Zeitgeist - aikamme henki. Onko ajalla henkeä, kuten usein ajatellaan?
Onko aikaa ylipäänsä olemassa filosofisesti eli yleisessä merkityksessä?
Ajan olemassaolo on filosofisesti mielenkiintoinen kysymys. Ei ole nimittäin lainkaan selvää että aikaa on ylipäänsä olemassa.
Missä aika voi ylipäänsä olla olemassa? Kellossa, tietysti fyysikot sanovat. Kello todistaa, että aika on todellinen - katso vaikka kuinka "aika" liikkuttaa kellon viisareita, mikä on sinällään huvittava perustelu, koska perinteinen kello kulkee pattereilla, ei ajalla.
Ok. Ollaan luovia ja käytetään mielikuvistustamme. Hävitetään kaikki keillot globaalisti, mitä ajalle tapahtuisi? Katoisiko aika kokonaan - päättyisikö
sen olemassaolo? Todennäköisesti. Kellojen tuhoaminen hävittäisin meidän ymmärtämän ajan.
Kello toki on hieno keksintö, eikö sitä kannata oikeasti tuhota. Entäpä aika ennen kellon keksimisistä? Onko aikaa ollut ennen kellon keksistä? Tuskinpa. Aika syntyi n. 3000 vuotta sitten, kun ensimmäinen aurinkokello keksittiin. Ajallisesti on mahdotonta mennä tuon ajanjakson taakse.Historiamme ei voi mennä tuon hetken taakse koska aikaa ei edes voinut olla hetkeäkään aikaisemmin olemmassa. Milloin maaimankaikkimus on saanut alkunsa on mielisairaan kysymys, koska aika alkoi vasta aurinkokellon keksimisen myötä.
Siis aika syntyi vasta kellon keksimisen myötä, kun ajan olemus osattin paikallistaa kellon viisareiden lineaariseksi (tasaväliseksi liikkeeksi). Miksi muuten aika ymmärretään lineaariseksi asiaksi, kun kerraan reaalimaailman ilmiöt ovat epälineaarisia? Miksi emme voisi keksi kelloa, joka osoittaa todellista aikaa eli epälineaarista ajan kulkua. Eikö tämä olisi hieman järkeämpää?
Ajan dimensio ymmärretään standarifyysikoiden toimesta aina väärin. Aika ei ole yksiulotteinen, vaan moniuloitteinen asia. Jos tarkastelemme mitään reaalimaailman ilmiötä aikasarjana mittauksia tai havaintoja, voimme erottaa omiksi dimensioikseen aika luoman trendi ilmiön osalta, syklisen komponentin, ilmiön kausivaihtelu-ulottuvuuden ja satunnaisvaihteluelementin. Jos ajasta voisi edes jos määrin puhua järjellisesti, tulisi puhua ajan osalta vähintään 4 dimensiosta. Miksi fyysikot eivät tätä ymmärrä?
Hieman sophistikoituneempisesti ajateltuna tiedämme nykyään, että aika on ääretön dimensinaalisesti asiana tai ilmiönä, ajassa on yhtä monta ulottuvuutta kuin on mittakaavoja tarkastella temporaalista ulottuvuutta - siis ääretön määrä. Ymmärtämällä,, niinkuin pitäisi tänä päivänä, se, että ajan dimensio ei ole yksi. vaan ääretön, voimme päästä eroon fyysikoita kuormittavasta Heisenberg-epätarkkuus- tai epävarmuus periaattesta. Mutta mitä tarkoittaa että aika on dimensionaaliltaan ääretön? Onko äärettömyyttä laikaan olemeassa. Ei ole siinä maailmassa jos elämme. Eikä aikaakaan täten ole olemassa.
Aika on kuulemma nykyään rahaa. Time is money. Eikö tässä ole jo kaksinkertainen valhe? Rahakin (kuten euro) on vain mittayksikkö. Ei mitään muuta.
