Oon aivan silmittömästi rakastunut nuoreen työkaverimiehen, joka on sinkku. Myös mies on ilmaissut seksuaalista kiinnostusta minua kohtaan ja tullut muutenkin läheiseksi. Ongelma on siinä, että itse olen parisuhteessa (ollut jo 20v), ja olen 49v., työkaveri 25 v. Pitäiskö unohtaa koko juttu vai mitä mun pitäis tehdä?
Olen rakastunut nuoreen sinkkumieheen
n49v_
25181
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Joo, unohda parinkymmenen vuoden parisuhde ja yritä iskeä nuori poju joka todennäköisesti haluaa pelkkää seksiä! Tai sitten voit odottaa muutaman viikon, että mielenhäiriö menee ohi.
Eroa - pane. Älä eroa - älä pane. Ei tässä ole mitään epäselvää.
Voihan sitä naiskennella ensin muutaman viikon aviomiehen selän takanakin. Tietää sitten ettei ole ainakaan huonompaan vaihtamassa. Käsittääkseni tämä toimintamalli on nykyään laajalti käytössä.
En ole kokeillut, eikä mikää pyhitä p*skaa käytöstä. Pitkissä suhteissa tulee noita hetkiä. Se on vaan itsestä kiinni, mitä asialle tekee. Jos vakavissaan harkitsee moista, niin olisiko syytä lähteä litomaan ja äkkiä. Minä lähdin.
Pettäjä on yleensä epävarma nimenomaan itsestään, ei toisesta ihmisestä. Järkevä ihminenkin saattaa joskus haksahtaa, mutta pääsääntöisesti tuntemani pettäjät (miehet ja naiset) on nimenomaan olleet äärimmäisen epävarmoja itsestään.
Mikä ongelma siinä on jos haluaa vaihtaa kumppania ja testaa seuraavan ehdokkaan? Jos sänkypuuhat sujuu niin se on jo hyvin paljon eteenpäin suhteen onnistumisen kannalta. Ethän sinä mene autoakaan ostamaan ilman koeajoa, muutoin voi saada sen kuuluisan sian säkissä.
Jokainen tekee mitä haluaa. Monihan tekee juuri näin. Tietyntyyppiset ihmiset yleensä.
Mä en näe siinä ajattelussa että kumppania vaihdetaan lennossa kuin kampausta mitään tervettä. Ei semmosia päätöksiä kuin suhteesta lähtemisiä tehdä seksisuoritusten perusteella, jos siis yhtään toisesta välittää tai on välittänyt. Niitä päätöksiä kantaa hautaan asti kuitenkin.
Mä kyllä ihmettelen että miksi pitäisi potea jotain huonoa omaatuntoa jos vaihtaa kumppania? Eikä niistä syrjähypyistä ole pakko puolisolleen kertoa, varsinkaan jos on pelkona että hän niistä loukkaantuu tai alkaa pillittämään.
Kaikkihan me eletään täällä itseä varten, eiks niin :)
Ei tietenkään pidä hävetä itse asiaa. Joskus ero on paras vaihtoehto.
Kumppanin vaihtaminen: "ostin alesta uuden kumppanin, vanha oli kulutettu loppuun".
Jos oikeasti välittää jostain niin ei syrjähypyt käy laatuun. Kyllä, itseämme varten, mieluiten satuttamatta ketään matkalla tai ainakin minimoimalla tuhot.
"Eikä niistä syrjähypyistä ole pakko puolisolleen kertoa, varsinkaan jos on pelkona että hän niistä loukkaantuu tai alkaa pillittämään."
Koska suhtaudut niin myönteisesti pettämiseen, niin mitä itse tekisit jos ilmenisi että kumppanisi on pettänyt sinua?
Tuon ikäisenä luulisi sinun osaavan tehdä omat ratkaisut. Jos olet epävarma - unohda. Hänelle olisi pano vain.
Juuri noin uskollisia kumppaneita naiset aina ovat.
Niinpä näyttää. Kommenteistakin paistaa huoramainen piittaamattomuus.
Toiset ovat ja toiset eivät.
Jep naisille on itsestään selvää että pitkissä suhteissa kuuluu ihastua toisiin. Ei ihme että ne ottavat nokkiinsa palstatotuuksista.
Ihminen ei kykene kontrolloimaan tunteitaan ja ihastuminen harvoin on tahallista. Niitä tekoja sitten pystyykin kontrolloimaan ja onkin täysin itsensä vastuulla, että lähteekö toimimaan tunteessa. Suurin osa väestöstä on tunneihmisiä, ja sitten selitellään kun tuli vahingossa petettyä.
Tuskinpa sinä rakastunut olet, ihastunut/hullaantunut vain. Pitkissä parisuhteissa noita ihastumisia tulee ja menee. Ihan itsestä kiinni, mitä niille tekee. Viisas antaa mennä ohi, kun kerran parisuhteessa on. Jos taas se parisuhde epäilyttää, pitäisi selvittää se ensin, jatkuuko vai loppuuko.
