? Viipurista, Lemetistä ja Pitkärannasta puhumattakaan.

Minne jäi Taipaleen sankarit tuossa Pienet kukkivat kummut -laulussa, vai onko sittenkin niin kuin Pekka Parikan Talvisotaelokuvassa sanottiin eräässä junakohtauksessa. Siinähän näyttelijä Taneli Mäkelä sanoi repliikissään, että kaikki Taipaleen sankarit ovat kaatuneet! Talvisota -elokuvahan perustui Antti Tuurin samannimiseen romaaniin vuodelta 1984.

Pienet kukkivat kummut. Säv. ja san. Ragnar Nyholm, sov. Eero Lindroos (= Eero Lauresalo).

Pienet kukkivat kummut syntyi säveltäjä Ragnar Nyholmin käytyä katsomassa Talvisodan sankarihautoja. Levyn soittamista rajoitettiin Jatkosodan aikana, koska se palautti liikaa ikäviä asioita kuulijoiden mieliin.

Pienet kukkivat kummut -laulu kertoo hyvin tunnelmista Talvisodan jälkeen.

Tässä pieni pätkä:

"Kotimökillä äiti jo niin väsynyt, mitä aatelleekaan siellä nyt,

on surusta hiuksensa harmaantuneet ja silmissä kyynelten veet.

Vain kukkivat kummut nuo kalmistojen,

lie kaikki mi jäljellä on.

Siel lepäävät sankarit Suomussalmen,

Summan Raatteen ja Kollaanjoen.

Vaan vapaaksi maaksi he Suomemme loi on muistossa kumpujen yö,

ei unhoittua muistot nuo talviset voi, ei poikaimme sankari työt."


Iskelmät sodassa – Pienet kukkivat kummut, es. Georg Malmstén

Kuuntele itse tuo koskettava laulu:

https://www.youtube.com/watch?v=ZCW27QZMmMU


http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=5&ag=82&t=535&a=3017

Luultavasti kaikki Talvisodan kunniankentät eivät mahtuneet mukaan sanoituksellisista syistä.

Taustatietoa sille, että ruotsalaiset pyrkivät nykyisin kirjoissa ja elokuvissa vääristelemään itselleen epämieluista ja hävettävää historiatietoa, löytyy suomalaisten sotaveteraanien ylläpitämältä eiry-sivustolta:

" Suomenruotsalaiset eivät hyväksy virallisen sotahistorian tietoja, vaan ovat perustaneet "projektiryhmän" kirjoittamaan mieleisensä selvityksen ruotsinkielisten joukkojen toiminnasta sodissamme. Ryhmä määrittelee tehtäväkseen osoittaa, että suomenruotsalaiset ovat sotineet "vähintään yhtä uhrautuvin mielin, kuin kaikki muutkin". (Sotaveteraani 28.9.93.) He haluavat kirjoittaa historiaa Kustaa II Aadolfin ohjeen mukaisesti.

Ryhmään kuuluvat Lars Stenström, Carl-Fredrik Meinander, Bror-Erik Sahlstedt, Göran Stjernschantz ja Nils Nykvist.

Epäilemättä siitä tulee selvitys, jonka mukaan suomenruotsalaiset ovat olleet vähintään yhtä hyviä kuin alempirotuiset suomalaiset."

Lue lisää:

http://www.saunalahti.fi/~eiry/eiry004.html

työnnetty asemistaan kielestä riippumatta. Sellainen oli voima vastassa.

Veti sillon vaan deekua.

NLn antama massiivinen aseapu pienelle sotaa käyvälle Suomelle oli vertaansa vailla.

Asetoimitukset tehtiin, kaikista vaikeuksista välittämättä ja esteistä piittaamatta, suoraan paikan päälle. 1. asetoimitus tapahtui jo joulukuussa 1939 Tolvajärvellä. Jatkoa seurasi heti perään Suomussalmella alkuvuodesta 1940. Tämä toimituskäytäntö alkoi siis 1939-1940 vuodenvaihteessa jatkuen reilun vuoden keskeytyksen jälkeen, kesäkuun lopulta 1941 aina elokuun puoliväliin 1944 saakka. Onkin siis ihme että aikoinaan Tykistömuseolla näyttelyn avajaisissa vieraillut Neuvostoliiton sotilasasiamies hermostui ja vaati näytteillepanoon muutoksia sanoen, ettei Nl ole koskaan "menettänyt" tuollaista määrää tykkejä Suomelle. Kas kun hän ei käyttänyt sanaa toimittanut! Asiasta nousi ihan diplomaattinen jupakka ja niin oli Tykistömuseon esittelyvihkosta oli yliviivattava nuo "valheet" ja sen uudemmassa painoksessa kerrottiinkin jo puhdasta "Pravdaa". Tiettävästi esillepanoakin muutettiin hieman. Tuo episodi kerrotaan Suomen Kenttätykistön historiiikissa siinä osassa, jossa käsitellään Tykistömuseon perustamista ja -vaiheita.

