Kiihkeä nuori lempi

Tapasimme sattumalta kotibileissä. Illan loputtua hän oli vienyt sydämeni.

En tuntenut juhlista ketään ja kaverini, jonka seurassa olin paikalle tullut, oli kadonnut vieraiden sekaan jo hyvän aikaa sitten. Tyydyin istumaan sohvalla puheensorinan täyttämässä huoneessa ja siemailin hiljalleen viinilasistani. Alkoholi ei maistunut ja ehdin jo melkein katua, että olin lähtenyt kaverini matkaan Talo oli täynnä ihmisiä, jotka nauroivat ja jutustelivat keskenään, kaatoivat itselleen aina vain lisää ja tutustuivat helposti toisiinsa. Heidän seurassaan tunsin itseni tuolloin jostain syystä jotenkin yksinäiseksi.

“Tämä ei ole minun iltani”, ajattelin ja olin jo melkein nousta lähteäkseni, kun huomasin jonkun katsovan minua huoneen perältä. Olin nähnyt tytön jo aikaisemmin illalla, ja hän oli jo silloinkin ollut yksinään. En tiennyt hänen nimeään, mutta hän näytti mukavalta, söpöstä puhumattakaan. Tuijotimme toisiamme hetken. Sitten hän hymyili. Vastasin hänen hymyynsä.

Ennen kuin olin ehdin edes ajatella mitään, hän oli kävellyt huoneen poikki ja istunut viereeni sohvalle.

“Moi. Sori, jos häiritsen, mutta sulla näyttä olevan yhtä tylsää kuin mullakin”, tyttö sanoi ja hymyili tietäväistä hymyä.

“Et todellakaan häiritse. Säkään et erityisesti näytä olevan juhlatuulella, jos saan sanoa”, vastasin ja ojensin hänelle lasiani. “Viiniä?”

“Kiitos.” Hän otti muutaman kulauksen ja palautti lasin. “Ei se juhlatuulesta johdu, vaan vääristä ihmisistä,” hän totesi ja sitten ja ojensi kätensä. “Mä olen Saara.”

“Hauska tutustua, Saara. Minä olen Aki.”

Kättelimme pitkään, hetken verran liian pitkään, ja purskahdimme molemmat nauramaan ilman mitään järkevää syytä. En tiedä, johtuiko se viinistä vai Saaran tummanruskeista silmistä, mutta tunsin itseni vapautuneeksi ensimmäistä kertaa sinä iltana.

Saara oli kaunis. Todella kaunis. Hänellä oli lyhyeksi leikattu musta polkkatukka ja kirkkaanpunaiset huulet, sekä voimakkaat, mutta ystävälliset kasvojenpiirteet. Poskissa oli pisamia. Yllään hänellä oli tummansiniset farkut ja löysä punainen kauluspaita. Vaatteet sopivat hänelle kuin nakutettuina, jopa löysä paita tuntui vain tuovan hänen kiinteää vartaloaan paremmin esiin.

Parasta oli hänen hymynsä. Sillä hymyllä olisi voinut sulattaa jäävuoren.

Saara oli myös todella hauska. Aika tuntui kuluvan nopeasti, kun istuimme juttelemassa ja tyhjentämässä mukanani tuomaa viinitonkkaa. Puhuimme kaikesta mahdollisesta, useimpien ihmisten ärsyttävyydestä, musiikista, tulevaisuuden epävarmuudesta. Olimme molemmat lukion kolmannella ja aikeissa kirjoittaa kevään aikana ylioppilaiksi. Kumpikaan ei tiennyt, mitä menisi opiskelemaan. Kumpaakaan ei sinä hetkenä se juurikaan kiinnostanut.

Olimme keskustelleet jo jonkin aikaa, kun Saara kaivoi käsilaukustaan tupakka-askin.

“Otatsä?” hän kysyi ojentaen avonaista askia.

“Toki”, sanoin ja noukin itselleni yhden tupakan.

“Jes, mennään ulos röökille.”

Puikkelehdimme olohuoneeseen kerääntyneen ihmismassan läpi kohti eteistä. Siellä oli vielä enemmän ihmisiä kuin olohuoneessa. Bileet olivat alkaneet saavuttaa lakipistettään ja väkeä oli ehtinyt kerääntyä paikalle valtavasti.

“Ääh, eihän tästä pääse mihinkään”, Saara manasi. Seisoimme ahtaassa tilassa aivan kiinni toisissamme ja mietimme.

Sain idean. Alensin ääntäni hieman ja ehdotin: “Hei, entäs jos livahdetaan yläkertaan? Kai sieltä joku ikkuna löytyy, jonka voi avata.” Tiesimme molemmat, että yläkertaan meno oli kielletty. Juhlat oli järjestetty ilman vanhempien lupaa ja toiveena oli, että ihmiset käyttäytyisivät kunnolla, eivätkä sotkisi paikkoja. Eivätkä menisi yläkertaan.

Saara puri alahuultaan mietteliään näköisenä ennen kuin hänen huulensa kääntyivät kujeilevaan hymyyn ja hän nyökkäsi innostuneena. Odotimme sopivaa hetkea, kun kukaan ei seurannu mitä portaikossa tapahtui ja hipsimme hiljaa ylös.

Yläkerrassa oli pimeää. Emme halunneet herättää huomiota sytyttämällä valoja, joten etenimme hitaasti valottomassa huoneistossa. Saara otti minua kädestä kiinni.

“Sori, mä en näe mitään, niin pidän susta kiinni”, hän kuiskasi. Hänen kätensä tuntui pehmeältä. Rutistin sitä hiljaa ja se rutisti takaisin.

Hapuilimme tiemme makuuhuoneeseen, jossa oli parveke. Raotin sen ovea ja pääsimme luikahtamaan ulos. Ulkona oli kylmä ja olimme pelkissä sisävaatteissa. Poltimme tupakkamme nopeasti ja menimme heti takaisin sisään.

“Ei helvetti siellä oli kylmä”, Saara sanoi ääni väristen ja pitäen käsillä kiinni olkapäistään. “En tajunnut, että siellä oli ihan noin paha ilma.”

Silmäni olivat jo ehtineet tottua hämärään hiemaan, joten huomasin nopeasti ison parisängyn lojuvan viltin. “Haluatko lämmitellä?” kysyin ja avasin viltin...

Lue koko tarina täältä:
http://seksifantasiat.runkkareille.com/romanttinen-erotiikka/kiihkea-nuori-lempi/