Sinkuthan ovat sitten vapaita touhuamaan mitä vaan, mutta mun mielestäni kun siihen parisuhteeseen on ryhdytty, toista täytyy kunnioittaa suhteen loppuun saakka. Ei muita samaan suhteeseen.
Tässä on tyypillinen esimerkki paristakin palstatotuudesta: Ikäkriisiytyneet naiset ovat kylmäverisen itsekkäitä huoria jotka tarttuvat jokaiseen oljenkorteen. Samoin suomalaisen naisen taso puolisona.
Olet jo kurppa ja sinun ihastuksesi eivät paljoa sinun sulanutta MAtasi pelasta, sinun pitäisi panostaa uskollisuuden hyveeseen ja hävetä minkälainen sairas elukka olet.
NIIN MINÄKIN! Ja me tavataan nyt viikonloppuna vihdoin ja viimein. :) :) I'm so happy happy happy!!!!!
Naisten on helppoa rakastua vaikka sammakkoon. Kerrotaanhan siitä jo lapselle sadussa. Toista se on miehelle, moni nainen on prinsessa jo syntyessään.
Kumman arvioit kestävän pidempään, teidän suhteen vai teidän työsopimusten? Kestätkö olla samassa työpaikassa jos/kun teidän suhteenne on päättynyt? Nuori mies saattaa haluta perustaa muutaman vuoden kuluttua perheen, kestätkö sen jos niin käy? Jos kaipaat hetken huumaa ja ulospääsyn vanhasta suhteesta niin go for it, mutta pelkäänpä, että saat maksaa kalliisti siitä kyydistä. Toisaalta eihän sitä ikinä tiedä varmuudella miten käy jos ei kokeile.
Linkkasin jossain vaiheessa foorumille tilaston siitä minkä ikäisiä naisia miehet pitävät viehättävimpinä. Ja se on tässä:
https://i.kinja-img.com/gawker-media/image/upload/xxgj5nbt5hj91i1gsub1.jpg
Kaikkien ikäluokkien miehet toki valitsivat 20-22v naiset, mutta hassua kyllä selvästi alle 30v miehistä osa piti 40 ja 50 naisista kun taas 40 ja 50 miehet valitsivat käytännössä poikkeuksetta itseään reippaasti nuorempia. Puumafetissi on siis totta.
No, ulkonäkö on vain yksi tekijä, sanotaan.
Mutta kun yhtälöön lisätään ne muut tekijät, näyttää entistä huonommalta. Lapset? Vaimo eläkkeellä kun mies on hädin tuskin parhaassa työiässään. Vaimo haudassa kun mies on vielä kohtuullisen viriili.
On syynsä miksi nuoret miehet usein haluavat puuman joskus parikymppisinä (yllä mainittu puumafetissi, koska eivät saa nuorempia -> haluavat opettajan)...mutta lopulta pariutuvat oman ikäisensä tai nuoremman kanssa.
Mutta aina saa haaveilla, ei siinä mitään.
"Oon aivan silmittömästi rakastunut nuoreen työkaverimiehen, joka on sinkku. Myös mies on ilmaissut seksuaalista kiinnostusta minua kohtaan"
Rakastunut vs ilmaissut seksuaalista kiinnostusta. Huomaatko eron? ;)
Ootko miettinyt miksi haikailet toisen perään? Mikä omassa suhteessa on pielessä ja voiko sen asian korjata vai killutko ns. löysässä hirressä? Onko tuo ihastus oljenkorsi päästä ennestään huonoksi käyneestä suhteesta vaiko vain väliaikainen haksahdus?
Jäitä hattuun, jos olet epävarma mitä haluat ja kenet. Mieti asiat halki poikki pinoon ja varaudu elämään päätöksiesi ja seurasten kanssa tapahtui mitä tahansa. Jos teet vika päätöksen senkin kanssa pitää oppia elämään. Joten suosittelen harkitsemaan tarkasti miksi mitäkin haikailet ja teet. Kyllä se siitä aukenee, kun istuu alas miettimään. :)
Lue The Ethical Slut ja ala kehitellä polyamorista kuviota, rehellisyys, avoimuus ja kaikkien osapuolten kunnioitus lähtökohtana. Kirjassa on hyviä neuvoja, miten esim kertoa uudesta ihastuksesta vanhalle kumppanille ja muut mitä monisuhteisessa elämässä tulee teen ja miten on moraalista toimia. Onnea matkaan.
Hyvä suunnitelma. Kun parikymppinen nuorimies on saanut riittävästi seksioppia, se voi lähteä etsimään oman ikäistään vaimoketta. Ja tietysti ap:n mies on vapaa jahtamaan nuorempia ;)
Ja kaiken tämän keskellä myös se pitkä liitto kukoistaa.