Talvisodan aikana kiväärejä reilu 25 000, konetuliaseita noin 2 500, pst-tykkejä 123, kranaatinheittimiä 94, kenttäkanuunoita 89, haupitseja 49. Lisäksi suuret määrät ajoneuvoja, sadoittain hevosia, kymmeniä panssarivaunuja, ampuatarvikkeita, pistooleja, automaattikivääreitä sekä mm soittimia, lippuja ja valistuskirjallisuutta.

Jatkosodassa luvut moninkertaistuivat. Pelkästään Porlammin motista saatiin 2-3 divisioonan varustus.

Tykistömuseo kertoo kappaleen karua historiaa

http://www.turunsanomat.fi/ajassa/?ts=1,3:1007:0:0,4:7:0:1:2000-04-03,104:7:44443,1:0:0:0:0:0:

"Museon yli 90 tykin kokoelma on kansainvälisesti arvioiden huomattava. Venäläisten tykkien kokoelma on laajin Venäjän ulkopuolella oleva, Vilhu lisää."

"Museon kokoelmissa on monia harvinaisuuksia johtuen kenttätykistömme kaluston hankkimistavasta. Jatkosodan päätyttyä oli kenttätykistömme käytössä satakunta erilaista tykkiä kaikkiaan 3 000 kappaletta. Näistä puolet oli vallattu Venäjän tykistöltä kolmessa eri sodassa."

http://www.axishistory.com/index.php?id=4098

Saksan suorittamat materiaalitoimitukset Suomelle oli toki nekin merkittävät, mutta monipuolisuudessaan eivät läheskään samaa luokkaa ja toimitukset tapahtuivat yleensä vain Suomen satamiin saakka.

http://www.axishistory.com/index.php?id=3254

Tärkein apu tulikin idästä ja ei siis ihme että aikoinaan Tykistömuseolla näyttelyn avajaisisssa vieraillut Neuvostoliiton sotilasasiamies hermostui ja vaati näytteillepanoon muutoksia sanoen, ettei Nl ole koskaan menettänyt tuollaista määrää tykkejä Suomelle. Asiasta nousi ihan diplomaattinen jupakka ja niin oli Tykistömuseon esittelyvihkosta oli yliviivattava nuo "valheet" ja sen uudemmassa painoksessa kerrottiinkin jo puhdasta "Pravdaa". Tiettävästi esillepanoakin muutettiin hieman.

http://keskustelu.suomi24.fi/node/6601619#comment-34656963

---

Saariin aseita joka puolelta...

Muistakaahan se tosiasia, että Pääpuolustusasema murtui ruotsinkielisen pataljoonan kohdalta. Se on totuus. Olkoon syy mikä tahansa.

Tänä yönä tasan 76 vuotta sitten, 8-9.2.1940, Kapteeni Arthur "Wiking" Lindmanin komentama suomenruotsalainen pataljoona (II/JR 9 ) meni asemiin Summan Lähteen lohkolle, ja vapautti sieltä lähes loppuunammutun everstiluutnantti Erik "Eki" Oksasen komentaman suomalaisen pataljoonan (I/JR 8) taakse reserviksi ja huilaamaan ja täydentymään.

Oksasen vielä hengissä olevat miehet olivat mielissään; kivoja noi ruotsalaiset kun tulivat jeesaamaan, saadaan hetki hengähtää ja ehkä nukkuakin...

Kuvitelkaa, juuri tällä hetkellä, tasan 76 vuotta sitten, ruotsalaiset hiipivät hiljaa Lähteen lohkon asemiin, ja suomalaiset yhtä hiljaa taakse lepäämään...

