Tutkimus: Huonosta terapiasuhteesta haittaa

Tuntuu tosi pahalta tuo kokemuksesi.

Mitä suuntausta/viitekehystä psykoterapeuttisi edusti? Missä oli kouluttautunut?

Olisin itse varmaan yrittänyt vaihtaa toiselle terapeutille, niin hurjalta tuo kuulosti.

Tosi kurjaa, että sait noin huonon kokemuksen.

Hyvin tyypillistä. Kun terapia tuo negatiivisia tuloksia, syylliseksi leimataankin terapoitava. Terapeutti pitää itseään ja terapiamenetelmäänsä täysin syyttömänä.

Olet ollut täydellisen puoskarin kynsissä. Sen lisäksi, että hän on puoskari, hän on myös psykopaatti. Monet terapeutit ovat. He noudattavat usein erityisesti freudilaisilta periytyvää tapaa olla mahdollisimman kylmä ja puhumaton. Selittävät, että se on suorastaan välttämätöntä. Ei se ole lainkaan välttämätöntä, mutta mitä muuta psykopaatti osaa.

Terapeutit ovat itse lähes poikkeuksetta hakeutuneet alalle omien psyykisten vaikeuksiensa selvittelyssä. Muuten se olisikin hyvä, syntyisi vertaistukea, mutta psykopaatti terapeutti ei voi olla vertaistuki, silla myös terapeuttina hän käyttäytyy psykopaattisesti, ts. ilman empatiaa. Vertaistuessa oleellinen osa taas on empatia.

Masennuksesta ja psykoosista voi toipua. Sinulla on hyvä ennuste. Sen sijaan psykopatiasta ei voi toipua. Kukaan ei koskaan ole toipunut.

Onneksi olet päässyt hänestä irti. Mutta hänellä näyttää olevan vaikeaa. Kukaan vain ei voi hanta auttaa.

Hyvää jatkoa sinulle! :)

Haittaa on ollut terapiasta täälläkin.

Ensimmäinen varsinainen terapeuttini oli psykoanalyyttisesta suuntauksesta, ja hän oli juurikin tuollainen kylmähkö ja reagoimaton. Yritin selvitellä hänen kanssaan traumaattisia kokemuksia murrosiästä, kuten koulukiusaamista ja vaikeuksia vanhempien kanssa. Ja mitä teki terapeutti? Syyllisti minut! Minun vika oli koulukiusatuksi joutuminen, minun vika oli vaikeudet vanhempien kanssa. Kun kerroin, etten ollut läheisen kuoleman jälkeen saanut juuri tukea, oli sekin minun vikani. Ahdistaa hirveästi kun muistelee sitä "terapiaa". Hirveää syyllistämistä. Yritin lopettaa terapian, mutta terapeutti alkoi uhkailemaan minua. Sanoi, että jos lopetan, niin hän pitää minun terapiapaikkaani varattuna muutaman kuukauden, tulee itse tunnille ja laskuttaa siitä sitten minua. Minulle olisi tullut siitä sitten isot rahat maksettavaksi omasta pussista, joten jatkoin terapiaa. Mutta erittäin ahdistuneena! Ei terapiasta paljon hyötyä kyllä ollut, koska sairastuin myöhemmin psykoosiin.

Psykoosin jälkeen kävin psykiatrisella sairaanhoitajalla mielenterveystoimistossa, mikä oli myös vähän ikävä kokemus. Tämä henkilö vaikutti olevan hirveän kiinnostunut raha-asioista, varsinkin puolisoni raha-asioista. Pääsin opiskelemaan, eikä tämä tyyppi edes onnitellut, vaan tokaisi vihaisena, että minun avopuolisoniko ne opinnot kustantaa.

Sitten yritin käydä vähän aikaa kognitiivisessa terapiassa. Siellä erehdyin kertomaan ammattihaaveistani, ja terapeutti antoi ymmärtää, että minusta ei ole kyseisille aloille. Lisäksi hän kyseli, että "voisitko todella perehtyä muotiin". Muotiin?!

No, nyt on sitten terapia taas meneillään. Aluksi tämä terapeutti vaikutti todella mukavalta, eikä onneksi ole syyllistänyt tai sanonut mitään kamalaa, kuten aiemmat "ammattilaiset". Mutta mutta... Ongelmia on nyt ilmennyt tässäkin terapiassa. Saa nähdä miten ratkeavat.

Olen tuo edellinen kirjoittaja. Tällä hetkellä en ole missään psykiatrisessa hoidossa, ja minulla on jotenkin kevyempi olo. En tiedä johtuuko siitä, että hoito on tepsinyt, vai siitä, että en saa hoitoa...Veikkaan jälkimmäistä.

Tosi usein on tullut ihmeteltyä sitä, minkälaista kohtelua olen psykiatrisessa hoidossa joutunut kohtaamaan, ja miettinyt joutuuko muutkin potilaat samanlaisiin tilanteisiin. Minusta tuntuu vähän siltä, että huonon kohtelun taustalla on leimaaminen. Se on omassa hoidossa näkynyt aika selkeästi esimerkiksi siinä, että jos kerron jonkin ajatuksen tai teorian, jonka olen lukenut vaikka psykologian oppikirjasta kertomatta lähdettä, terapeutti on pitänyt kertomaani ajatusta oireena.