Klassikot ovat kuulemma ajattomia. Mutta miksi vai klassikot - miksi ei puhua vain ajan filosofisesta olettamuudesta ja siitä, että mitään kiirettä ei oikeasti ole. Kiire, kuten aikakin, on vain illuusio.
PS. Kun katsoit ikkunastasi ulos, missä näet aikaa? Näet kyllä liikettä ja liikkeen aihettuman tilojen muutoksia, mutta missä se aika (esim. luonnassa) on? Missä, eikä tosiaan kannata uskoa mitään ennunkuin itse näkee. Olen henkilökohtaisesti ollut sokea koko elämäni ajan, mutta nyt näen.
Onko aikaa ylipäänsä olemassa filosofisesti eli yleisessä merkityksessä?
Ajan olemassaolo on filosofisesti mielenkiintoinen kysymys. Ei ole nimittäin lainkaan selvää että aikaa on ylipäänsä olemassa.
Missä aika voi ylipäänsä olla olemassa? Kellossa, tietysti fyysikot sanovat. Kello todistaa, että aika on todellinen - katso vaikka kuinka "aika" liikkuttaa kellon viisareita, mikä on sinällään huvittava perustelu, koska perinteinen kello kulkee pattereilla, ei ajalla.
Ok. Ollaan luovia ja käytetään mielikuvistustamme. Hävitetään kaikki keillot globaalisti, mitä ajalle tapahtuisi? Katoisiko aika kokonaan - päättyisikö
sen olemassaolo? Todennäköisesti. Kellojen tuhoaminen hävittäisin meidän ymmärtämän ajan.
Kello toki on hieno keksintö, eikö sitä kannata oikeasti tuhota. Entäpä aika ennen kellon keksimisistä? Onko aikaa ollut ennen kellon keksistä? Tuskinpa. Aika syntyi n. 3000 vuotta sitten, kun ensimmäinen aurinkokello keksittiin. Ajallisesti on mahdotonta mennä tuon ajanjakson taakse.Historiamme ei voi mennä tuon hetken taakse koska aikaa ei edes voinut olla hetkeäkään aikaisemmin olemmassa. Milloin maaimankaikkimus on saanut alkunsa on mielisairaan kysymys, koska aika alkoi vasta aurinkokellon keksimisen myötä.
Siis aika syntyi vasta kellon keksimisen myötä, kun ajan olemus osattin paikallistaa kellon viisareiden lineaariseksi (tasaväliseksi liikkeeksi). Miksi muuten aika ymmärretään lineaariseksi asiaksi, kun kerraan reaalimaailman ilmiöt ovat epälineaarisia? Miksi emme voisi keksi kelloa, joka osoittaa todellista aikaa eli epälineaarista ajan kulkua. Eikö tämä olisi hieman järkeämpää?
Ajan dimensio ymmärretään standarifyysikoiden toimesta aina väärin. Aika ei ole yksiulotteinen, vaan moniuloitteinen asia. Jos tarkastelemme mitään reaalimaailman ilmiötä aikasarjana mittauksia tai havaintoja, voimme erottaa omiksi dimensioikseen aika luoman trendi ilmiön osalta, syklisen komponentin, ilmiön kausivaihtelu-ulottuvuuden ja satunnaisvaihteluelementin. Jos ajasta voisi edes jos määrin puhua järjellisesti, tulisi puhua ajan osalta vähintään 4 dimensiosta. Miksi fyysikot eivät tätä ymmärrä?
Hieman sophistikoituneempisesti ajateltuna tiedämme nykyään, että aika on ääretön dimensinaalisesti asiana tai ilmiönä, ajassa on yhtä monta ulottuvuutta kuin on mittakaavoja tarkastella temporaalista ulottuvuutta - siis ääretön määrä. Ymmärtämällä,, niinkuin pitäisi tänä päivänä, se, että ajan dimensio ei ole yksi. vaan ääretön, voimme päästä eroon fyysikoita kuormittavasta Heisenberg-epätarkkuus- tai epävarmuus periaattesta. Mutta mitä tarkoittaa että aika on dimensionaaliltaan ääretön? Onko äärettömyyttä laikaan olemeassa. Ei ole siinä maailmassa jos elämme. Eikä aikaakaan täten ole olemassa.