Nyt, 76 vuotta sitten, Lindmanin ruotsalaiset ovat Lähteen asemissa tutustumassa ja kotoutumassa niihin. Miljoonabunkkerin taakse on tänään rakennettu hieno lumiukko! Oksasen porukka lepäilee reservissä.

Ei se ihan noin mennyt. Eki Oksasen "Summan miehet" -kirjasta selviää, että tarkalleen, että pataljoonien vaihto Lähteen lohkolla tapahtui kahden päivän aikana, pienissä erissä, tukikohta kerrallaan, niin etteivät venäläiset huomaisi. Vaihto alkoi siis 8-9. päivien välisenä yönä. Oksasen pataljoonalla oli rintamavastuu 10.2. kello 20 asti, eli vastuu siirtyi Lindmanin ruotsalaispataljoonalle 76 vuotta ja 40 minuuttia sitten!

76 vuotta sitten tämä yö oli suhteellisen rauhallinen Lähteen lohkolla. Ruotsalaiset nukkuivat bunkkereissa ja korsuissa, mutta suomalaiset pioneerit korjasivat päivän aikana rikkiammuttuja esteitä linjojen edessä aamuyöhön kello kolmeen asti.

Talvisodan ratkaisevin taistelu käytiin kyllä ihan Suomen hallituksen kabineteissa
maaliskuussa 1940. Rauha voitti :)

Mutta takaisin siihen ratkaisutaisteluun. Rintamavastuu oli siis siirtynyt ruotsalaisille 10.2. kello 20. Seuraavana aamuna, sunnuntaina 11.2., usva hälvenee, pakkasta on alle 20 astetta, ja päivästä näyttää tulevan kirkas, otollinen suomalaislinjoja terrorisoiville vihollislentäjille. Kello 8.40 alkaa venäläisten tykistö- ja korohorokeskitys, Sormenpään tukikohdassa olevat puolustajat poistuvat asemistaan bunkkerin suojaan. Venäläiset täyttävät nopeasti tyhjennetyt asemat. Vähän ennen kello 10:tä suomalaiset onnistuvat - rikkiammutuista tapsiyhteyksistä huolimatta - tilaamaan lyhyen mutta tehokkaan tykkituli-iskun Sormen tukikohtaan, mikä pysäyttää venäläisten etenemisen sormenvarren asemiin. Sulku ammutaan myös Lassiin Suomi-tukikohdan eteen , ja vielä kerran Sormeen 10.30 ja Lassiin 10.57. Vihollisen jatkuva tykistötuli siirtyy tukilinjoille päin, mikä enteilee hyökkäystä...

Kello 11.30 mennessä venäläiset arvelevat ampuneensa suomalaisten etuvarustukset rikki ja lamaannuttaneensa puolustajat. Panssarit vyöryvät esiin ja ampuvat suomalaisasemia. Venäläisen jalkaväen etujoukot ovat edenneet jo kivisten panssariesteiden taakse. Vihollisen jakaväki alkaa työntyä esiin ruskeina massoina, ilman lukipukuja. Panssarit etenevät nopeammin ja jalkaväki jää niistä jälkeen. Panssarit saavat häärätä vapaasti. Pst-tykit on ammuttu rikki, ja kasapanos- ja polttopullomiehiä ei näy mailla halmeilla. Mutta outoa on, että jalkaväkikin saa edetä ilman suurempia vastalauseita, kk-tulta kaivattaisiin! Yllättäen selviää, että II/JR9:n kk-miehet lymyilevät korsuissaan, eivätkä uskalla mennä aseilleen!

A. Ivanov kertoo: "Tykistövalmistelu ei ole vielä päättynyt, kun tankit lähtevät liikkeelle lähtökynnyksistään." ... "Puolen tunnin kuluttua hyökkäyksen alkamisesta tämän kukkulan (65.5 = "Poppius"-bunkkerin paikka) keskusbunkkerin ylle kohosi punainen lippu." ... "Iltaan mennessä (123.) divisioona oli edennyt puolitoista kilometriä, ottanut haltuunsa 8 bunkkeria ja 20 korsua ja vallannut vihollisen tärkeät tukikohdat."

Komissaari Gaglojevin mukaan aikaa kului vain 25 minuuttia, kun taistelu ratkesi.

Oksasen kirjassa mainitaan useassa yhteydessä, että ruotsalaiset puolustajat lymyilivät täysin toimintakyvyttöminä bunkkereissaan ja korsuissaan!

Näin siis Kannaksella 76 vuotta sitten.

Loppu hyvin kaikki hyvin. Neuvostoliitto miehitti välittömästi Hangon ja luovutti Viipurin myös. Alkoi uusi valmistautuminen jatkosotaan Aadolf Hitlerin rinnalla tuhosin seurauksin Suomelle myös.

Suomen ruotsalaiset saivat Kyrkslättinsä takaisin 1956 ryssiltä. Suomi oli jo kertaalleen korvannut heille tämän menetyksen.

76 vuotta sitten Lindman ihmetteli tapahtunutta 70 mieheen kutistuneen "pataljoonansa" kanssa Tukilinjan tuntumassa. Torsu-bunkkerista antautui 29 vangiksi...

Oksanen: Summan miehet

Toinen "piilopaikka" oli RaskPston korsu 2 km etulinjasta taakse, jossa tykkimiehet piileskeli. Sinne jäivät kun iivana posautti korsun kasaan 1941 korsu tutkittiin ja parikymmentä ruumista kainettiin pois. Paikka tunnetaan Summan surmankorsuna ja siitä on tehty samanniminen kirja. Porukalta jä 10 japanilaista haupitsia naapurin saaliiksi.

Summan surmankorsu ja japanilaishaupitsien kohtalot

http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?t=1048

Summan surmankorsu ja Miljoonalinnakkeen tuho -kirjasta lainaus:

Sivulta 7 suora lainaus kirjoitusvirheineen: "Viisi vaunua ajoi klo 15 tienoilla tukilinjasta kahden kilometrin päässä olleen Rask Psto 2:n tuliasemiin. Tykkimiehet yrittivät epätoivoisesti saada raskaita haupitsejaan suorasuuntausammuntaan, mutta miesvoimin se ei onnistunut, ja vaunut pakottivat tykkimiehet vetäytymään niin nopeasti, että koko patteriston tykkikalusto jäi viholliselle. Osa miehistä turvautui Lisa -korsuun, jonka vihollinen piiritti. Kun suomalaiset eivät antautuneet, venäläiset räjäyttivät korsun 14. päivänä. Korsussa kaatui 32 sotilasta, suurin osa Rask Psto 2:n ruotsinkielisiä miehiä. He olivat kotoisin Pohjanmaalta, pääosin Larsmon-Luodon ja Öjan pitäjistä, joista johtunen patterikin oli saanut miesten keskuudessa Larsmo-Öja-patteri -nimen."

Kirjassa on tarkka kuvaus korsun kaivauksista sivuilla 113-126 

Eräs korsuun jääneistä 32:sta miehestä oli sivari Kjell Westön ukki. Näin siis tuon Summan surmankorsu -kirjan mukaan.

Sotapäiväkirjojen sivut Summan murtumisesta.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=23719001

Selaa molempiin suuntiin...

Öhquist kirjoittaa mitä suomenruotsalaisten juoksentelusta seurasi, mutta hän ei mainitse kyseessä olleen juuri suomenruotsalaisen pataljoonan. Itse läpimurrosta kertovassa kohdassa ei mainita sanallakaan ruotsinkielisiä joukkoja. Miksikähän ei? No kirjoittaja itse oli niin hurri kuin vain voi olla ja tuo suomenkielinen teoskin on suomennettu ruotsin kielisestä alkuperäiskäsikirjoituksesta!

Näin siis Harald Öhquist kirjoittaa Mannerheim -linjan menetyksen syistä sivulla 198 Summan murtumisen tapahtumia käsitellessään:

Päivä on 11.2.1940 ja juttu kuuluu näin:

"Niinkuin omista muistiinpanoistani käy selville, en itse saanut päivän mittaan tietää paljonkaan enemmän kuin että Lähteen kaistalla oli etulinja suurimmaksi osaksi menetetty ja sisäänmurto saatu pysäytetyksi vasta tukilinjaan. Kun se, mitä siellä silloin tapahtui, joutui olemaan lähimpänä syynä siihen, että Mannerheimlinjasta luovuttiin koko matkalla merestä Muolaanjärveen -, se kivi, joka pani koko maanvieremän liikkeelle -,