Aika on kuulemma nykyään rahaa. Time is money. Eikö tässä ole jo kaksinkertainen valhe? Rahakin (kuten euro) on vain mittayksikkö. Ei mitään muuta.
Klassikot ovat kuulemma ajattomia. Mutta miksi vai klassikot - miksi ei puhua vain ajan filosofisesta olettamuudesta ja siitä, että mitään kiirettä ei oikeasti ole. Kiire, kuten aikakin, on vain illuusio.
PS. Kun katsoit ikkunastasi ulos, missä näet aikaa? Näet kyllä liikettä ja liikkeen aihettuman tilojen muutoksia, mutta missä se aika (esim. luonnassa) on? Missä, eikä tosiaan kannata uskoa mitään ennunkuin itse näkee. Olen henkilökohtaisesti ollut sokea koko elämäni ajan, mutta nyt näen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Noh, aika on rahaa. Elämä kestää jonkin aikaa ja sitten päättyy eikä mitään ole sen jälkeen, joten on tavoiteltava mahdollisimman pitkää ja ikävää elämää vaikka sitten rollaattorin ja dementian kanssa. Ennen rollattoria ja dementiaa tai syöpää – jotka kyllä tulevat jokaiselle ellei sydänkohtaus tai maksakirroosi yllätä ensin – on käytävä töissä kuuntelemassa epäpätevän pomon pottuilua, ja illalla on katsottava töllöstä emmerdalea ja salkkareita ja jääkiekkoa ja murhamysteereitä. On koetettava innostua jääkiekosta – koska Suomessa se on ykköslaji – ja jos on nainen, varmaan julkkisjuorut ja Tuksun kuulumiset kiinnostavat. Myös YLEn "uutiset" on uskottava vailla kriittistä ajattelua. Ne tulevat TV:stä klo 20.30, ja sitten alkaa urheiluruutu jossa on jääkiekkotuloksia. TPS-Ässät 4-2, Lukko HIFK 1-4, HPK-SaiPa 3-1, pläp pläp.
Niin ja ajan henki on kellokortti. Kellokortilla mitataan aikaa. On oltava tietty aika työpaikalla teeskentelemässä työntekoa jos on valtiolla. Pelattava pasianssia. Mukamas tutkittava tekniikkaa, vaikka ko. laitoksen ns. tutkimuksille nauretaan ulkomailla.
Kyllä se zeitgeist eli ajan henki on olemassa. Se on jonkinlaista tunnetta tai tunnelmaa jonka huomaa esim. katsoessa vanhoja elokuvia tai dokumentteja. Elokuvan historiakin on aika lyhyt ja varmaan jonkun 1200-luvun ihmisen elämysmaailma oli täysin erilainen kuin nykyinen ja jos sen ajan ihminen jotenkin voisi siirtyä nykyhetkeen hän varmaan luulisi olevansa jonkinlaisessa raamatullisessa Danten kuvauksen mukaisessa helvetissä.
Ajan voi myös nähdä 3-ulotteisena kuten paikankin. Ensimmäinen ulottuvuus olisi tapahtumien peräkkäisyys eli kuvaannollisesti se raita mihin levysoittimen neula on kulloinkin laitettu, toinen ulottuvuus olisi ns. ikuisuus tai kuvainnollisesti se koko äänilevy ja kolmas ulottuvuus syklisyys eli voimme soittaa levyn kappaleita uudestaan.
Fysiikan kannalta ikuisuus on mahdollisuuksien maailma eli aineen todennäköisyysjakauma, aika on aaltofunktion romahdus ja syklisyys näkyy kaiken aineen värähtelytaajuutena.
Filosofisesti laajempi ja eksaktimpi kuvaus ajan 3-ulotteisesta mallista löytyy täältä:
http://homepage.ntlworld.com/janusg/evolut/time.htm