Öhquist Harald Talvisota minun näkökulmastani

WSOY, 1949, 404 15 liitekarttaa 1.p

Alkuperäisteos:

Öhquist Harald: Vinterkriget 1939-1940 ur min synvinkel

Söderströms, 1949, 391 s. 1.p

Ruotsalaiset militaristit kokoontuvat kesällä Porvooseen juhlimaan karkaamistaan Lähteen lohkolta:

http://keskustelu.suomi24.fi/t/14144826/bevaringar-fran-hela-svenskfinland-samlas-i-borga-

"Oksasen kirjassa mainitaan useassa yhteydessä, että ruotsalaiset puolustajat lymyilivät täysin toimintakyvyttöminä bunkkereissaan ja korsuissaan!

Näin siis Kannaksella 76 vuotta sitten."

Samoin Lindman hortoili etsien juoksijoitaan. Lopulta sai n. 70 kokoon.

》Ainoa asia mikä ihmetyttää on se, että yli 2-3 km etulinjan takana tykistön asemissa olevasta korsusta ei päästy karkuun kun alueella ajeli muutama venäläisten panssarivaunu. Toki yksi vaunu oli korsun katolla asemissa. Miksi korsusta ei yritettykään päästä pois? Ei vaikka kaikilla löydettäessä oli lumipuvut päällään ja useilla kypärätkin vielä päässä, eli taisteluvatustuksessa oltiin ja korsussa oli peräti 2 sisään/uloskäyntiä. Oliko syynä se, ettei miehillä ollut lainkaan aseistusta, siis kivääreitä. (s.126) Kun heidät lopulta kaivettiin esiin 1941 syyskuussa, vain muutama pistooli löydettiin joiltakin.


Summan surmankorsu ja Miljoonalinnakkeen tuho Vakka-Suomen Suojeluskuntien Perinneyhdistys ry, kuv. 220 s.《

Samaan aikaan suomalaist MIEHET tuhosivat polttopulloin panssareita ja yrittivät pitää jalkaryssiä kurissa Tukilinjalla.

Vakka-Suomen veteraaneja tapahtuma kiinnosti, koska JR 13 joutui selvittelemään rantahurrien tekemättäjättämisiä. Talvisodan JR 13 oli koottu sen seudun miehistä. Jatkosodan JR 13 oli näitä samoja Vaasan seudun ruotsinkielisiä.

"Niinhän surullisenkuuluisat "talitiikeritkin" tekivät; heittivät raskaat aseensa suohon!"

Älä päästele suustasi sammakoita! Mahtoi olla ylen kevyt "raskas ase" kun kerran HEITETÄÄN suohon!?

Onneksi Tali-Ihantalassa löytyi riittävä määrä MIEHIÄ ps-nyrkkien ja kauhujen varteen ja maastoon jäi kymmeniä venäläiiä ps-vaunuja. Tämä ja tykistön keskitetty käyttö veivät mehut pois Joosepin iskudivisioonilta!

"Älä päästele suustasi sammakoita! Mahtoi olla ylen kevyt "raskas ase" kun kerran HEITETÄÄN suohon!?"

Pataljoonan raskas aseistus käsittää mm. raskaat konekiväärit (Maxim) , kevyet kranaatinheittimet (80 mm) ja pst-kiväärit (norsupyssy 20 mm).

Noin viikon kuluttua on talvisodan loppumisen vuosipäivä. Silloin on aina syytä muistutttta mieleen, miksi Kannas murtui, ja kuka sieltä juoksi karkuun.

Tasan tänään, 76 vuotta sitten, loppui talvisota. Rauhanehdot olivat turhan kovat, koska ruotsalaiset olivat juosseet karkuun rintamalta ja siten romahduttaneet Mannerheim-linjan.

Tannerin puhe Talvisodan loputtua. Kuuntele kuinka tylysti hän haukkui Ruotsin!

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/tannerin-radiopuhe-talvisodan-rauhan-ehdoista

Mannerheim sohaisi myöskin Ruotsia päiväkäskyssään.

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/03/11/mannerheimin-paivakasky-talvisodan-paatyttya

"Valitettavasti ei suuriarvoista lupausta avusta, minkä Länsivallat antoivat, voitu toteuttaa, kun naapurimme itsestään huolehtien kielsivät joukoilta oikeuden läpikulkuun."

Ruotsin kavalan lehdistön takia Saksasta Talvisodan ensipäivinä lukkoon lyöty 54 kpl:een 105 mm haupitsikauppa 54 000 ammuksineen peruuntui NL:n saatua tiedon asiasta! Tästä kerrotaan sivulla 527.

Suomen Kenttätykistön historia, osa 2, sivut 529 - 532


Entäs Ruotsista saadut kranaatit? Tahallaan vetkuttivat niin kauan, etteivät ne sotaan ehtineet...

Talvisodan historia 1-4, osa 4, s. 302-304 kertoo tapahtuneesta näin:

s. 302 taulukossa lukee huomautuskohdassa 8 näin: "Maaliskussa saatiin 157 700"

Ja sitten sivulla 304 lukeekin näin: "Onneksi ulkomailta saapui maaliskuun alussa 157 000 laukausta, mutta niistäkin sytyttimet saapuivat vasta 12.3, koska ne oli kuormattu eri vaunuihin kuin kranaatit ja niiden lähettäminen oli myöhästynyt."

Aiheesta lisää: Katso erityisesti kommenttiosuudet!

Miten Ruotsi Talvisodan voitti I

http://kemppinen.blogspot.com/2012/03/miten-ruotsi-talvisodan-voitti-i.html

Miten Ruotsi voitti Talvisodan II

http://kemppinen.blogspot.com/2012/03/miten-ruotsi-voitti-talvisodan-ii.html


Pakoon Ruotsiin

http://kemppinen.blogspot.com/2011/09/pakoon-ruotsiin.html


Ruotsin puolueettomuus

http://kemppinen.blogspot.com/2011/09/ruotsin-puolueettomuus.html


Ruotsalaiset vapaaehtoiset Suomessa 1940


http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=10&t=4261


Ruotsi, SKF kuulalaakerit, juutalaisten hammaskulta ja Kuka hyötyi Hitleristä

http://www.kristitynfoorumi.fi/hitlerintuki.htm

Yrittäkääpä nyt hyvät "sotahistorioitsijat" muistaa, että sotien nimet kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella, jopa talvisodankin nimi!

Yrittäkääpä muistaa myös se, että Suomi ei edes pyytänyt Iso-Britannialta tai Ranskalta apua talvisodassa. Apua ei tullut, kun sitä ei ollut pyydettykään.

Miksei pyydetty? Tähän kysymykseen on vastannut hyvin Heikki Ylikangas. - Koska Suomi halusi olla jatkossa Saksan kumppani ja turvata sillä itsenäisyytensä.

Viisas ratkaisu. Avunpyyntö länsimaihin olisi vienyt Suomen toiselle puolelle rintamaa maailmansodassa, siis sille puolelle, jolla Neuvostoliitto myöhemmin oli. Mikäköhän olisi länsimaiden vaatimus Suomelle Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon 1941, jos Suomi olisi ollut Iso-Britannian kumppanina eikä Saksan? - Antakaa kaikkea mahdollista tukea Neuvostoliiton puolutussodalle. Siinä olisi Suomen itsenäisyys mennyt.

Mielenkiintoinen kysymys iski mieleen: miten suomalaisten tappiovauhti muuttui kun Mannerheim-linja murtui ruotsalaistemme juostua sieltä karkuun? Luulisi, että sillä oli suuri vaikutus, kun kaivetut asemat, olivatpa ne miten hyviä tai huonoja hyvänsä, piti jättää, ja siirtyä liikkuvaan, suojattomampaan puolustukseen. Eli montako menetettyä suomalaishenkeä voidaan suoraan laskea ruotsalaisten törkeän sotapetturuuden seuraukseksi?

Paljon meni. Siitä pahasta meillä on pakkoruotsi palkkana. Ruotsalaisuuden ies.

Mistään et löydä tietoa montako Suomen ruotsalaista kaatui Summan murtumispäivänä Lindmanin pataljoonasta. Puhutaan vaan suurista tappioista.

Summan taisteluissa helmikuun alussa 1940 yksi ruotsalainen kuulemma jouduttiin poistamaan päiväksi muonavahvuudesta ähkyn vuoksi, kun hän oli urhealla taaksepäin hyökkäyksellään vallannut suomalaisen kenttäkeittiön ja ahminut liikaa makkarakeittoa niin ettei suomalaisille jäänyt kuin vähän lientä.